Rimpati-rei!
Kiitoksia kuulumisista! Suuria uutisia Kipalta, onneksi olkoon jo näin etukäteen! 

Onnea toivottelen myös IL:n kesämökki- ja Japenan talokaupoille. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin kiinteistökauppa alkaa vilkastua vaikka ei se ihan kuumana käy vieläkään. Ainakin alakerran naapurimme Hangossa pääsi puutalo-osakkeestaan eroon parissa viikossa; kiire kuulemma tuli kun ostaja olisi halunnut asumaan suunnilleen samantien. (No näinhän meillekin kävi viime kesän venekaupoissa, tavarat piti roudata pois paatista parissa päivässä.) 

Nukkumismukavuudesta näkyy keskustellun. Meillä nukutaan saman peiton alla (paitsi snautseri joka nukkuu sen peiton päällä ellei aamuyöstä yritä peräti tulla tyynylle) joten jonkinasteista kompromissia peiton paksuudessa on aina pakko hakea. Ns. yösukkiin en nuorempana uskonut ollenkaan, nyt alan arvella että kyllä uni on levollisempaa sukat jalassa. Villaahan en käytä kun kutian, erilaiset froteepörröt menettelevät.

Elämään ei kuulu erityisempää, ja hyvä niin. Hangossa vietetyn viikonlopun jälkeen ehditään olla pari päivää kotimaisemissa, sitten käväistään Tukholmassa jossa ei olekaan käyty vuosikausiin. Päivässä ei paljon ehdi; juuri pohdittiin tyttären kanssa mihin museoon kannattaisi mennä. Molemmat muistelemme lämmöllä niitä reissuja jotka tehtiin kun tytär oli alakouluikäinen tai teini, silloin ohjelmassa oli aina yksi museo, jokin nopea ruokapaikka ja hiukan shoppailua. Sama ohjelma taidetaan toteuttaa nyt. 

Sarjassamme ”vitsejä viikon varrelle” tarjoilen teille nyt Aikuisten 8-ottelun lajit: 
• kynsien lakkaus ilman lähilaseja
• sukkien jalkaan laitto seisaaltaan
• kadonneen pikkutavaran etsiminen sohvan alta 
• julkisen liikenteen matkasovelluksen käyttö
• parkkimaksun suorittaminen sovelluksella
• hymiöiden käyttö oikein
• läheisten syntymäaikojen muistaminen
• samojen juttujen kertominen 

🤣🤣🤣
Iloista viikkoa! 

Moi mimmit! Kiva oli taas kuulumisianne lukea. Minäkin kuulun palelevaisten joukkoon, aina on varpaat kylmät. Ilman unisukkia ei tulisi mistään mitään. Ja Justus kävelee paljasjaloin t-paita päällä, kun mulla on neule ja villatakki!

Viime viikonlopun asuimme tyttären kotona, kun tytär ja vävy olivat Ahvenanmaalla. Pojat hoitivat Zappan ulkoilutukset ja me hoidimme pötyä pöytään sekä ruokimme koiran. Pojilla on niin paljon omia menoja, että saattaisi koiranhoito unohtua, ellen olisi vahtimassa. Juniori hälytettiin lauantaiksi isänsä kiipeilyfirmaan paikkaamaan sairastunutta. Olimme menossa Justuksen nuorimman lapsenlapsen rippijuhliin, joten Abi lähti edustamaan sitten omaa perhettään. Olipa hauskat juhlat, nuoret miehet (5) istuivat puutarhassa omassa pöydässään omien juttujensa kanssa ja me aikuiset (15) nautimme sekä hyvästä ruoasta että omista keskusteluistamme. Tämä rippilapsihan on ollut sydäntäni lähellä heti ensikohtaamisestamme lähtien ja silloin hän oli vasta 9-vuotias pikkuvanha viisastelija.

