#Anin kanssa yhdessä nyt koko lomani ajan. Mennään kirkossa naimisiin ensi vuoden aikana, jos Luoja suo. Myyn kolhoosikämppän Turussa, jaan lapsille osansa rahoista ja omalla osallani lunastan puolet Anin Turun kämpästä ja muutan sinne. Tehdään avioehto. Tänään jätehuolto tyhjentänyt pakettiauton verran kamaa kolhoosikämpästä. Tytärtä ottaa päähän koko juttu, pojat ovat viilipyttyjä. Myynti toteutunee keväällä. Anin kanssa hänen luonaan illat, yöt ja aamut. Päivällä järjestän kolhoosikämppää. #
#Lisäys ; Tytär rauhoittunut ja mukava taas, kun sai höyryä ulos. Ajoin autoa taas pitkän ajan takaa. Ihanaa. Minulla on Alfa romeo, josta todella tykkään, mutta jota en ole pitkään aikaan ajanut. Ajan taas. Elegantisti ja rauhallisesti#

Heippa,

Olen iloinen puolestasi Koshkoi, että olet löytänyt sielunkumppanin. Se voi varmasti olla aluksi lapsille (vaikka ovatkin aikuisia) kova pala, mutta kyllä ajan kanssa sopeutuvat. Varsinkin, kun voivat nähdä sinun olevan onnellinen. Auvoisia yhdessäolon aikoja teille

IL, nauratti tuo sinun kotiinpaluusi "kesto". En kyllä yhtään ihmettele Sitä ihmettelen, että raaskit lähteä ihanasta jouluisasta mökistäsi. Juu, tiedän, että sinulla on menoja, mutta kuitenkin. Saako hevieteini lainata hurmaavaa joulupukua? Se oli oikeasti hurmaavan hauska

Mimsella, tuorepuuroresepti kuulosti hyvältä. Olen ajoittain ostanut chian siemeniä, tällä hetkellä ovat loppu. Pitänee hankkia ja testata tuota tuorepuuroa. Vähän vaihtelua kaurapuurolle - meidän superfoodillemme.

Mustikkaposki, tsemppiä työrupeamaan. Kyllä minua hirvittäisi, jos pitäisi sitoutua tässä vaiheessa joka aamu kahdeksaksi jonnekin... ja vielä talvisilla liukkailla ja pimeillä teillä... Aika kuluu kuitenkin uskomattoman nopeasti ja kohta sekin kaksi kuukautta on mennyt.

Aika on taas hurahtanut siivillä. En muista, mitä ja milloin viimeksi kirjoitin omista asioista, niin että jätän vähiin nyt, että ei tule kertausta.

Eilen olin hammaskiven poistossa ja iltapäivällä hieronnassa. Illasta ihanassa joulukonsertissa Munkkivuoren kirkossa. Ilta oli ihana, mutta kolme "tapahtumaa" yhdelle päivälle on liikaa minulle.

Viikonloppuna urakoin joulukortit ja 5-sivuisen liitteen Kelalle menevään äitini hoitotukipäätöksen valitukseen. Teimme siippani kanssa myös ehkä noin 20 pulloa salaattikastiketta joululahjaksi annettavaksi. Huomiselle ja torstaillekin on ohjelmaa ja perjantaina menemme sitten taas vanhempieni luokse, missä odottaa iloisten hetkien lisäksi aikamoinen työmaa. Olen huomannut, että stressin lisäksi, liian kovalla höyryllä meneminen hankaloittaa yöuniani. Jotenkin vaikeaa rauhoittua, kun on koko päivän mennyt kuin Duracell pupu. Onneksi suurin osa aamuista on ollut rauhallisia, niin että aamiaisen ohessa ehtii lukea Hesarin kiirehtimättä. Kuntosalilla en ole kävellyt. Erilaiset menot ja hauvavauva ovat pitäneet huolen siitä, että askelia tulee tarpeeksi. Välillä liikaakin. Selkä mokoma valittaa ja polvi yrittää yhtyä valitusvirteen.

