Aikaa vierähtänyt pitkässä Sirakin kirjassa, kreikka oli myös ajan mulla paitsiossa, Sirak kesken yhä, mutta luin välillä pieniä profeettoja, Nahumin kirjan ja Habakukin kirjan, kreikankieliset nimet Naoum ja Ambakoum. Pienet profeetat ovat kovia ennustamaan, Nahum ennustaa Ninivestä, se tietenkin tuhotaan siellä pesivän vääryyden tähden, kuinkas muuten. Habakuk puhuttelee Israelin kansaa, näin käsitän, varsin runollisella otteella, mutta nyrkkiä puiden väärämielisten tähden, ja vetoaapa hän Herraan, että tästä tulisi loppu. Lopussa hän toivoo kansansa vastustajille ahdingon aikaa, silloin viikunapuu kukkii. Pienet profeetat eivät vaadi paljon lukuaikaa, tietenkin kun niitä tavasin lause kerrallaan kreikaksi suomenkieliseen tekstiin verraten, tovi näissäkin kahdessa raamatun piskuisessa kirjassa viivähti.

Urakoin Sirakin kirjan loppuun, luterilaisethan ovat pistäneet sen apokryfikirjoihin, mutta se löytyy sekä katolisesta että ortodoksisesta kanonisoidusta raamatusta, siinä on kreikkalaista vaikutusta, vaikka kirja on alunperin kirjoitettu hepreaksi, siitä johtuu juonteita myös gnostilaisuuteen. Kirja on kaikenkaikkiaan mainio, nimenomaan Septuagintan kreikan kielinen versio tunnetuin, mihin myös raamattumme apogryfikirja pohjaa. Hebreankielestä tehtävä käännös ilmestynee aikanaan erillisenä kirjasena.

Kirjassa satakunta sivua, mun kreikan kielen lukunopeudella yks urakka, mutta kaunista kreikkaa jäi mieleen, täytyi vain jo kiirehtää Viisauden kirjaan, josta myöhemmin, kun olen saanut sen luettua, se lyhyempi, ja ennuste sen lukemiselle pari päivää, kun vietän kesää nyt kreikkaa lukemalla.

Sain viimein Nietzschen Also sprach Zarathustran kuunneltua ja luettua loppuun, tein tätä rinnan. 8.39.02 oli YouTub-videon kesto, ei tuo yhteen pötköön onnistu. Kun ei ollut ensimmäinen kerta, kun tein tämän urakan, niin tuliko jotain uutta. Ehkä tuo kirjan lopun "Den ich liebe dich oh Evichkeit" Sama asia oli myös tanssilaulussa (Das Tanzlied) "Den alle Lust will Evichkeit". Eli kaikki on ikuisuudenkaipuuta, tämän Nietzsche tavoittaa ajatuksella ikuisesta paluusta, me tulemme uudelleen olemassaoloon loputtomasti. Mystiikkaa, ilman jumalaa, tulisi mieleen buddhalaisuus, ellei Nietzsche olisi antibuuddhalainen, mutta onko hän kryptobuddhalainen? Olemassaolon kehä on itämaista alkuperää, Nietzschen "Ring der Widerkunft muistuttaa sitä. Nietzschellä tämä ikuisen paluun ajatus merkitsee myös sen hyväksymistä. Eli jotekin seuraavaan tapaan: tässäkö se oli, no hyvä, mutta uudestaan!

Vanha suola alkoi janottaa, sanskritin kielset viisaustekstit, mulla on niitä melko paljon sanasta sanaan käännöksillä englanniksi. Otin 200-sivuisen ASHTAVAKRA SAMHITAAN tänään luettavaksi, ja luinkin sen loppuun, yllättävän hyvin pysyi kärryllä, tietenkin, kun on käännös, jopa sanasta sanaan. Astavakran mukaan ei ole kahletta, ei kahleesta vapautumista. Emme ole todella olemassaon kiertokulussa, kaikki on illuusiota. Näemme köyden, ja pelästymme, kun luulemme näkevämme käärmeen. Elämän leikki on vain jonglöörin showta, me pystymme tämän ylittämään oivalluksella, tämä oivallus tulee todellisen itsemme ymmärtämisestä, me olemme vapaita, meidän ei tule pyrkiä vapahdukseen, riittää todellisen asiantilan oivaltaminen, maailman kahletta ei ole.

Hei Musta2!
Sinäkin kieli-ihmisiä näköjään.
Niin, ja uskonnotkin tuntuvat kiinnostavan.
Itte oon germanisti eli saksan kieli oli yliopistolla pääaineeni.
Yleisessä kielitieteessä toki perehdyin mm. maailman vanhimpaan ja parhaimpaan kielioppiin eli Paninin laatimaan sanskitin kielioppiin, josta proffa luennoi.
Hauskaa on, et hereillä osaan 5 kieltä (suomi, saksa, englanti, ruotsi, venäjä), mutta herään usein siihen, että laulan seuraavilla kielillä (myös): ranska, espanja, italia, norja.
Kirjoitettua (ja vähän puhuttuakin) espanjaa ymmärrän kyl, ku oon k.o maassa ollukin 3 krt. Muita noista kielistä en osaa. Laulut o kyl usein Euroviisuja, joiden fani oon ollu vuodesta 1988 tai 1989 lähtien.
Hengelliseltä puolelta mulle ovat eniten kolahtaneet Uusi Testamentti (erit. evankeliumit), vapaiden suuntien evankelistojen elämäkerrat (mm. Kure,).

