IL, arkkitehti on sanonut, mutta olisiko kuitenkin edesmenneen vaimon vaikutusta? Leskimiehillä kuulemma usein on, vaikka olisi jo aikaakin kulunut. Erilaiset rytmit ovat kyllä kiva juttu, elleivät ne ole liian erilaisia. Minä olen ollut ikäni hieman huono aloittamaan, mutta sitten kaikki pitääkin tehdä vauhdilla loppuun asti. Jotenkin saan paljon enemmän aikaiseksi pienessä paineessa. Tosin työasioissa olin sellainen, että hommat piti tehdä mahdollisimman nopeasti alta pois, ettei sitten jossain vaiheessa olisi tullut kiire tai unohdus. Toisaalta, meillä ei koskaan ollut työstä puutetta, sillä jos oli hiukankin luppoaikaa, niin aina saattoi kaivaa esiin sen laatikon, jossa oli ulkomailla asuvien asevelvollisten asiat. Se oli ollut melkoinen ikuisuusprojekti jo ajalta ennen minua, mutta viimeisenä työvuotenani kävin sitten laatikon läpi ja tein kaikki pois roikkumasta 😤  Meirämmiäs puolestaan tarvitsee jatkuvasti pientä potkimista eikä valmista silloinkaan helposti tule. Tällä hetkellä työn alla on saada hänet 1. leikkaamaan nurmikko, 2. pesemään kuistin kalusteet ja 3. öljyämään ne. Ei ihan helppo juttu. Viime kesänähän emme saaneet edes pihakeinuun pehmusteita, vaikka niistä lähes päivittäin muistutin 🙄
 
Minkki on pirkuleenmoinen peto, joka ei kuulu lainkaan Suomen luontoon 🤬 Mökkinaapurimme Heinävedellä pistää hengiltä kaikki minkit, jotka eteen sattuvat ja kyllähän niitä on tasaiseen sattunut! Kaikkien muidenkin pitäisi tehdä samoin, sillä vaikkei niistä eroon kokonaan päästäkään, niin kanta pysyisi vähän pienempänä.
 
Kävimme torstaina ottamassa neljännen koronarokotuksen! Tutkiskelin ikäryhmän 70-79 riskitekijöitä ja totesin, että kuulumme molemmat riskiryhmään. Meirämmiähellä on vaikea uniapnea ja minä olen (taulukoiden mukaan) sairaalloisen lihava, jotka ovat tähän asti olleet jokseenkin yliedustettuina vakavasti sairastuneitten joukossa. Ajattelin, ettei siitä ainakaan haittaa luulisi olevan ja olemmehan me muutoinkin yhä varovaisia liikkuessamme ihmisten ilmoilla. Eilen kaupassa olimme kyllä lähes ainoita, jotka käyttivät maskia, mutta mitä siitä. Ei vara venettä kaada! Minulla käsi on vähän kipeä, mutta muuten ei ole mitään seuraamuksia ollut. Eipähän aikaisemmistakaan mitään tullut
 
Kivikasa, kiva saada kuulumisia kuningaskunnasta 😃 Vieläkö siellä näkyi platinajuhlan vaikutuksia. Tuntui jotenkin hassulta, kun kansalla oli sen johdosta neljä ylimääräistä Bank Holiday'tä, mutta kyllähän 70 vuotta on kunnioitettavan pitkä hallintoaika. Katselimme televisiosta Trooping the Colour -paraatin, joka oli kerrassaan ihastuttavaa katsottavaa. Olen katsonut sitä aikaisemminkin, kun sitä on meillä näytetty ja se on juuri sitä perinnettä, jota Britanniassa niin kiitettävästi vaalitaan. Menemme elokuussa Hamina Tattooseen ja siellä on tällä kertaa myös skottisoittokunta kiltteineen. Ne ovat sitten niin suloisia 😍
 
Japena, hienoa että olet toipunut hyvin leikkauksesta ja painosikin on jo laskenut melkoisesti lyhyessä ajassa. Alkuun taitaa olla vaikeaa tottua sallitun kokoisiin annoksiin ja tiuhaan syömätahtiin. Olen kuitenkin lukenut niistä huomattavista painonpudotuksista, joita leikkauksen tuloksena on tullut. Vesku Loirikin kuulemma pudotti yli 40 kiloa! Kotikonstein sellainen ei terveellisesti kovinkaan nopeasti tapahdu.
 
