Kiitos kaikille teille osanotosta. Kai me alamme olla siinä iässä, että läheisiä alkaa lähteä. Muistan, kun yksi parhaista ystävistäni kuoli sydänvian takia nelikymppisenä. Oli ihan kauhea järkytys ymmärtää, että sellaista tapahtuu jo meidän ikäisille.

Vaikka olenkin kielipoliisi, en minä sitä täällä meidän foorumilla ole. Kirjoitan itsekin miten sattuu tänne. Sisältö on tärkeintä, eivät jotkut pilkkuvirheet. En koskaan lue kirjoituksianne sillä silmällä, vaan niistä nauttien. Mutta olen huolissani esim. nykynuorten taitamattomuudesta yhdyssanojen suhteen. Tai korrelaattivirheiden.

Olin eilen puheterapiassa. OIkea äänihuuli on pysyvästi halvaantunut, eikä siihen auta mitkään lihasvoimistelut. Mutta sain valtavasti hyviä käytännön neuvoja erilaisiin tilanteisiin. Minähän pulputan koko ajan, vaikkei olisi asiaakaan ja ääni väsyy. Sain harjoitustehtäviä siihen. Usein menee vettä tai ruokaa väärään kurkkuun ja terapeutti harjoitutti hauskasti vesilasin kanssa nostelemaan maljoja ja painamaan ennen nestetilkan nielaisua pään alaspäin, jolloin vaurioitunut kurkunkansi saa aikaa vetäytyä henkitorven tielle tukkeeksi.

Terapeutti tuumi, että "kun sinä et selvästikään puhu monotonisella äänellä, niin harjoittele puhaltamaan lasipillin avulla vesilasin ihan veden pintaan ja samalla hymiset eri korkeuksilla". Sain sen lasipillin lahjaksi. Tein hänen luonaan paljon erilaisia harjoituksia, joita pitäisi nyt kotona jatkaa. Lokakuussa on kontrollikäynti.

Vaan nyt lähdemme minun mökilleni keräilemään puutarhakalusteita suojaan, kun on luvattu melkoista myrskyä. Ai sen vielä kerron, kun eilen oli hauska tilaisuus meidän talon kerhohuoneella. Entinen asukas tuli tervehtimään mustikkapiirakan kanssa, istuttiin tunti kuulumisia vaihtamassa. Hän ikävöi takaisin taloomme, mutta hinnat ovat päässeet karkaamaan ulottumattomiin parin vuoden aikana.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille, myrskyistä huolimatta.

IL, lämmin osanotto minultakin.

Kipa, onnea hääpäivänne johdosta! Toivottavasti äitisi toipuminen edistyy hyvin. Olkaa nyt varovaisia siellä Mikkelin kaupoissa!

Koshkoi, tuo laulu oli ennen Pesosen laulukirjassa. En muista siitä kuin ensimmäisen säkeistön: Mä Kerttusen näin, mä Kerttusen näin, Kerttusen kylätiellä mä näin. Mä Kerttusen näin, mä Kerttusen näin, näin hänet kylätiellä. Iloisen melodian muistan vielä. Lapsenlapselleko laulelet?

Karmale ja Jumbojet, pienille pojille sattuu noita polkupyöräonnettomuuksia. Oma poikani mursi kätensä 5-vuotiaana pöyräillessän alas pienen urheilukentän katsomon reunaa ja pojanpoika kaatui 7-vuotiaana koulumatkalla soraan. Naama oli veressä ja ilta kului hammasklinikalla, mutta pahempaa ei onneksi ollut sattunut. Onnettomuus ehkä vauhditti hiukan oikomishoitoja.

Lauantaina meillä Estrada musiikkiopiston seniorilaulajilla oli pieni esiintyminen Leppävaaran raittikarnevaaleilla. Pelkäsin, ettei juuri kukaan pääse paikalle, mutta oli meitä sentään kuusi laulajaa. Sää oli kehno, tuuli ja satoi, joten yleisömenestys oli melko vaatimaton. Meidän oli määrä saada palkkioksi lounaskuponki lähiravintolaan, mutta en ehtinyt jäädä sitä odottelemaan, kun lähdin vaihtamaan Isoveljelle ostamiani nahkalenkkareita numeroa pienempiin.

Lasiterassi valmistuu vauhdilla. Kehikko on jo nähdäkseni suurin piirtein pystyssä, ja hyvältä näyttää. Laseja odotellaan.

