Juu, silakkareseptejä tännekin Ostin tänään peräti kaksi kiloa silakoita Merellen Rymättylän kalapadan innoittamana ja ensimmäinen sortti on jo syöty. Koska en omista rautapataa, menivät uunivuokassa uuniin ja perunat ja sipulitkin olivat laiskan emännän keittiössä pakastealtaan peruna-sipulisekoitus. Vähän kermaa perään ja tilliä ja hyviä olivat, jäi huomisellekin. Samalla uuninlämmityksellä tuli toisella kipolla silakkarullia etikassa, ja niitä aion syödä lähipäivät ruisleivän päällä.

Minusta tuo Mennan Zell am See joulu kuulostaisi niin ihanalta! Olemme olleet siellä vain kesällä ja voisin kyllä helposti kuvitella talvellakin juovani siellä rommikaakaota ja käveleskeleväni rantabulevardilla edestakaisin. Sitä en kyllä osaa arvata, kuinka monta vuotta menee, ennenkuin tämän koronahässäkän jälkeen uskaltaa nenäänsä alppikylässä näyttää, mutta kai sekin aika joskus koittaa.

Meidän hupiamme siellä oli tirkistely ja salakatselu, kun seurasimme muita päiväkävelijöitä ja etenkin seurueita, joissa etummaisena patsasteli pulska herra, takana ensin kaksi vanhempaa vaimoansa taluttaen pikkulapsia ja perässä kaksi ilmeisesti nuorempaa vaimoa tirskuen ja puhelinta pläräten. Tällaisia eri seurueita oli paljon ja he kaikki asuivat rannan hienossa hotellissa.

Menna, mainio joulunviettojuttu Zell am Seessä, danke schön! Just jotain tuollaista mäkin vielä joskus teen!

Ollaan taas mökillä ja nyt on niin paljon ruokaa, ettei viikkoon tarvitse kaupoille mennä. Justus on suunnitellut eri päivien ruoat, eikä minulla ole mitään sitä vastaan.

Täällä on puhuttu makeanhimosta. Sama vika paitsi että suolaisen himot myös. Mä ajattelen lähes koko ajan, mitä olisi kiva napostella. Ja jottei mun kädet mättäisi suuhun mitä milloinkin, pidän ne tiukasti kutimissa kiinni. Valmiina on jo kymmenisen sukkaparia ja lisää tulee. Tapasimme tänään Justuksen pojan hänen kotinsa parkkipaikalla, vietiin pojanpojan synttärilahjat. Ja saatiin suklaajoulukalenteri! Saa nähdä, herätäänkö aamulla siihen, että joku vinttitonttu on käynyt hieman availemassa.

Jumbojet, joulurunosi oli liikuttava ja tarina sen ympärillä. Tässä ryhmässä on upeita naisia, ihanaa kun olette olemassa. Ai niin, kiva kun Islawislastakin kuultiin, laitapa faceen kuva koirastasi, minkäslainen hän on nykyään.

Heh, hauskoja joulusattumuksia Mennalla ja muulla suvullaan! Ja kiva kuulla Islawislasta! Jollei jotakin palstalaista näy vähään aikaan, sitä alkaa miettiä, onko kaikki kohdallaan. Muorin aamunavauksia minäkin kaipailen.

Merellelle ja Asics Gelille silakkareseptejä? No niitähän nyt löytyy vaikka mistä, mutta syksyisen Utön-matkan innoittamana meillä on syöty tätä kahdestakin luontotoimittaja Juha Laaksosen kirjasta löytyvää Utön silakat -evästä.

Näin se menee: ”Pienet tuoreet silakat perataan ja pää poistetaan (alkuperäisohjeesta poiketen mä otan pois myös selkäruodon, ja jos olen oikein viitseliäs, niin nyljen kalat samantien. Silakkahan on tosi helposti käsiteltävä.) Kalat/fileet asetellaan väljästi voipaperin päälle pellille ja pannaan 220-230-asteiseen uuniin. Kalojen päälle voi laittaa ripauksen merisuolaa. Kaloja pidetään uunissa vain runsas puoli minuuttia, ja sen jälkeen ne asetellaan lasivuokaan niin, että marinadi peittää ne. Marinadi kymmenelle kalalle on seuraava: yksi limetti tai sitruuna puristetaan ja sekoitetaan puoleen desilitraan oliiviöljyä. Sitten lisätään hiukan merisuolaa ja sokeria ja rouhitaan valkopippuria kokonaisista pippureista. Sekaan ripotellaan teelusikallinen silputtua lehtipersiljaa, tilliä tai ruohosipulia. Lisäksi voi vielä rouhia punaisia chilipippureita. Kalat säilyvät marinadissa viikonkin, mutta syömään voi alkaa heti, kun tulee nälkä.” (muutaman kerran on kyllä tätä tehdessä käynyt niin, että silakat ovat olleet uunissa useamman minuutin mutta ei niille mitenkään huonosti käy, pehmenevät vain.)