Meirämmiäs lähti hakemaan sanomalehteä jo liki tunti sitten! Siinä on matkan varrella noin vuosi sitten leskeksi jäänyt herra, joka istuksii päivät pitkät pihalla kahvimukinsa ja läppärinsä kanssa. Kumpikaan heistä ei ole mitenkään hiljaista sorttia, joten lehdenhaku ja roskien vienti kestää hyvällä säällä melko kauan. No, hullumpaakin sitä voisi tehdä kuin jutella naapurien kanssa!
 
Toivottelen teille kaikille oikein mukavaa viikonloppua 😃

Mielialaosastolta, moi!

Tassunjälki tänne, juuri enempää en ehdi sillä ajattelen syöksyä sohvalle katsomaan lempiohjelmaani Avaraa luontoa ja neulomaan auringonkukankeltaista villapaitaa. Etu- ja takakappale ovat valmiina, nyt neulon hihoja ja nähtäväksi jää, saanko kyseisen tekeleen ylleni juhannustulille.

Avara luonto puolestaan saa korvata mulle noi luontoelämykset, mistä monikin palstalainen on tänne kirjoitellut. Erilaiset velvollisuudet ovat pitäneet meikämurmeilin tiiviisti kivikaupungissa, ja suuren osan ajasta myös neljän seinän sisällä.

Reipasta liikuntaa on toki tarjonnut hoitokoira. Tällä kertaa se ei ole spanieli, joka on iän myötä (täytti toukokuun lopussa 10 ja se on käsittääkseni pitkä ikä pienelle koiralle!) tullut loivaliikkeiseksi ja viihtyy parhaiten sohvannurkassa.

Viime sunnuntaina iloksemme ilmaantui kaksivuotias kääpiösnautseri, jonka touhuille saadaan nauraa jokseenkin joka päivä. Se on seuranamme perjantaihin asti, ja on totta vieköön asialleen omistautunut seurakoira. Viihtyy parhaiten sylissä, yöllä sängyn jalkopäässä (saa kuulemma kotonakin nukkua sängyssä joten ei sitä käynyt täälläkään kieltäminen) ja nostaa hirveän metelin, jos jompikumpi meistä aikoo ulkoilureissulla jättäytyä vähän jälkeen esim. piipahtaakseen kaupassa. Mutta otus on suloinen kuin mikä, ja osoittaa kiintymyksensä nuolemalla varpaita ja rakkauspuremalla ranteesta (siis sillai että ottaa käden hellästi hampaisiin ja yrittää samalla katsoa silmiin).

Koirakuume tässä nousee, mutta yritämme UK:n kanssa kilvan todistaa toisillemme, että ei me voida ottaa eläintä kun sentään matkustetaankin jonkin verran ja ollaan jo vanhoja ja eihän sitä tiedä, viihtyiskö koira veneessä ynnä muita hyviä koirattomuuden syitä.

Juhannukselta toivon mukaan irrotamme köydet, mutta piipahdan sitä ennen vielä foorumilla.

Voikaapa hyvin ja nauttikaa kesästä, syreeninkukista ja semmosista!

Japena
Joillakin alkaa virtsa vaahdota diabetes lääkkeistä Jardiance ja Forxiga, vaikka loistavia lääkkeitä sinänsä ovat. Jos ei muuta löydy ja näistä on joku käytössä, syy voi olla siinä. Ei ihan yleisesti tiedetty asia.

Mies on hoikka ja hänellä ei ole diabetesta, verenpainetta eikä kolesterolia. Vuosi sitten kaikki perusveriarvot normaalit.
Astma on sekä sydämen kiihkeään sykkeeseen lääke, lisäksi todettu ruokatorven peristaltiikan puute eli pitää syödä ja juoda pystyasennossa ja nukkua sängynpääty ylempänä. Syö jotain vsstasuojalääkettä.  Noin loppui jatkuvat keuhkokuumeet pari vuotta sitten. 
Mietitty kun söi noita proteiinirahkoja sun muita, josko liikaa protskua kun lihaa syö. Ainoastaan maitotaloustuotteita ei syö kun ministi. No juustoa jonkun verran.  Siis nuo protskutuotteet on yleensä kaura tai soijapohjaisia. Ne nyt lopetettu pari viikkoa sitten. 
Puoli vuotta sitten kun kävi lääkärissä kyynäreeseen tulleen vamman vuoksi, lääkäri oikein ihaili miehen hyvää kuntoa ikäisekseen ja kyseli millaista liikuntaa harrastaa. 
Uskalsin nuo tiedot miehestä laittaa kun niitä täällä muutenkin kirjoitellut. 

Labrat otettu ja ensi viikolla niistä tuloksia  jospa jotain selviäisi. Väsymys nyös vaivaa nyt selvästi miestä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa. Nyt olen mennyt sellaista haipakkaa viime viikon että tämänkin palstan seuraaminen on jäänyt vähiin.

