Muori,
muistanet minut Tampereen tapaamisesta. Kuviakin jaettiin.
Välillä aina vilkaisen tätä sivustoa pysyäkseni kartalla. Sitten,kun aikaa on enempäänkin, voi nimimerkkini taas esiintyä täällä.
Tsemppiä sinulle ja koita kestää lääkitystesi kanssa. Kaikki muutokset stressaavat.
Minusta ei olisi mitään jumpparyhmiä vetämään, hyvä kun jaksan huolehtia edes itsestäni.

Olen ollut viime vuodet liikkeessä vapaaehtoistyön saralla, mutta nyt on aika luopua. Marraskuussa lähtee yksi hallituspaikka ja eräs toinenkin vastuu. Ketään ei ole ilmoittautunut tilalle, mutta so what.
Olen tajunnut, etten ole ollut riittävän uskollinen omille tarpeilleni, vaikka olen toiminut omien arvojeni mukaan.
Aika ajoin on ahdistanut. Nyt on muutoksen aika.
Ahdistus ei ole vihollinen, vaan ystävä, joka auttaa löytämään oikean suunnan.
Korona vapautti minulle riittävästi aikaa ja lepoa miettiä näitä.
Kun tuli lievennyksiä ja toimintaa taas käynnistettiin, niin heti kehoni protestoi rytmihäiriöillä ja unettomuudella.
Kalenterissani on vielä sitä sun tätä sälää parin kuukauden ajan.
Esimerkki eilisestä:

Heti aamulla kuulostudioon sovittamaan uutta kuulolaitetta.
Edellisen ajan olin missannut merkitsemäni väärän kellonajan vuoksi.
Onnellisena uudesta paremmasta laitteesta huomasin heti kolmesataa metriä kotiinpäin ajettuani, että vasen kuuloke oli mykkä. Olisin voinut periaatteessa heti kääntyä takaisin palauttamaan sen, mutta ne kolme muuta asiaa vaativat aikaa. Eikä vähin ollut pikkukoiran ulkoiluttaminen.

Kotoa käsin yritin saada uutta aikaa kuulokkeen vaihtoon.
Olisi mennyt tosi pitkälle, joten lupasin tulla samana päivänä myöhemmin.
Onneksi mieheni lupasi noutaa kehystämöstä tilaamani akvarellit.

Koiralenkin päätin tehdä lyhyemmän kaavan mukaan. Kävelin hitaasti koiruuden nuuskiessa tien reunaa. Olin nimittäin ilman polvitukea ja jätin kävelysauvankin kotiin tarkoituksella, koska rasittunut polveni alkaa pikkuhiljaa suostua.
Ihan pikkuisella kylätiellä lähestyi punainen auto, joka ajoi varovasti kohti ja varoi meitä. Siinä sitten tuo nelikiloinen autonvihaaja riuhtaisi itsensä kohti autoa, ja lyhennetty fleksi irtosi kädestäni. Lensin polvi edellä pitkin piruuttani kuraiselle tienvierusnurmikolle. Autoilija ei huomannut tai jos huomasi, käänsi päänsä.
Koira seisoi toisella puolella eikä tullut luokse.
En ymmärrä, miten olen päässyt ylös sieltä kurasta.
Ensimmäiset kaksisataa metriä kävelin itkien. Sitten kipu hellitti. Pattipolveni on saanut uuden patin edellisten kaveriksi, eikä mustelmaakaan näy.

Iltapäivällä oli erittäin kiva tapaaminen ystävän kanssa ja sen jälkeen kaksi pitkää tsemppipuhelua koskien vapaaehtoistyötä.
Aioin perua illalta kuntosaliryhmän, mutta menin sittenkin tekemään kaiken muun paitsi reusilihaspolvisysteemit.
Kyllä olinkin tuon jälkeen väsynyt. Nukuin yöllä putkeen seitsemän tuntia, mikä oli ihme.

