Tiinuliinu, olitpa löytänyt ilahduttavia tutkimustuloksia! Kiitos linkistä! - Ja kyllä, toinen kuoroni on jo aloittanut joululaulujen harjoittelun. Tällä kertaa keskitymme vähemmän tunnettuihin lauluihin muutaman klassikon lisäksi. Kirkkokuorolla oli tänään toinen esitys, joka meni nyt oikein hyvin, kun alttoon tuli vahvistusta. Seuraavaksi kai aloitetaan jouluohjelmiston harjoittelu ja kanttori kaavaili jotain yhteistyötä tuon toisen kuoron kanssa.

Kipa, olipa hyvä, että nyt sait diagnoosin vaivoillesi. Toivottavasti lääkitys rupeaa auttamaan kipuihin. Halauksia sinulle!

IL, aika rankalta kuulostaa matka halki Euroopan Ikerin kanssa. Toisaalta, käsittääkseni te kummatkin tykkäätte ajaa autoa ja olette tottuneet ulkomailla ajoon, joten varmaan se teiltä onnistuu.

Pitäisi kai myös aloittaa ruokapäikyn pito. Kaksi kiloa oli tullut painoa lisää, kun ei ole enää huvittanut kävellä niin paljon. Ja kyllä minä olen syönyt ainakin vähän suklaata tai lakua lähes joka päivä koko lokakuun. Syksy ja pimeys ovat saaneet makeanhimon valloilleen. Tuntuu, että koko ajan on nälkä, mutta en ole keksinyt sopivaa vähäkalorista naposteltavaa. Porkkanaa ei tämä ikäisen hampailla oikein uskalla rouskuttaa. Eikä hedelmiäkään ihan hillittömästi saisi syödä hedelmäsokerin haitallisuuden  takia. Kivikasan tavoin aloitan ryhtiliikkeen sitten vuodenvaihteen jälkeen. Laskeudun nyt tähän kaamosaikaan näillä eväin.

Hyviä vointeja!

Hei Ihanaiset,

viikko on ollut aika haipakkaa, jos vertaa sitä viimeaikaisiin huopatossu viikkoihin ja kuukausiin. Tiistaina oltiin eläkeläisen retkellä pitkästä aikaa. Käytiin tutustumassa Reitzin säätiön taidekokoelmiin. Rakennusmestari Reitz oli keräilijä: hopeaa, posliinia, aseita, kelloja, huonekaluja ja tietenkin tauluja. Katsottavaa oli paljon vaikka tila ei ole suuren suuri, itseasiassa se on ollut Reitzin perheen koti. Opas oli tietysti ammattilainen ja kertoi mielenkiintoisia anekdootteja taiteilijoista, malleista ja taulujen tekemisen taustoista. Olisin kuunnellut tarinoita vaikka kuinka pitkään mutta piti siirtyä talon toiselle kulmalla taiteilijaravintola Eliteen syömään. Mukava oli rupatella pitkästä aikaa entisten kollegojen kanssa. Retki oli oikein onnistunut.

Kävimme myös Jorvissa tytärtä katsomassa, hänen lääkitystään yritetään muuttaa eikä ole niin helppo homma kuin vois luulla. Tytär on ollut aiemmin hoidossa Hesassa ja hänelle on kokeiltu joukko lääkkeitä huonolla menestyksellä eikä näistä löydy tietoa Espoon puolella 😲. Apotissa näkyy vain alku- ja loppuraportti mutta ei tietoa lääkityksistä. Tytär kävi vielä Kannasta tarkistamassa, että oli ruksannut kohdan jossa annetaan lupa tietojen jakeluun. Tytär on kuitenkin toivekkaalla mielellä.

Poikakin haettiin lentokentältä, oli Koronan takia viivästyneellä 40v matkalla. Alunperin matkan piti suuntautua Sinsabariin mutta muutui Dominikaaniseksi. Huh, onhan tässä jo eläkeläisille kiirettä pitänyt 😂🤣.

Kipa, mökki on lähes talviteloilla, kerran pitää vielä käydä siellä ennen lopullista talviteloille jäämistä. Toivottavasti kortisoni tehoaa ja pääset pahemmista kivuistasi. 