Vähän samansukuinen on Välimeren silakoiden ohje, mutta siinä kalat eivät käy uunissa. Espanjassa tää tehdään pienistä sardiineista/sardelleista ja nimi taisi olla boquerones en vinagre tai jotain siihen suuntaan (olen unohtanut nimen kun ei päästy tänä syksynä tarkistamaan).

Välimeren silakat (tai sardellit, savolaisalueilla ehkä muikutkin) tehdään seuraavista aineista: 300 g fileoitua tuoretta silakkaa, 5 dl valkoviinietikkaa, 5 dl oliiviöljyä, 3 valkosipulinkynttä, persiljaa, suolaa, mustapippuria. Ja valmistus: ekana päivänä kalafileet huuhdotaan ja nahka poistetaan. Lado laakeaan astiaan, ripottele hiukan suolaa ja kaada päälle valkoviinietikka. Jätä jääkaappiin. Toisena päivänä valuta etikka pois, asettele kalat tarjoiluastialle kerroksittain. Väliin valkosipuli- ja persiljasilppua, pippuria ja suolaa. Kaada öljy päälle ja jätä jääkaappiin. Kolmantena päivänä ei sitten tarvi tehdä muuta kuin syödä.

Ja jos kirjolohi käy, niin tässä vielä yksi helppo resepti eli Kirjolohirullat. Siihen tarvitaan 500 g kirjolohta fileenä, 2 tl suolaa, kourallinen tilliä ja yksi pieni punasipuli renkaina. Mausteliemeen pannaan 1.5 dl Rajamäen Mausteista Etikkaa, 1.5 dl vettä, 1 tl suolaa, 1 tl kokonaisia rosepippureita ja toinen kourallinen tilliä. Kalat leikataan ohuiksi viipaleiksi, maustetaan suolalla ja tillillä ja kääritään rulliksi. Ladotaan uunivuokaan ja ripotellaan päälle punasipulirenkaat. Mausteliemi sekoitetaan ja kaadetaan rullille. Paistetaan 200 asteessa noin 10 minuuttia ja annetaan jäähtyä liemessä.

(Tuota mausteista etikkaa ei enää tehdä, sen tilalle on tullut Rajamäen Säilöntäliemi jonka koostumus lienee ihan sama. Ainakin kalat näkyvät kelpaavan mun lähipiirille edelleen.)

Nyt tunnen itseni milteipä ruokatoimittajaksi. Ja hivenen nälkäiseksi.
Viikonloppuja!

Merelle, ei toki vietetty hiljaista hetkeä Maradonan kuoleman johdosta. Monta hienoa hetkeä kyllä koettiin, kun katsottiin telkkarista hänen pelejään. Meille jalkapallo kuitenkin on vain jalkapalloa (pientä intohimoa siihen kyllä varsinkin minun kohdallani liittyy ), mutta sankaripalvontaa ei siihen niin kuin ei muutenkaan elämässä liity. Hyvien pelaajien ja joukueiden suorituksia, ei muuta.

Olipa mukavaa lukea Mennan porukan jouluseikkailuista. Osaat välittää tapahtumat ihanan värikkäästi.

Meillä on paljon lunta. Muutaman päivän aikana sitä on satanut parikymmentä senttiä. Mies on huhkinut lumitöissä, minä IL:n tavoin kutonut sukkia. Kutominen on rentouttavaa ja joululahjaksi niitä on mukava antaa niille, jotka eivät itse kudo, mutta kylläkin tykkäävät villasukista.

Me joudumme oikeastaan lähes joka päivä ottamaan tietoisen riskin koronan suhteen vaikka kaikella tavoin kuulumme riskiryhmään. Kummallakin ikää on yli 70 vuotta ja minulla vielä kaikenlaisia hengitysvaikeuksia.

