Olen tänään syönyt kymmenkunta pientä tomaattia, ainakin 200 g aurinkosalaattia (kaalia, porkkanaa, ananasta), ison mandariinin, kahvileipänä ison banaanin ja iltapalalla omenan ja äsken söin puolukka-tattaripuuroa. Neljän hengen annokseen tuli npin puoli litraa puolukkaa. Keittiössä on vielä viinirypäleitä tarjolla, mutta taidan säästää aamuun.

Minä en ehtisi syödä riittävästi, jos en söisi klo 18 jälkeen. Tänään söin aamupalan klo 14.20, päiväkahvin klo 15.30, mandariinin ennen kuutta ja päivällisen 18.45. Iltapala oli klo 22 ja äsken söin puolukkapuuroa maidon kanssa.

Minä en muutenkaan voisi jättää iltapalaa pois, kun on paljon illalla otettavia lääkkeitä ja maha alkaisi heti oireilla.

Nyt, kun olen tosi väsynyt, en ole käynyt lenkillä pitkään aikaan. Jumppaan kuitenkin telkkaria katsoessa 1-3 tuntia vuorokaudessa. Jos katson miehen seurana urheilua, niin tuo kolme tuntia voi ylittyäkin. Normaaisti katson kuuden uutiset (30 min.), puoli yhdeksän uutiset ja urheiluruudun noin puoli tuntia. Joskus katson A-studion. Sitten jos kiinnostaa, niin urheilua. Mies katsoo liki kaikkea. Minä voin katsoa hiihtoa, ampumahiitoa, jääkiekkoa, kotipalloa, lentopalloa ja jalkapalloa ja tietysti kesällä yleisurheilua.

Nyt taidan mennä lukemaan ja nukkumaan, jos heräisin ennen kahta päivällä.

Kiitos noista nostoista, Merelle.

Minulla jatkuu ärtyneen vatsan hevi-meininki: kypsennettyä tai hyvin pieniä määriä banaania tai mustikkaa. Onneksi on sosekeitto 💚

Huomenta vaan! Iltakukkujien aamukin on vähän myöhemmin kuin keskimäärin ja se on hyvä apu aamiaisen siirtämisessä eteenpäin. Meillä oli pitkästä aikaa aamu, jolloin ei tullut aikaista odatilausta eikä hoitolasta eikä ollut aamiaistaan KurnauMiau odottavia kissahoitopoikia, joten nukuttiin puoli kymmeneen. Ei oltu herätty edes puhelimen ääneen, mutta kun se ei ole herätystoiminnon ääni, niin herätystä ei tapahtunut. 
Aamukahvin kaveriksi jakso Doc Martinia ja siitä aamusaunaan.  Yhtään kasvista ei ole vielä raportoitavana, mutta hyvin näyttää siltä, että paljoa ennen kahtatoista en saa lounasta eteeni. Etenkään kun tässä vaiheessa ei ole aavistustakaan siitä mitä se olisi.

Papukaijamerkki Merellelle nopeasta ja onnistuneesta avun hankkimisesta 🥇🦜 ja kaikille hyvää hevistelypäivää

Päivän hevit. Puolikas banaani, persikka, eilistä fettucino-kasvis-parmesanpastaa jossa oli pikkupaprikoita, punasipulia, aurinkokuivattua tomaattia. Lisukkeena salaattia jossa tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia mango-cilikastikkeessa.
Mahdollisesti pari porkkanaa rouskuteltavaksi, jos siltä tuntuu.

Minäkin tähtäsin klo 18 rajaan ja just uhosin, että hätätilassa voin ottaa jotakin suuhun, mutta niellä en enää tänään pysty muuta kuin teetä.  Kasviksia tuli 823g ja proteiineja 78g ja hiilareita vähän yläkanttiin 174g, mutta pitää yrittää säätää huomenna paremmin.

Haittapuolena on se, että koko ajan pitää etupainotteisesti miettiä, että olisi ruoka valmiina ja keksittynä, kun on ruoka-aika.  Täytyy varmaan alkaa varaamaan ruoka etukäteen niille päiville, jolloin on ohjelmaa, mutta se ei kovin hyvin sovi minun spontaanille luonteelle.  Mistä edes tiedän milloin on menoja, kun itsekin huomaan sen vasta vetäessäni takkia päälle eteisessä ja kiskoessani kenkiä jalkaan  🙃

 

Minä en taida siihen klo 18 leikkiin lähteä. Yöunet muutenkin niin ja näin.
Joskus kyllä on tullut sitäkin kokeiltua. Mitäpä ei olis..tähän ikään. 
No valkoviinidieettiä ei ainakaan ole tullut kokeiltua.  
Onnea kokeiluun!