IL, kuulostaa mukavalta teidän suunnitelmanne ajella Ikerin kanssa Euroopan läpi. Etenkin jos ressaatte hissuksiin ja pysähtelette mielenkiintoisiin paikkoihin.

Mukavaa loppuviikkoa ☀️🌤.

Toisaalta jos Iker päättää kertoa mielipiteensä koppaan laittamisesta lentokentällä, on suuri mahdollisuus, ettei sitä huolita lennolle. Been there done that. Myös kaverille kävi näin just pari viikkoa sitten. Lentoyhtiöt ja koneiden kapteenit ovat nykyään melko tarkkoja asiasta, tietenkin jotta yhtiö ei joudu maksumieheksi, jos koiralle sattuu jotain tai se esim. saa hajotettua koppansa ja on vapaana vastassa, kun ruumatila avataan toisessa päässä. Siinä on sitten kiva alkaa miettiä vaihtoehtoisia matkustustapoja. Joten jos ennakkoon on tiedossa, että (isokokoinen) koira stressaa, niin en riskeeraisi.

Kiitos kaikille kommentoijille koskien Euroopan automatkaa. Kaikki mielipiteet otettu huomioon. Tässä vähän lisää taustatietoa, miksi aiomme ajella.
THL, mun sakemannityttö eka lennollaan oli pureskellut boxinsa muoviset ikkunaritilät säleiksi ja pää oli jo ulkona, kun ruuma avattiin. Minut haettiin koneesta, kun kukaan ei uskaltanut mennä karjuvan koiran luo. Ja kiire oli kova, kun koneilla on vain tietty aika olla "pysäkillä".

Iker on lentänyt useasti Alicanteen, mutta joutuu ottamaan niin paljon rauhoittavia, että on ihan tillin tallin. Sillä on isoin mahdollinen lentoboxi, mutta silti lentoyhtiöt joka kerta narskuttavat, että kun se istuu boxissaan, korvan huippu osuu kattoon eikä saisi. Aina jännittää, otetaanko se lennolle. Jos jostain netistä löytyisikin isompi boxi, Norski ei enää hyväksyisi lennolle niin suurta.

Matkaan otetaan vävyn auto, tosi iso Audi Q7. Anoppiboxiin mahtuu tavaroita, joten Ikerillä on ruhtinaalliset tilat autossa, se mahtuu seisomaan, istumaan ja nukkumaan miten päin haluaa. Se rakastaa autoilua. Minun pitää pysähtyä pissalle parin tunnin välein, joten Ikerkin saa liikuntaa silloin. Tarkoituksemme on pysähdellä mukavissa pikkukaupungeissa, kuljeskella siellä sun täällä. Esim. Heidelbergissa, jossa olemme aikoinaan yöpyneet jopa kahden sakemannin kanssa yhtäaikaa. Meillähän ei ole kiire mihinkään.

Vävy aikoo maalauttaa autonsa perillä, tytär hieman kolhi sitä, kun peruutti pihaan tuotua parimetristä klapikasaa päin. Oli kuulemma vävyn syy, koska kasa oli 20 senttiä toisessa paikassa kuin mihin ne yleensä jätetään. Tytär ei uskonut peruutuskameran piipittelyä.

Minulla on Espanjassa paljon tavaraa, jotka haluaisin Suomeen. Edesmenneeltä saksalaiselta ystävältäni perittyjä antiikkitavaroita, joita ei voi lentokoneessa tuoda. Vävy ja tytär suunnittelevat talonsa vuokrausta kulujen kattamiseksi, joten tuon turhat kamat pois.

Olen seurannut jo kauan facessa "Autolla Euroopassa " -ryhmää ja saanut sieltä paljon käytännön tietoa monenlaisista asioista. Tietenkin jännittää, jos korona vaikka sulkee maita tai muuttaa rajamuodollisuuksia tai tulivuori purkautuu ja kaikki pysähtyy tai roistot ryöstävät. Vaan jotenkin uskon, että kaikesta selvitään.

Ai niin, tytär ja vävy maksavat suurimman osan kustannuksista, joita meille paluumatkalla tulee. Ei vähäistä sekään! 

