13 viikossa tippunut painoa vaivaiset 17,9 kg ( 109,6 kg -> 91,7 kg ) ja välitavoite 20 kg tippunut ennen kaverin häitä ( johon on aikaa kuukausi ). Normaali viikko vaihtu painonpudotuksessa n. 1,4 kg/vk.

maanantaina, 20. kesäkuuta 2011 klo 13:56 Zami kirjoitti::

perjantaina, 29. huhtikuuta 2011 klo 09:14 Zami kirjoitti::
Itselläkin on nyt niin voittaja fiilis, kun saavutin keveästi tavoitteeni 10kg vapuksi ja alitin juuri 80kg. Seuraavaksi saavutan -25kg ja sitten 75kg raja, joka tarkoittaa sitä että olen NORMAALIPAINOINEN !!!

Pitikin tulla kommentoimaan omaa aikaisempaa viestiä. Tuosta viestistä ne vaikeudet sitten alkoi Tuohon asti paino oli pudonnut yli kolme kiloa kuukaudessa, mutta tuon viestin jälkeen alkoikin joku neljän viikon jumi ja sitten on sahaillut pikku askeleilla edestakaisin, mutta kuitenkin niin että miinukset vähän suurempia kuin plussat. Mutta kyllä se näyttää olevan niin että tätä viimeistä viittä ylikiloa laihdutetaan todella paljon hitaampaa kuin niitä kahtakymmentä edellistä. Hyvä jos kilo kuukaudessa lähtee, ei todellakaan kannata enää asetella aikatavotteita.

Näinhän se menee. Kroppa kun tietää jo olevansa normaalipainoinen, se tuntuu pitävän viimeisistä kiloista kaksin käsin kiinni.

Siksi mittanauha on "tuhat kertaa" parempi tässä loppuvaiheessa. Kilojen ei niin ole väliä jos edelleen senttejä lähtee. Kilot ne soutaa ja huopaa, minullakin, mitta mittanauhalla tulos on kuitenkin tasaisemmin aleneva.

Mullakin oli aikatavoite. Eikä siitä oo mitään ongelmaa tullut. Nyt se on saavutettu. Tavoite oli painaa ennen elokuuta 60 kg ja nyt se toteutui. Mun mielestä aikatavoitteissa ei ole mitään ongelmaa. Saahan sitä itselleen aikatavoitteen asettaa jos haluaa. Se ainakin motivoi jonkun verran tekemään töitä laihtumisen eteen.

Tavoitin tämän ketjun vasta tänään.Minä taas ole Patrik Borgin kanssa samaa mieltä. Monien, monien kertojen ja vieläkin uudestaan olen yrittänyt laihduttaa ja huomannut aina jonkin ajan kuluttua olevani entistä painavampi.

Reilu vuosi sitten päätin , nyt jojoilu loppu. Aloin tehdä pieniä muutoksia elämän tavoissa. Ensimäiseksi unohdin va´an. En väitä, että näillä konstein laihtuu nopeasti, mutta toivottavasti lopullisesti. Kesän alussa löysin taas va`an olin laihtunut 5 kg aloituksesta. Tosi vähän ja siksi aloinkin taas mitata syömisiäni kiloklubissa. Yllätyksekseni liikunta kuutiot ovat aina vihreällä, koska aloitin pienet muutokset liikumisestani.
Kiloklubin avulla toivon osaavani tehdä pieniä muutoksia myös ruokavaliooni. En tujota kovin paljon kaloreihin, mutta tuijotan palukoihin ja toivon niiden muuttuvan vihreiksi.

Uskon olevani oikealla tiellä ilman aika tavotetta. mutta lopullisesti.

Mun painonpudotusurakkani on ollut -14kg. Aikaa siihen meni reilu 2 vuotta. Keskityin lähinnä syömään mahdollisimman terveellisesti enkä ottanut paineita kaloreista tai mistään tavoitteista. Paino putosi pikkuhiljaa aivan itsekseen. Näin helppoa en olisi uskonut laihduttamisen olevan!

Tällainen äärettömän hidas eteneminen ei varmastikaan sovi kaikille, mutta uskon tämän elämäntyylin pitävän painon kurissa jatkossakin. Ilman että tarvitsee stressata herkkujen syömisen kanssa tai vahtia muutenkaan joka suupalaa. Miksi tehdä elämänsä vaikeaksi?

Yksilöitä ollaan kaikki, mä ennen tein päivämääriin sidottuja tavoitteita. Niitä kun joutuu työssäänkin tekemään, alkoi asia ahdistaa.

Niinpä vaihdoin tyylini rennompaan. Se on toiminut paremmin. Ehkä vielä ajattelen ett vuoden loppuun mennessä 4 kg, mutta etenen rennosti ja katson sitten lähempänä vuoden vaihdetta, mikä on tulos.

Normaalipainon sisällä mun ei ole mikään pakko saavuttaa määrittelemääni tavoitetta. Itse asiassa nälkä kasvoi syödessä, sillä alkuperäinen tavoite oli -10 kg ja sen olen saavuttanut aikapäiviä sitten.

