IL, ihana ajatus tuo mallinukke Matilda. Sellainen sopii oivallisesti sisustuselementiksi, etenkin kun siihen liittyy myös vanha Singerin ompelukone. Tytär saa olla järkyttynyt, mutta sinähän saat sisustaa huvilasi miten haluat! Ja kyllä hänkin varmaan siihen tottuu, vaikka minimalisti onkin!

Nyt on sitten ensimmäinen rokote pistetty. Paikka oli Ratinan stadionilla, jossa emme ole tätä ennen käyneetkään 😄 ja kaikki sujui kuin tanssi. Meidän aikamme oli 12.45, mutta olimme hyvissä ajoin hieman ennen puolta, kun bussit eivät koskaan satu just jetsulleen ja täytyihän meidän varata hieman aikaa paikan etsimiseenkin. Tosin se ei aiheuttanut päänvaivaa, kun tie sinne oli hyvin opastettu. Pääsimme heti sisään ja meirämmiäs istutettiin tuolille. Minä puolestani pääsin muutaman minuutin päästä viereiseen koppiin. Niin hoitajat kuin avustajatkin olivat erinomaisen ystävällisiä ja jutustelivat rauhallisesti eikä ollut lainkaan kiireen tuntua ja käsiä desinfioitiin mennen tullen. Nyt sitten vain odottelemme, tuleeko ja minkälaisia oireita! Seuraavan piikin saamme 15.6. Ja vaikka somessa kovasti rokotusten hitautta haukutaan (ainahan pitää jotain haukkua!), niin Suomi on kuitenkin Euroopassa ihan kärkisijoilla rokotettujen määrässä, joten lupaavalta näyttää. Kunhan vain ihmiset viitsisivät noudattaa ohjeita ja rajoituksia, ettei tarvitsisi mitään ulkonaliikkumiskieltoja ottaa käyttöön.

Tein taas ruokatilauksenkin verkossa ja virheellisen kalatoimituksen vuoksi saamani etukoodi oikeuttaa ilmaiseen toimitukseen. Ihan ok hyvitys, kun muuten kuljetus maksaisi 11,90 - 13,90 euroa, riippuen vähän ajankohdasta. Kuljetusaikoja on kiitettävästi, joten ei tarvitse odottaa pitkään. Hyvällä tuurilla saa jo seuraavaksi päiväksi, mutta minä olen yleensä ottanut sitä seuraavalle päivälle eli nyt meille lähetys tulee huomenna, kun tein tilauksen eilen.

Eilen kävimme lääkärintarkastuksessa ja meirämmiäs sai lausunnon ajokortin uusimista varten. Minulla kaikki arvot olivat loistavia ja lääkäri oli erittäin tyytyväinen. Kaulapatista hän sanoi, että se oli kilpirauhaskyhmy, minä takia (ehkä) toinen kilpirauhasarvoista oli aavistuksen yli raja-arvon. Se ei kuitenkaan merkitse kuulemma mitään, kun toinen arvo oli normaali eikä minulla ole mitään oireita. Nythän patti on jo kokonaan kadonnut.

Seuraava terveyteen liittyvä juttu on sitten hammaslääkäritarkastus joskus kesä-heinäkuussa sekä gynekologi syksymmällä. Sain toissa vuonna lähetteen mammografiaan, mutta sen ole vallan unohtanut enkä tiedä, onko lähete enää voimassa. Sitä täytynee kysellä lääkäriasemalta. Onneksi tämän koronan takia kaikkia ohjeita hieman sovelletaan, joten saattaa hyvinkin olla, että lähete kelpaa, vaikka ne kai yleensä ovat voimassa vain vuoden.

Tänään me syömme kasslerkyljyksiä ja ajattelin tehdä niiden oheen valkosipulikermaperunoita. Huomenna on sitten taas jonkin keiton vuoro. Olemme aika hyvin tottuneet vuorottelemaan kiinteän ruoan ja keiton välillä, mutta "häpeäkseni" täytyy tunnustaa, että käytämme valmiita, äitien tekemiä eineskeittoja. Ne ovat todella hyviä ja annoskoko on sopiva, kun sen syö leipäpalan kanssa. Loppuviikosta teen sitten vaihteeksi kaalilaatikkoa, josta tulee kolme ateriaa. Yhden kyllä laitamme pakkaseen, ettei tarvitse syödä kolmena päivänä peräkkäin samaa! Huomenna voisimme syödä taas mämmiä ja sitten onkin jo aika käydä ostamassa Mikon Leivästä vuoden tarpeet pakkaseen 😋 Pääsiäinenhän on jo ihan tuossa tuokiossa!