Voimia teille, Kipa ja Muori! Ja molemmille sanoisin että käsittääkseni tämä foorumi on just sitä varten, että saa keventää sydäntään ja puhua kaikesta siitä mikä elämässä tuntuu just sillä hetkellä tärkeältä. Ihan kuin Jumbojet tuossa äskettäin totesi.

Merelle kyseli, kuinkas täälläpäin caminoidaan. Vastaan että jos kysymyksen käsittää kirjaimellisesti, niin laiskahkosti. Mutta aamun Hesarissa asiasta puhuneen/kirjoittaneen asiantuntijan mukaan vähäinenkin kävely riittää, jos se on säännöllistä. Ja mullahan on: aina kun aamukahvista on pari tuntia kulunut (ja joskus aiemminkin), UK alkaa kysellä kävelyseuraa. Yleensä ei edes kysy, lähdetäänkö, vaan tiedustelee suorempaan: Mihin suuntaan tänään mentäisiin?

Jos taas ajattelen asiaa laajemmin, siis tällaisessa "miten menee noin niin kuin omasta mielestä" -kontekstissa, niin eipä tänään valittamista siinäkään. Eilen ehkä olisi ollutkin: multa poistettiin yksi takahammas, joka oli huomaamattani haljennut eikä siitä asiantuntijan mielestä olisi kunnollista tullut korjaamalla. Koska hampaanpoiston jälkeen ei saanut syödä koko päivänä lämmintä ruokaa, jouduin elämään koko päivän jogurtilla ja jäätelöllä. Lasin punaviiniäkin kippasin illan päätteeksi, lähinnä siitä ilosta että vaikka olin saanut särkylääkereseptin, ei poskea jomottanut ollenkaan.

IL, ymmärrän hyvin vetäytymisenne pois pääkaupungin hulinasta ja mahdollisesta vahvenevasta epidemiasta. Toivottavasti kuitenkin piipahdatte paikkakunnalla sen verran, että voidaan nähdä ja vaikka ulkoiluttaa museokortteja? Olin eilen Marttojen opastetulla kierroksella Amos Rexin Egyptin loisto -näyttelyssä, ja sehän osoittautui loistavaksi. En ole koskaan kyseisessä maassa käynyt, mutta Berliinissä on mainio egyptiläinen museo, jossa muun muassa se kuuluisa Nefertitin pää. Pitäisiköhän mun lukea uudelleen Sinuhe? Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa; Waltarin historialliset romaanit kun kuuluivat teini-iän vahvoihin elämyksiin.

Tänään on taas isoäiti-iltapäivä, mikä on elämys sinänsä. Lupasin lihaasyömättömälle teekkarineitoselle kesäkurpitsa-halloumipihvejä ja pikkuveljelle lihapullia.

Ruokaisaa loppuviikkoa ja virkistävää viikonloppua kaikille! Se onkin pyhäinpäivä joten Happy Halloween!

Merelle, eilinen Amoskäynnin ajankohta oli sikäli huono että ryhmämme lähti liikkeelle klo 17. Ei museossa mitään varsinaista tungosta ollut, mutta väljemmissäkin tiloissa olen siellä joskus käyskennellyt. Luulen, että aamupäivisin voisi olla hiljaisempaa - meinaan testata tässä lähipäivinä kun se muinainen Egypti -näyttely oli varsin hyvä. Ja kun yksin menee, ehtii rauhassa katsella kaikkea sitä mitä oppaan perässä kulkiessaan vain vilkaisee.

Minusta Amos Rexin maanalaisuutta ei edes huomaa. Näyttelysalit ovat kuitenkin aika korkeita. Mutta varmaan hyvin yksilöllisiä tällaiset havainnot. Savolaisen perunakellarin vieressä kasvaneelle tila näyttäytyy varsin avarana.

Näyttely on kaksiosainen, toinen puolisko on esillä Tallinnan KUMUssa mutta näinä aikoina sinne ei taida olla mitään asiaa. Ja vaikka olisikin (se näyttely ja kohta jo joulutoritkin!), on ehkä parempi pysytellä tässä kotinurkilla. Helsingissäkin on kiinnostavaa katseltavaa vaikka joka päivälle.