IL, minusta matkasuunnitelmanne on suurenmoinen. Ei muuta kuin matkaan vaan. Ihana ajatus pysähdellä siellä täällä. Olen varma, että selviätte reissusta hyvin.

Kipa, toivottavasti kipusi vähitellen alkavat hellittää. Ymmärrän niin hyvin tuon jatkuvan kivun aiheuttama tunnelmat. Ei ole kysymys vain kivusta vaan kaikesta. Turhautumisesta, kun ei pysty tekemään sitä mitä haluaisi. Alakulosta, jota on vaikea toisille selittää.

Pikseli, minua huimasi jo pelkästään sen lukeminen, että kipusit tuonne katolle, huh.

Minäkin lauloin joskus kauan sitten kuorossa alttoa. En kyllä olisi ikinä pysynyt äänessä, jos olisin yksin joutunut alttona olemaan. Soittelin muinoin paljonkin kitaraa ja lauleskelin yksin ja yhdessä, kun tein nuorisotyötä ( 50 vuotta sitten). Nykyisin ääni on käheä eikä laulaminen enää suju, sormetkin ovat niin jäykät (paljolti harjoituksen puutteesta johtuen), ettei klassisen soittaminen kitaralla enää onnistu. Komppailla jotenkin sentään pystyn.

Kivikasa, onpa ikävää, että joudutte myymään veneenne suunniteltua aikaisemmin. Matkakertomuksiasi oli tosi kiva lukea.

Tiinuliinu, kiitos BMI tutkimuksen tiedoista. Minulla kyllä taitaa BMI huidella jo taas tuolla riskirajoilla. Paino on noussut ihan liikaa. Liikkuminen on ollut tosi vähäistä, mutta syöminen ei.

Tänään pystyin pitkästä aikaa kunnolla sauvakävelemään. Ajoimme meren rannalle Nallikariin, jossa on upeat kävelyreitit. Nautin meren hiljaisesta loiskeesta, pienestä tihkusateesta, aavasta ulapasta. Siitä, ettei juuri yhtään tuntunut kipua kävellessä. Siitä, että vierellä käveli rakas kumppani, jonka kanssa olemme pian 40 vuotta yhdessä elämää eläneet.

Nautin tuulesta, joka hellästi kosketti poskea. Ajatuksista, jotka olivat täynnä hyviä muistoja, tärkeitä hetkiä, mukavia ihmisiä. Yhtään ikävää muistoa ei tullut ajatuksiin. Ei ilkeitä ihmisiä, ei pahoja sanoja, ei katkeria tunnelmia. Oli vain ihan hyvä olla.

Mukavaa päivää itse kullekin.

Eikun menoksi sitten vaan IL porukka! Kuvaile matkan varrelta, mitä Eurooppaan kuuluu. Gute reise alles! 

Heippa kaikille!

Ei ole paljoa tapahtunut, joten ei ole huvittanut kirjoittaakaan. On käyty hammaslääkärillä, joten tämän paliskunnan hampaat ovat jälleen kunnossa ja niin kiiltävät, että! Otimme myös  influenssarokotukset, kun ne tulivat täällä jo tarjolle. Eilen kävimme katsomassa Tampereen Teatterissa Pirkko Saision ja Marja Packalénin hienon Valehtelijan peruukin ja viikon päästä pääsemme nauttimaan työpaikkamme killan mukana Komediateatterissa uudesta Komisario Palmu-näytelmästä. Samainen kilta vie meidät myös tulevana tiistaina Vapriikkiin tutustumaan kehuttuun Ritarit-näyttelyyn. Joulukuussa on puolestaan vuorossa Tampereen Teatterin Kotiopettajattaren romaani. Helmikuulle varasimme liput Seela Sellan esitykseen Kauan on kukkineet omenapuut sekä marraskuulle Anastasia-musikaaliin. Näimme sen v. 2019 Teatteriklubin Amsterdamin-matkalla ja se oli todella hieno musikaali, joka perustuu samannimiseen animaatioelokuvaan. Teatteriversioon on sävelletty lisää musiikkia, mutta muuten se on samanlainen. Ehdotimme jo silloin, että musikaali tuotaisiin myös tänne meille ja nyt se sitten toteutuu. Onpahan taas hyvä syy jatkaa elämistä 😄

Kävimme muuten viime keskiviikkona kylässä kälyni luona Järvenpäässä ja matkustimme oikein junalla! Edellisestä kerrasta onkin jo reilu vuosi. Juna ei ollut läheskään täynnä ja aika hyvin matkustajat käyttivät maskeja, vaikka VR poistikin jo "maskipakon". Elämä alkaa jo hieman tuntua vapaammalta, mistä kertoi sekin, että teatterissa kaikki istumapaikat olivat käytössä, samoin kuin paikkanumerotkin ja esitys oli lähes loppuunmyyty.

