Hellaakoskea Elegiasta oodiin, Uusia runoja ja Sarjoja, ensimmäinen runoilijan varhaisempaan kehityskauteen kuuluva, tosin jo runoilijan neljäs. 'Uusia runoja' otteeltaan erilainen, avartuneempi ja kypsempi, lyyrillisyys kehittyy edeleen Sarjoissa. Sanoisiko Hellaakoskea nyt filosofiseksi lyyrikoksi, vai luonnehtisiko häntä jotenkin muuten, on vähän triviaalia, hyvää runoutta tuo mies aikoinaan puski................

Luin tänään Juhani Siljon kolme runokirjaa, enempää niitä ei ole, yksi näistä runokirjoista postuumisti julkaistu. Runokirjat ovat nimeltään 'Runoja', 'Maan puoleen' ja 'Selvään veteen'. Siljo kuoli kansalaissodassa, siksi enempää runokirjoja ei tullut. hän taisteli valkoisten puolella. Siljo oli kilvoittelija, jolla oli elämäntehtävä, jonka hän oli selkeästi valinnut, on kuitenkin niin, että ajatus ei aina löydä sujuvaa runomuotoa, jälkiä Siljon aatemaailmasta on kuitenkin löydettävissä suomalaisessa runoudessa aina Sarkiaan saakka. Kirjallisuuden tutkimus on nostanut hänet arvoon arvaamattomaan, ohi hänen runoutensa tason, onhan hän hyvä runoilija, mutta hänen kehityksensä jäi kesken. Pistetään tässä esimerkiksi Elämän kemut.

En kemujasi, isäntä Elämä, kiitä!
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan
mä maistanut siitä.
En kiitä, en myöskään soimaamaan
pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai.

Ja mun sieluni sentään ilonsa sai.

En viiniäs juonut, ja karkelo muu
oli ahdasta mulle:
sun viinittäs sieluni humaltuu,
sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle,
ei harmaa päivä, ei päätös muu.

Minun maljani meri on ja aurinko ja kuu:
ne jos sammuu, tyhjiks saa, saa murhe
vierahaks mulle!

-----------------------

Oon lukenu vaihteeks tosi paljon. Luin kaksiosaisen Metallica-historiikin, joka kerto k.o bändin koko tarinan. Lisäks oon lukenu 2 Anna-Leena Härkösen laululyriikkakokoelmaa, Harri Sirolan ja Reetta Niemelän runokokoelmista yhdet ja Elvi Sinervon Runot 1931-1956.
Eniten pidin Metallica-kirjoista ja Sinervon runoista.
Sinervon runot olivat mulle ennestään tuttuja ja Metallica-fani olin 1991-2002.

Muutkin lukee runoja, Elvi Sinervon runojen lukemisesta aikaa, mutta tänään Edith Södergrania, käännösvalikoima Kultaiiset linnut, ja ruotsiksi esikoiskokoelma Dikter. Södergran varhainen ekspressioinisti, paljon edellä aikaansa, vähän päälle kolmikymppinen elämä pättyi 1923, vaikutteita Nietzscheltä, kuoli keuhkotautiin.

Luin uudestaan kaks Mahdollisuus muutokseen-kampanjakirjasta (Turku ja Hesa) ja lisäks taas Hintana elämä-nimisen kirjan, joka kertoo Tallgrenin perheen tarinan. Molemmat perheen pojat käyttivät huumeita. Toinen kuoli ja toinen menetti mielenterveytensä. Lisäksi luin myöskin uudestaan Riku Rinteen KK-Kuolemankauppias kirjan.
Molemmat kirjat oon lukenu ainakin 5 kertaa.

Luin myös Päivi Niemen teoksen, muusikko Anton Laurilan elämäkerran ja KK Äärirajoilla-teoksen. Oon lukenu ne kaikki monta kertaa. Nyt luen Jimmy Huhtalan elämäkertaa.
Nuo hengelliset "tositarinat" kiehtovat ja niistä saa aina joitain "viisauden siemeniä" ittelle.

Talvipäivänseisauksena Uuno Kalilasta, luin kaikki hänen runokokoelmansa, jotka on, osin vastoin runoilijan omaa tahtoa, julkaistu alkuperäisinä, Kailas toimitti itse runoudestaan koosteen, jonka nimi oli vain Runoja, ja tämä kooste on ollut jopa jarruna täydellisempien runokoosteiden julkaisemiselle, Kailas kun sanoo, ettei häneltä koskaan julkaista varsinaisia Koottuja runoja, mutta nuo pyhät sanat on nyt pyörretty, Kailas halusi antaa runoudestaan tieteyn suuntaisen kuvat, runot alkuperäisinä ja täydellisinä on kuitenkin kauan kaivattu dokumentti. Tämä uusi kokonaislaitos kantaa nimeä Uuno Kailas Runot 1922-1931.

Luin Hermann Hessen ja Sirpa Kyyrösen runokokoelmat ja vaihteeksi Hesseäkin siis suomeksi. Lisäksi oon lukenut Markku "Kure" Tuppuraisen elämäkerroista sen vanhemman. Uudempi mul on ittel. Luin myös Liisa Tallgrenin toisen kirjan.

2 komisario Seppo Sillanpään muistelmateosta lukaisin ja lisäksi Armi Ratian elämäkerran. Luin jo pikkasen uutta MMM 2016-kirjaani.

Olen lukenut Paasikiven päiväkirjat ajoilta kun Leino oli sisäministeri, hänen toimintansa ei ollut mitenkään ongelmatonta, hän oli suoraansanoen riesa, en tiedä yritetäänkö tässä nykyisessä julkisuudessa tehdä hänestä jonkinlaista sankaria, itse katson, että Suomi on joutunut maksamaan kommunisteistaan kovan hinnan, pidetäänhän jossain piireissä Otto Ville Kuusistakin jonkinlaisena menestyneenä suomalaisena, vaikka hän oli osaltaan vastuussa jokaisesta talvi- ja jatkosodan siviili- ja sotauhrista. Tunnettua on myös Hertta Kuusisen suhtautuminen Helsingin pommituksiin, hän näki siinä tilaisuutensa, tekisi mieli vastata tähän niinsanottuun kulttuurin uudelleen muotoiluun jopa jyrkemmin. Kuulun Suomalaisuuden liittoon, ja se kyllä vaikuttaa osaltaan kantaani, mutta kulttuuri ja kommunismi sopivat pitkässä juoksussa yhtä huonosti yhteen kuin kulltturi ja kansallissosialismikin. Kommunismi on totalitäärinen järjestelmä, joka rauhan aikana pyrkii vain heikentämään yhteiskuntaa, jonka osa se väittää olevansa.