Lumet ovat sulaneet vauhdilla ja esim. Tampereen keskustan jalkakäytävät ovat jo ihan puhtaat lumesta. Hiekkaa kyllä on, mutta kohta varmaan aloitetaan puhdistus siltäkin osin. Lämmin oli talvitakissa kulkea, kun aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Liekö tämä nyt sitten se föhn-ilmiö?  Aurinkoista viikon jatkoa kuitenkin teille kaikille 😃

Kiitos vinkistä Merelle. Kun olin 60-luvulla Lontoossa au-pairina kävin  Ella F:n konsertissa. Minulle se oli valtava kokemus. Olin oppinut pitämään jazzista joskus lukioluokilla ja Lontoossa oli monia mahdollisuuksia kuunnella sitä livenä. Kotona soitan usein vanhoja jazz levyjäni Ellaa, Duke Ellingtonia, Dave Brubeckia,  Charlie Parkeria, Count Basieta jne. jne.

Eilen saimme mieheni kanssa koronarokotuksen. Kummallekaan ei tullut mitään oireita siitä, minulla ehkä rokotuskohta oli hetken hieman arka.

Aurinko paistaa. Lumi kimaltaa. Aamulla kuulin kaukaa joutsenen äänen.  Elämä on mahdollisuuksia täynnä, joten ei muuta kuin ihanaa tätä päivää itse kullekin.

Moi mimmit, seuraa kertomus elävästä elämästä eilen. Tarkoitus oli ajaa Orivedelle, sivakoida järven jäällä auringonpaisteessa Justuksen mökille, yöpyä siellä yksi yö. Reppuun oli varattu valmisruokia. No eihän se tietenkään niin sujunut. Minä jo matkalla kyselin, että vaikka on jääpiikit kaulassa, miten avannosta pääsee suksien ja sauvojen kanssa pois? Mies hymyää, että ei me mihinkään avantoon jouduta. Soitti naapurille, joka empien sanoi ei enää ainakaan moottorikelkalla jäälle menevänsä.

Päästiin melkein perille. Lumiaura oli kasannut mökkitielle niin muhkeat vallit, ettei siitä maasturillakaan menty. Yhteisrantaan hieman kauempana oli tehty tie, sinne Musti parkkiin ja kurkattiin rannasta jäätä. Epäilyttävän tummaa ja vettä siellä täällä. Minä kieltäydyin lähtemästä. Päätettiin viedä isot tavarakassit kuitenkin Justuksen pojan mökille. Sinne pitäisi kulkea ison pellon poikki, mutta olihan meillä lumikengät autossa. Mun repusta tyhjennettiin ruoat ja lastattiin lakanoilla, Justus ilmoitti kantavansa ison liinavaatekassin ja toisessa kädessä kahden päiväpeiton ison kassin. Minä ehdotin, että jätetään toinen suosiolla autoon, mutta se ei sopinut.

Pellolla todettiin, että aurinko oli sulattant pinnan pehmeäksi ja lumikengät upposivat parikymmentä senttiä. Niillä joutuu kulkemaan jalat harallaan, joten eteneminen oli aika raskasta. Vilkuilin Justusta, joka ei ollut halunnut vaihtaa hiihtovaatteita, taapersi perässä kaupunkitakissaan ja Bugattin lippalakkiin ja huiviin sonnustautuneena. Keskellä peltoa toisen kassin hihnat katkesivat. Ideani jättää toinen kassi ja hakea myöhemmin, ei kelvannut, tosimies raahasi painavaa kassia kulmasta pidellen.