Mistäpä muuten löysit tuon testipakettisi? Pistä vaikka yksityisviesti jos et halua tässä julkisesti mitään lääkäriasemaa mainita. Mulle tehtiin aika kattava katsaus terveydentilaan keväällä 2019, silloin julkisella puolella eli omassa tk:ssa. Kysyn siltä varalta, että tulevana talvena julkiset palvelut olisivat tukossa.

Olen vähän "sekakäyttäjä" kun meidän terveysasemalle on päässyt hyvin ja saanut suunnilleen kaiken mitä tuntee tarttevansa. Mutta jos on kiire tai muita hyviä syitä, menen yksityiselle. Hammaslääkäripalvelut ostan yksityiseltä puolelta, sieltä saa mitä haluaa silloin kun haluaa. Influenssarokotuskin on vuosikaudet hoidettu privaatisti. Nyt pikkien hinnatkin ovat tulleet alas; meidän rokotteet maksoivat vajaan kakskymppiä kpl apteekista ostettuina ja asianomaiset luvat ja pätevyyden omaava rokottaja löytyi lähipiiristä.

Terve siv vaa, kuten turkulaisilla on tapana sanoa.

Likka47, kiva kuulla sinustakin välillä Harmi tuon polvesi kanssa, että juurikin olit ilman tukea ja sitten kävi ohrasesti Toivottavasti ei kuitenkaan pidemmäksi ajaksi pahentunut.

Tiinuliinu, varmaan Amos Rexin Egypti-näyttely olisi mielenkiintoinen. Kommentoin naamakirjaankin, että piti kuviesi innoittamana katsella omiakin Egyptin-matkan kuvia pitkästä aikaa. Olimme siellä v. 2008 kahden viikon kiertomatkalla ja näimme suurin piirtein kaiken, mikä pitääkin nähdä plus ekstrat päälle! Egyptiläinen museo Kairossa on aivan mahtava ja etenkin näkemisen arvoista oli Tutankhamonin haudan aarteet. Museossa ei saanut kuvata lainkaan, joten siltä osin pitää turvautua nettiin. Omia kuvia matkalta on kyllä runsaasti. Puhuin fb:ssä 300 kuvasta, mutta tosiasiassa niitä on yli 500! Tosin niissä on paljon samojakin kuvia, kun kuvasimme molemmat, mutta kun meirämmiähen kuvat ovat usein vähän epätarkkoja, kohteita ei voi jakaa. Olen tehnyt ko. matkasta kuvakirjankin ja sitä on helpompi selata aika ajoin, ellei viitsi avata tietokonetta.

Olen erittäin tyytyväinen, että tuolloin Egyptissä kävimme, sillä eipä sinne ole arabikevään jälkeen ollut menemistä. Erityisen iloinen olen siitä, että pääsin omin silmin näkemään Abu Simbelin temppelin, joka siirrettiin Assuanin padon rakentamisen yhteydessä turvaan Nasserjärven tieltä. Operaatio oli kansainvälinen ja arkeologiveljeni oli mukana sitä siirtämässä, joten se oli ikään kuin pyhiinvaellusmatka!

Kipa, sikäli korona on täällä jo konkretisoitunutkin, että päivittäisiä uusia tartuntoja ovat huomattavasti enemmän kuin keväällä, jolloin meni viikkojakin ilman tartuntoja. Luonnollisesti lisääntyneet testaukset vaikuttavat määrien kasvuun, mutta senhän pitäisi vain saada ihmiset enemmän varpailleen. On ollut jotenkin surkuhupaisaa lukea jokaisen YLE:n fb-artikkelin jälkeisistä kommenteista jatkuvasti väitteitä ihmisten pelottelusta, pelolla rahastuksesta sekä erilaisista salaliittoteorioista. Maskeista ei ole mitään hyötyä eikä ravintoloita tarvitsisi väkisin ajaa konkurssiin turhan takia! No, kukin taaplaa tyylillään, mutta fiksut varautuvat ja kyllähän maskien käyttö esim. teattereissa mahdollistaa muiden varotoimien ohella teattereiden toiminnan poikkeusoloissakin. Kaikkihan siitä hyötyvät.

