Aamukahvia siemailessani silmäilin somea ja huomasin, että fb antoi tämänhetkiseenkin ruokalistaan inspiraatiota antavat muistot. Paino tuppaa näemmä vielä tämänikäiselläkin heti nousemaan ja vointi huononemaan, jos ei muista lisätä (jotain?) kasvista joka aterialle... 😎

Eka muisto on marttojen Ilmastoruokaa-kurssilta 29.9.20. Marttojen Ilmastoruokaa-kurssilla teimme terveellistä kauden ruokaa kannustaen käyttämään kotimaisia satokauden kasviksia joka aterialla. Hävikin välttäminen on myös tärkeää, joten tähteet talteen.
Teimme härkiswokkia, kaurapalaborsckeittoa, valkopapulisäkettä, punajuurisämpylöitä ja omena-fenkolisalaattia. Jälkiruuaksi valmistimme kahviritareita kauravispin kera. Värikästä, hyvää ja helppotekoista ruokaa leppoisassa seurassa

Toinen kuva on 29.9.22 Jyväskylän yliopiston kirjaston ravintolasta - olen näköjään ollut silloin matkoilla 😉
Yliopiston kirjaston Tiede-ravintolasta Wicked Rabbit -kasvispöydästä löytyi lämpimänä ruokana mm. härkistä teriyaki-kastikkeella lisukkeineen, runsaasti kauden kasviksista valmistettua salaatteja, porkkanainkiväärishottia, päärynäsalaattia ja päärynäjälkiruokaa.

Tuskin näin monipuolisia kasvisruokia jaksan arjessani laittaa, mutta jotain inspiraatiota kuitenkin sain. Muistin mm. kaapin perälle nahistumaan unohtuneet kotim. päärynät... aamupalalla puuron kanssa söimme runsaasti eilen poimimiani puolukoita sekä voileivän kera kurkkua ja tomaattia.

Tervehdys, nyt on loma vietetty, ja se  täytti odotukset, tai oikeastaan täytti yli odotusten. Uin joka päivä ja kävin poreissa ja hierovissa suihkuissa. Ihanaa. Ruoka oli tietysti myös todella hyvää ja monipuolista, ja söin mitä mieli teki, eli kala - ja kasvispainotteisesti. Jälkiruokaa otin joka kerta, ja pyrin liikkumaan mahd. paljon, jotta kaikki ne ihanat jälkiruuat eivät jäisi rasvana mukaan...

Kuntosali ja muut sisäliikunta-aktiviteetit olivat erinomaiset, samoin ulkoilureitit. Sain ryhmästä uusia kavereitakin, eikä yhtään "ammattivalittajaa' sattunut porukkaan. Tosi positiivista ja mukavaa väkeä. Palstan aiheeseen liittyen, parin merkille, että porukka oli enimmäkseen sopusuhtaisia, osin hyvin hoikkiakin. Eräs hoikka rouva sanoi, että häneltä usein kysytään, mikä on hoikkuutesi salaisuus.  Hän vastaa kuulemma aina: PYRIN SYÖMÄÄN/JUOMAAN SEN VERRAN MINKÄ KULUTANKIN. Siinähän se. Tiedän kokemuksestakin sen.
Jotta ei kuulostaisi liian "helpolta", kurinalaisuutta se tietysti  vaatii. Jos arvostaa nautinnollista elämää viineineen, herkkuineen jne, saattaa se olla silloin haasteellista. Joku voi pilkata "askeettista" elämää, mutta omissa kuvitteellisissä vaakakupeissani painotus kallistuu kyllä sinne askeettisen puolelle, jos se on se hinta, minkä painon kurissa pysymisestä pitää maksaa. Toisaalta samaa kurinalaisuutta vaatii myös säännöllinen liikunta. Vaikka houkuttaisi jäädä paikoilleen loikoilemaan, niin ei kun liikkumaan vaan vaikka räntäsateessa - kuten tänään. 

Mutta mitäs vielä muuta lomasta. Saimme käydä neljän naisen porukalla teatterissakin, ja yhden samanhenkisen ilkäiseni naisen kanssa kiertelimme muiden kulttuurinähtävyyksien parissa ja lenkkeilimme, kävimme laviksessa, karaokessa ja orkesteritansseissa. Minuakin tanssitettiin yllättävänkin paljon, vaikka yleensä saan olla  seinäruusu. Nyt sain tanssia erityisesti humppaa, mikä on mitä mainioita liikuntaa ja hoitaa kai osaltaan myös niveliä, ennalta ehkäisevästi siis. Olen tanssinut viimeksi jumppaa kai vuosikymmeniä sitten... Puoliso kun ei tanssi, niin yksin ei tule käytyä tansseissa. Tänään jälleen yksintanssiin, mikä sekin on mitä mainiointa liikuntaa.  Liikunnalle siis iso peukku!!! Jospa pystyisin siirtämään tällaisilla elämäntavoillani nivelrikkoa ja muita vastaavia vaivoja edes hieman eteenpäin, sitä todellakin  TOIVON.