Toipuminen sapen poistosta on ollut nopeaa, enää on muistona kirjava vatsanseutu ja osa tikeistä.
Kivut on helpottaneet mutta leikkausjäljet kutisevat varsinkin yöllä. Talvella operoitu varvas on sensijaan alkanut kipuilla. Harmittaa (huom. ei sapeta) kun väsyneenä yrittää saada unen päästä kiinni mutta varpaassa tuikkii sen verran että haittaa nukkumista.

Meillä oli eläkeyhdistyksessä kaksi tapahtumaa viime viikon alkupuolella. Loppuviikko menikin kahvittaessa puoluekokousta. Torstai-illasta eiliseen iltaan talkoiltiin oikein urakalla. Iltaisin kotiin tullessa jalat huusivat hoosiannaa, mutta kyllä siitäkin selvittiin ja kokousvierailta tuli positiivista palautetta mikä lämmitti mieltä. Onneksi säät suosivat tilaisuutta, vasta päätösjuhlan aikana ripeksi vähän vettä.

Huomenna aion pitkästä aikaa lähteä etämiehen luo aloittamaan mökkikautta omalta osaltani. Tämä on ollut poikkeusvuosi mökkeilyn suhteen sillä olemme laittaneet yhdessä mökin kesäkuntoon aina ennen vappua tapaamisestamme lähtien. Olin pakannut ennen helatorstaita mökkitavarat valmiiksi lähtöä varten kun sappi muutti suunnitelmat viiden päivän sairaalareissuksi.
Aiomme laittaa verkot veteen heti kun pääsen mökille. Istutuksia täytyy myös tehdä, jotain on jo hankittu ja matkalta aion ostaa lisää. Vähän jännittää mikä on etämiehen näkemys pihan ja mökin kesäkunnosta.
Tänään täytyy vielä tehdä vahän järjestöhommia, jotta voin keskittyä rauhassa mökkeilyyn.

Tässä lyhykäisyydessään tilannekatsaus. Lähden vielä pihalle puuhastelemaan ennen järjestöhommia. 

Hei Ihanaiset, pitkästä aikaa 🫢,

en millään meinaa tajuta, että on jo kesäkuun puoliväli, mihin kevät oikein hävisi? Olen kyllä lukenut innolla kaikkien kirjoitukset ja nyökytellyt samanmielisesti tai pyyhkinyt silmäkulmia milloin ilosta milloin surusta. 

Nyt ollaan mökillä mutta pitäisi olla samaan aikaan myös kaupunkikodissa, tekemistä olisi kummassakin. Tänään olen ollut super ahkera mikä on viimeaikoina ollut todella harvinaista. Olen leiponut raparperipiirakkaa ja sämpylöitä 😱😋, petsannut laiturin ja kulkusillan sekä istuttanut uusiin ruukkuihin pelarkonioita joka homma jäi vähän kesken eli jatkuu huomenna. Siemenkylvöt eivät onnistuneet tänä vuonna, varmaan 70 % joko jätti itämättä tai pikku taimet kuolivat. Muutama krassi jäi henkiin mutta ovat onnettomia vaaleita honteloita taimia joita tuuli on tänään urakalla vatkannut. Osa on jo poikki 😖🤬. Laituria petsatessa ei pesti pysynyt pensselissä vaan tuuli heitti sitä pisaroina pitkin laituria. Hermostuin huonoihin taimiin ja toukokuun lopussa, kun oltiin täällä mökillä ekaa kertaa kylvin kehäkukan tsinnan siemeniä suoraan maahan, ovat itäneet mutta millonkohan mahtavat kukkia. Onnistumisiakin on, minulla on kolme kämmekkää joita orkideoiksi kutsun. Kaksi niistä teki vuodenvaihteessa kolme kukkaa mutta nyt valkoisessa on yhdeksän uutta kukkaa, lillassa on kaksi uutta kukkavanaa joista toisessa on jo neljä kukkaa auki ja jopa se kolmas, jonka jo uhkasin heittää roskiin ja ostaa uuden, on ottanut uhkailusta onkeensa ja tehnyt kukkavanan 🤗.

Kamalasti olisi kommentoitavaa mutta josko huomenna, nyt, kun olen saanut taas kirjoittelun pään auki. Luonnossakin on tapahtunut kaikkea mielenkiintoista joita haluaisin teille kertoa. Voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä 🥰.

Heips!

