Intouduin lukemaan pitkästä aikaa nuortenkirjallisuutta. Nadja Summasen Rambo on vallan hienosti kirjoitettu, vaikkakaan ei kielellisesti erityisen tasokas. Perinteinen fantasiaromaani Eoin Colferin Ylismaan Gregor oli myös ihan viihdyttävä. Nyt testissä on Colferin Adams-tribuutti Vielä yksi juttu eli Adamsin viisiosaisen Linnunradan käsikirja liftareille -trilogian jatko-osa. Muutamia hihityksiä on saanut aikaan. Seuraavana pinossa on Turtschaninoffin Maresi.

Nuortenkirjat on kivoja välipaloja. Näiden jälkeen tartun ehkä viimein Tarttin Tikliin.

Luetteko muut nuortenkirjoja?

Aamulukemiseni näinä parina päivänä vaihdelleet, Rahikaisen 'Metsän poikaa' parina päivänä, kertoo Aleksis Kivestä. Asko Parpolan toimittama 'Intian kulttuuri' on hyvä kirja vaativammallekin, että meillä on suomeksi tämmöinen, on pieni ihme. Lauri Pohjanpään 'Valitut runot' on lukemisen arvoinen kirja, kertailin sitä eilen. Tänään kunkkuna Vulgataa, latinankielistä raamattua, puolet Markuksen evankeliumista.

Aamulla mulla on mukavin lukuhetki, en ota kahvia, vaan keltaisen Edin, näin lämpöäuhoavana vuodenaikana kylmä kofeiinijuoma on mieleen.

Tuli sit luettua Finlandia voittaja Oneiron. Ei huono....Erikonen aihepiiri. Hyvin kirjoitettu.

Akateemikoksi nimitetyltä Hannu Mäkelältä tilasin divarien yhteisvalinnasta kaksi runokoostetta 'Päivä jonka saamme elää' ja 'Että on ikuista valo', Mäkelän runot ovat kyllä kantaaottavia, hänellä on drastisia aiheita, mutta myös perinteisesti lyyrisiä, hänen ajatusmaailmansa ei kuitenkaan ole yksioikoinen, yksittäisessä runossakin on vastakkaisia näkemyksiä. Arki näkyy Mäkelän runoudessa, siten hänen runouttaan on jokamiehenkin helppo lähestyä.

Sipsitär, arveluttiko yhtään tarttua Oneironiin? Itse olen vasta kerännyt rohkeutta tarttua siihen juuri tuon "pelottavan" aiheen takia.

Luin Oneironin muutama viikko sitten. Minuakin hiukan arvelutti kirjaan tarttua ja totta puhuen alkuosassa harkitsin jo jättäväni sen kesken. Mutta kuitenkin tarina vei mukanaan ja alun ahdistavuus helpotti.

Ei mikään kevyt lukukokemus mielestäni ja hyvin omanlaisensa, mutta suosittelen kokeilemaan.

keskiviikkona, 1. kesäkuuta 2016 klo 19:54 Manteli kirjoitti::
Sipsitär, arveluttiko yhtään tarttua Oneironiin? Itse olen vasta kerännyt rohkeutta tarttua siihen juuri tuon "pelottavan" aiheen takia.

Ei siinä mitään pelottavaa ollut hanituinen jo tuossa mainitsikin että alku oli vähän turhankin shokeeraava ja uskon monen jättävän lukemisen alkumetreille... mutta suosittelen jatkamaan lukemista sen alkukohtauksen jälkeen, tapahtumille löytyy selitys.

Palaan loman kunniaksi parinkymmenen vuoden takaiseen Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Saa nähdä miltä maistuu nyt, edellisellä kerralla oli superhyvä. Valitettavasti kirjamaku on tainnut muuttua jonkin verran, kirjasiivouksessa lähti useampi nuoruuden the kirja kiertoon...

Turkki toki vaikutusvaltainen valtio, muttei se voi lakaista tälläistä maton alle. Saksa itse saanut syytteet juutalaisten kansanmurhasta, siksi se mielellään on ottanut tämän asian esille.

Hain tänään postista Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalaisten mytologian, kännykkäni piippaili kirjan saapumisesta juuri kun olin lopettelemassa Shakespearin Macbethiä, joka aina jaksaa kiinnostaa.

Hankin tuon kirjan, kun mua on alkanut häiritä se kuinka vähän minä tiedän Lemminkäisestä ja Väinämöisestä, Kullervosta ja monesta muusta kansanrunojen hahmosta, tämä Siikalan kirja, jos jokin, tuo näihin myyttisiin hahmoihin syvyyttä. SKVR.n kirjoja lukemallakaan en ole oikein päässyt selville näistä myyttisistä hahmoista, lukiossa opetettiin historiallinen ja myyttinen tulkinta, mutta enpä osaa soveltaa näitä tulkintoja. Miksi näistä Lemminkäisistä ja Väinämöisiststä niin runoiltiin? Vai unohtuiko se ajan myötä?