Jokin aika sitten huomasin kirjahyllyssäni kirjan, jolla oli erikoinen nimeke Taw-wow ja kirjoittaja oli Valentin. En muistanut muita kuin Valentin Vaalan, joten täytyi googlettaa. Kyseessä oli toimittaja ja kirjailija Ensio Rislakki, muotoilija Eero Rislakin isä ja toimittaja Eeropekka Rislakin isoisä. Hän on ollut mm. Suomen kuvalehden ja Seuran päätoimittaja, ja kirjoittanut useita näytelmiä, elokuvakäsikirjoituksia, pakinoita ja matkakirjoja. Omistuskirjoituksen mukaan äitini tädin miesystävä oli saanut kirja joululahjaksi vuonna1950. Kirja oli hieman vanhanaikaisen humoristisesti kirjoitettu matkakertomus Kanadasta, ja se kiinnosti erityisesti, koska osa siinä esiintyneistä paikkakunnista oli minullekin tuttuja. Aika oli toinen: junien makuuvaunuissa oli aina "neekeripalvelijat". Taw-wow on muuten intiaanien kieltä ja tarkoittaa tilaa on, ja sitä todella tuntui olevan vielä tuon ajan Manitobassa, Saskachewanissa ja British Columbian vuoristoseudulla. Muutenkin elämä oli siellä aika alkeellista maan itäosaan verrattuna (paitsi Rislakin mielestä Quebecin ranskalaiset eivät juuri olleet edistyneet siitä, kun1600-luvulla saapuivat maahan).

Perin parikymmentä vuotta sitten äitini kirjaston, enkä tosiaan ole lukenut sen kaikkia teoksia. Anteeksi, jos pitkästytin teidät näillä kirjallisilla huomioillani.

Toivotaan, että ennustettu myrsky ehtii vähän laantua ennen Suomeen tuloaan!

Vielä lainaus Valentinin matkakirjasta:
Autossa istuessa tapahtuu ainakin se, että pääsee pois siitä paikasta, missä ei halua enää olla, päästäkseen taas sitten takaisin toisesta paikasta lähtöpaikkaan, jossa jo sitten taas haluaa olla.

Kiitos.
Tiedän, että on Pesosen laulukirjassa, mutta minulla ei ole sitä. Juu, kertosäe on ainoa, minkä osaan.
Jos joku osaisi sen säkeistön, kun se Kerttunen katseli jonnekin. Jotenkin kaipaan sitä laulun säettä.

Osanottoni sinulle IL.
Ja toipumista teille, joita erilaiset vaivat/leikkaukset ovat kohdanneet.

On tässä ollut vähän taukoa tällä foorumilla kun on noita syyshommia niin ollut ja ihania aurinkoisia päiviä. Nyt luulen, että mun marjasato on poimittu. Enää ei pakastimeen mahdu enempää ja tiedän, että ihan liikaa olen hamstrannut kun joudun kai melkein yksin kaikki syömään. En ole saanut tuota miestä oikein oppimaan marjojen ystäväksi. Saas nähdä, mitä sanoo kun tarjoan illalla jälkiruuaksi puolukkakukkoa, jota elämäni eka kertaa tein Maistoin jo ja oli kyllä hyvää. Seuraavalla kerralla teen sitten mustikkakukkoa, jota tyttäreni on hehkuttanut monta kertaa, mutta minä en vaan ole saanut aikaiseksi.

Tänään on sadepäivä, joten nyt vain puuhastelen sisällä. Toivottavasti ei se ennustettu myrsky osoittautuis tuhoisaksi. Nyt en kaipais sähkökatkoksia eikä muitakaan ongelmia. Onneksi nyt ei ihan lähellä taloa ole kovin isoja puita kun kaupunki niitä tuosta rajalta kaatoi pyynnöstäni. Illalla vielä pimeässä muistin siirtää muutamia juttuja ulkona turvaan. Illalla ja yöllähän sitä myrskyä tosin vasta on luvassa.

Huomen aamupäivällä pitäisi mennä eka kertaa kuntosalille pitkästä aikaa. Toivottavasti pääsen. Siellä on paikalla ohjaajana fysioterapeutti, jolla käyn. Hän lupasi neuvoa laitteissa kun en ole tuolla salilla koskaan käynyt.

Nyt siirryn ompelukoneelle. Vuorossa on pari laukkua, joita tosin tullaan hakemaan vasta lokakuussa, mutta yleensä haluan tehdä heti valmiiksi, ettei pääse unohtumaan. Nyt onkin kiva ommella vaan kun ulkona sataa.