Kuntosalille emme ole vielä lähteneet ja olemme yhä virallisesti tauolla. Ohjattuja senioritunteja on tällä hetkellä vain yksi viikossa, joten mielestäni ei kannata maksaa sen vuoksi täyttä kuukausimaksua. Tietenkin voimme käydä siellä myös ominpäin, mutta toisaalta kaipaisimme jo kunnollista ohjattua jumppatuntiakin. Onhan siellä erilaisia jooga- ja pilatestunteja, jotka varmaankaan eivät olisi meikäläisille liian raskaita, mutta kun jotenkin ne eivät vaan kiinnosta!

Meirämmiäs sai kutsun neurologisiin tutkimuksiin Hatanpään sairaalan geriatriselle osastolle 24.11. niinkin epäinhimilliseen aikaan kuin klo 8 😵  Kutsussa kehotettiin ottamaan mukaan joku läheinen henkilö, joten minunkin pitää sinne sitten lähteä. Tein jo päätöksen, että menemme sinne taksilla, ettei tarvitse lähteä kotoa jo ennen kukonlaulua! Kutsussa mainittiin myös, ettei ennen tutkimusta saa juoda alkoholia kuukauteen. No, ensinnäkin kutsu tuli vasta 25. päivä, joten ko. kuukausi oli jo alkanut ja huomasin meirämmiähen imaisseen alkuviikosta pullon punaviiniä sekä puolillaan olleen valkkaripullon. Pidin hänelle kunnon saarnan, että kyllä lääkärien määräystä täytyy noudattaa ja että mitä virkaa tutkimuksilla on, jos niistä ei saada oikeaa tulosta. Meillä on tällä hetkellä kaksi pulloa viiniä kaapissa ja sanoin, että niitä ei nyt sitten juoda, johon sain vastauksen, että juotavaksihan ne on ostettu 😠 Olen nyt piilottanut pullot ja toivon, että sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" pätee tässäkin tapauksessa. Tästä kaikesta tulee ihan mieleen Juice Leskisen viimeiset vuodet, jolloin hän oli jo käynyt läpi kaksi pahaa haimatulehdusta ja kävi säännöllisesti dialyysissä. Häneltä oli alkoholi tietenkin kokonaan kielletty ja noudattihan hän sitä toki, paitsi että otti kyllä viiniä, kun sehän ei ole alkoholia 🙄

Ostin itselleni peruukin! Hiukseni ovat harventuneet siinä määrin, etten enää saa kaikkia paikkoja piiloon ja päänahkani on rutikuiva. Kun yritän laittaa jonkinlaista säällistä kampausta, joudun käyttämään muotovaahtoa ja lakkaa, mikä tarkoittaa sitä, että pää kutisee seuraavana päivänä kuin siellä olisi kappa täitä. Joudun siis pesemään tukan peräkkäisinä päivinä, mikä ei tee hyvää kuivalle päänahalle, vaikka käytänkin siihen sopivaa shampoota ja hoitoainetta. Peruukki oli ensi kertaa päässäni eilen teatterissa ja tunsin oloni hieman oudoksi, mutta kaipa siihen tottuu. Peruukkikauppias kehotti näin aluksi käyttämään peruukkia vähän aikaa joka päivä, jotta se ensinnäkin muotoutuu päähäni ja jotta itsekin siihen totun. Saas nähdä, kuinka käy 😊

Kipa, hienoa että vihdoinkin sait diagnoosin. Toivottavasti nyt löytyy sitten jonkinlaista hoitoakin.