Oli kiva viettää aikaa Juniorin ja Abin kanssa. Kun toinen on poissa, toinen juttelee omia asioitaan. Jos molemmat ovat vaikka ruokapöydässä, eivät vahingossakaan puhu muuten kuin yleisluontoisesti. Äitinsä oli kysynyt, olisivatko seuraavan kerran keskenään koiran kanssa, kun vanhemmat ovat reissussa. Pojat olivat vastanneet, että oishan se kiva, jos mamma ja Justus ois täällä! Juniori on muuten varsin omatoiminen, pyykkää, ripustaa kuivumaan, laittaa tiskikoneen päälle jne. Vanhempaa jouduin pyytämään tiskaamaan kattilat ja sitten neuvoin, että hommaan kuuluu myös lieden ja tasojen pyyhkiminen. Mutta tärkeintä oli se juttelu heidän kanssaan, pojat ovat aivan erilaisia, mutta kummallakin aika mielenkiintoisia ajatuksia.

Tultiin Tammisaareen päivää liian aikaisin, kun talonrakentajat eivät olleet saaneetkaan vielä kaikkia teräspaaluja juntattua. Ihan kamala kilkatus iltakahdeksaan ja eilen alkoi seitsemältä, tosin homma tuli valmiiksi ja parin tunnin päästä. Nyt pohjaan tehdään laatikoita, joihin tulee sitten sementtivalu. Ihan jännää seurata talon valmistumista ja saammehan me sitten vihdoin sitä varastotilaa siitä!

Tänään käveltiin torille ja ostettiin mustikoita. Tehtiin yhdessä kaalipataa, joka hautuu nyt ja kohta syödään. Huomenna lähdettävä kaupunkiin, olen tilannut uudet parvekekaihtimet entisten jo rupsahtaneiden tilalle. Viikonlopuksi takaisin ja maanantaina alkaa sitten Våga tala svenska -kurssi, jota odotan innoissani!

Heippatirallaa kaikki.
Kyllä on mukavaa lukea teidän juttuja. Tuntuu, että muilla tapahtuu aina niin paljon, kun itsellä nää päivät on ihan samanlaisia. 🙂 Päivät töissä ja illat telkkarin äärellä. 🙈

Minä kuulun niihin ihmisiin jotka kulkee aina kotona ilman sukkia. Yölläkään ei päällä ole kuin peitto ja sekin vain hieman keskellä selkää. Jalat pitää aina olla peiton ulkopuolella. Nytkin on ihan kuuma vaikka istun vaan tässä koneella. 🥵

Sain eilen itseni irti sohvasta ja suuntasin auton kohti uimahallia. Oli kyllä mukavaa juosta, kun polveen ei sattunut lainkaan. Tunnin siinä jolkottelin ja tuli kyllä niin hyvä fiilis.

Tänään kävin uudelleen polven kanssa lääkärillä. Nyt ei yritetty pistää kortisonia, vaan tehtiin suunnitelmaa jatkoa ajatellen. Uusi särkylääke ja fysioterapiaa. Niin ja mulla kun on toi kakkostyypin diabetes ja tätä laardia tässä vyötäröllä enemmän kuin omiksi tarpeiksi, niin aloitettiin Ozempic. Jos ei nää auta, niin sitten proteesijonoon. Tosin sinne pääsee vasta kun BMI on 40 tai alle. Jokunen kilo on vielä tohon matkaa. Tosin toivon ettei proteesia tarvita.

Onko jollakin kokemusta tosta Ozempicista? Olis kiva kuulla. Saa laittaa kokemuksia myös yksityisviestillä.

Rii-de, mä olen käyttänyt Ozempicia 1 mg kymmenisen vuotta. Mutta se ei ole mulla ollut laihtumiseen, vaan diabetekseen. Ennen lääkkeen käyttöä onnistuin laihtumaan 27 kg, silloin kun diabetes todettiin ja muutin ruokavalioni kokonaan. Olen pysynyt nyt vuosikaudet normaalipainoisena, mutta Ozempicin kanssa en ole laihtunut ollenkaan. Ehkä se kuitenkin auttaa pitämään painon samana.