Säät ovat olleet kurjia hauvavauvan ulkoilujen ja pesu-urakoiden suhteen.... Huomenna pitäisi onneksi viiletä ja jos pääsisimme pakkasen puolelle, niin kaikki ei olisi aivan kurassa. Onneksi on pieni koira, että on helppo meikeläisenkin pestä se.

Eipä tässä syytä valitetta säästä tai tekemisistä. Kaikella on aikansa. Kun ryhtyy ajattelemaan, niin ihan havahtuu, kuinka paljosta saa olla kiitollinen. Onneksi sen muistaa suurimman osan päivää

Mukavaa viikon jatketta ja jouluvalmisteluja kaikille

Huomenta.

Parin vähäunisen yön jälkeen olo on ihan pöllähtänyt. Eilen aamulla heräsin jo neljältä ihmettelemään ja eilen ehdin nukkumaan siis oikeastaan tämän vuorokauden puolella eli puoli yksi. Kello soi 6.15.

No nyt on joululaatikot tehty pakkaseen eli ne perinteiset porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot. Bataattilaatikkoa tein Tapaniksi. Kaksi reilun kuuden kilon kinkkua pakkasessa myös,
Perusruuat siis valmiita voi keskittyä siivoukseen ja leivonnaisiin

Lapset tekivät eilen piparitalon, vielä kesken. Valmis se talo oli mutta koristelivat. Oli kivaa rentoa yhdessäoloa, jouluradio soi ja kynttilät loivat lisätunnelmaa.

Pienimmät sisarukset ovat hieman levottomia, jouluista kaikenlaisia muistoja ja jännitys millaista se meillä on. Ainakin laatikoiden ja piparitalon teko uusia juttuja.

Minua hieman jännittää joulu tuon diabeetikkolapsen kanssa. Jouluruuat on aika makeita ja kaikenlainen herkuttelu kuuluu asiaan. Sokerit vain reagoivat rasvaan ja sokeriin epätasaisesti. No kunhan kohtuudessa saa pidettyä, niin tasaantuuhan se Insuleenia on rukattu useasti eli nyt lähinnä vähennetty. Oma elimistö hieman toipunut ja tuottaa tällä hetkellä jotain itsekin kunnes hiipuu kokonaan ja sitten taas rukkaillaan.

Mukavaa keskiviikkoa.

Huomenet!

Ukkokulta lähti joulunalusmatkalle Tallinnaan ja minä sain aamuuni ylimääräisen puolitoistatuntisen kun en osannut nukkua enää sen jälkeen kun toinen hipsi muka hiljalleen ja sytytteli valoja paikkoihin, joista mä en niitä muka näkisi.

Aamun hauskuutus lähti Facebookista, kuinkas muutenkaan. Muuan kaveri oli laittanut kuvan Hesarin säätiedotussivusta. Viiden vuorokauden ennuste lupasi koko maahan pilviä, sadetta ja muutaman miinusasteen. No siitäpä sitten joukolla keksimään asian hyviä puolia: ruoka ei näillä säillä pilaannu kovinkaan helposti, aurinkolaseja ei tarvita jolloin ne eivät pysty myöskään unohtumaan mihinkään. Säästöä syntyy siitäkin, ettei tarvitse hankkia kallista aurinkorasvaa. Jne jne.

Kyllä minäkin sinne Tallinnaan joulutoria ihailemaan yritän, mutta vasta ensi viikolla. Nyt en viitsinyt tunkea mukaan enkä olisi oikeastaan voinutkaan, kun matka liittyi miehen töihin/harrastuksiin (mä en oikein erota, kummasta kulloinkin on kyse. Joka tapauksessa puuhaa näyttää hänellä piisaavan. Mulla myös.)

Viime lauantaina käytiin juhlistamassa suvun tuoreinta ylioppilasta, ja ilta jatkui mukavasti konsertissa. Bachin Jouluoratorio, jota rakastan ja jaksan kuunnella vaikka osaan varmaan koko sävelteoksen ulkoa. Oma kuoroni laulelee tämän viikon lauantaina tuolla ”kotikirkossaan”. Sitä ennen on luvassa eräänlainen ennakkojoulu tyttäreni perheen kanssa: he lähtevät jouluksi vävyn vanhempien luo Pohjanmaalle, mutta haluavat juhlia myös meidän kanssamme.