IL, tuleva automatka läpi Euroopan kuulostaa upealta. Muistan kuinka aikoinaan kiertelimme autolla eri puolilla Eurooppaa joka kesä kuukauden verran ja olisin valmis sellaiseen vielä nytkin. Esim. voisin aivan hyvin lähteä Kristina Cruisesin jokiristeilylle Reinille, jonne matkataan meritse ja maitse eikä tarvitse uhmata koronaa lentokentillä ja -koneessa! Matkan kesto on muutaman päivän enemmän kuin lentämällä, muttei maksa paljoakaan enempää ja sitä paitsi näkisimme paljon enemmän. Odotan mielenkiinnolla matkakertomustasi!

Kellot on käännetty normaaliaikaan ja huomenna alkaa marraskuu, joten oikein mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille 😃

Menna ja peruukki! Laitapa kuva faceen. Mä en ole koskaan huomannut sun hiuksien mitenkään ohentuneen.

Me pidimme viisikolle lauantaina pikatreffit. Tytär ja vävy lähtivät Hangon Regattaan minilemmenlomalle, saivat meiltä lahjakortin viime jouluna ja vasta nyt ehtivät sinne. Heviteini oli lauantain aamupäivän purjehdusseuransa syystalkoissa (tärkeää hänelle osallistua), joten hänen sieltä kotiuduttuaan kävimme hakemassa Justuksen nuorimman tyttärenpojan ja tapasimme loput Tapiolan Ainoassa. Japanilaisesta löytyi tarpeeksi iso pyöreä pöytä ja sitten pojat alkoivatkin tehdä buffetille kunniaa.

Saimme taas hihitellä poikien jutuille. Justuksen vanhin aloitti lukion ja Heviteini tarkisti moneen kertaan, että lukiossako saa poistua väli- ja hyppytunneilla seuraamuksitta. Toivottavasti se ei ole hänen ainoa motivaationsa lukioon? Minä otin jälkiruoaksi kahvin ja pikkuruisen tuulihatun ja tyhmyyksissäni puraisin siitä vain puolet. Kermavaahtosisällys roiskui neuleelleni ja housuille. Pojat tuijottivat, kunnes luennoin, että tässä teille esimerkki siitä, miksei tuulihattua kannata pureksia, kokonaisena vaan suuhun.

Kuljeskeltiin porukalla ostoskeskuksessa, Juniori tarvitsi uuden jalkapallon. En tiennyt, että pallotkin voivat väsyä, tämä uusi näytti kyllä oikein pirteältä.

Juniori kasasi illalla sipsi- ja karkkikulhoja sohvapöydälle ja alettiin katsella Netflixistä hänen valitsmaansa kauhuleffaa. Iker yritti ujuttautua huomaamatta sipsien ääreen ja oli äärettömän loukkaantunut, kun estin joka kerta sen sinnikkäät yritykset. Se ei koskaan, siis oikeasti ei koskaan saa pöydästä mitään, mutta jaksaa silti yrittää.

Aamulla taisin tajuta lopullisesti, että pojat ovat jo teinejä. Juniorilla oli futisleiri ja hänen piti herätä seitsemältä. Kun möngin kyselemään, teenkö eväitä, hän oli jauhanut papukahvit itselleen, tehnyt eväät ja oli lähdössä naapuriin kaverin luo, jonka isä vei pojat treeneihin. Varmaan pärjäisivät yön ylikin keskenään, mutta on hauskaa viettää aikaa heidän kanssaan.

Teimme Justuksen kanssa uuden ohjeen mukaan spagettivuokaa, johon tuli varmankin noin miljoona kaloria kerman, homejuuston, juustoraasteen, meetwurstin ja jauhelihan takia. Tytär ja vävy kotiutuivat, Juniorkin neljän tunnin treeneistä ja pian herkuteltiin kaikki ison pöydän ympärillä. 

