"Ei nyt millään pahalla, mutta kun sun juttujas jäävi lukee, niin kauheasti koitat koko ajan selitellä kaikkea. Mitäpä jos et selittäisikään? Katsoisit asioita niin kuin ne ovat? Voisi helpottaa oloa"
Öh, selittelyä tarvitsee silloin kun oma kanta poikkeaa rajusti muista. Selittely myös hieman pehmentää sitä, etteivät muut toista mieltä olevat koe asiaa heitä kohtaan loukkaavana.

Normaalisti en ramppaakkaan joka päivä vaa'alla. Ainoastaan tuon suuren painonnousun takia kävin, jotta näkisin onko kyse vain pienestä painonvaihtelusta vai ihan lopullisesta muutoksesta.
Ehkä tämä nyt sitten on taas sitä selittelyä, vaikka onkin ihan oikea totuus.

Minä uskon siihen että jokainen löytää itse itselleen toimivat jutut, enkä henkilökohtaisesti hirveästi pidä siitä kun jotain tiettyä asiaa toitotetaan yleisenä totuutena. Mutta jokainenhan tietysti aina itse tekee sen päätöksen mitä tunkee suuhunsa. Ihan oma päätökseni sekin sunnuntaiherkuttelu oli vaikka teinkin sen vaikuttuneena tästä kohtuuden julistamisesta.

Mainittakoon nyt kumminkin vielä, että olen avoin ehdotuksille siitä miten voisi oppia herkuttelemaan kohtuudella ilman painonousemista pilviin. Erityisesti jos jollakulla muullakin on kokemusta samanlaisesta painonnoususta pienen herkuttelun takia ja on siihen löytänyt jonkin ratkaisun. En siis todellakaan pidä herkkulakkoa minään ehdottomana vaihtoehtona. Tällä hetkellä vain omalla kohdallani vaikuttaa siltä, ettei herkkujen suhteen ole muuta vaihtoehtoa ellei tahdo pudotella pluskiloja seuraavaa paria viikkoa.

Yritin sanoa sitä, että oman jälkikäteisen tulkintani mukaan kroppani oli niin jumissa, että ihan pienikin herkuttelu toi aina lisäkiloja tai tuli kohtuuttomia sortumisia tai kiloklubin suosituksissa eläminen vei minut nälkäisenä nukkumaan ja en kuitenkaan juurikaan laihtunut.

Vaikka syynä viiden kilon nousuun olisi se, että kalorit ovat olleet syksyllä myös yli kulutuksen, niin väitän myös, että syöminen ei ole ollut niin "hirveää", että olisin "ansainnut" kaikki nuo viisi kiloa. Vaan osa tuli siitä, että vuosien jojoiluun ja pihtaamiseen väsynyt kroppani vaan otti kaikki kalorit talteen. Niin kuin aina ennenkin jojoillessani. Tällä kertaa ero on vain siinä, että en nyt aloita sitä kuuria.

Eli minun tieni ei ole todellakaan ratkaisu niille, jotka haluavat laihtua nyt. Se, että haluni syödä makeaa on huomattavasti vähentynyt, (en tässä jauha niistä henkisistä tai syy/seuraussuhteista), johtuu siitä, että uskallan nyt ottaa kaloreita klo 7-16 nautitusta ruoasta ja ehkä vuosia myllänyt jojoiluvaje alkaa kropassani rauhoittumaan.

Varmaan voidaan ajatella niin, että mitä hyötyä on herkkuhalujen vähentymisestä, jos kuitenkin on lihonut? Totta, ei mitään, jos tavoitteena on laihtua tässä ja nyt ja se on ihan selkeää, että monelle kiloklubilaisella se on se tavoite ja hyvä niin. Minä kuitenkin uskon, että tulen vielä joskus laihtumaan ja silloin se tapahtuu niin, että pieni herkuttelu ei heti jämähdä kroppaan ja mielihalut eivät huuda nimeäni kaupassa.

Ja mun se masentava vastaus sinulle jäävi oli juuri se, että sinun tapauksessasi kuulostaa vähän siltä, että totaalikieltäytyminen on ainut vaihtoehto laihtua nyt. sori ja voin todellakin olla väärässä. Kroppasi nykyinen mekaniikka vain kuulostaa juuri siltä, että se ottaa kaiken pienenkin ylimääräisen ja jumittaa sitä sitten. Ymmärrän, että ajatus, että pitäisi nyt sitten alkaa lihomaan, kun voi kuitenkin ihan hyvin totaalikieltäytyäkin tuntuu tyhmältä. Itse olin vain niin turtunut jatkuvaan väsymiseen ja siihen epäreiluuteen, että pienikin lipsahdus pilasi kaiken, että tuli vain totaalinen stoppi.

Okei. Hyvä kirjoitus, Joliee. Varmasti tuosta on apua monille, jotka kamppailevat hirveän(?) herkkuhimon kourissa eivätkä uskalla syödä suositeltuja kaloreita. Olen joskus aiemminkin lukenut jotain vastaavia kokemuksia juurikin jojolaihduttamisen seurauksena.