Päästiin perille, Justuksen farkkupaita oli märkä napaan asti ja mies uuvuksissa. Minä menin rantaan poistamaan lumet soutuveneen pressun päältä ja kuvasin lähes sulaa jokea, jota pitkin pääsee Längelmävedelle. Nälkäkin jo oli, mutta ne ruoat, joita olisi voitu lämmittää mökin mikrossa, olivat tietekin autossa, koska tyhjensin repun. Paluumatka autolle ei ollut yhtään sen helpompaa, mutta hitaasti onnistui. Justus kaivoi makkarapaketin ja alkoi avata sitä suksisauvan piikillä, tarjosi sitten pötköä minulle lounaaksi. Minä sain ihan hysteerisen naurukohtauksen, että sinä se osaat tyttöä viihdyttää. Jo ratkesi hämäläinen perusluonnekin naurunremakkaan.

Olimme suunnitelleet hakevamme samalla reissulla rannan pajukosta pajunkissoja, mutta Justus ilmoitti ostavansa ne pirun pajunkissat vaikka kukkakaupasta, enää hän ei kävelisi lumikengillä askeltakaan. Ja minä kilttinä ihmisenä istutin miehen pelkääjän paikalle ja rupesin kuskiksi. Edessä 300 kilometriä minun mökilleni, jonne oli käytävä viemässä sukset ja lumikengät, jotta Iker mahtuisi huomenna autoon.

Puhti oli kummaltakin illalla täysin poissa, eikä sitä oikein ole vieläkään löytynyt. Sääriä särkee ja ranteet ovat kipeinä, mutta todettiin sen olevan tervettä kipua ja että pitää nostaa kuntoa, ettei noin "pienistä" kroppa hermostu. No huomenna saadaan se karvainen kunnonkohottaja mökille!

IL, valaiseva kertomus, jonka lopputulema oli onnellinen, kun ette hukkuneet avantoon! Ehkä ennen lähtöä selvitetty jää- ja säätilanne olisi kannattanut, mutta helppoahan se on olla jälkiviisas! Eilen oli TODELLA lämmin päivä, joka taatusti ohensi jo ennestäänkin heikentyneitä jäitä sekä pehmensi lumen. Maanantaina lääkärille lähtiessämme olisivat nastakengät olleet täällä kotoisilla kulmilla enemmän kuin paikallaan, kun eilen puolestaan kaikki oli ennen puoltapäivää ihan sohjona ja osa jalkakäytävistä jopa puhtaita. 

Toistaiseksi ei ole mitään rokotuksen jälkioireita ilmennyt. Tosin minulla oli iltalämpö 37,1 astetta, kun yleensä se on siinä 36,6 astetta, joten ehkä se johtui rokotuksesta. Pistoskohta tuntuu hieman aralta, jos sitä painaa, mutta kuka käskee painaa 🙄

Merelle, minä pidän kovasti jazzista ja erityisesti Ella F:stä. Hänellä oli äärimmäisen kaunis ja laaja-alainen ääni ja laulaminen kuulosti täydellisen vaivattomalta. Hän oli myös erinomainen scat-laulun taitaja, jossa hänen ilmiömäinen improvisaatiokykynsä pääsi oikeuksiinsa. Tallensin mainitsemasi ohjelman, jotta voin katsoa sen kaikessa rauhassa omaan tahtiini, vaikkakin olen sen jo aiemmin nähnyt.

Täällä foorumilla on ollut aika hiljaista viime aikoina. Muori on toipumassa leikkauksesta, mutta missä Kipa luuraa? Kaipaan Pikseliäkin sekä Kivikasaa. No, ilmeisesti aurinkoiset päivät ovat inspiroineet liikkumaan ja siivoamaan sekä miettimään pääsiäisen ruokalistoja, vaikkei bileitä vielä saa pitääkään. Ja nyt kun rokotukset on saatu aika hyvin pyörimään, niin voimme pikkuhiljaa alkaa suunnitella mitä sitten teemme, kun rajoituksista päästään. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty 😉

Tänään ei aurinko ole paistanut, mutta pienestä tuulesta huolimatta lämpötila on nelisen astetta. Tuuli on hyvä, sillä se saa lumia haihtumaan.