Mukavaa viikon jatketta.

IL, otan osaa suruusi. Tämä osa elämää on se kurjin osa, mutta kuuluu siltikin elämään. Ystävättäreni 95 vuotias muistisairas äiti kuoli eilen ja vaikka perhe on tietenkin surullinen, niin hän sanoi olevansa onnellinen, että äiti pääsi pois ja että he saivat olla hänen kanssaan loppuun asti.

Minä en ole kai tuota mä kerttusen näin -laulua koskaan kuullutkaan Löytyisiköhän Pesosen laulukirja kirjastosta?

Minulla ei ole koskaan ollut mikään luu poikki, vaikka olen kaatunut pyörällä ja ilman lukemattomia kertoja! Joko olen erinomaisen taitava kaatuja (vrt. Vesku Loiri) tai sitten vain hyvin onnekas. Ei silti, en muista että meidän perheessä kenelläkään muullakaan olisi ollut. Isän lapsuudesta en ole ihan satavarma, mutta ei hän koskaan ainakaan sellaisista maininnut. Lienemme siis lujaluista sakkia

Olimme viime torstaina katsomassa Työväenteatterin pienellä eli Eino Salmelaisen näyttämöllä paljon puhuttaneen näytelmän Hitler ja Blondi. Ja olihan se, taattua Seela Sellaa! Esitys kesti tunnin ja 45 minuuttia (ilman väliaikaa) ja Seela piti koko esityksen ajan yllä sellaista intensiteettiä, jollaista en usko koskaan aiemmin nähneeni. Michael Baran oli kirjoittanut Blondin avulla taitavasti lihaa diktaattorin luiden päälle antaen samalla Seelalle aikaa hieman hengähtää. Blondina eli Hitlerin saksanpaimenkoirana oli Verneri Lilja ja hänkin teki erinomaisen roolisuorituksen. Kolmantena esiintyi nuori naispianisti, joka meidän esityksessä taisi olla Mariola Aniolek. Hän soitti Stockhausenin suoraan sanoen kamalaa (!) musiikkia sopivissa kohdissa. Koko esitys oli kerrassaan upea ja olen todella iloinen, että ostin uudelleen liput jo kerran peruuntuneeseen esitykseen ennen kuin se siirtyy kokonaan Helsinkiin. Menkää ihmeessä katsomaan!

Logistiikka teatterissa toimi oikein hyvin. Ensinnäkin melkein neljänsadan hengen katsomoon oli myyty vain 184 lippua ja joka toinen istuin oli pois käytöstä. Vahtimestarit ohjasivat katsojat sisään ja ulos siten, että sali täytettiin edestä alkaen ja tyhjennettiin takaa. Narikat eivät olleet käytössä, mutta vaatteet sun muut tilpehöörit saattoi laittaa tyhjille penkeille. Katsojille suositeltiin maskin käyttöä, mutta sillä osin homma ei ihan nappiin mennyt, sillä hyvä jos puolella oli maski. Ihmiset haukkuvat hallituksen ja terveysviranomaisten toimia, mutta laiminlyövät sitten itse varautumisen!

Meirämmiäs sai maanantaina uudet silmälasinsa. Ne tulivat todella nopeasti ja Silmäaseman henkilökuntakin oli ihmeissään! Lasit ovat tyylikkäät. Meillä on keskenämme tapana irvailla jotakin henkilöä, jolla ei niin sanotusti ole kaikki muumit laaksossa, intiaanit kanootissa tai ullakolla matot suorassa siten, että vertaamme hänen älykkyysosamääränsä kengännumeroon. No, voi olla, että meirämmiähellä ÄO on liki kengännumeroa, mutta silmälasit saavat hänet näyttämän paljon älykkäämmältä

Odottelemme jännittyneenä, josko meillekin tulisi myrsky! Ennusteiden mukaan pahin menee huomattavasti etelämpää ohi eikä meillä muutenkaan ole ollut sellaista, mitä on pahojen myrskyjen yhteydessä kerrottu. Toki Pirkanmaallakin on aina sähköjä poikki, mutta etupäässähän sitä tapahtuu haja-asutusalueilla koko maankin kohdalla. Ehkä muutamat viime vuosien pahimmat myrskyt ovat saaneet ainakin maanviljelijät varautumaan katkoksiin aggregaateilla ja kaiken aikaahan sähkölinjoja siirretään maan alle. Se on kuitenkin aika hidasta - ja kallista - puuhaa.