Tytär ja vävy vaikuttivat kovin tyytyväisiltä lomaseensa, vaikka Hangossa kaikki liikkeet olivatkin kiinni eikä ihmisiä missään. Olivat tilanneet hieronnat ja herkutelleet lahjakorttiin kuuluvan kolmen ruokalajin päivällisen. Minulla on ollut tapana poikien syntymästä asti muutaman kerran vuodessa hoitaa poikia viikonlopun yli, että vanhemmat pääsevät viettämään kahdenkeskistä aikaa. Uskon vakaasti sellaisen tärkeyteen parisuhteen hoidossa. Olivat miettineet, että jos automatka Espanjaan osoittautuu Ikerille jollain tapaa raskaaksi, ostavat sen isoimman boxin ja lentävät sitten Finnairilla takaisin. Me sitten Justuksen kanssa tultaisiin omia aikojamme vävyn autolla, joka saisi Suomessa sitten käyttää Mustia.

Nyt lähden polskimaan vesijumppaan, huomenna saadaan influenssarokotukset.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

Hei Ihanaiset,

ekat 70v juhlat vietetty, Turun reissu oli oikein onnistunut 🤩. Meille oli varattu ravintolassa oma pieni tila jossa pöydät oli laitettu isoksi neliöksi ja kaikki näki toisensa, kuuluvuus oli vähän huonoa, kun pulina oli taukoamatonta 🤣. Tarjoilija tyttöä kävi vähän sääliksi, kun yritti kertoa mitä kukin oli eteensä saanut ja mitä eri ruokalajit pitivät sisällään. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Viinien tilauksen delegoin pikkusiskolle, hän on niihin paremmin perehtynyt ja nappiin menivät nekin. Isäntä ei halunnut lahjaa mutta sai kuitenkin Bollingerin 007 samppanjapullon omalla coolerilla 🍾🥂. Saapi nähdä milloin isäntä raaskii sen avata 😆.  Nuoriso lähti kotiin ja me vanhukset siirryttiin meidän hotellin baariin jatkoille. Ei mitään hajua milloin jatkot loppuivat ja könyttiin nukkumaan.

Nuorin systeri miehensä kanssa yöpyi naapuri huoneessa, he tulivat kaukaa maalta (35 km) ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen pieneen kaupunki lomaan 😊. Käytiin sunnuntaina, aamupalan jälkeen, yhdessä taidemuseossa katsomassa Royal Salute näyttelyä joka oli pieni pettymys, olisi tarvittu opas. Systerin porukka lähti kotiin eläimiä hoitamaan ja me siirryttiin serkkuni luo lounaalle. Monta iloista hetkeä samalla reissulla. Ensi viikonloppuna sitten isännän läheisten kanssa Haikaranpesään korkeuksiin juhlistamaan isännän korkeaa ikää. Naureskeltiin, että 100 v juhlat joudutaan varmaan pitämään lentokoneessa ja tandem hypyillä alas 🛩✈️🪂.

Menna, teidän viihdekalenterinne suorastaan pursuaa 🎭 kaikkea kivaa. Hesarissa kehuttiin Komediateatterin Juhlakunnossa revyytä ja vähän tekis mieli mennä sitä katsomaan. Tähän vuodenaikaan kaipaa kevyttä piristystä vaikka marraskuusta tykkäänkin.

IL, kiva viikonloppu tuntui teilläkin olevan, ei sille mitään voi, että nuoret aikuistuvat. Mukavia poikia ovat silti 🤗. Me odotamme innolla, kun nähdään kaikki lapsenlapsemme samalla kertaa. Vanhin on jo 22v 😱 mihin tämä aika oikein häviää?

Minä olen yrittänyt saada meille influenssarokotus aikaa mutta huonolla menestyksellä. Soittavat aina, kun ollaan jumpassa eikä minulla ole siellä puhelinta mukana. Pitää huomenna vaan roikkua linjoilla jotta onnistuu ajan saanti. Kolmas korona rokotuksia pitää varata, hyvä, kun noita ilmaiseksi annetaan. Fiksu autokin meillä on, vaikka vähän säikähdettiin, kun auto Turkuun mennessä alkoi piipata mutta vireysavustaja kehoittikin pitämään tauon ja ehdotti kahvikupillista 🧋. Kait ne kohta mittaa sykkeen ja kuumeenkin 😂🤣.

Mukavaa marraskuuta jokaiselle!

Rimpati-rei!
Tässä tulee Tiinuliinun viikkoraportti, jonka oleellinen sisältö on se, että edelleenkään ei kuulu kummempia.