Tytär on yksinhuoltaja. Hän on myymäläpäällikkönä isossa liikkeessa, joten hän lähtee aamuisin töihin n. klo 7 ja nytkin Black Fridayn aikoihin joutuu olemaan töissä myös viikonloppuisin.

Lapsenlapsi, tämä pikku kaveri, täytti marraskuussa seitsemän vuotta ja on ekaluokkalainen. Koulu alkaa usein yhdeksältä tai kymmeneltä. Kotona häntä pelottaa olla yksin. Isä asuu yli 70 km:n päässä eikä muutenkaan pidä poikaa luonaan kuin joka toinen viikonloppu, ei edes silloin kun hänellä olisi vapaata ja tytär on töissä.

Vanhin lapsenlapsi asuu ihan eri puolella Oulua ja auttaa kyllä usein silloin, kun ehtii. Mutta aamuisin pikku kaveri tulee yleensä meille (asumme parin km: n säteellä toisistamme ja koulu on ihan tässä meidän vieressämme, muutaman sadan metrin päässä). Hän syö aamupalan tässä, leikkii, askartelee, katsoo lastenohjelmia. Ja koulun jälkeen hän tulee tänne tekemään läksynsä, jos äiti on iltaan töissä.

Ei ole sydäntä jättää lasta yksin kotiin pelkäämään. Ei millään. Meillä on iso talo ja yritämme pitää toisistamme välimatkaa (myös syödessä) Pidämme mieheni kanssa maskeja, pesemme kaikki kilvan käsiämme, pyyhimme pintoja, mutta tiedämme hyvin että riski on koko ajan olemassa. Illalla laitan kädet ristiin, huokaisin ja totean:" rakas Taivaan isä, katsothan vähän meidän perään, jooko."

Elämässä on tilanteita, joissa huonoista vaihtoehdoista on valittava se, joka tuntuu oikealta. Tyttärellä on koko ajan kauhean huono omatunto siitä, että me joudumme vaaralle alttiiksi, samoin vanhimmalla lapsenlapsella, joka nytkin tuli viikonlopuksi pikku veljeä hoitamaan kun äiti on töissä ja lapsen isä totesi, että hänellä on muita hommia, ei ehdi poikaa ottaa. Tämä on meidän elämäämme, meidän valintamme enkä oikeastaan voi muuta kuin toivoa, että kaikki säästyisimme taudilta.

Ulkona on ihana pakkassää. Aurinko hiipii kätköistään esiin. Lumi kimaltelee. Sydän on hyviä asioita tulvillaan. Juuri nyt olemme terveinä ja huomisestahan ei kukaan voi tietää. Huomiseen kuitenkin uskon enkä oikeastaan pelkää, sillä rakkaudessa ei pelkoa ole.

Hyvää tätä päivää itse kullekin.

JJ, ymmärrän valintasi pikkumiehen suhteen, niin minäkin toimisin. Ja iltarukouksessani minäkin kiitän päivästä ja toivon kaikille läheisilleni siunausta ja varjelusta koronankin suhteen.

Vävy pohtii työasioitaan. On hankalaa, kun hallitukselta ei tule selkeitä määräyksiä. Kun on vain suositus yksityisten liikuntapaikkojen sulkemisesta, ei vuokranantaja alenna yhtään vuokria, eikä mistään saa apua, kun työntekijöitä pitää lomauttaa. Ja liikekeskuksissa on kamalan korkeat vuokrat. Huoli on myös työntekijöistä, nuorilla ei ole säästöjä takataskussa.

Sain ystävältä Rodokselta viestiä. Viettää siellä talvikuukaudet. Maskipakko, ravintolat suljettu (takeawayt auki), ulkonaliikkumiskielto ilta yhdeksän jälkeen. Mutta aurinko paistaa, on lämmintä ja kävelyillä voi päiväsaikaan käydä. Tuli ikävä Espanjaan. Tosin kuulin, että Alteassakin ravintoloita on mennyt konkurssiin ja loput on suljettu eikä missään saa liikkua.

Kyllähän tämä korona-aika vaatii ihmisiltä melkoisen paljon. Uudellamaalla maskeja käyttävät lähes kaikki, mutta vävy, joka on nyt käynyt sekä Porissa että Raisiossa kiipeilykeskuksissaan, kertoi, että ostoskeskuksissa ei maskeja juuri näe. En tajua.