Kiitos!

Ei se kaikille sovikaan enkä esimerkiksi työssäoloaikaan olisi lähtenyt syömättä aamulla liikenteeseen ajamaan 70 km pimeessä ruuhkaisella Kehäykkösellä loppumatkaa. Kokeilin kuitenkin pätkäpaastoa jo kolmisen kuukautta keväällä lääkärin suosituksesta ja totuin kyllä.

 Kaikki viljatuotteet jäi myös pois ja se oli hankalampaa. Kun viljatuotteet, riisi, pasta peruna jäi pois, söin enemmän lihaa, papuja kaloja, kaalia, sieniä, ja sitten sainkin kihdin ja taas uutta ruokavaliota miettimään. Ehkä sillä yleisterveellisellä vähän sitä ja vähän tätä ruokavaliolla on puolensa.

MERELLE, kiitos linkeistä. Myös täällä on luotettu lautasmalliin jo ties kuinka kauan. Itsekin olen pitkän elämäni aikana kokeillut vaikka minkälaisia dieettejä kaalisoppa-/sellerikeittodieetistä Atkinsiin ja mitä vain siltä väliltä. Huoh. Ja vaikka tämä on vanhan toistoa, että sitten kun ko. "dieetin" lopetin jossain vaiheessa kyllästyneenä, ruokahalut olivat entistä suuremmat ja kilot tulivat nopeasti takaisin korkojen kera.

Itsellänihän on nykyään hyvinkin askeettinen ruokavalio, siihenpä ei juuri nautintoja kuulu. Enkä sano, että tämä on hyvä, voi olla että ei, mutta näillä mennään niin pitkään, kun siltä tuntuu. Toki välillä turhauduin jopa niin, että kerran puuskahdin miehelle, että keksisivätpä pillerin, missä olisi kaikki ravintoaineet, niin ei tarvitsisi miettiä mitään näihin syömisiin liittyviä, sen kun vaan nappaisi pillerin aamulla suuhunsa ja se olisi siinä. Vettä vain lisäksi. Mutta siis, hurttia huumoria tämä, painotan sitä. 

Kirjoitin tämän kai siksi, että kohdallani ei ole juuri nyt aikaa eikä energiaa mihinkään (uusiin tai vanhempiinkaan) kokeiluihin tai ylipäätäänkään kokkailuun, niin siksi päivät menevät pitkälti pussitetun valmiiksi pilkotun ja huuhdotun salaatin voimalla, terästettynä muutamalla pikkutomaatilla, päärynöillä ja marjoilla aamuin illoin. Pakastimesta kaivelen lisukkeeksi kukka- ja parsakaalia ja sekavihanneksia. Välipaloiksi naposteluporkkanoita. Hatun ja peukun nosto teille, jotka jaksatte ja innostutte myös uudesta 👍 Ehkä (ja toivottavasti) minäkin vielä joskus... 
Suurella mielenkiinnolla kyllä luen kiinnostavista hevi-ideoistanne. 

Toki välillä koetan hakea motivaatiota jatkaa askeettisella tielläni siitä, että kiva, kun olemus on hoikentunut, askel kevyempi ja niin edelleen. Vaakan lukema näyttää vakiintuneen 66:een. Luulen että kole-arvonikin ovat nyt paremmat. Ainoa "paheeni" lienee suklaapala silloin tällöin. Vaatteiden kohdalla huomasin eilen, että kun laitoin kuoron harkkoihin viime maaliskuussa ystävän hautajaisiin ostamani mustat housut, niitä piti olla koko ajan nykimissä ylöspäin kun valuivat. Ehkä pitää alkaa hankkia henkseleitä, kun tällaisen tasapaksun kohdalla vyötkään eivät oikein pysy paikoillaan tai istu kunnolla. Tämä ei nyt ole varsinaista laihdutuspalstajuttua, anteeksi, mutta hevin ja sen terveysvaikutusten nimiin hehkutan edelleen!

Nyt jäädään ehdotuksestani viikonlopuksi kaupunkiin, sillä haluan lepäillä. Pääsen kirkkoonkin sunnuntaina. On ollut turhankin paljon kokous- yms. menoja viime aikoina. Eiköhän se mökki pärjäile siellä -15 lämpötiloineen kaksikin viikkoa niin, ettei siellä käydä. Säästyy bensaakin. 

Hyvää heviviikonloppua kaikille!