En ole ollut ennen tällaisilla tuetuilla vertaislomilla. Oma kustannus siitä oli vain hieman alle 300 € ja junaliput. Sain tsemppiä omahoitoon myös hyvistä terveysluennoista. Tilasin jo netin kautta ajat silmälääkärille, gynelle ja suuhygienistille (kaikki yksityisiä). Eräs tuttavani sanoi, että olen kuulemma onnekas, kun minulla on varaa käyttää yksityisiä. Sekään ei ole tullut kohdallani ikäänkuin itsestään tai esim. perintönä, vaan on sitkeän säästämisen tulosta. Onnekseni sain olla pari viimeistä vuosikymmentä hyväpalkkaisessa työssä, sitä ennen palkkani oli niin pieni, että kaikki meni elämiseen ja mm. asuntolainan korkojen maksuun etenkin 1990-luvun alkupuoliskollla.

Nyt liikkumaan. Ulkona on säätila nollassa ja hieman vesiräntää tihmoo, mutta kunnolla sopivaa vaatetta ylle vaan.

Hyvää ja liikunnallista viikonloppua kaikille hevi-ihmisille!

Minä kerään vauhtia, että saisin kaivettua pihasta maa-artisokkapuskan ylös, jotta saataisiin artisokkakeittoa ja se taitaa ollakin viimeinen satopläjäys tältä tontilta tälle kesälle.
 Paras sato tuli viinirypäleistä, niitä vietiin mehustamolle ja paluukuormaan saatiin reilut 24 litraa 1/4 suhteessa laimennettavaa rypäletuoremehua 3litran pöniköissä. Samoja kuin ranskalaiset viinintuottajat käyttävät.
Sain viikonloppuna tädiltäni vielä kesäkurpitsoita ja niistä tehtiin kasvislassgnea. Kurpitsaviipalelerroksien väliin porkkanasta, sipulista, linsseistä ja Heinzin tomaattipavuista tehtyä soosia ja vähän juustoraastetta päälle ja hyvin kelpasi. Lopuista on sitten tehty sitä mitä juutuubin zucciniresrpti on kulloinkin arponut reseptiksi.
Mukavaa hevisyksyä, eikös kohta voi alkaa keitellä sekametelisoppaa, heviä kai sekin on

Hei pitkästä aikaa!

Ajattelin kirjoittaa hieman väliaikaviestiä, vaikkakin hevirintamalla on kohdallani nyt varsin hiljaista. Omahoito heveineen on toki prioriteettilistallani huipulla, mutta nyt terveydentilassani on selkeästi muutosta, mikä ei johdu itsestä ts. elämänapojen muutoksesta. En kuvaile tarkemmin, kenties joskus. Luulen että useimmat vakavamman sairausosuman saaneista eivät pidä (lievä ilmaus) tilanteensa dramatisoinnista (säälittelystä puhumattakaan), mutta onneksi hevi-palsta ei ole sellaista harrastanutkaan, joten jotain rohkenin vihjaista. 

Useamman sotesuunnalle soitetun puhelun ja lukuisien vertaiskeskustelujen voimin sain labrat ja sydänfilmin, jonne suuntaan kohta. Sen jälkeen näkee, menenkö tulosten kanssa päivystykseen vai tilaanko ajan yksityiselle. Mennessä näkee. Ystävällinen henkilö päivystysnumerossa sanoi, että tietyssä tilanteessa pitää tilata matalalla kynnyksellä sairasauto. Tällaiselle vanhan kansan ihmiselle, (eli tiiviisti sanoen omillaan toimeen tulemiseen pyrkivälle) kynnys on kai yllättävänkin korkea, ts. mies saa kuskata, jos tarvis vaatii. Onneksi asumme lähellä sairaalaa, mistä on tietysti näissä tilanteissa etua. Nykysysteemillähän (median ym. mukaan) nk. kelataksiralli ympäristön kunnista maakuntakeskuksiin on todella massiivista, ja se vie paljon vähäisiä tai vähintäänkin niukkenevia toimintaresursseja. Osin tuo johtunee siitä, että terveyskeskuksia on suljettu, osin jostain muusta. Mutta se on jo toinen juttu. 

