tiistaina, 31. tammikuuta 2017 klo 13:10 Zardi kirjoitti::
Ilta. Minulla yleensä ilta- ja iltapäivätyö, jonka jaksan parhaiten tehdä kun en lounaalla syö kovin paljon. Illalla rentoutuessa on sitten kiva syödä

Mutta kyllä tuo normaalisti kohtuullisten kalorien puitteissa pysyy, paitsi jos aamupäivällä harrastan paljon liikuntaa. Silloin tulee syötyä ennen töihin lähtöäkin enemmän "varmuuden vuoksi", vaikka ei niin pakottavaa tarvetta olisi.
Lihominen riippuu paljon siitäkin mitä syö, ja jos karkkeja ja pullia ei yleensä harrasta, niin banaani on jo aika tuhti välipala iltapäivällä, eikä nälän takia olisi illalla ihan pakko paljon syödä. Mikä lie rentoutumisrefleksi sitten kyseessä kotiin tullessa...

Entä jos se onkin nälkä, vaikka et sitä sellaiseksi tunnista? Todella monelle, varsinkin naisille, käy usein niin. Banaani ei ole tuhti välipala, siinä on noin 100 kcal ja pelkästään hiilihydraatteja. Hiilihydraatit ja rasvat puuttuvat kokonaan. Jos sellaisen jälkeen tulee illalla mieliteko napostella, melko varmasti kyse on nälästä eikä vain mielihalusta tai tavasta. Kertyvää tai jo kertynyttä nälkää voi olla vaikea tunnistaa. Suurin osa muista painonpudotusohjelmista ei edes huomioi sitä millään tavalla, ja siksi moni niistä keskeytyykin ennemmin tai myöhemmin.

Moni ei kertyvää nälkää ainakaan aluksi halua uskoa, vaan pitää "pelkkänä tapana" ennenkuin alkaa syödä päivällä huomattavasti enemmän tai kaloripitoisemmin. Sen jälkeen monella tilanne korjaantuukin itsestään. Illallakin siihen "kivan syömisen hetkeen" voi ensin järjestää jotain oikeaa ruokaa ja sitten sen jälkeen vasta herkkuja, jos vielä tekee mieli.

Lounaasta voi koota riittävän energiapitoisen myös ilman suurta annosta, joka helposti alkaa väsyttää. Yleensä jos lounas sisältää lähinnä hiilihydraatteja (esim. kevyt keitto, puuro tai vastaava), se alkaa helposti väsyttää iltapäivällä ja illalla kun verensokeri laskee nopeasti.

Banaanissa juuri on hiilihydraatteja, kuten itsekin ensin sanoit. Ja on huomattavasti parempi (lue täyttävämpi) välipala kuin jotkut pullat tai karkit joita en yleensä syö mihinkään aikaan päivästä.

Mistä hiilarilounaasta puhut? Lounaaksi syön kana- tai tonnikalasalaatin ja ennen töihin lähtöä kahvin yhteydessä rahkaa marjojen ja cashew-pähkinöiden (vajaa kourallinen) kanssa. Suunnilleen joka aamu ruis-kaurapuuro raejuuston, marjojen ja pähkinöiden kanssa.
Illalla vähän kanaa uunikasviksien kanssa, mutta ylimääräiset herkut sen jälkeen ovat glutenittomat leivät tai näkkärit jonkun herkkujuuston kanssa tai joskus innostun illalla kaakaosta gluteenittomien keksien kanssa, ja ne lihottaa. Muuten en leipää, perunoita, riisiä enkä pastaa syö.
Eli suurin osa hiilihydraateista tulee pääasiassa aamupuurosta ja iltapäiväbanaanista ellei noita iltajatkoja juuston+näkkärin tai kaakaon kanssa olisi.

Muutenkin normaalipainon sisällä hoikkana pysyminen on vähän eri asia kuin ylipainosta laihduttaminen. Vuosia sitten kun olin lievästi ylipainon puolella, laihduin suuremmallakin kalorimäärällä.