Mukavaa pikkulauantaita kaikille 😃

Kiitos taas viesteistänne. Hyvä, että piikkejäkin on alkanut ihmiset saada tälläkin foorumilla. Ja kaikki ovat pysyneet poissa heikoilta jäiltä😉🙏🏻

Minä olen vielä hiihtänyt ja jos ehtis kymmenen kilometriä kerätä, olisi 300km täynnä. On kyllä ollut hyvät hiihtosäät näihin asti. Tänään vielä kävin ja oli aika raskasta kun lämmintä oli +6 ja latu aika märkää. Ei oikein luistanut muuta kuin taakse päin. 
Viikonloppuna olisi retki Vuokattiin hiihtämään. Toivottavasti siellä ei ole niin lämmin...
Sitten maanantaina menen miniän ja pikku Murusen seuraksi kun poika lähtee viikonloppuna hiihtovaellukselle Lapin erämaille kaverinsa kanssa. Tullaan sitten keskiviikkona miniän ja vauvan kanssa tänne ja he odottelevat sitten täällä, että isi hakee perheensä kotiin. Sehän sopii minulle. Saan hoidella pikkuista. 

Nyt täytyy vähän leipoa valmiiksi pääsiäiseksi, ettei tarvi stressata semmosilla vaan nauttia vaan vauvan seurasta. Siivouksetkin teen huomenna, sen mitä satun viitsimään. Pitäisi hakea meidän kylän kukkakaupasta keltaisia hyasintteja. 3 kpl sais kympillä  Kestävät hyvin kylmää ja kukkivat kauan. Viime vuonna ensi kerran noihin tutustuin ja olivat ihania. Eivätkä edes ole kalliita. Tokmannilla olisi kolmen hyasintin ruukku vain jotain 3.95, mutta ei viitti sen takia kaupunkiin lähteä. 

Aurinko paistaa ja vesi juoksee ränneistä. Kohta on katto puhdas lumesta. Ja kyllä se hupenee muualtakin. Minä niin tykkään keväästä ja valon lisääntymisestä. Kesä on kuitenkin parasta🙂

Mukavaa päivän jatkoa.

Muori, hyvä että olet rilleinesi kotona! Nyt maltat toipua rauhassa.

Me haimme eilen lahjakorttilihat Teurastamolta Sörkasta. En tiennyt, miten mielenkiintoinen paikka se on, täytyy joskus kesällä (?) mennä kuljeksimaan, jospa pikkukahvilat olisivat silloin jo auki. Haudalle yritettiin viedä narsissiruukku, mutta koko käytävä oli polveen asti lumen peitossa, kukat otettiin mökille.
Piti mennä Cittariin tekemään isot ruokaostokset. Muistutin Justusta, että nyt ei ole aikaa jäädä ihastelemaan jokaista säilyketölkkiä, kun piti ehtiä hakemaan Iker sen puolen tunnin aikana, jolloin tytär ei palaveerannut.

Niin, nyt mulla on pajunkissoja! Justus osti Plantagenista, 16 euroa. Ihan sikasuolainen hinta enkä ikinä ole kissoja joutunut ostamaan. Ja kaiken lisäksi Saksasta. Mutta ovat kauniita, suoria ja pitkiä ja täynnä kissoja. En laittanut veteen, jospa kuivaisivat, niin säilytän ensi pääsiäiseen.

Tytär kuvasi meitä ja Ikeriä heidän pihalla vuorimäntyjä vasten. Meiltä on nimittäin taas pyydetty haastattelua paikallislehteen, ikään kuin viime vuoden jatkumoa, miten olemme tämän koronavuoden kestäneet. Kuvaajaa ei ole, joten pitää lähettää kuvat itse. Me ollaan kuulemma niin positiivisia ihmisiä, että tehdään muutkin iloisiksi?

Iker pomppasi mökin pihalla autosta ulos, juoksi monta rundia pitkin pihaa ja karjui riemuissaan: minä olen tullut! Sisällä se kiehnäsi kinttuani vasten, ulisi ja vonkui, että kamala nälkä. Mökin pipanat ovat valtavan paljon herkullisempia kuin oman kodin (ne on sieltä tuotuja). Iker syö selkävaivaansa ihmisten epilepsialääkkeitä, nämä ovat onneksi kapseleina. Ensin kokeiltiin ruiskulla suuhun annettavaa ja se oli joskus hieman sotkuista. Uusi lääkitys selvästi auttaa sitä, kun juoksee mielellään.