Mukavaa viikon jatkoa - myrskyllä tai ilman - teille kaikille

Moi!
Ihan muita juttuja luin Jyväskylän yliopiston sivulta, kun silmiin osui tämä liikuntatieteellisen tiedekunnan tiedote, joka on omiaan luomaan uskoa tulevaisuuteen. Lainaanpa siitä muutaman pätkän tähän:

”Iäkkäiden henkilöiden toimintakyky on nykyään huomattavasti parempi verrattuna saman ikäisten toimintakykyyn kolme vuosikymmentä sitten. Tämä selvisi Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin fyysisen ja älyllisen toimintakyvyn eroja verraten nykypäivän 75–80–vuotiaita 1990-luvulla eläneisiin ikätovereihin. - -

Tulokset osoittivat, että 75- ja 80-vuotiaiden miesten ja naisten lihasvoima, kävelynopeus, reaktionopeus, sanasujuvuus, päättelykyky ja muisti ovat nykyään huomattavasti parempia verrattuna aiemmin syntyneisiin saman ikäisiin ihmisiin. Hengityskapasiteetin osalta eroja kohorttien välillä ei kuitenkaan havaittu. - -

Lisääntynyt fyysinen aktiivisuus ja ihmisten suurempi koko näyttivät erityisesti selittävän myöhemmin syntyneiden parempaa kävelynopeutta ja lihasvoimaa. - - Myöhemmin syntyneet 75- ja 80-vuotiaat ovat kasvaneet ja eläneet erilaisessa maailmassa kuin heidän ikätoverinsa kolme vuosikymmentä sitten. On tapahtunut paljon suotuisia muutoksia. Näitä ovat esimerkiksi parempi ravitsemus ja hygienia, terveydenhuollon palveluiden ja koulujärjestelmän kehittyminen, koulutuksen parempi saavutettavuus sekä monipuolistunut työelämä. - -

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että eliniän pidentyessä myös toimintakykyisiä vuosia on enemmän. Tulokset herättävät ajatuksia siitä, onko käsityksemme vanhuudesta vanhanaikainen. Toimintakykytutkijan näkökulmasta elämä näyttää jatkuvan keskeltä eikä pelkästään lopusta. Eliniän kasvu tuo lisää toimintakykyisiä vuosia meistä useimmille, mutta samalla viimeinen elinvuosi sijoittuu yhä korkeampaan ikään lisäten hoivan tarvetta. - -”

Kuulostaa hyvältä. Mutta nyt jatkan matkaani kohti korkeampia ikävuosia ja lähden hoivaamaan paria nälkäistä teini-ikäistä. Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille!

Leikkimökki ja vaja ovat täynnä puutarhakalusteita. Laiturikalusteet ruuvattu irti, soutuvene nostettu maalle nurin päin. Minä ihmettelin, miten paljon olenkaan onnistunut levittelemään sitä sun tätä pitkin pihoja, vaikkei olla täällä mökillä edes paljon oltu. Nyt on pieninkin kukkaruukku varastossa, viiri kaapissa ja markiisit rullalla. Enää on leikattava pensaita alas, mutta sillä ei ole kiire, ovat ihan kauniita vielä.

Myrsky ei ole ainakaan vielä oikein minkäänlainen, tuulee kyllä voimakkaasti ja sataa ripottelee. Mutta olihan myrskyvaroituksesta tuo hyöty, että ulkohommat tehtiin pikapikaa.

Huomenna haemme uuden automme! Ehditään tutustua siihen täällä mökillä kaikessa rauhassa, ennen kuin siirrytään kaupunkiin törttöilemään. Autossahan ei ole edes vaihdekeppiä, vain hipaisunäppäimet, joten totuttelemista varmaan riittää.

Heviteini oli ilmoittanut vanhemmilleen menevänsä isois-koulutukseen. Tämä ei ole minulle yllätys, poika on luonteeltaan auttavainen ja kiltti ja isänsäkin on ollut isosena. Mutta tyttöjen tunteissa on ehkä opettelemista, sainhan sieltä riparilta viestin, että täällä jotkut tytöt itkee vähän väliä, en mä ymmärrä miks.