Banaanissa on hiilihydraatteja, ja tarkoitin sitä että sekään yksinään ei ole täyttävä välipala. Ja sen vuoksi illalla tekee sitten mieli keksejä ja muuta. Tottakai parempi pelkkä banaanikin on kuin pullat ja karkit. Kiloklubin ravitsemusasiantuntija Patrik on täällä usein kirjoittanut, että hedelmän lisäksi välipalalla olisi aina hyvä olla jokin täyttävämpi osuus, eli yleensä proteiinia ja rasvaa.

Oletko täyttänyt ruokapäiväkirjaa? Vaikka oletkin normaalipainossa, nuo kertomasi ruoat näyttävät melko vähäisiltä. Paitsi jos pähkinöitä on reilusti. Siksi olen edelleen sitä mieltä, että illan leipien tai keksien syöminen kaakaon kanssa ei ehkä ole pelkkää mielitekoa.

Tämä on ilmeisesti vähän vaikea asia Kiloklubin ohjeistuksella ymmärrettäväksi, jos painonhallinta tarkoittaa täällä vain ylipainosta laihduttamista.
Ensinnäkin normaalipainon sisällä pysyminen tai laihduttaminen ei onnistu samalla kalorimäärällä kuin ylipainosta laihduttaminen.
Toiseksi proteiinin tarve on pienempi pienemmillä kiloilla, ja varsinkin niillä joilla siitä aiheutuu ummetusta. Sen takia esim toinen rahka ei käy iltapalalle eikä ylipäätään saman päivän sisälle.
Kolmanneksi karkkien ja pullien pakkolisääminen johonkin muuhun aikaan päivästä ei ole yhtään sen perustellumpaa kuin kaakao näkkärin kanssa illalla.Hiilihydraatit on kuitenkin työni takia paras sijoittaa iltaan ellei aamupäivällä ole liikkumista enemmän. Insuliinihoitoinen diabetes kun vaatii lisähiilareita liikunnan yhteydessä.

Zardi, insuliinihoitoisen diabeteksen kanssa tilanne voikin olla hyvin erilainen kuin muilla. En huomannut, että olisit maininnut sen aikaisemmissa viesteissäsi joihin vastasin, en lukenut ketjua muutamaa sivua enempää taaksepäin. Anteeksi, jos se siellä oli ja jäi minulta huomaamatta. Kirjoitin vastaukseni sellaisen henkilön näkökulmasta, jolla diabetestä ei ole.

Karkeissa ja pullissa verrattuna kaakaoon kuitenkin on yksi olennainen ero, ainakin tilanteessa jossa diabetestä ei ole: Kaakao on veteen keitettynä vähäkalorisempi kuin nuo muut, ja vastaavasti maitoon valmistettuna siinä on maidon proteiinit mukana. Silti, vaikka se korkeaenergiseksi juomaksi Kiloklubissa lasketaankin. Maito, vaikka muiden juomien pohjanakin, pitää kylläisyyttä paremmin yllä kuin muut juomat.

Ja tuohon kun mainitsit että Kiloklubin painonhallinta tarkoittaisi vain ylipainosta laihduttamista: Niin ei ole, vaan normaalipainon sisälläkin on kyllä mahdollista pudottaa. Kiloklubin antamiin kalorisuosituksiin normaalipaino vain vaikuttaa niin, että suositusvaje pienenee ja kalorimäärä saattaa siksi joillakin jopa nousta siitä mitä se oli reilusti ylipainoisena.

Kiloklubin suositukset perustuvat siihen, että mitä enemmän pudotettavaa on, sitä suurempaa vajetta voi kestää ilman häiritsevää näläntunnetta. Mitä lähemmäs normaalipainoa tai sen sisälle mennään, sitä pienemmäksi ohjelman laskema tavoitepudotus viikolle muuttuu. Ohjelman laskeman tavoitteen voi päätellä päivän energiavaje-kohdasta ruokapäiväkirjan suositus-kohdassa: 500 kcal vaje päivässä tarkoittaa noin puolen kilon pudotusta viikolle, jokainen 100 kcal ylöspäin tai alaspäin muuttaa tuota sadan gramman verran samaan suuntaan.