Justus odottaa tuossa, että tulostan selleri-palsternakkapyreen ohjeen. Tulossa on karitsankaretta yrttivalkosipulimarinadissa.

Vesi herahti kielelle IL:n pääsiäisruokaa ajatellessa. Nam! - Olipa hyvä, että ette menneet enää jäälle!

Muori, ehdinkin jo odotella kuulumisiasi ja toivoin, että kaikki olisi hyvin. Onneksi näin onkin. Malta nyt toipua rauhassa!

Menna, kiva kun kaipasit. Täällä ollaan. Nykyelämä on vain aika tapahtumaköyhää. Aamupäivällä kävelylle ja joka toinen iltapäivä ruokakauppaan, ruoanlaittoa jossakin välissä. Tiistaina ylipuhuin mieheni viemään minut Suomenojan Rustaan, että saisin vähän vaihtelua. Piristi mukavasti, vaikka en löytänyt etsimääni tuotetta, niin aina sieltä jotain tarttuu mukaan. 

Oliivipuu ja laventeli sinnittelivät pitkään lasiterassilla pienessä pakkasessakin. Luulin jo, että ne selviävät, mutta helmikuun parinkymmenen asteen pakkaset olivat välimeren kasveille liikaa. Oliivipuu ei ole pudottanut vielä lehtiään, mutta ne ovat aivan ruskeat. Bauhaus näkyi mainostavan oliivipuita, mutta onko niitä sitten enää, kun saan sinne kyydin. 

Jänisten syömät callunat näyttävät surkeilta etuoven pielessä. Haluaisin helmihyasintteja ja narsisseja ruukkuihin pääsiäiseksi. Mies kävi Konalan Pelikanin varastolta hankkimassa pahvilaatikoita, ja laitoin itseni mukaan, että pääsisin siellä olevaan isompaan Lidliin. Asiakkaiden paljous hirvitti ja suoriuduin nopeasti leikkokukkakimpun ja pienen narsissiruukun kanssa ulos. Etsimiä ulkokukkia ei siellä ollut. Koronatilanne on täällä pääkaupunkiseudulla niin paha, että kovin mielellään emme kaupoissa käy. Onneksi meillä on kuitenkin jo yli kuukausi sitten saatu ensimmäinen rokote, joten jonkinasteinen suoja pitäisi olla.

Yksi lastenlapsista, 5.-luokkalainen, on karanteenissa, koska hänen luokallaan oli todettu koronatapaus. Miniähän oli jo aiemmin karanteenissa, mutta jatkaa taas työssään vantaalaisessa koulussa, siinä, jossa on paikallislehden mukaan ollut useita altistumisia.

Mitä Kipalle kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin!

Hyvää vointia kaikille ja nauttikaa keväästä mahdollisuuksien mukaan!

Hei ja kiitoksia kirjoituksistanne. 

Nyt täytyy tunnustaa, että en ole joihinkin päiviin edes käynyt lukemassa kirjoituksianne. 

IL:n  kanssa olemme kyllä jutelleet puhelimessa. 

Kommentoitavaa olisi paljon, joten jätän sen tällä kertaa suosiolla tekemättä. Paitsi ihanaa Muori,  että leikkaus on nyt ohi ja olet kotiutunut. Tsemppiä kuntoutukseen. Sitä sinulla varmasti piisaa. 