Mullakaan ei kaikki ole itäneet. Salaattia odottelin, mut ei näy. Kylvin eilen uusiksi salaatin siemeniä.

Ollaan yritetty pistää mökkiä juhlakuntoon. Poitsun riparikahveet juodaan täällä sunnuntaina. Kahvivieraita tulee parisenkymmentä.
Pojalla ja miniällä kiireinen työviikko, joten eivät juuri ehtineet panostaa asiaan.
Poitsu kuitenkin halus että täällä.

Oli viikon piispalassa rippi/jääkiekkoleirillä. Saarijärven kirkossa oli konfirmaatio viime sunnuntaina.
Nuoria oli ympäri suomen.
En tietty pystynyt sinne lähtemään.

Muutama sukulainen ja joku ystäväpariskunta tulee.
Miniä sitten kahvittaa Tampereen sukulaiset siellä päässä.

Nyt pääsen jo yhden kepin kanssa kulkemaan. Ikkunoitten pesut yms sain hoidettua kun sai seisoa. Istumaan meno tuottaa vaikeuksia.
Ja sunnuntain jälkeen en tee yhtään mitään. Nyt kaks viikkoa pikkuhiljaa puuhastellut.

Ja sunnuntaiksi vielä luvattiin sadettakin. Olin ajatellut päivän aurinkoiseksi ja tuulettomaksi, että voidaan olla ulkosalla.

Hyviä vointeja kaikille💕

Meillä nimiäiset lauantaina ja vettä silloinkin luvattu. 
Vieraita tulee noin 45, joista 16 lasta joten olisi kiva ollut olla ulkona. Kyllä on saanut joka päivä tehdä kaikenlaista siivoamista. Kylppärit vielä pesen kunnolla huomenna ja lauantaina sitä vaan pyttyjen pesu. 
Ostettiin paperipyyhkeet niin pääsee helpommalla ettei pyyhkeet ole litimärkinä kun paljon porukkaa. 

Huomenna leivon piimäkakut ja perjantaina imurointi, lattioiden pesu ja teen gluteenittoman kasvispiirakan. Sit on mun leipomiset tehty. 
Liinat pitää kaivaa ja silittää. 

Hirveästi hommia tuollaisissa juhlissa. Ei kyllä enää oikein jaksaisi. 

Syömiset sujuu hyvin leikkauksen jälkeen. Olen toipunut hyvin. Enää viikko näitä ruokarajoituksia sit saa syödä periaatteessa mitä haluaa.
Olen kyllä tällä hetkellä niin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Kaapustakin löytyi just eikä melkein passeli pusero juhliin. Mietin jo pitääkö mennä ostoksille ja osui sitten silmiin vaatehuoneessa.

Moi mimmit. Kerron teille tositarinan pojasta, jolla todettiin päiväkodissa Asperger. Hän kävi monissa tutkimuksissa, terapeutteja oli erilaisia. Yksi heistä totesi vanhemmille, että ei tästä lukumiestä tule, mutta voihan amiksestakin ihan kunnollisia tulla. Tyttäreni suutahti ja sanoi, että vaikka me vanhemmat olemme akateemisesti koulutettuja, meidän poika voi hyvin käydä amiksen. Pääasia, että hänestä tulee onnellinen ihminen. Ja vaihtoivat terapeuttia. Poikaa käytettiin erikoislääkäreillä, jotka totesivat, että Asperger on hänessä tosi lievänä ja todennäköisesti laimenee aikuisuuteen tullessa.

Saunalahteen oltiin avaamassa uutta koulua, jossa erityislasten tarpeet otettaisiin hyvin huomioon. Joten perhe muutti Saunalahteen, jotta poika pääsi kouluun. Se olikin varmaan hänen "pelastuksensa". Poika oli erityisluokalla kolme ensimmäistä vuotta, koska tarvitsi avustajaa joillekin tunneille. Samanaikaisesti hän kävi terapiassa, jossa häntä opetettiin käyttämään itse työkaluja erilaisiin tilanteisiin. Vähitellen poika oli joillakin tunneilla normiluokassa, kunnes kaksi viimeistä vuotta kokonaan normiluokassa.

Pojalla on ollut paljon opettelemista monissa elämän eri asioissa, koska hän ajattelee ja toimii hieman erilailla kuin "normilapset". Vanhemmat ovat aina jaksaneet tukea, neuvoa ja opettaa, kehuneet aiheesta ja selvittäneet, miksi jokin meni joskus vikaan. Poika on luonteeltaan sydämellinen, auttavainen ja kiltti. Ei osaa valehdella, jonka takia on joutunut opettelemaan olemaan vaiti silloin, kun sanoisi muutoin jotain tahditonta. Esim. oletpas sinä lihava. Hän on aina ollut lahjakas matematiikassa ja kielissä, mutta se mikä häntä ei kiinnosta, on tylsää ja tarpeetonta hänen mielestään. Viimeiset pari vuotta niin koulun kuin vanhempien taholta hänen kanssaan on juteltu ja perusteltu, miksi kannattaisi kiinnostua myös niistä tylsistä kouluaineista.