Facebookissa on Ozempic-ryhmiä, joissa saa vertaistukea. Mulle ei ole tullut mitään sivuvaikutuksia, paitsi kokeiltiin 2 mg pistosta ja se teki kamalan ummetuksen. Syön muitakin lääkkeitä diabetekseeni ja yhdessä niiden kanssa Ozempic pitää sokerit tasaisena. 

Käyn puolivuosittain labrassa. Mulla on viisi kroonista sairautta, mutta kun hoitotasapaino on hyvä, ne eivät näy ulospäin. (tai niin mä luulen!) Syön päivässä 14 pilleriä ja joskus naurattaa, kun muistelen mummoani. Hänellä oli käsilaukku täynnä pillereitä ja nyt mä olen samanlainen.

Kokeile ihmeessä. Olethan saanut lääkäriltäsi B-lausunnon, että lääke korvataan. Kerro sitten, miten toimii, vaikka yv:llä halutessasi.

Meillä maalla oli niin vanhanaikaista, että mummoilla oli vain hotapulveria ja kanferttitippoja. Se hota taitaa  olla jotain myrkkyä nykyään. 

Kiitos Iloinen Lemmetty.
Ei kait tota mullakaan suoraan laihdutukseen annettu, mutta sillä voi olla kuitenkin sekin vaikutus. Suositteli tuota, kun on tuo diabetes. Pysyy kuulemma sokerit paremmin kurissa, ruokahalu pienenee jne.
Lekuri laittaa B-lausunnon. Katotaan mitä Kela sanoo. Kerron miten se mulla vaikuttaa, kuhan ensin aloitan sen. 

Rii-de, Minä aloitin ozempicin maaliskuussa, minulla oli vain esidiabetes (ei ole enää kun paino on pudonnut  ), eli en saanut korvattuna. Onhan tuo kallista kokonaan itse maksaa, mutta minulla se on ollut tosi hyvänä apurina laihdutuksessa, eikä ole muuta kuin ummetus ollut vaivana.

Rii-de Mulla diabetes ja siihen yhtenä Ozempic 1 mg. Pitää hyvin sokeritasapainon, mutta painoon ei ole ollut mitään vaikutusta. Lääkärin mielestä tämä johtuu siitä, että mulla on myös kilpirauhasenvajaatoiminta. Mulla tuo Ozempic aiheuttaa joidenkin ruokien kanssa ripulia esim. savustettu lohi, öljyiset kastikkeet ym. eli vähän pitää katsoa mitä syö ja missä

Tulirumpu, nämä kotimaan retket ovat sujuneet hyvin. Meirämmiäs ei vaeltele (vielä) ja esim. ravintola Kappelissa meidän pöydästä oli tosi pitkä matka vessaan ja hän selvisi siitä ihan mallikkaasti. Hän käy välillä tosi tiuhaan vessassa, mutta hyvä kun itse sen hoitaa. Reissun päällä kyllä joskus kyselen, josko hänen täytyisi käydä. Olemme myös ottaneet käyttöön miesten Tena-suojan nro 1 kodin ulkopuolella, kun joskus on tapahtunut pikku vahinkoja. Ulkomaanmatkoja emme ole enää suunnitelleet, kun niissä yleensä on aika paljon kävelemistä eikä hän välttämättä jaksa pitkään kävellä. Omin päin kun liikumme, voimme tietenkin lepäillä välillä, mutta kun liikutaan porukalla, niin silloin pitäisi kyetä pysymään mukana.

