Mutta lisähuomautuksena: parodioinnin ohella kirjoissa on ihan kunnollinen juoni, joka imee mukaansa.

sunnuntaina, 7. marraskuuta 2010 klo 18:54 Piikikäs kirjoitti::
Terry Pratchettin huumorintaju on aivan mahtava. Suurin osa kyseisen herran tuotannosta löytyy multa hyllystä alkuperäiskielellä eli englanniksi. Jos ei kielipää riitä niin suomennoksetkin ovat muistaakseni ihan päteviä, itse vaan luen aina kuin mahdollista alkuperäiskielellä enkä ole yli kymmeneen vuoteen lukenut yhtäkään Pratchettia suomeksi.

Eli lainatakseni itseäni komppaan LB:ta! Kyllä Pratchettiä voi suomeksikin lukea ihan hyvin.

Kiitos tiedoista. Luulenpa että englantini on sen verran rajoittunutta, 5vuotta yhteiskoulussa aikoinaan, että hommaan kotimaisella kirjoitetun. Olen kokenut väsyttäväksi tankata englanniksi tai ruotsiksi kirjoja, kun tuntuu, että lukeminen pitää olla nautittavaa ja jouhevaa. Kokeilen Pratcettia ja kerron miten kävi.

lauantaina, 13. marraskuuta 2010 klo 11:21 jessie83 kirjoitti::
Kysytäänpäs kirjatoukilta, että mikä on paras kirja, jonka koskaan olet lukenut? Tiedän, ei ole lukuhullulle helppoa nimetä vain yhtä kirjaa...

Jos pitää valita kirja, jonka lukeminen on eniten vaikuttanut kehitykseeni ihmiseksi, joka nyt olen, ei vastauksia ole kuin yksi. Ilmari Jäämaan "Nuorten kokeilijain ja keksijäin kirja" ,wsoy, seitsemäs painos vuodelta 1939 Ollut hyllyssäni pikkujätkästä asti ja myöhemmin sain vanhemmankin painoksen vuodelta 1925. Eka painos kun joskus vielä löytyisi... Olen itse reilusti kirjaa nuorempi

Kysymykseen parhaasta lukemastani kirjasta en todellakaan osaa vastata....hyppään alkuperäiseen kysymykseen: "Mitä luennassa juuri nyt?"

Tällä hetkellä sulattelen Eckhart Tollen "Läsnäolon voimaa."

Vuoroaan seuraavana pöydällä odottaa "Plain tales from the Raj", joka perustuu BBC:n tekemään radiosarjaan 70-luvulla, kokoelmaan brittiläisessä Intiassa asuneiden ihmisten (lue: brittien) muistelmia.

Romskuja ei ole tullut vähään aikaan luettua, josko sitten vaikka joulukuussa.

Huomenta ja hyvää isäinpäivää kaikille isille ja papoille täällä Elämääni on aina kuuluneet kirjalahjat. Oikeastaan en anna muita kuin kirjoja ja itse saan niitä jos on lahjan aika. Lapsuudessa ja nuoruudessani Tiina-sarja, Viisikot ja ylitse muiden Tarzanit, tuli ahmittua ja moneen kertaan. Vasta aikuisena olen löytänyt Prinssi Edwadin saarilta kertovat kirjat.
Slank Tunnustan: En ole lukenut Sofi Oksasta, pitäisi kyllä sillä ystäväni on Virosta, Ja kaikki suomalaiset, tämän päivän miesten kirjoittamat jännärit, olen jättänyt väliin. En tiedä niistä mitään muuta kuin, että on olemassa joku Vares esim. Ja senkin vain sen takia kun filmataan.
Harjunpäät olen lukenut ja pidin.

Ja yksi todella lukemisen arvoinen kirja joka kolahti kovaa oli minulla Life of Pi, eli oiskohan suomeksi Piin elämä. Suosittelen!

Zinfandel ja Slank Sain pojaltani lahjaksi Piin elämän ja oli todella mahtava kirja. Ei lähde kirpparille, vaan kuuluu niihin joita luen uudelleen

Joku mainitsi täällä Sujata Masseyn ja suosittelen kyllä! En suuremmin välitä dekkareista mutta hänen kirjansa veivät kyllä mukanaan. Ehkä siihen vaikutti myös se koko kulttuurien monimutkaisuus ja moni muukin asia kuin pelkästään se tarina. Mutta tykkään silti.
Lempikirjaa ei kyllä löydy, kun on niin monta hyvää tullut luettua aikanaan, mutta lempikirjailijoita kylläkin. Eli siis Tolkien, Sujata Massey, Diana Gabaldon yms.

Sain luettua muutama päivä takaperin sen Veijo Meren Manillaköyden, ja täytyy sanoa, että olihan se hauska. Suorastaan absurdi. Ja kaikkia mukavia pieniä yksityiskohtia löytyi. Mies hermostui muhun, kun mietittiin ohimennen köyden symboliarvoa ja minä vaan totesin, että tietenkin "kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa". Oli kuulemma niin tylsä ja itsestäänselvä tulkinta, ettei sillä ole mitään tekemistä symboliikan kanssa. Ehkäpä ei. En minä ehkä ihan loppuun asti sitä pohtinutkaan, miestä on vain kiva välillä vähän kiusata, sillä kun on pahanlaatuinen taipumus kirjaelitismiin. Minä taas tykkään pitää jalat maassa.

Mutta että jos sujuvaa sivistyslukemista kaipaatta, niin Manillaköysi.

Sofi Oksasen Stalinin lehmiä tankkaan edelleen. Jostain syystä kirja ei ole innostanut, ja olen lukenut sen "ohi" jo muutamia kirjoja. Sen jälkeen odottaa Anne Ricen vampyyrikirjat ja loppuuluettavana Umberto Econ Ruusun nimi.