Meillä on Justuksen kanssa kasvisten lisäämisviikot meneillään. Eilen syötiin täytettyjä kesäkurpitsoita ja tänään tehdään uunikasviksia, ne ovat jo marinoitumassa. On kuitenkin mainittava, että eilen illalla kumpikin kävi jääkaapilla salaa hotkimassa nakkeja!

Menna, mä hihittelin sun "kaikki muumit laaksossa" ym. hauskoja sanontoja!

Me suunnittelemme Tallinnan matkaa ensi viikolle, nimittäin viikonloppuna pidämme taas kihlajaiset. No ei siellä kulu kuin skumppaa, mutta Justus on onnistunut vakuuttamaan minut, että kannattaisi käydä ostamassa jouluun asti tarvittavat juomat. En ihan tajua, kun ei me juoda paljon mitään, nytkin on sovittu, että vain viikonloppuisin otetaan viiniä ruoan kanssa ja arkena ei mitään, ellei ole joku ihan välttämätön tarve. Niiksi lasketaan kutsut, syntymäpäivät, juhlahetket, vilustumiset tms.

Kerronpa vielä Ikerin kuulumisista sen verran, että sen lonkan haava ei tahdo oikein parantua. Koiraparka joutuu käymään lääkärillä pari kertaa viikossa ja aloittaa raivokkaat vastalausemylvinnät jo eläinlääkäriasenan pihalla. Se ei kuitenkaan tarvitse edes kuonokoppaa haavanhoidon ajaksi, koska sen ei varmaan tulisi mieleenkään puraista hoitajaa. Se vaan mylvii ja hoitajat käyvät välillä rauhoittelemassa toisia potilaita odotushuoneessa, ettei täällä ketään teurasteta, Iker vaan kertoo mielipiteitään.

Hei Ihanaiset,
teillä on ollut ihania juhlia, kekkereitä ja tapaamisia, niitä on ollut mukava lukea, niinkuin kaikkia muitakin kirjoituksia. Minäkin saan huomenna rakkaat pikkusiskoni luokseni tänne mökille. Tapaamme ihan liian harvoin mutta minkäs teet, kun kaikilla on aina niin kiirus paitsi mulla . Täällä sataa ja tuulee, takassa on tuli, hormit humisevat ja on ihana istua sohvalla kippurassa viltin alla. Sähköt olivat hetken poikki toivottavasti ei tarvitse alkaa puuhellalla ruokaa laittamaan, voisi mennä meitsille sormi suuhun vaikka lapsuuden kodissani puuhella olikin en sen käytöstä muista mitään .

Pikseli, riemastuin suunnattomasti pallinaama sanasta , olon täysin unohtanut sen. Minä nimittäin olen pallinaama ainakin äitivainaan ja siskojeni mukaan . Minulle ei ole koskaan kunnolla selvinnyt miltä pallinaama näyttää mutta sinusta sellainen ei kuitenkaan tule mitenkään mieleen. Et sinä ainakaan minua pitkästyttänyt kirja- ja matkamuisteloillasi mitä erilaisempia juttuja sen mielenkiintoisempaa.

Menna, kävin katsomassa linkkisi ja siinä oli juuri samanlaiset pylväät kuin unessani . Muuten sisustus oli liian hempeää, uneni miljöö oli tummempi ja kalusteet kulmikkaampia. Pitää tsekata mikä on Hitlerin ja blondin tilanne Hesassa, kiitos briiffauksestasi.

Kipa, olet pystynyt käymään metsässä . Mekään emme ole saaneet nimeksikään puolukkaa . Sitä on harvakseltaan ja se on niin pientä ettei sitä pysty poimurilla poimimaan. Kanttarelleja ollaan sen sijaan löydetty ihan riittävästi. Mennään vielä toiseen paikkaan etsimään puolukkaa sekä suppiksia ennenkuin muutetaan pysyvästi kaupunkiin. Kalaakaan ei ole tänä kesänä saatu, nytkin on katiskat kuivalla maalla johtuisiko kalansaaliin niukkuus jotenkin siitä .

Karmale, ollaan ehdottomasti ainakin uni siskoja . Kirjoitit toisaalla, että olisit halunnut olla käsityöläinen mutta sinusta tulikin markkinointimerkonomi. Minä olen huithapeli ja minusta tuli laskentamerkonomi joka ajautui kaiken lisäksi kirjanpitäjäksi . Loppujen lopuksi jopa tykkäsin siitä vaikkei sisälläni asusta pienen pientäkään kirjanpitäjää. Peukalo minulla on tasan keskellä kämmentä, en tee käsitöitä paitsi ihan pakosta, en leivo enkä tykkää ruuanlaitosta. Isäntä kylläkin kehui viikolla, että olin tehnyt hyvää ruokaa mutta se ei ole mikään ihme jos mikä keitos tahansa maistuu puoli seiskalta illalla, kun edellinen ruoka oli aamiainen . Piirtää olen osannut ja joskus muinoin sitä vähän harrastanutkin mutta tuskin enää kummoistakaan jälkeä syntyisi.