Ehkä minunkin pitäisi alkaa syömään enemmän kaloreita vaikka näilläkään kaloreilla minun ei ole nälkä. Erityisesti jos paino alkaa näyttää siltä, ettei se laske tai pysyy koko ajan samana.

Mulla on ihan sama juttu, paino seilaa tiettyjen lukemien välillä koko ajan. Kyllä henkinen tyhjyys voi vaikuttaa syömiseen. Onko sinulla lohtusyömistä kiireisen päivän jälkeen? Itse huomaan palkitsevani itseäni ruoalla, eikä mullakaan ole muuta ongelmaa kuin määrä. Kylläisyydentunnekin tulee vasta aikamoisen syömisen jälkeen, ellei muista, että jostain syystä menee ainakin puoli tuntia kylläisyydentunteen saavuttamiseen.

Tuleeko tuo mieliteko ja syömisen tarve kun ei ole muutakaan tekemistä? Moni syö tylsyyteen, niin minäkin. Kokeile tehdä jotain johon tarvitset kaksi kättä ja keskittymistä (esim. käsitöitä, siivousta) ja kokeile meneekö ohi. Hienosti olet kuitenkin jo tiputtanut painoa!

tiistaina, 13. syyskuuta 2011 klo 21:57 R&R kirjoitti::
Olet kuitenkin tiputtanut painoa jo 28 kiloa. Mistä se vika sinne korvien väliin olisi yhtäkkiä tullut?

Minulla ainakin stressi vaikuttaa. Olen pudottanut 26 kiloa ja aloittajan tavoin paino jumittaa, on sahattu samoissa lukemissa jo kaksi kuukautta ja ylipainoa kuitenkin on paljon. Ja stressaa ihan mielettömästi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jonkun pitäisi päässä loksahtaa paikalleen ennen kuin voin jatkaa. Stressi nostaa päivittäiset mieliteot tosi helposti pintaan, ja vaikuttaa muutenkin ainakin minun kohdallani painoon, vaikka ei sitä roskaa tulisi syötyä.

Mitä lähemmäksi normaalipainoa tulet, sitä hitaammin paino putoaa, tai putoaminen jopa loppuu. Kroppa kertoo että nyt riittää. Kyse voi olla tuostakin.

Ja toinen tärkeä asia on motivaatio. Itse olen huomannut, että minun täytyy todella haluta laihtua, että sitä sitten oikeasti tapahtuukin. Ja tämä motivaation tarve kyllä korostuu nimenomaan näiden viimeisten kilojen kohdalla...

Entä sitten arkiaktiivisuus, onhan oikealla tasolla (täällähän usein suositellaan mieluummin liian alhaiseksi kuin liian korkeaksi, minkä minäkin ymmärrän kun taipaleen alkumetreillä ollaan)

Mutta itse huomasin että laihdun paremmin reilulla 2000kcal kuin 1800 kcal (mitä yritin väkisin koko viime talven toteuttaa). Ja kun muutin itseni painon ylläpitäjäksi laihduttajan sijaan, näin jotenkin selvemmin että minähän kulutan parhaimmillaan yli 2400kcal päivässä. Ja epäilen että todellinen arkiaktiivisuustasoni on 3 nykyisen 2 sijaan.

Että jospa yksinkertaisesti syöt liian vähän todelliseen kulutukseesi nähden, ja vaikka kroppa ei säästöliekillä olekaan niin pihtaa jotenkin muuten kumminkin...

Ja jos painonpudotus stressaa niin aina voi voi vaihtaa itsensä ylläpitäjäksi. Se tavoitepaino ei "kummittele" ja luo stressiä siinä koko ajan, ja silti nyt niin yksinkertaisen matematiikan osaa, että osaa vähentää siitä kulutusarviosta sen 300-500kcal. Mulle tämä on auttanut paljon stressaamiseen ja siihen, että "vielä pitäisi pudottaa niin ja niin paljon"

BC, oletko tutustunut Patrikin ajatuksiin sallivuudesta? Pidetään ateriarytmistä ja järkevästä ruokavaliosta kiinni. Jokaisella aterialla syödään juuri sen verran, kuin tekee mieli = aina saa syödä niin paljon, kuin haluaa. Ei pohdita paljonko/mitä syötiin edellisellä ruokailukerralla tai mitä/milloin syödään seuraavaksi.

Tällä hetkellä rajoitat syömistäsi syömällä laskurin mukaisesti. Myötäkarvainen asenne syömiseen toimii ainakin minulla aivan ratkaisevasti näläntunteen ja himojen vähentäjänä.

Tasapainottelu on hyvä lomaa laihdutuksesta. Varsinkin nyt kun olet jo lähes vuoden laihduttanut ja saanut paljon painoa pois. Samalla se on erittäin tärkeää painon pysymisen vuoksi. Et laihduta, mutta tavoite on pitää paino samassa mihin sen olet laihduttamalla saanut. Tämä vaihehan menee monella metsään ja silloin kilot tulevat takaisin.