Hevistä sen verran, että mies huolehtii edelleen sitkeästi salaattiainesten ja mm. porkkanoiden, kurkkujen ja tomaattien hankinnasta. Nyt kaappiin oli ilmestynyt valmista aurinkosalaattiakin ja punajuuria. Tädiltäni saamiamme kuivattuja paprikoita ja chilejä on lioteltu ja käytetty milloin missäkin. Ei ehkä mitään sen monimutkaisempia ruokia ole jaksettu värkkäillä, salaattien ja sienikastikkeen joukkoon lähinnä. (Marttojen kauraruokakurssille olin ilmoittautunut, mutta se pitää nyt perua). Mies oli ostanut eilen viinirypäleitäkin. Myös ystävältä saatuja kotimaisia omenoita on vielä. En tiedä, onko se jotain solunälkää (se on erään hyvän ravitsemusterapeutin ilmaisu), sillä minulle on tullut ihan himo puolukoihin. Syön niitä ison keon aamuin illoin.

Toivotan hyvää vointia kaikille hevi-ihmisille ja liikunnan iloa, ken liikkumaan pystyy! 💗
Itselleni liikuntamottona olkoon ystäväni lausahdus eilen puhelimessa: "Ei matka tapa vaan vauhti". 💗

Onnea matkaan AK. Toivottavasti sattuu kohdallesi rautaisia ammattilaisia ja saat tarvitsemaasi apua ja tietoa👍🧐

Annikyllikki
Toivottavasti saat pikaisen avun. Ei ambulanssin tilaamiseen pitäisi olla korkeaa kynnystä. Siinä saa jo matkan aikana ensiapua ja voidaan ottaa sydänfilmi.

Minä sain noin kuukausi sitten verenpainekohtauksen ja ambulanssi tuli meille, kesti tosin puoli tuntia. Olin itse jo lääkinnyt itseäni, mutta verenpaine oli vielä huippukorkea, kun amppari tuli. Onneksi paine alkoi laskea ja seurasivat minua jonkin aikaa ja soittivat lääkärille. Minä sain valita, lähdenkö sairaalaan vai jäänkö kotia ja omalla vastuulla jäin, kun olo alkoi parantua.

Kelataksin rahat menevät Kelalsta ei sairaalalta. Sikisi onkin hyvinvointialueelle edulsta lopettaa palveluja maaseudulta ja siirtää kustannuksia potilaille ja Kelalle.

KARPALO2, MELLUH, MERELLE, kiitos ystävällisistä viesteistänne 💗

Tilanteeni täällä ennallaan. Verikokeiden tulokset katsoin äsken itse omakannasta, ja ne olivat viitearvoihin vertaillen varsin ok. Ekg:stä ystävällinen labrahoitaja soitti eilen sairaalalle, ja sieltä sanottiin, että kyllähän siinä näkyy poikkeamia. Nyt odottelen jatkoa. Toivottavasti odotus ei muodostu kovin pitkäksi. Itse koen tehneeni nyt kaiken sen mahdollisen minkä voin. 

Sekä useimpien medioiden että tuttavien jne. kertoman perusteella voi kyllä vähintäänkin "yleisellä tasolla" todeta, että Itä- ja Pohjois-Suomi ei todellakaan ole julkisissa palveluissa samassa asemassa muun Suomen kanssa. Omassa pikkuelämässäni mm. kynnys lukea sellaisia viestejä tai netin keskustelupalstoja on todellakin noussut, missä hehkutetaan, että kyllä tällä minun paikkakunnallani pääsee kaikkiin hoitoihin, toimenpiteisiin ja tutkimuksiin nopeasti ja tehokkaasti, ja saatetaan jopa toruskella, että hävetkää te turhasta valittajat 😠 Onnekasta on tietenkin hänelle, joka esim. jokaisen puhelunsa tai muun yhteydenottonsa jälkeen pääsee jo heti / saman päivän aikana lääkäriin ja siitä saman tien eri tutkimuksiin ja hoitoihin jne. Mielestäni on myös turha syyllistää ihmisiä siitä, että he eivät itse osaa vaatia tai hakea eri palveluja itselleen, eli se voi olla melkeinpä kuin oma vika, jos joku ei saa samaa palvelua kuin hän saa (kärjistetty esimerkki tietysti, mutta en jaksa nyt kiertoilmaisuinkaan kirjoittaa). Joka tapauksessa yhdenvertaisuudesta palveluiden saatavuudessa ei voi puhua. 

No nytpä sain hieman avata sydäntäni, en tiedä helpottiko. Tilanteeni (ja monen muun tilanne) voi toki olla useamman tekijän summaa, vaikeaa tietää. 
Tällä hetkellä surua on ollut myös läheisen vapaaehtoistyö- ja järjestöystävän kuolemasta eilen. Syöpä oli jo uuvuttanut häntä, ja kuolema ei ollut yllättävä, mutta se ei vähennä surun ja menetyksen tunnetta 💔 

Hyvää viikonloppua kuitenkin kaikille hevipalstalaisille ja hyvää vointia toivon tietenkin myös. 

Kiinnostava uutinen tuo lentorahdin pois jättäminen. 