Jaaha, taidanpa lähteä taas pihalle kuljeskelemaan. Olen passissa, jos Justus tarvitsee apua telttaa kootessaan. Runko on koottu ja kiinnitetty lujasti paikoilleen. Tänään päästään pukemaan sille telttaa päälle. Päässäni surisee koko ajan talviasetelmat. Minulla on vanhoja työkaluja liiterin seinällä, eilen kieputtelin puiseen haravaan tuikkuketjun. Tein havuista, isoista kävyistä ja pellavanauhasta koristeen porttiin. Mitähän tänään syntyy

IL, nyt Poriinkin tuli virallinen maskisuositus.

Kiitoksia runsaista jutuistanne. Ja Jumbojetille erityiskiitos ihanasta joulurunosta.

Huomasin tuossa, että profiiliin voi laittaa kuvan. No, omaa naamaani en viitsi laittaa, mutta kuvatkoon tuo lumipallokasa vähän nimimerkkiäni

Tänään oli kaunis talvipäivä ja luonto näytti niin jouluiselta kun puut olivat lumessa. Kävin tunnin sauvakävelyllä ja jokirannassa oli NIIN kaunista kun laskevan auringon värjäämä taivas kuvastui sulasta joen pinnasta. Yksinäinen joutsen ui joella ja huuteli. Surullisena ajattelin, että onko se raukka jäänyt parvesta eksyksiin. Mutta mieli parani kun hetken päästä joelle kaartoi ainakin viisi-kuusi muuta joutsenta kaveriksi.

Illalla oli pitkästä aikaa lasten kanssa videoneuvottelu eli pari tuntia porukalla rupateltiin. Oli ihanaa! Vauvakin on vielä piilossa eli saamme jännittää edelleen. Joulustakin keskusteltiin ja olemme siltäkin osin odottavalla kannalla. Meidän maakunta julistautui leviämisalueeksi ja meidän kuntakin on joutunut nyt listoille. Eli olemme nyt kaikki samassa veneessä lasten kanssa kun maakuntamme ovat tuossa pahimmassa kategoriassa Ja kaiken kukkuraksi lähes riidellään miehen kanssa kun hän vaan kuvittelee lähtevänsä jouluksi Englantiin. Sanoinkin tänään, että mihis minä lähden sitten pakoon kun hän tulee takaisin karanteenia viettämään? Luulen ja toivon, että hänen matkastaan ei tulisi mitään. Pääsis edes ensi kesänä vaikka epäilen jopa sitä.

Huomenna on adventti ja pikkusen kerrallaan virittelen joulujuttuja. Tänään ostin amarylliksen ja laitoin lisää valoja sisällekin. Adventtikynttilät tietysti keittiön pöydälle. Kohta tekisi mieli alkaa joululeipomuksiakin tekemään, mutta pelkään, että syömme liikaa jo etukäteen niitä ja joudun alkamaan alusta Piparkakkujen kanssa varsinkin tahtoo käydä niin... Aion kuitenkin leipoa ainakin paria sorttia pojan perheeseen vietäväksi heti kun saan luvan tulla pienoista katsomaan. Miniä ei varmaan ole jaksanut juurikaan ajatella leipomuksia kun juuri heillä oli muutto.

Päätimme porukalla, että emme laita joululahjoja ollenkaan tänä vuonna. Ei tarvitse kenenkään alkaa stressaamaan kauppareissuilla tai muutenkaan. Olimme aikaisemmin päättäneet jo supistaa lahjat yhteen per pää ja nekin arvottiin, että kuka kenellekin jotain pientä hommaa. Nyt on kuitenkin nuoremmalla tyttärelläkin ollut kova syksy ja kukaan ei ole innostunut asiasta, joten näin meillä sitten ei lahjota. Ehkä sitten vuoden päästä taas Jos pääsemme edes viettämään yhdessä joulua, keskitymme vain mukavaan yhdessäoloon. Mutta katotaan nyt miten tässä käy.

Nyt lähden nukkumaan, ettei ehdi mennä jo adventin puolelle tämä päivä.
Hyvät yöt ja lämmintä adventin aikaa kaikille.

