Kun on usemman vuoden hillonnut kaapissa vaatteita, jotka on hiukkasen liian pieniä ja odottanut, kuin kuuta nousevaa, että koska ne mahtuu ja sitten eräänä päivänä ne mahtuu, mutta niistä ei enää tykkääkään.

Minulla on pitkä rivi ihania mummini vanhoja mekkoja, hameita ja jakkuja 60-luvulta, niihin aion mahtua. Osaan mahdun tosin jo, mutta maha pömpsöttää epämiellyttävästi esille tiukoista leikkauksista.

Viiden kilon pudotuksen jälkeen olen normaalipainon ylärajalla, sitten kokeilen ne läpi seuraavan kerran.

Mulla oli yhdet pellavacaprit monta vuotta odottelemassa, yhtenä kesänä vähän edellisiä hoikemmassa kunnossa ne just ja just mahtui ja muutaman kerran vähän ahtaina käytin. Tänä vuonna ne vihdoin mahtui hyvin ja ilahduttavasti, mutta nyt huomasin että alkavat olla isot! Voi tietysti kangaskin hieman löystyä. Mutta haluan pysyä tässä fiiliksessä. Vasta yksi vaatekoko pienentynyt, mutta kaukana ei olisi seuraavaan pääsy. Jospa tästä saisin tsemppiä.

Mulla on kaapissa talvitakki, joka on oikeasti lämmin ja toimiva ulkona touhuiluun lasten kanssa. Taitaa olla laskettelumallia, en ole aivan varma kun kirpoarilta ostin. Se mahtui hyvin pari vuotta sitten, kun poika oli ratasikäinen. Nyt se on pieni
Kiristää ja lantiosta ja rinnasta saa väkisin kiskoa kiinni.
Siihen aion talvella taas mahtua