Fb antoi muiston 27.1.2012: "Positiivareiden sivuilla oli osuva aamun ajatus, (mikä mielestäni liittyy MERELLEN taannoiseen ajatukseen tavan merkityksestä):
"Kylvä ajatus, niitä teko.
Kylvä teko, niitä tapa.
Kylvä tapa, niitä luonne.
Kylvä luonne, niitä kohtalo."

Tuo edellinen postaukseni tänne oli turhan negatiivinen (nyt kun luin sen uudelleen), joten kerronpa tasapainoksi erään hieman myönteisemmän jutun. Tapasin kirjastolla muutama aika sitten erään jumppatuttuni vuosien takaa. Hän on minua pari vuotta vanhempi, mutta näyttää paljon, paljon nuoremmalta. Hoikka ja kaunis on, tyylitajua omaavana on aina myös tyylikkäästi ja kauniisti pukeutunut, tuunaa ja ompelee itse vaatteitaan. Kun kehuin hänen asuaan, hän kertoi, ettei laita juurikaan rahaa vaatteisiin, vaan tuunaa mm. kirppareilta löytämäänsä. 

Hän kertoi että oli sairastunut taannoin P:n tautiin, minkä oli saanut patikointiretkellään hyttysen puremasta. Hän sanoi, että on tosi ilkeä tauti, aiheutti monenlaisia vaivoja, joista mainitsi mm. nivelkivut. Hän kertoi, ettei ole koskaan syönyt mitenkään paljon lihaa tai käyttänyt paljoa alkoholia, mutta nyt hän oli tehnyt ns. ihmiskokeen, ja siirtynyt kokonaan kasvisruokavalioon ja lopettanut ne vähäisetkin alkoholin käytöt. Lisäksi kuulemma tekee itse shotteja inkivääristä, chilistä ja mm. kurkumasta (ei jauheesta) ja sillä on saanut lievitystä vaivaansa. Hän näytti minulle kännykästään kuvan kurkumasta, muistutti hieman eräänlaista matoa tai tuoretta inkivääriä, vaikeaa kuvailla. Myös liikuntaa hän kuulemma harrastaa edelleen niillä voimin, minkä nivelkivut antavat myöten. Tuon em. tartunnan aiheuttama vaiva ei kuulemma ole täysin parantunut (epäili, että paraneekohan täysin koskaan?), mutta ko. omahoidolla oireet ovat kuitenkin lieventyneet. 

Olen tainnut mainita aiemminkin, että näillä tienoilla sote-palvelut ovat valtavassa kuormituksessa monestakin eri syistä, joten siksi(kin) hattua pitää nostaa korkealle heille, jotka esim. tuolla tavalla koettavat hoitaa itseään. Ei kaikkeen omahoitokaan tehoa, mutta oireita hän oli voinut lievittää. Kysyin, että oletko kaivannut nk. entisestä elämästäsi jotain. Hän vastasi että ei ehkä muuta, mutta miehensä oli tehnyt ihania jauheliharuokia, mitä hänen tekee toisinaan mieli. Kun sanoin, että kaipa sinä voit niitä joskus syödä, hän vastasi kokeilleensa, mutta oli saanut vatsavaivoja. Loppusummauksena totesimme, että kun olemme jo tämän ikäisiä, ei elimistö enää ehkä kestä samanlaista ruoka-/juomavaliota mitä kesti varsin hyvin silloin nuorempana. 

Tulipa taas pitkä juttu, mikä lie, kirjallinen puheripuli...

MERELLE mulla paino on tippunut ne "strategiset " muutamat kilot hevistelyn ja kolesterolin alentamiskampanjan alettua viime huhtikuussa. Siitä kai johtuu housujen löystyminen.
TOKI tässä elämäntavassa toisella puolella kuvitteellisissa vaakakupeissa on se, että suun nautinnot ovat sangen vähäiset, ainakin jos arvioi ns. perinteisten herkkujeni mukaan. Pitää koettaa vaan etsiä muualta ne pienet ilonsa. Tänään iloa tuotti pitkät puhelut kahden itseäni parikymmentä vuotta vanhempien elämänviisaiden ihmisten kanssa ja tietenkin liikunta. 

Lenkilläni olikin t o d e l l a liukasta Pysyin kuitenkin pystyssä, tukena kävelysauvat ja nastakengät 👍

Pienistä iloista tyytyväisenä toivotan 
(erään lempirunoni myötä) hyvää ja turvallista viikonloppua ❤️

"Oli mullakin pienet murheeni,
mut minulle niiss’ oli kyllä,
vaikk’ ohitse kulkenut toinen ois
ja ne kuitannut hymyilyllä.
Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri - -"
(Eino Leino.)