Ennen olin kiinnostunut mm. Kierkegaardista (eksistentialismi), Spinozasta (panteismi yms.), Martin Buberista (juutalaisuus yms.), Karl Popperista (kriittinen rationalismi), sekä Erich Frommista, Marxista, Engelsistä, Bernsteinista, Lukacsista, Walter Benjaminista, Barthesista yms.
Niiden sijaan mm. Judith Butler ja Michel Foucault olivat mulle identiteetti- ja seksuaalisuuskeskeisyyksissään mul liikaa. Ny oonki lukenu täs kuus 14 Risto Räppääjää ja lisäks vanhoja Me Naiset-lehtiä.
Ostin Vammalasta joskus 40 sentillä 2 lukion enkun oppikirjaa (eri sarjaa, ku mun oppikirjat) ja ny luen huvikseni 4. kurssin oppikirjaa. 5. kurssin kirja o kans mul ja Työv.opistos käyttämäni yksikielinen oppikirja, mut tota yksikielistä voinen vaan selata, jos vaikka meen joskus taas sellasel kurssil, jolla k.o kirja ois bueno.
Lisäks naistenlehdistä lukemista venaa Freizeit Wochen numero huhtik. 2015 lopulta yms.

MissDarcy, osaat ainakin kieltä, jota en itse osaa, nimittäin venäjää, itsellä noista monista vanhoista kielistä huomasin äskettäin ylivoimaisesti parhaimmin osaavani sanskritia, vaikka Uuden Testamentin, etenkin evankeliumien, latinan hallitsen aika hyvin, mutta muuta latinaa en juuri osaa, ja sanskritkin on kieli, jota ei noin yleisesti osata, vaan hallitaan joitain tekstejä. Mulla Bhagavad Gita tuttu kymmeniltä vuosilta, osaan ulkoakin sanskritiksi sitä niin pitkään, että voin käyttää unilääkkeenä sen mielessä lausumista.

Espanjaa, ranskaa ja italiaa mielellään vertailen, mutta en tiedä muista kuin poliitikkojen puheista mitä sanovat, kun kuulen jotain näillä kielillä.

Kielet on sellainen asia, että niihin pitää suhtautua ennakkoluulottomasti, kaikkeen ei tietenkään ole aikaa, mutta 59 ikävuoteen on jo ehtinyt monenlaista. Bernsteinia ja Lucasia oisin mielellään lukenut, mutta olen lukenut tuota huonompaa Nietzscheä. Nietzschen Zarathustran on kuitenkin viimeaikoina syrjäyttänyt Ashtavakra Gita, kuuntelin sen taas äänikirjana englanniksi, siinä totuuksia ladotaan jatkuvasti, monesta pyhästä tekstistä niitä täytyy poimia.

Alfred North Whiteheadin pääteos Process and Reality tuli tänään luettua loppuun, kaukolaina, saa pitää kauan, niinkuin tätäkin, yleensä siksi kun luettu.

Whitehead esittää kirjassa organismien filosofian, jossa keskeisiä ovat aktuaaliset tapahtumat, ja ikuiset objektit, tarkkuuden muodot. Aktuaaliset tapahtumat muodostuvat viisivaiheisessa konkreskenssin tapahtumassa, siinä signaali vaiheittain etenee täyteyteensä, viimeinen vaihe on tyytymys. Keskeinen on laaja kategorinen järjestelmä, myös on Whitehead kuuluisa omintakeisista käsitteistään, joita olen tässä jo jonkin verran esittänyt, mutta ehkä myös epätarkkuudesta, mutta tässä häntä vastaan on vaikea väitellä, hän on Russelin kanssa tehnyt myös laajan Principia Mathethematican. Tälläiset ajattelun jättiläisten pääteokset ovat hyvin haasteellisia, mutta ne myös muotoilevat lukijansa maailmankuvaa lähtemättömällä tavalla.

Bhagavad Gita, sankritiksi ja englanniksi. Eli taas mä tuota Gitaa, suosittelen suomeksi, noin ensiksi, jotta voi vähän tutustus sisältöön. Laitos, mistä luin oli Prabhubaanandan Bhagavad Gita As It Is.

Pitkästä aikaa Septuagintasta jotakin, pitkä Jeremian kirja. Jeremia oli höyrypää, joka ennusti, että babylonialaiset tulee, ja valloittaa paikan. Kirjurina hänellä oli Baruk, ennustaja ei tarvinnut suurta ammattilahjakkuutta, sillä valtio oli siinä tilassa, ettei se seviäisi. Profeettaa yritettiin vaientaa "epäisänmaallisten" puheiden takia, vähän sama jos Suomessa olis propagoitu, että Stalin tulee ja valloittaa Suomen. Stalinina on Nebugadneessar, hän valloitti muun maan ja asettui piirittämään Jerusalemia, kaupunki kesti niin kauan kuin leipää riitti, mutta kun ei ollut enää ruuan muruakaan, kaupungin puolustus petti. Jotain sympaattista Jeremiassa on, hänet heitetään kaivoon, jonka pohjalla on vain liejua, hän on siinä jumissa, hänet armahdetaan, ja vedetään kaivosta, ja saa yhden leivän päivässä ravinnokseen, kunnes kaupunki sortui. Hänen puheensa on runollisen osuvaa, vertaukset konkreettisia, vaikka Jeremian kirja on pitkä, varsinkin kreikan kielellä, on se mukava lukea, etenkin kun emme elä sellaisia valtakunnan lopun aikoja, joita Jeremia todisti, on turvallista asua Suomen valtiossa, ja Stalinkin on kuollut.