Käyn tässä läpi varmaan eräänlaista luopumisprosessia äidistä. Äiti on edelleen kyllä hoitokodissa, mutta kommunikointi on todella vaikeaa ja äidillä oleva vaskulaariinen dementia eteni sairaalassaoloaikana sellaisin harppauksin, että en olisi koskaan sitä uskonut. Ilman koronaa ja sen tuomia tapaamisrajoituksia tilanne todennäköisesti olisi toisenlainen. Sitähän ei kannata murehtia, kun sille ei voi enää mitään. Soitan lähes joka päivä (alkuillasta) äidille,jollei veljeni tai poikamme ole soittanut. Usein itkettää puhelun jälkeen, kun ottaa niin koville myöntää äidin huono tila. Olemme aina olleet tosi läheisiä ja ennen kuin äidin kuulo alkoi heiketä, niin koko aikuisikäni olen puhunut hänen kanssaan päivittäin (lukuunottamatta matkat ja mökkireissut tänne ennen kännyköitä). Kun äidin kuulo alkoi heiketä roimasti ehkä vuosi, puolitoista sitten, siirryin siihen, että puhuimme isäni kanssa päivittäin. Osittain myös äitini, kun äidin vanhaa puhelinta pystyi puhelun aikana säätämään niin, että ääni kuului lujenpana. Nyt sitten soittelen isäni kanssa vähintään aamupäivisin ja illoin. Huoli painaa siitäkin, kun hän on yksin. Onneksi poikamme on hänen luonaan niin paljon, mutta nyt oli viikko sitten syntymäpäiväjuhlilla ja ajatteli, että ei voi kahteen viikkon isäni luokse mennä. 

Olen aina ajatellut, että olen niin positiivinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen, että en varmasti masennu koskaan. Nyt olen jo ajatellut, että onkohan tämä jonkinasteista masennusta... 

Suurta iloa meille on tuonut hauvavauva, jonka kävimme reilu viikko sitten noukkimassa Heinolasta, kun tytär ja vävy suunnistivat siitä sitten Jyväskylän tielle kohti Rovaniemeä viettämään pidennettyä viikonloppua mökillä yhden ystäväpariskunnan kanssa. Olivat käyneet koronatesteissä ennen lähtöä, että eivät vaan vie tautia mukanaan minnekään. 

Säät ovat vaihdelleet. Välillä oli kovia yöpakkasia, niin että saattoi olla useampikin päivä, että emme saunaa lämmittäneet. Siellähän ei ole muuta lämmityksen lähdettä kuin kiuas, jonka kyljessä on lämminvesivaraaja. Joinakin päivinä on ollut upeita kelejä jäälläkävelyyn - ei liikaa tuulta eikä liian liukasta. Tämän viikon maanantaina aamupäivästä liukastuin ja satutin käteni. Kämmenen puolelle tuli aikamoinen "hole" ja huomasin seuraavana päivänä, että vasen olkapää oli kipeytynyt. Olimme eilen Mikkelissä kaupoilla ja mietin, että pitäisikö mennä lääkäriin.... Tämä lähinnä tapaturmavakuutuksen vuoksi, jos jotain jälkiseurauksia tulee. En kuitenkaan mennyt. Teen nyt viikonlopun aikana varmuuden vuoksi tapaturmailmoituksen netin kautta.....

Kortisoni on tuonut painoa 7 - 8 kiloa ? Alan olla lukemissa, joissa olin mooooonta vuotta sitten, kun tänne Kiloklubiin alunperin tulin. 

Rakas siippani juuri suuntasi tuossa saunaan ja lupasin tulla pian perässä. 

Voikaa hyvin ja mukavaa viikonloppua kaikille 😊 Ei ole ollut tarkoitus aiheuttaa huolta, kun olen harvinaisen pitkään pysynyt palstalta pois. Olo vaan tuntuu siltä, että on niin alamaissa, että ei viitsi lietsoa sitä tunnelmaa eteenpäin.

Kiitos, että olette olemassa 🥰

Maanantaimoi!

Piti jo viime viikolla vinkata Pikselille, että Plantagenista saa hyviä ja edullisia narsisseja ynnä muita kevätkukkia. Tosin mun perjantaina ostamat narsissit ovat niin nuppuisia, että nähtäväksi jää, kukkivatko pääsiäisenä vaiko vasta lähempänä vappua.

Kipalle toivottelen jaksamista vaikeassa tilanteessa, ja Muorille mukavaa toipumisaikaa. Hyvä kun IL ja Justus eivät pudonneet jäihin! Hinnakkaiden pajunkissojen kohdalla tunnen toveruutta: mä nimittäin ostin omani Mannerheimintien K-kaupasta kun osuttiin siitä ohi kävelemään. Ehkä ne eivät olleet ihan noin kalliita, alkuperämaata en tullut tarkistaneeksi.