Ihan hauska on lukea jouluvalmisteluistanne, kun itse olen päättänyt päästä mahdollisimman vähällä. Mitä nyt nämä musiikit ja vähän valoja, muutama kukkanen ja ehkä hiukan suolapalaa ja suklaata…

Taidan tempaista Jouluoratorion soimaan ja heittäytyä toisenlaisiin kirjoitushommiin. Työpöytä on täynnä paperikasoja, joiden epäilen lisääntyvän itsekseen näinä pitkinä pimeinä öinä.

Voikaapa hyvin!

PS. Merelle, kiitos filmisuosituksesta. Almodovarista tykkään kyllä.

Terveisiä Tallinnasta! Aamupimeällä astuttiin laivaan Kesäheinän kanssa, matkattiin loungessa, jossa nautittiin maittava aamiainen. Mitä useammin käyn Tallinnassa, sitä enemmän kaupunkiin ihastun, varsinkin kun on henkilökohtainen, taitava ja iloinen opas mukana!

Aamupäivän vietimme Kadriorun palatsimuseossa, käymisen arvoinen paikka ja sitä ympäröivä puisto kesällä varmaankin mitä kaunein. Kesäheinä kustansi ratikan ja seuraavaksi piparinäyttelyyn (mistä ihmeestä tuo Kesäheinä aina keksiikin kaikkea hauskaa?). Uskomattomia taideteoksia piparitaikinasta, melkein maistoimme sillimunaleipiä, jotka eivät ehkä olisi auttaneet suolaisen tuskaan.

Päättäväisesti marssimme joulutorin ohi syömään Tabula Rasa -nimiseen ravintolaan, jota voin suositella. Viehättävä ympäristö, hyvä palvelu ja ruoka oli aivan mahtavaa! Sitten jaksettiinkin tallustella joulutorilla, jonka puitteet ovat mitä kauneimmat. Mutta kojujen anti jäi meille vähäiseksi, ostimme vain joulupallot kuuseen. Olisin kaivannut oikeita käsitöitä, jotain erilaista.

Kaloreita ei laskettu, kun käväistiin kahvilla Maiasmokkissa, jossa oli oikeaa vanhanajan kahvilatunnelmaa. Torilta ei joululahjoja löytynyt, tavallisista kaupoista sentään muutama. Satamassa käväisimme vielä ostoskeskuksessa ja sitten olikin aika palata laivalle. Siellä huomattiin Tiinuliinun Ukkokulta ja hän välillä eroili omasta seurueestaan ja kävi seurustelemassa kanssamme loungessa.

Hauska päivä, paljon kilometrejäkin ihan huomaamatta (enhän paljon valittanut selkääni, Kesäheinä?)

#Anin kanssa yhdessä. Maksan Anin kämpästä puolet vastikkeesta. Asun siellä ja tyhjennän kolhoosikämppää myyntiä varten.
Ensi ma menen Anin ja lastensa sekä muun suvun kanssa syömään ja Ani kertoo heille, että mennään naimisiin. Ollaan päätetty olla ärsyttämättä, ollaan pitämättä kädestä, ei puhuta löysiä ja pidetään naama peruslukemilla. Vanhat parit joskus teeskentelevät julkisuudessa olevansa hyvissä väleissä. Me teeskentelemme, että ollaan viileän asiallisissa väleissä, vaikka ei kyllä olla#

Kiva Kosh että laitat kuulumisia. Olet mielessä. Kaikkea hyvää!

Terveisiä Karmale!