Huomenta ja hyvää adventinaikaa! Tässä taloudessa tehtaillaan tänään pipareita; taikinasta tuli puolivahingossa melko reilu. Toisaalta: tyttären perhe on kyllä luvannut auttaa näissä syömisasioissa ja tarvittaessa kuljetuksetkin kuulemma järjestyvät.

Juu, tuo kuvamahdollisuus näyttää olevan uusi. Minäkin kävin kaivamassa toissakesäisen villiruusun - spanielin naama oli harkinnassa. No voihan näitä vaihdella.

Voi, Kivikasalla on jo ihana talvi kuten varmaan muillakin pohjoisen Suomen asukkailla! Täällä etelässä sitä saa varmaan jonkin aikaa odotella. Kunnon pakkaset olis kyllä poikaa - ja noin kymmenen sentin lumikerros.

Mutta ilmankin pärjätään. Nyt televisiokirkon Hoosianna (jos ois normaaliolot, istuttais varmaan jossakin keskikaupungin kirkossa ihan livenä) ja sitten niitä pipareita!

Voikaapa hyvin koko kuuskymppisklaani!

PS. Kivikasalla hieno pudotus! Sun junasihan on kohta asemalla!

PS2. Kun tuossa puolenpäivän jälkeen käytiin päivittäislenkillä lähimetsikössä, alkoi näyttää lupaavalta. Taivaalta tippui mannaryyninkokoisia lumihiutaleita. Nyt sade on lakannut ja ikkunan takana taas tasaisen harmaata. Kynttilät käyttöön ja äkkiä!

Tervehdys

Kiitoksia kirjoituksistanne. JJ:n ja silloisen teinitytön jouluruno oli ihana <3 Ymmärrän, että tilanteenne pikkumiehen suhteen on ristiriitainen, mutta on toimittava niin, että tuntee tekevänsä oikein. Menna kertomukset erilaisista jouluista olivat mukavia. Pystyin kuvittelemaan silmieni edessä alppikylän maisemia.

Kivikasa toivottavasti pääsette jouluna kaikki yhteen ja onnistut estämään miehesi reissun Englantiin. Ymmärrän huolesi. Ihanaa vauvan odotusta

Asics Gel en onnistunut niitä lukuja löytämään. Rakas siippani kerran katsoi omasta puhelimestaan poikamme kanssa eikä niitä löytynyt hänenkään puhelimestaan. Pojalta kyllä löytyi.

Tiinuliinu minä muistin sentään ottaa kotoota piparimuotteja muutaman tänne mukaan. En ottanut kaikkia, koska odotan, että ensi joulu olisi enemmän "normaali". Silakkareseptejä lukiessa tuli suorastaan vesi kielelle . Ei tässä nälkä ole. Vähän aikaa sitten herkuttelimme siippani savustamalla lohella

Koshkoi meillä kyllä tytär ja vävy olivat heti valmiita elämään viikon ennen joulua karanteeninomaisissa olosuhteissa, jotta voisimme viettää sen yhdessä. Asuvat juuri pk-seudun ulkopuolella, mutta heidänkin kunnassaan on ollut mielestäni aika lailla tartuntoja. Maskia käyttävät tietysti kaikkialla. Vävy on joka toinen viikko toimistolla ja joka toinen viikko etänä. Alunperin jouluviikon piti olla etäviikko, mutta nyt on tilanne muuttunut Ei siellä ole hänen lisäkseen kuin yksi ihminen silloin paikalla, joten etäisyyksiä on helppo pitää. Tytär tekee pääosin etätöitä, mutta nyt on tärkeät neuvottelut juuri joulua edeltävänä perjantaina ja lauantaina. Soitti jopa minulle ensin, että voiko osallistua Siinä on neljä henkeä ja yhdellä on kuulemma astma, niin että ei voi pitää maskia. Salilla käynnin ovat molemmat nyt lopettaneet, vaikka pieni yksityinen sali ei varmastikaan voi oviaan sulkea. Isäni (kohta 86 v) oli se, joka ei olisi suostunut vain vierailemaan äidin luona sairaalassa, joten sovimme sitten hyvissä ajoin, että poikamme menee isäni luokse.