Meillä on ensi sunnuntaina järjestyksessä 16. hääpäivä ja varasin meille pöydän ravintola Coussiccasta. Valitettavasti silloin on myös f1-kisa, joten varaus piti tehdä vähän myöhempään. Odotan kieli vyön alla Coussiccan ihania etanoita ja kun kumpikin pidämme maksasta, niin heidän klassinen maksa-annoksensa pietarilaiseen tapaan lienee sitten pääruokana On kiva päästä ravintolaan pitkästä aikaan ja kun Coussicca on suhteellisen pieni ravintola, uskoisin siellä olevan mukavan intiimi tunnelma puolitetulla asiakasmäärällä!

Teillä muilla kun on ollut hääpäivissänne korkeampia lukemia, joihin me emme koskaan tule yltämään, niin me sentään olemme pitäneet muuten yhtä jo vuodesta 1984 ja kihlautuneet v. 1994. Etenimme siis sellaisella 10 vuoden syklillä, joten ei meitä ainakaan turhasta kiireestä voi syyttää Ensitapaamisestamme on tasan 37 v 5 kk 27 pv ja tulee siihen vielä päälle jokunen tuntikin, kun se tapahtui aamulla virka-ajan alkaessa n. klo 8. Oi niitä aikoja - vaikkei kyseessä ollutkaan rakastuminen ensi silmäyksellä

Meirämmiäs sinnitteli ilman kaljaa koko eilisen päivän (!) ja punaviinilaatikkokin taisi tyhjetä jo alkuviikosta, joten tänään täytyy käydä kaupassa. No, on meillä tietenkin muutakin ostettavaa, kun jäätelökin on aivan loppu Toivotan siis teille kaikille mukavaa torstain jatkoa, terveyttä poteville, helpotusta sureville ja Kipalle voimia

Onnea mennallehääpäivästä!

Me edetään vielä rauhallisempaan tahtiin Alettiin seurustella toukokuussa 1974 ja kihloihin mentiin keväällä 1976. Isännän motto, kännissä ja kihloissa on kiva olla
Ei tosin nykyään juurikaan mitään juo

Kaikki tuttavat on eronneet jo silloin aikoinaan. Isäntä pelkää, jos naimisiin mentäisiin että lähden sitten heti

Joten ei oo hääpäivää mitä juhlia! Vuosia kuitenkin 46 jo takana.

Voikaahan hyvin

Mennalle ja miehelleen onnittelut hääpäivän johdosta! Kyllä 16. vuosi jo valkosipulietanoihin (niitä kai ne on?) oikeuttaa. Etenkin kun olette ennen avioitumista edennyt tuollaista verkkaista tahtia.

Viikonloppuja, hilpeätä Halloweenia ja/tai rauhallista pyhäinpäivää (kullekin makunsa mukaan)

Terveiset sateiselta mökiltä. Pihahommat keskeytyvät vähän väliä, kun sade ryöpsähtää.

Mieleni on apea Fraun takia. Hänet on siiretty palliatiiviselle osastolle. Syöpäsolut ovat löytäneet hermostoonkin ja lääkärin mukaan ei ole enää mitään muuta tehtävissä kuin kivunlievitystä. Nyt mietitään hänelle loppusijoituspaikkaa (kamala sana). Hän on kieltäytynyt hoitokodista ja haluaisi olla mahdollisimman pitkään omassa kodissaan. Sairaalasta on käynyt ryhmä hänen kotonaan miettimässä, miten kotihoidon saisi järjestettyä. Fraullahan on paikka Sveitsissä eutanasiaklinikalla, mutta korona sotkee sitäkin tilannetta. Hän tarvitsisi saattajan matkalleen. Minä en täältä Suomesta omien sairauksieni takia voi lähteä, vaikka aikanaan lupasinkin.