Hei ja tosiaan terveisiä Tallinnasta,

IL on mitä parhainta matkaseuraa! Pidän asenteesta; kun mennään, silloin ei olla "köyhiä eikä kipeitä". Enkä nyt tarkoita rahaa ja sairauksia. Jokainen saa elää varojensa mukaan ja sairauksista voi kertoa, mutta tarviiko niissä velloa, kun on tarkoitus viettää hauska matkapäivä. Kuten edellisen matkan jälkeen jo mainitsin, IL on niin "pulppuava". Tarkoitan tällä kaikella elämänasennetta.
Ei olla liian vanhoja, tekemään sitä tai tätä. Vaan katsotaan tulevaan ja suunnitellaan tulevaisuutta. Tämä asenne on kyllä vallitseva tällä palstalla. Täälläkin voi valittaa, kun oikein hatuttaa, ei se minua haittaa, kunhan ei vellota päivätolkulla. Ystäväpiirissä on vaan alkanut esiintyä, kommentteja: "ei me nyt enään tässä iässä, eihän sitä tässä iässä voi" ym. MInä usein kommentoin,että jos nyt jo aloitan tuon kommentoinnin, voi olla, että joudun vielä noin 30 v tuota kertomaan. Äitini kuoli 96 v ja isänikin oli 91 v. Kukaanhan ei elinpäiviään tiedä, mutta haittaako, jos ei ehdi ollenkaan tuohon valitusvaiheeseen?

IL on myös helppoa matkaseuraa, kun hänelle kelpaa kaikki mitä ehdotan. Oli sitten kyse piparinäyttelystä, ruokapaikan tai kahvilan valinnasta.
Lisäksi IL on avarakatseinen eikä helpolla tuomitse ihmisiä tai asioita.
Mukavaa miesseuraakin hän järjesti meille paluumatkaksi! Kiitos Tiinuliinu Ukkokullan lainasta ja terveisiä sekä kiitoksia hänelle.

No nyt tuli kehumisia niin, että punastelen täällä itsekseni (älkää uskoko, otan riemuiten kaikki vastaan).

Minun mummoni eli 101,5 vuotiaaksi ja vain pari viimeistä viikkoa oli sairaalassa, silloinkin täysissä järjissään. Hän oli laittanut siihen asti itse ruokansa, josta ei kermaa ja voita puuttunut. Kun kysyttiin, miten ne sairaalaruoat maistuvat, mummo tuumi iloisesti, että täytyy vaan oppia suhtautumaan! Hän oli loppuun asti kiinnostunut nuorten asioista ja hänen luokseen oli aina kiva mennä.

Kerran olin lähdössä hänen luotaan tervehtimään ensimmäistä anoppiani, joka oli minulle kovin rakas nuoruuden avioliiton eron jälkeenkin. Aioin lähteä suht puhtaalla naamalla, mutta mummo tokaisi, että laita nyt vähän meikkiä, ei ihmisten ilmoille mennä saunapuhtaana! Hän pukeutui joka aamu leninkiin ja kameekoruihin ja kävi kampaajalla kerran viikossa.

Minulla on ollut onni kasvaa ja kehittyä avarakatseisten ja joustavien ihmisten ympäröimänä. Solmin ensimmäisen avioliittoni 19-vuotiaana ja ero tuli muutaman vuoden jälkeen. Se oli sopuero, kasvettiin oikeasti vielä ihmisinä ja eri suuntiin. Mutta välit appivanhempiini säilyivät niin hyvinä, että kun vuosia myöhemmin avioiduin uudestaan, ex-anoppini kutsui minut ja uuden mieheni kahville!

Kesäheinän "valitusvaiheesta" muistinkin synnytysjutun ja kerron senkin nyt tässä täysin asiaan kuulumattomana. Tyttäreni rupesi syntymään kuusi viikkoa liian aikaisin. Lääkäri tuumi iltapäivällä, että kyllä tämä aamuyöhön varmaan menee. Joten kun tuli tosi vahvoja supistuksia, en halunnut kiljua, kun joutuisin kiljumaan sinne aamuyöhön. Vaan tyttö puski esiin viiden supistuksen jälkeen ja minulta jäi huudot huutamatta! Kai se oli sitten sellainen helppo synnytys ja pienestä keskostytöstä kasvoi ihan hyvä nuori nainen.