Mulla kun suuri määrä kipulääkkeitä kerää nesteitä ja sitä kautta hidastaa projektia. Mutta hidastakoon, ilman lääkkeitäkään en aio kitua

Mulla ei oo kyllä kanssa aikatavoitteet ikinä toimineet, tai ei niillä ole ollu mulle suurempaa merkitystä vaikka oisin niitä asettanutkin. Mut myös se, että johonkin tiettyyn päivään mennessä pitäis painaa tietyn määrän verran, vois mulla johtaa siihen, et mitä lähemmäs se päivä tulee, sitä vähemmän mä yksinkertasesti söisin, että pääsisin vihdoin siihen tavoitteeseen just sinä ennalta määrättynä päivänä. Ja ehkä se sen päivän oiski siinä tavotteessa mut tuskin hirmu kauan siinä kestäis.

Täytyy sanoa, Evianna, että olen huolestunut laihdutuspuheistasi. Jos muistan oikein laihdutat normaalipainossa, jossa muutenkin on laihtuminen hitaampaa, ja samoin BMI:si oli jo nyt melko alhainen, ja aiot laihduttaa 5 KILOA kuukaudessa? Huh. En näe, että voisit sitä saavuttaa mitenkään terveellisellä tavalla. Oletko miettinyt, miksi on niin tärkeää saavuttaa se ihannepaino noin nopeassa tahdissa? Itse paino, mihin tähtäät, ei siis minua niinkään huoleta (koska se nyt taisi olla vielä normi BMI:n sisällä) mutta tuo AIKA. Hui.

sunnuntaina, 18. syyskuuta 2011 klo 11:36 rättiväsynyt kirjoitti::
Mun painonpudotusurakkani on ollut -14kg. Aikaa siihen meni reilu 2 vuotta. Keskityin lähinnä syömään mahdollisimman terveellisesti enkä ottanut paineita kaloreista tai mistään tavoitteista. Paino putosi pikkuhiljaa aivan itsekseen. Näin helppoa en olisi uskonut laihduttamisen olevan!

Tällainen äärettömän hidas eteneminen ei varmastikaan sovi kaikille, mutta uskon tämän elämäntyylin pitävän painon kurissa jatkossakin. Ilman että tarvitsee stressata herkkujen syömisen kanssa tai vahtia muutenkaan joka suupalaa. Miksi tehdä elämänsä vaikeaksi?

Ihanaa, että löytyy muitakin joilla on samanlainen mentaliteetti. Toki nopeastikin pystyy laihtumaan, mutta miksi nähdä vaivaa kun sitten muutaman kuukauden/vuoden jälkeen joutuu käymään läpi saman rumban, yleensä entistä painavampana.

Laihdutan mieluummin hitaasti ja kitumatta ja opettelen sitä normaalia syömistä ja herkuista nauttimista kuin laihduttelen loppuelämäni.

Hienoa että et lannistu
Olen vähän samoilla linjoilla tuon onnistumisen kanssa, jojoilu on erittäinkin tuttua.

Kerran (ennen lapsia) sain pudotettua kokonaista 30 kg kun lääkäri vihjaisi lapsensaantiongelmien johtuvan painostani, siitä riitti sitten motivaattoria !
Nyt lasten jälkeen kilot ovat palanneet ja taas olen "aloittamassa uutta elämääni" terveellisemmin valinnoin ja kuitenkin rennommin kuin aikoinaan.
Rento fiilis ja päättäväinen asenne on poikinutkin nyt 4,5 kg pudotuksen ja tunne on kyllä mahtava jo näin pienestä pudotuksesta

Tsemppiä ja tervetuloa vierailemaan päiväkirjassani "Possusta on pitkä matka perhoseen"

Sama vika meikäläisellä. Reilu vuosi sitten olin kuntotestauksessa ja sieltä kipinää tuli painonhallintaan. Muutama yritys alkuvuodesta ja kesän alkuun, mutta lopulta tilanne oli niin, että vuosi meni, mutta painosta sain vain kaksi kiloa pois. Positiivista kuitenkin oli kehonkoostumuksen parantuminen. Pienelläkin tekemisellä sisäelin rasva putosi 110stä 82 arvoon (alle 100 pitäisi olla).

Ilmettä iloiseksi, kyllä ne kilot ikävä kyllä on jokaisen itse saatava hallintaan. Ensin oma tahto ja maltillinen tavoite kehiin. Sen jälkeen pieniä arjen valintoja ja pientä punnerrusta mielihalujen suhteen.

Hae itsellesi se kannustus jostain muualta kuin lähipiiristä. Joskus on jopa niin, että perhe huomaa liikunnan vievän aikaa heiltä niin eipä sieltä välttämättä iloisia hurraa huutoja tule. Jos he ovat itsekkäitä niin lannistavat kyllä sinut. Ota heidät iloisesti mukaan projektiisi. Iloa riittää sitten kaikille ja kaikki tästä loppupeleissä hyötyvät.