Minä taisin saada pitkällä anbioottikuurilla (borrelioosi) vatsan jälleen ärtymään. Kaikki tuore hevi on hiukan hankalaa. Höyrytinkin eilen mikrossa kaksi suurta porkkanaa ja söin ne rakuunan, yrttisuolan ja kautakeijun kanssa.

Alkuun oli kutinaa vain punkin aiheuttamalla alueella (soikio pahkura), sitten se levisi pitkin. Ei mitään jälkeä ihossa, mutta kutinaa. 

Aamulla onkin haaste, kun yleensä aina pakkaan reissuun mukaan kuorittua porkkanaa. Hmm... Lähtö klo 7, en jaksa kyllä alkaa enää höyryttämään. 

Lainaus MERELLELTÄ: "On myös väsymystä, sydämen muljahtelua, joka ei näy ekg:ssä ja muuta. TAidan kysyä lääkäriltä, jonka jopa tapaan jo ensi kuussa."
Olen ymmärtänyt, että nuo muljahtelut ovat YLEENSÄ vaarattomia lisälyöntejä, joita esiintyy melkeinpä jokaisella jossain elämänsä vaiheessa, yleensä ikääntyessämme enemmän. Mutta ei tietenkään voi tietää aina täyttä varmuutta, ja jos oire/tilanne on uusi, se pitäisi tutkituttaa.

Me hommasimme nyt uuden vp-mittarin, mikä erittelee nuo lisälyönnit, eteisvärinän ja epätasaisen sykkeen. Mies oli hommannut myös sen sormenpäähän laitettavan pulssioksimetrin (tai jotain, en ole varma nimen oikeellisuudesta), mikä näyttää happisaturaation ja sykkeen. Kohdallani niitä kaikenlaisia poikkeamia näkyy noilla kahdella välineellä itse mitaten (ja näkyi ekg:ssäkin viime to), ja nyt odotan etälääkärin soittoa (soittopyynnön järjesti tk). Tk-hoitaja ei pystynyt sanomaan, kun kysyin, milloin soitto tulee. Tämä on siinä mielessä piinallista myös, että tuntuu kuin pitäisi olla koko ajan "tisurissa" puhelimen vieressä, kun ei yhtään tiedä, milloin soitetaan. Tänään olisi sydänvertaisryhmä ja huomenna sairaalalla on puoli päivää kestävä sydänsairauksista informoiva toimintapäivä, johon olen ilmoittautunut. Marttojen ruokakurssin peruin, mutta ystävän leskelle tulisi viedä surunvalittelukukat, sillä hän oli toivonut henkilökohtaista käyntiä (ei siis vain kukkapalvelun kautta lähetettävää muistamista). Se on mulle herkkikselle kova paikka, tiedän sen etukäteen. 

Lisäksi oma terveystilanne huolettaa, vaikka oireet eivät olekaan pahat - ainakaan toistaiseksi. Eräs etäisempi tuttavani tokaisi turhautuneena, että pitäisikö täällä hoitoa saadakseen heittää omahoito roskikseen ja asettua viinipänikän vierelle istumaan tupakka huulessa, ei harrastaisi liikuntaa tietenkään ja ruokailutkin olisi miten sattuu  😈 Tiedän, että tuo oli kärjistetysti ilmaistu, mutta toisaalta ymmärrän nuo sanat lausuneen ihmisen turhautuneisuuden. Toisaalta vakavammin puhuen, siitä ei ole pitkä matka enää siihen tositilanteeseenkaan, kun ihminen ei hoida enää itse itseään, ja silloin vääjäämättä hyvinvointialueiden niukkenevat resurssit ovat entistäkin kovemmalla koetuksella. Yksityinen lääkäri on/olisi toki yksi vaihtoehto, mutta kohdallani olen laittanut nyt jo vähälle aikaa yksityiseen omahoitoon noin pari tuhatta euroa (hammas, gyne ja silmä). Pientä kasautumisilmiötä siis.

Jotain hevistäkin. Solunälkä tai mitä se sitten onkaan, ilmoitti että laita suuhusi/vatsaasi ruusukaaleja ja puolukkaa. Niitä sai, mitä tilasi. Tein myös soppaa, johon laitoin perunan lisäksi reilusti porkkanaa, sipulia, purjoa ja pikkupalan lanttua. Ihan hyvää oli ja nälkä lähti. Valkuaiseksi raejuustoa. Lisäksi vihreää pehtoorinsalaattia, kurkkua ja tomaattia. Hapankaaliakin ostin itsehoitomielessä, sitä johonkin väliin. Ei ehkä kovin hieno ruokavalio, mutta vielä yritän hoitaa itseäni ruokavaliollakin. Makeiksi välipaloiksi rypäleitä. 

Hyvää vointia heviläisille!