Kirjamessuilla käyskentelin kaikkina neljänä päivänä, mutta ostointoa hillitsi kummasti se, että kodin kirjahyllyt olivat konmaritusta vailla (tiedättehän sen japanilaisen raivausgurun? Marie Kondon mukaan ihmisen pitäisi säästää tavaroistaan vain ne, jotka tuottavat hänelle iloa. Mutta minkä mä sille voin, että kaikki kirjat kodin hyllyissä ilahduttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Tai sitten ovat muuten vain tarpeellisia. Parhaassa tapauksessa molempia.)

Noh, minähän lueskelen keskimäärin 10 kirjaa kuukaudessa. Tämänvuotisen lukupäiväkirjan selailu paljastaa. että alan siirtyä yhä enemmän ja enemmän e-kirjoihin. Äänikirjoista en erityisesti välitä, paitsi leipoessa ja omenahillon keitossa ja muissa aikaavaativissa keittiöaskareissa.

Toisaalta meillä on kirjojakin jonkin verran. Tarkkaa lukumäärää en tiedä, mutta kun hyllymetrejä on 48 ja metrille lasketaan menevän keskimäärin 33 kirjaa (sanoi tuttu kirjastonjohtaja kun asiasta keskusteltiin FB:ssä) niin kai siitä jotain reilut puolitoistatuhatta tulee. Plus ne kirjat jotka pyörivät työpöydän viereisessä kärryssä ja olohuoneen sohvapöydän kulmalla ja siinä korissa olohuoneen nurkassa jossa ovat kotiin jäävät ja toisessa joka on eteisessä ja siinä lappu ”saa ottaa”. Ottajia vain on käynyt korona-aikana kovin vähän.

Eilen sitten tartuin härkää sarvista eli aloin lajitella kirjakasoja. Kirjaston kierrätykseen päätyi repullinen mutta ei se vielä koko ongelmaa ratkaissut. Täytynee jatkaa viimeistään huomenissa. Tämä päivä katosi kiintoisaan etäseminaariin ja terveyskeskusvisiittiin, jonka taidan naureskella tähän hyväksi lopuksi. Kävin nimittäin kysymässä, pääsisinkö kuulotestiin kun lähipiiri alkaa kyllästyä siihen että tiedustelen tavantakaa: ”Anteeksi kuinka? Mitä kulta sanoit?”

(Joo, kuulotesti onnistuu joulukuun puolessavälissä. Olisin päässyt kahdessa viikossa, mutta kun ollaan menossa ihan muualla.)

Mua on aina huvittanut suuresti ne määritelmät, mitä lääkärit potilaista kirjoittavat. Nyt kun meillä HUS-alueella on käytössä mainio viestijärjestelmä Maisa, se suorastaan kutsuu kurkistamaan mitä potilastietoihin on kirjoitettu eli lähettää tekstiviestin ja sähköpostin, jossa kertoo kätköissään olevan uusia merkintöjä (toki ne tulevat Omakantaankin). Tämän päivän lääkärin mielestä olin ”virkeä ja asiallinen” – no en kai mä mene terkkariin höpsimään kun muutenkin on kiirettä? Lisäksi hän totesi mun ”orientoituvan aikaan ja paikkaan”. Ehkä se johtui siitä että istuin kalenteri kädessä?

Jouluradio soi kolmatta päivää, punaiset Teema-astiat on laskettu ylähyllyltä käden ulottuville ja puolukkakuvioiset verhot ripustettu keittiön ikkunaan. Nyt kun vielä saisin parvekepelargonit hengiltä – eivät ne joulukukkia ole vaikka punaisia ovatkin.

Mukavaa marraskuuta!

PS. Ennen kuin kukaan ehtii huolestua siitä että tällä menolla kerkiän kyllästyä joululauluihin ennen varsinaista H-hetkeä, kerron ettei yksi kuuntelutunti per päivä niille immuuniksi tee. Ei ainakaan kaltaistani jouluhullua. Eikä varsinkaan, kun auvoisimpaan adventin aikaan olen Andaluciassa. (toki jouluradion saa soimaan myös nettiyhteydellä mikä saattaa ollakin meikäläisen päivien pelastus) ☺️