Eilen repesi, kun lähdin töistä suoraan ajelemaan erääseen tapahtumaan jonne sain yllättäen vapaalipun. Työhuoneen kaapista löytyi jouluksi saamiani mustavalkoisia lakritsikuvioita, ja niitä meni kolme kourallista autokarkeiksi juhlistamaan mukavaa iltaa.
Eipä tuossa taaskaan tarvittu kuin vapaalle vaihtaminen, niin kaapissa seisonut laku maistuikin yhtäkkiä uskomattoman hyvältä.

perjantaina, 3. helmikuuta 2017 klo 21:03 Merelle* kirjoitti::
Eikös sen ns. syömähimon noin yleisellä tasolla laukaise alikaloreilla eläminen eli nälkävelka, jonka on päästänyt pahaksi?
Onko mitään eroa, jos syö oikeaa ruokaa riittävästi aterioilla?

Mitäs ruokaa olet keksinyt minun syövän aterioilla? Onko aamupuuro, 2x päivässä lihaa ja kasviksia, välipalahedelmät ja pähkinät, rahka, raejuusto ja marjat väärää ruokaa?

Hyvä juttu, toivoinkin että tällaisiin gallup-tyyppisiin ketjuihin voi vastailla ilman häirintää

Hei,
Ei ihan niin hyvät lukemat sentään pituus on163,5, ja edelleen joulukilojen kanssa painoa 60kg. Eikä tuo lähdekään ennenkuin liikkumaan pääsee. Kyllä se liikunta vain vaikuttaa, vaikka kuluttaisi vain 300-400kcal/päivä.
Mulle liikunta on itsessään tärkeä, en tunne voivani hyvin ellen pääse liikkumaan, mutta sen verran kevyttä kuitenkin liikunta on, ettei se ruokahalua juurikaan lisää. Enemmänkin huolta verensokerin laskusta.

Ei minulla yleensä ole nälkä, ja tähän ketjuun liittyvät ei-niin-tarpeelliset syömiset liittyvät aina vapaalle ja seuraan. Eikä noita juttuja voi ihan vakavissaan yhdistää mihinkään kertyneeseen nälkään.

Taitaa olla enemmänkin impulssikontrollin heikentymistä vapaalle vaihtaessa pitäisköhän kuvauttaa otsalohko...
ei vaan, on mulla ihan oikeitakin ongelmia tämänhetkisen sairastelun kanssa.

Paljon puhutaan kerrytetystä nälästä. Tiedä hänestä, tosin tunnistan kyllä itsessäni psykologisen efektin: jos olen ollut monta päivää niukalla syömisellä, tulee fiilis että kärsii syödä nyt sitten enemmän. Eli kynnys on matalammalla.

Mutta syöpöttelyn lähtemiseen lapasesta minulla tarvitaan oikeastaan kaksi laukaisevaa tekijää: v**utus ja liikkumattomuus. Yhtä aikaa.

Esimerkiksi eilen oli tympeä päivä töissä, ja muutenkin ketutti koko maanantai, ja tieto siitä että tällä viikolla on normaalia enemmän ikäviä velvollisuuksia odottamassa. Tympeä viikko siis tiedossa.

Lisäksi alamaha oli kipeänä sen verran (normielämään kuuluva naistenvaiva, ei vakavampaa) etten voinut oikein kävellä suorassa. Enkä siis voinut urheilla vaan köllöttelin enimmäkseen sohvalla.

Nämä kaksi asiaa yhdistettynä johtivat siihen että koko illan oli hällä väliä -meininki. Söin juustoa suoraan paketista, kolusin keksit ja pähkinät ja hapankorput, sen lisäksi että hain kunnon satsin noutoruokaa thaimaalaisesta jne. Paino nousi sivumennen sanoen tasan kilon eilisen aikana, tietysti se on "biomassaa" ja turvotusta, mutta ei se silti ilahduttanut aamulla, jos nyt ei yllättänytkään.

Mutta JOS maha ei olisi ollut kipeänä, olisin lähtenyt hiihtämään, mieliala olisi kohentunut, illalla olisi ollut reipas ja urheilullinen olo, olisin syönyt jotain kevyttä ja terveellistä jne.