Nyt on tilanne siinä mielessä muuttunut, että uimahallit on suljettuna huomisesta alkaen ja isäni sentään tajusi, että ei enää viime viikolla uusien rajoitusten julkitultua mennyt harrastamaan vesijuoksua. Tilanteen vakavuus valkeni hänelle myös sen myötä, että perjantaina sekä isäni että minä saimme soiton sairaalasta. Siellä on nyt vierailukielto. Kyllä olin onnellinen, että ehdimme keskiviikkona käydä äitiä katsomassa. Tänään yritin puhua hänen kanssaan puhelimessa (kytkivät sairaalasta lankalinjat). Olin toiveikas, että lankapuhelimella äitini kuulisi paremmin, mutta kyllä oli vaikea puhelu. Joko hän oli tosi väsynyt (olivat pitäneet pyörätuolissa istumassa omasta mielestään liian pitkään) tai sitten on saamassa taas jonkun tulehduksen, kun puhui niin sekavia. Toisaalta voihan yksinkertaisesti olla niin, että ei vaan kuullut.

IL tämän päivän Hesarissa oli juttua yrittäjistä, jotka ovat pulassa, kun maksavat kauppakeskuksissa korkeita vuokria eikä asiakasmäärät ole suuria. Maskeista kun mainitsit, niin ystäväni ollessaan eilen kaupassa Helsingissä kertoi, että oli ensimmäinen kerta, kun ihan jokaisella oli maskit. On se kumma, että vähemmällä ei uskota

Karmale juu luin, että teillä päinkin on tilanne mennyt huolestuttavampaan suuntaan. Toivottavasti maskisuositusta noudatetaan. Toisilla on kyllä niin kova pää, että käyttäisivät vasta, jos joutuisivat maksamaan laiminlyönnistään. Tätä pääministerimme ei taas halua. Aiemmin olen kyllä lukenut, että lainsäädäntömme ei sallisi maskipakkoa. Mikä sitten onkaan totta

Minäkin olen kaivannut muorin aamunavauksia. Ilmoittelethan jotain itsestäsi, joohan

Saimme viikolla vahvistuksen, että yksi läheisimmistä ystävistäni sairastaa keuhkosyöpää Koville otti tieto tuosta. Onneksi on sellaisessa paikassa, että voidaan leikata, mutta ennusteethan eivät ole kovinkaan hyviä. Juuri oli viikolla (vai oliko jo edellisellä) paljon tietoa keuhkosyövästä. Nyt vaan rukoilemme, että pääsisi peruutuspaikalle ja mahdollisimman pian leikkaukseen. Odotusaika leikkaukseen noinkin vakavalla sairaudella on pitkä ja odottavan aika vieläkin pidempi.

Perjantaina tulimme sitten takaisin tänne lempipaikkaamme. Ensin kävimme Mikkelissä kaupoissa ja minä kävin labrassa. Aiemmista kokeista ei selvinnyt mitään. Sinänsä tietty hyvä, että kaikki arvot olivat kunnossa.

Auto oli täynnä tavaraa, kun toin vähän joulujuttuja mukanamme.

Eilen teimme hyvän pituisen lenkin. Lähdin sen jälkeen vielä oksasaksien ja pussin kanssa metsään hakemaan erilaisia havunoksia ja sammalta sekä jäkälää. Sitten tein sellaisia jouluisia istutuksia terassin pöydällä. Kotoota olin ottanut hiukan tykötarpeita mukaani. Taisin vähän vilustua, kun lenkin jälkeen oli hiki (urheilupaita kyllä päällä) ja jäin sitten paikalleni ulos. Lopulta sekä varpaat että näpit olivat aivan jäässä. Lopputulos oli kuitenkin kiva. Mukavaa vaihtelua leikkokukkien (lähinnä oksanarsissien - ovat niin kestäviä) jälkeen saada sohvapöydälle ja muuallekin vähän jouluisempaa. Pattereita kuluu paljon, kun on monia valoketjuja, jotka toimivat pattereilla.

Verkoilla saimme tänään pienehkön siian. Huomenna saa sitten taas leivän päälle graavisiikaa

Mukavaa 1. adventin jatkoa ja huomenna alkavaa uutta viikkoa. Toivottavasti pysymme kaikki terveinä

Ai niin, unohdin kysyä, että miten tuo kuva laitetaan. Onko siihen helppoa selitystä. Olen aika uuno näissä jutuissa, kun voin aina yleensä turvautua siippani tai poikamme apuun.