Tiinuliinu, minä en kyllä pystyisi nukkumaan kenenkään kanssa saman peiton alla 😲  Sehän lienee muualla maailmassa melko yleistäkin ja tuttavapiiristäni tiedän yhden pariskunnan, joka avioliittonsa alkuvaiheessa nukkui (sikäli mikäli!) yhteisen peiton alla, mutta sittemmin hekin tulivat järkiinsä 🤣  Ainoan kerran, kun olemme nukkuneet meirämmiähen kanssa yhteisen peiton alla oli Karibian risteilyllä Oasis of the Seas-laivalla. Huomasimme ensimmäisenä iltana, että meillä oli vain yksi peitto, mutta eihän siinä vaiheessa asialle mitään voinut. Päätimme yrittää nukkua niine hyvinemme ja kysyä sitten aamulla, josko voisimme saada omat peitot. Sänky oli niin leveä, että siihen olisi hyvin mahtunut neljä isoakin aikuista ja peitto puolestaan oli niiiin leveä, että vaikka kumpikin sängyn omalla reunallaan siihen kääriytyi, peittoa oli keskellä sänkyä jopa kasassa. Nukkuminen sujuikin ihan hyvin, joten emme sitten omia peittoja enää pyytäneetkään ja tulipahan sekin sitten koetuksi 😄 

Tuo Ozempic kuulostaa mielenkiintoiselta. Olen lukenut siitä lehdistä ja se näyttää pelkästään laihdutusmielessä jakavan kovasti mielipiteitä. Olen ymmärtänyt, että mikäli sitä alkaa käyttää ja se tehoaa, sitä pitäisi käyttää lopun ikäänsä. Tietenkin diabeteksen hoidossa niin pitääkin olla, mutta jos puhutaan vain laihduttamisesta, niin se kuulostaa melko dramaattiselta. Minulla totisesti olisi varaa pudottaa painoa todella paljon, mutta kallistun edelleen "luonnonmenetelmään", sillä siten sain viimeksikin 10 kiloa pois maltillisesti vuodessa ja kilot ovat myös pysyneet poissa. Veriarvoni ovat hyvät lääkityksen avulla enkä ole vielä saanut mitään diagnoosia. Esim. sokerirasituskokeessa loppulukema oli selvästi alle diabetestason ja vaikken käyttämilläni kolesterolilääkkeillä (eivät ole statiineja) pääsekään alle viiden, mitä mm. Norjassa pidetään turhankin alhaisena, niin arvot ovat kuitenkin viitearvojen sisällä. Jostain kumman syystä nivelenikään eivät vaivaa, vaikka olen koko ikäni ollut enemmän tai vähemmän ylipainoinen ja nykyisten painoindeksiin perustuvien jaottelujen mukaan lienen jopa sairaalloisen lihava. Ehkä harjoitus on tehnyt mestarin ja joskus kun vertailen itseäni kadulla näkemiini lihaviin ihmisiin, niin välillä tunnen itseni jopa suht pieneksi!

Ensi viikolla palaamme sitten normiarkeen eli silloin alkavat taas kuntosalitreenit sekä minun kohdallani lisäksi venyttelyt. Vaikken liikunnasta niin innostunut olekaan, niin niissä on ihan kiva käydä. Kuntosaliporukassamme on mukavia ihmisiä ja venyttelyt taas tekevät todella hyvää kropalle. Olemme meirämmiähen kanssa usein todenneet, että treenit ovat tietenkin kunnon kannalta tärkeitä, mutta ne ovat myös mitä suurimmassa määrin sosiaalinen tapahtuma. Meidän sosiaalinen piirimme on sangen pieni, joten kuntosalilla sekin puute vähän korjaantuu.

Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille 🙂

Heipsan. 
Eipä mekään olla nukuttu saman peiton alla paitsi samaisen yhtiön risteilyllä kuin Menna. 

Me ollaan matkiksella nyt Pieksämäellä Partaharjulla karavaani tapahtumassa. Ihan ensimmäinen sellainen meille. Täällä jotain 50 autokuntaa. Ei tunneta muita kun tuon ystäväpariskunnan, he taas tuntevat useimmat. Illalla olisi tanssit orkesterin kera. 
Sunnuntaina jatketaan itään ja pohjoiseen. 

Tein ruuaksi keitettyjä perunoita ja Anni Hautalan ohjeella siskonmakkarakastiketta. Olipa hyvää ja niin yksinkertaista tehdä. Jäi huomisellekin. En ole koskaan siskoista tehnyt kuin keittoa mutta nyt löysin vielä makkarapihviohjeen jota joskus kokeilen.