Justus on raivaussahan kimpussa. Minä ostin lehtipuhaltimen ja olen opetellut sen käyttöä. Lehdet haluavat lentää mihin sattuu, eivätkä suinkaan nättiin kasaan. Tulisi lunta niin paljon, että piha näyttäisi kauniilta ja tekemättömät hommat jäisivät piiloon.

Hyvää Pyhäinpäivää kaikille.

Hei Ihanaiset,
täällä on taas jaettu koko elämän kirjo, ilot , surut ja tavallinen arki . Se tässä ketjussa onkin parasta, elämän maku .

Olin eilen kuntotestissä ja elämäni ensimmäisessä inbodymittauksessa. Kuntotesti oli aika kevyt, mitattiin liikkuvuutta ja isojen lihasten voimaa. Inbodystä tuli paljon erilaista tietoa, suhtaudun siihen pienellä varauksella mutta on se varmaan oikean suuntaista vaikka ei ehkä tieteellisen tarkkaa. Kaikki arvot olivat normaali arvojen sisällö . Eniten odotin rasvaprosenttia ja sisäelinrasvan määrää. Pelkäsin olevani ns. laihaläski. Pömppömahani on nahan olla olevaa ihraa ja sitä pitäisi saada pois 2 kg. Eniten ihmetytti perusaineenvaihto 1295 kckal, mitä hittoa se tarkoittaa

Minäkin olen sitten Koronan uhri. Ei, minulla ei ole covid-19 tautia, mutta sen takia en huhtikuussa sitkeästä yrityksestä huolimatta päässyt hammaslääkäriin enkä suuhygienistille ja nyt parodontiitti on tuhonnut implantin ympäriltä luun eikä implanttia voida pelastaa olen kitkerä. En ole ainoa laatuaan ja monella on terveys paljon huonommassa jamassa mutta suoraan sanottuna ei lohduta vaan kiukuttaa muidenkin puolesta. Jotain positiivista kuitenkin tässäkin, vihdoin pääsen iensairauksien erikoishammaslääkäri vastaanotolle, kiireellisenä. Saa nähdä toteutuuko se tämän vuoden aikana.

Takaisin mukaviin juttuihin, piti ottaa kuva isännän inbody tuloksista ja lähettää pojalle saatesanoilla " pystytkö samaan kuin lähes 70 kymppinen isäsi". Isännän rasvaprosentti on 9,5 eli hänellä on rasvaa liian vähän. Minä ilmoittauduin heti vapaaehtoiseksi luovuttajaksi . Lihas- ja luumassa olivat kuitenkin normaalit.

Me jännitetään miten meidän jumppiin mahtaa käydä. Paljon on vakio väkeä jäänyt pois, tunteja on lopetettu. Tunneilla on hyvin tilaa, ilmastointia on lisätty ja käsidesiä on runsaasti. Jokainen putsaa välineensä ja jumppa-alustan tunnin jälkeen. Meillä ja monilla muilla on omat alustat. Kiertojumpassa käytämme käsineitä ja sen lisäksi lutrataan vähän väliä käsidesiä. Suu-nenämaskia pitää käyttää, ei kuitenkaan urheilusuoritukset aikana. Jos jumpat loppuvat niin hypin seinille muutamassa kuukaudessa. Tarvitsen sosiaalisia kontakteja, edes muutaman sanan verran päivittäin.

Hyvää pyhäinpäivää, sytytetään kynttilöitä ja ollaan terveinä kukin vointinsa mukaan.

Ja Sibeliusta pukkaa.
Kysymys.
Mikä on se Sibeliuksen komentava kappale, jossa mennään kolmella nuottikorkeudella pääosassa.
Ti, ta, do
Tattata tatta ti taa, do ti taa, do ti taa... Jotain. (kyllä on hyvä selostus)
No, jos joku saa kiinni, niin Sibeliusta on, mutta mikä. Ärsyttää, kun en tiedä.

Koshkoi, kysyin etämieheltä ja hän epäili että kysymyksessä saattaa olla Jääkärinmarssi. 🤔