IL se vaan juhlii Justuksensa kanssa kihlajaisia ja mikä sen mukavampaa. Niin, ja ainakin unimaailmassa vaaleanpunainen sopii sinulle loistavasti!

Olimme alkukuusta taas Tallinnassa, laivassa oli ehkä 500 matkustajaa, palvelu oli parasta ikinä. Ruoka oli hyvää, musiikki tanssittavaa ja isäntä sai mielikaljaansa. Tuumattiin, että voitaisiin tulla toistekin, jos väkeä on noin vähän mutta sitten tuli ilmoitus ettei Europa tee enää risteilyitä, pöh.
Aamupalalla nähtiin eniten ihmisiä ja eräs mies tuli kiittelemään meitä hyviksi tanssijoiksi. Kertoi, että heitä oli ryhmä Pohjois-Karjalasta ja että heillä lavatanssit ovat jatkuneet koko kesän, kun heillä niin vähän on koronaa. Kerrottiin, ettei pk-seudulla tansseja sattuneesta syystä ole niin tämä tuiki tuntematon mies kysyi saako hän tulla minua hakemaan päivätanssien aikaan siis mitä . Multa meni jauhot suuhun onneksi isäntä ystävällisesti sanoi meidän tanssivan vain keskenämme.

Kävimme aamiaisen jälkeen kävelyllä kaupungilla, kun ilma oli kaunis. Vähän oli ihmisiä vanhassa kaupungissa, ei käyty missään sisällä ja kun tultiin takaisin laivaan niin terminaalissa perässämme tuli kolmen pariskunnan ryhmä joista yksi aivasti aivan pidäkkeettömästi. Tuumattiin, että taitavat olla Pohjois-Karjalasta. Inhottavaa mutta hyvin inhimillistä, jos perheessä tai tuttavapiirissä tuntemattomista puhumattakaan ole yhtään sairastunutta koko tauti tuntuu epätodelliselta. Ei meilläkään ollut maskeja naamalla kuin autokannelta hyttiin menessä eikä silloinkaan tarvinnut ketään muistuttaa turvaväleistä, kun ketään ei samaan hissiin tunkenut .

Nyt pitää mennä ruokaa väsäämään, että saadaan syötävää ihmisten aikoihin. Pysykää sisätiloissa ettei myrskytuuli teitä vie mennessään.

SUUPALTTI, laskentamerkonomiksi olisin halunnut. Mikä lie sitten aikanaan asiaan vaikuttikin?
Olen nyt nähnyt miellyttäviä unia, mutta en niitä enään aamun jälkeen juurikaan muista?

Syötiin ja oikaisin sängylle, en nukkunut, ja sainkin jonkun idean alkaa kirjoitteleen. Kalligrafiaa siis.

Pitää ensin tiskata ruoka-astiat ja teen muutaman muffinssin.

Eilen sanoin isännälle, että siirtää pari autoa pois tieltä. Tuossa rannassa yks iso koivu kenottanut pihaan päin ja tuulessa huojuu ja heiluu.
Hän kävi ulkona ja tuli sanomaan, että kaataa koko puun
Ja niin meni puu nurin ja sattumoisin oikeaan suuntaankin.

Yöllä tuli vettä ja kuulin kuinka tuulenpuuskat vinkuivat nurkissa.
Nyt ei ole satanut koko päivänä, mutta melkoinen myrsky käynyt näihin saakka. Tai vieläkin melkoinen, mutta huomattavasti hillitympi.

Yhtään puuta ei meillä kaatunut, mutta pienen matkan päässä kavereilta oli iso koivu rysähtänyt ulkosaunan päälle.

Meinasin vähän mennä ulos jotain puuhasteleen, mutta.... en oo yhtään varma. Leipasen jotain ja kirjoittelen hetken ja sitten kaivan puikot esiin ja tekasen poitsulle tumput.

Pysykäähän pystyssä kenellä vielä puhuri puhaltelee!