Ja tänään hän sai tietää päässeensä haluamaansa lukioon! Hän onnistui nostamaan niiden tylsien lukuaineiden numeroita, oma motivaatio siihen tarvittiin. Minun rakas lapsenlapseni! Olin varannut alkoholitonta juhlakuohua ja voileipäkakun ja juhlistimme asiaa heti tiedon saatuamme. Pojat sattuivat olemaan mökilläni kesätöissä.

Lukiossa oli tutoreiden järjestämä tutustumistilaisuus heti tänään, joten lähdimme viemään Heviteiniä sinne. Hän oli tosi innostunut, oli kierretty koulu ja luokat ja tutustuttu tutoreihin ja tuleviin luokkatovereihin. Sydämeni on pakahtumaisillaan onnesta tuon pitkän roikaleen puolesta, jolla on ollut paljon vaikeampi tie kuin monella muulla koululaisella.

Pojat ovat maalanneet eilen ja tänään leikkimökkiä ja porakaivon seiniä, huomenna pesevät veneen. Nyt parhaillaan saunovat ja uivat, saunovat ja uivat. Ja kohta pelataan Monopolia!

Moi!
Onko Mikkeliin menijöitä?

Jos on, niin sallittehan että suosittelen kivaa käyntikohdetta siellä savolaiskaupungissa. Olin kesäretkellä muutaman yhteistyökumppanin kanssa; oli sovittu että koronarajoitusten loputtua kokoonnutaan ihan livenä (Teamsissa on istuttu kahden vuoden aikana kyllästymiseen saakka) ja tehdään samalla päivän mittainen irtiotto pääkaupungin pärskeistä.

Sodan ja rauhan keskus Muisti sijaitsee kutakuinkin kaupungin keskustassa eikä se käytä itsestään nimikettä museo. Paikka ei nimittäin ole varsinainen museo, vaan eräänlainen elämysympäristö.
Näyttelyn keskiössä ovat ihmisten kokemukset vuosina 1939–1944. Niitä välittävät videot sekä seinänkokoiset näytöt, joista voi valita tarinan jota seuraa. (Mä katselin kahden teini-ikäisen evakkotytön kertomusta siitä, miten he kuljettivat koko kylän karjat jalkapatikassa Laatokan takaa Kouvolan asemalle ja siitä junalla Länsi-Suomeen.) Näyteltyjähän nuo tarinat ovat, mutta toteutus on erinomainen ja tunteisiin vetoava. Kosketusnäytöillä pääsee tekemään sodan ajan päättäjien tehtäviä, ja lopuksi järjestelmä kertoo, miten meni noin niin kuin oikeassa elämässä.

Meiltä (puolenkymmentä eri-ikäistä erään säätiön puuhaihmistä) meinasi jäädä kokous pitämättä, kun kaikki tutkivat innokkaasti näyttelytiloja ja kukin kävi vuorollaan virtuaalilasit päässä kyyristelemässä talvisodan taisteluhaudassa. Lounasta syötiin klubilla, jossa sodanjohto 80 vuotta sitten söi, ja ruokalistakin oli suunnilleen samanlainen. Arvokkaasti aterioimme, vaikka piripintaisia ruokaryyppyjä emme ottaneet. Kotiinviemisiksi jokainen osti pussillisen korviketta. Sitä ei meillä ole vielä maistettu. Ehkä juhannusjuomaksi?

Japenalla ja Karmalella ihania juhlia viikonvaihteessa tiedossa ja IL:llä upeita uutisia! Onnittelut kaikille asianosaisille, Heviteini mukaanlukien!  Hienoa kuulla, että Mustikkaposki on toipunut leikkauksestaan noin hyvin. Kiitos myös kaikista kesämökkikuulumisista!

Snautseri muuttaa huomenna omaan kotiinsa, mutta koirattomiksi emme jää: lupasimme huolehtia viikonvaihteen Jukolan Viestin ajan pikku spanielista, jota suunnistava perhe ei voi viedä ko. kisoihin.

Sitten juhannus onkin jo ihan ovella. Siispä ihanaa keskikesää, kaikki kuuskymppiskamut!