Mehän tehdään päivittäin jonkinmoinen lenkki, ja yritetään vähän vaihdella reittejä jotta elämä ei tunnu tylsältä. Vuodenvaihteesta lukien olen kävellyt suunnilleen saman matkan kuin Kivikasa hiihtänyt. Ellen väärin muista, niin sinäkin olet mukana siinä virtuaalicaminointiryhmässä, jossa myös Merelle ja mä taivallamme. Mukaan vaan muutkin jos hiukankin huvittaa.

Liikuntasuorituksen saa tehdä myös suksilla tai potkukelkalla, kesän tullen ehkä myös uiden ja/tai soutaen? (Ryhmä löytyy tuolta KK:n liikuntaosiosta.)

Tänään lenkki saattaa jäädä lyhyeksi; mulle iski kevätflunssa vai allergiaako lie. Nenä vuotaa ja paleltaa. Hunajateen voimin jaksanen istua parin tunnin webinaarin, aiheena kuvaus kännykkäkameralla ja kuvien käsittely. Nää webinaarit ovat tosi kivoja, etenkin ne joita voi katsoa itsevalitsemanaan ajankohtana (kaikkia ei voi).

Eilen katselin kaksi ja puoli tuntia taidehistorian luentoa ja virkkailin siinä samalla yhteen teekkarineitosen päiväpeittoa. Vuoden virkkauksen jälkeen mulla on kasassa parisängyn peiton kaistaleet, nyt ne vain pitää yhdistellä (mikä on aika iso homma). Tästäkin saavutuksesta saan kiittää koronaepidemiaa; ajankohtaisohjelmia on tullut katsotuksi jokseenkin joka päivä ja minähän teen käsitöitä vain silloin, kun katson telkkaria.

Mennalle totean, että mullakin oli rokotuksen jälkeen pistoskohta arka, mutta niinpä se on aina vuosittaisen influenssarokotuksenkin jäljiltä.

Kaikille yhteisesti ja jokaiselle erikseen: aurinkoista ja mukavaa pääsiäisaikaa!

PS. Pähkäilin taannoin, voiko olla pääsiäiskalenteri kun joulu/adventtikalenterikin on. Päädyin siihen että kyllä voi, ja kasasin Faceen sopivan otoksen tipuja ja pupuja ja muita kevään merkkejä. En tiedä, onko katsojilla hauskaa, mutta ainakin tekijällä oli. Mielestäni sekin on arvokasta näinä ankeina aikoina.

Kiitos vain vihjeestä, Tiinuliinu. Sisäinen puutarhurini oli jo niin levoton, että sunnuntaina kyyditsijäni suostui viemään minut Kannelmäen Prismaan. Sen puutarhaosastolla ei ollut vielä muuta kuin lannoitteita, multaa ja ulkoruukkuja. Kaikki kasvit olivat myymälän puolella, ja ostin sieltä helmihyasintteja ja isoja narsisseja (joista en myöskään tiedä, milloin aukeavat) ja ison pussin multaa. Nyt on ainakin etuoven ympäristö taas kaunis. Mieli palaa yhä Bauhausin puutarhaosastolle ja Plantageniin.

TL, pääsiäiskalenteri on mitä mainioin idea. Nuo vanhat kuvat ovat niin ihania!

En ole ihan joka päivä kävellyt, mutta n. 4-5 kertaa viikossa kuitenkin. Kilometrejä kertyy kerralla +/- 4 riippuen reitin valinnasta. Olen aina aivan märkä hiestä ja kotona on mentävä suihkuun. Reiteillä on myös paljon korkeuseroja ja joskus tuntuu, että voimat loppuvat lenkin loppusuoralla kotikadun pitkässä ja loivassa nousussa. Kumma, kun Lontoossa tai Berliinissä 20 km päivässä menee lähes huomaamatta!

Kipa, voimia sinulle! Ole iloinen, että äitisi pystyy vielä puhumaan kanssasi. Ehkä nuo päivittäiset puhelunne pitävät äitisi tässä ajassa kiinni.

Eipä tässä muuta tällä erää. Jos en palaa foorumille lähipäivinä, niin toivottelen oikein hyvää pääsiäistä kaikille!