Karkkihiiri olen minäkin. Mulle toimii se, että en pidä kotona mitään herkkuja. En siis osta vierasvaraa tai leivo pakastimeen. Halutessani kahvileipää, käyn ostamassa sen kaupasta ja irtokarkkeja ostan vain yhdeksi herkutteluhetkeksi, vaikka lauantain jämäkarkit ovat sunnuntaina pienessä nälässä ihania Nyt KK:ssa yllätyin, miten paljon energiaa makeisissa todella on! Yritän nyt myös harjoitella määrän rajoittamista, kuten aika moni täällä. Viime viikolla tuntui tosi tylsältä ostaa vieraille kahvipöytään "vain" muffinsit eikä muffinsseja, keksejä ja lakua...Muuten taidan kokeilla tuota 50 gramman lakritsipussi-ideaa minäkin.

Kiva kun ketju on luonut keskustelua Sehän tässä sallivuudessa on, että harvalla se onnistuu heti kun sitä koittaa. Niinkuin Patrik sanoi jossain ketjussa, että hän muistaa vuosien varrelta yhden tapauksen, jossa tämä sallivuus heti onnistui, eikä tullut ylilyöntejä. Eli opettelua on tämäkin ja ylilyöntejä aluksi saattaa tulla, mutta niistä ei saa ahdistua vaan eteenpäin täytyy mennä.
Muistaako muut tuon elämä pelissä ohjelman, jossa Patrik oli Raakel Lignelin kanssa kauppahallissa ja antoi Raakelille laskurin, jota hänen piti napauttaa siellä kävellessään joka kerta kun näki jotain mikä oli hänelle kiellettyä? Saatoin kyllä itse hyvin kuvitella itseni vastaavanlaisessa tilanteessa, että ihanan näköistä, mutta melkein joka kohdalla olisin ajatellut, että en voi tuota ja tuota kuitenkaan syödä. Kyllä ne kiellot noiden herkkujen kohdalla on syvälle päähän iskostettu.

Eilen sitten päätin aloittaa tuon sallivuuden harjoittelun, kotona on vielä joulusuklaita ja karkkipäivän karkkeja ja pakkasessa jäätelöä... Kahvin kanssa söin hyvällä omatunnolla jäätelöä ja hyvältä maistui. Lapset kun olivat jo ottaneet niin pöydälle oli jäänyt vielä jäätelöä, joka oli senverran sulanut, ettei sitä viitsinyt pakkaseen laittaa. Sen sijaan, että olisin syönyt sen mietin, että nyt ei kyllä enää tee tuota mieli ja laitoin jäätelön kippoon ja jääkaappiin ja ajattelin, että jos illalla sitten tekee mieli, niin sitten syön ja siellä se kippo on vieläkin vaikka lupa syödä se olisi ollutkin. Minusta tuo onkin yksi tärkeä oivallus siihen, että voi oikeasti syödä vähemmän: nyt se ei enää maistu niin hyvältä, kun olen jo vaikkapa sen yhden suklaapatukan syönyt... enpä syö sitä nyt vaan sitten vähän myöhemmin, kun se taas maistuu oikein hyvältä, eli annan itselleni luvan syödä herkkua taas kun oikeasti mieli tekee...voi olla, että tulee syötyä samana iltana ja herkkuja on tullut syötyä liikaa, mutta ei se niin vaarallista ole, sillä yhtä hyvin voikin käydä niin, että kun se lupa oikeasti ja aidosti on niin ei enää teekään mieli

Itse edelleen rakennan omat syömiseni aika vähähiilarisesti, mutta niin, että ne sopivat minun mieltymyksiini. Esim. aamupalalla syön aina leivän runsailla päällysillä, koska minä pidän siitä. Toisaalta pääruualla en kaipaa riisiä, pastaa tai perunaa, mieluummin kasaan hirveästi kasviksia ja sitten rasvaa vaikkapa pähkinöiden, öljyn, smetanan ja kerman muodossa lautaselleni siksi, että minulle se on nautittavampaa. Pitsahan ei taida kuulua VHH dieettiin , mutta minä rakastan täysjyvävehnäjauhopohjaan kotona tekemääni jauhelihatomaattijuustopitsaa ja aion sitä jatkossa syödäkin, tosin ei sitä tule muutenkaan syötyä kuin kerran kuussa, jos niinkään usein. Mutta annas olla, jos laittaisin tuon ruoan kiellettyjen listalle niin johan tekisi jatkuvasti mieli...

Tässä sitä mennään kroppaa kuunnellen eteenpäin ja niinkuin joku sanoi se on tosi pelottavaa, on helppo sortua taas lakkoihin ja kieltoihi ensimmäisen ylilyönnin jälkeen ja pelko siitä on myös kova, että jos en rajoita itseäni niin lihoan vaan. Mutta olen nyt kiltisti päättänyt uskoa Patrikin asiantuntemusta alalta, että loppuviimein tämä on ainoa mahdollinen tie!!!

Ps. Arvasinkin Johna, että sinä löydät tämän keskustelun

No jos luet tuon kirjoittamani tekstin uudelleen niin siinä sanotaan, että ilman ylilyöntejä!

mä oon ruvennut koittamaan karkkikalenterisysteemiä. On suklaarasia, josta saa ottaa yhden karkin päivän päätteeksi... ja pari viikkoa on toiminut suhteellisen hyvin. Päivän mittaa tulee kyllä odoteltua herkkuhetkeä... ja ennen mä tarttin kerralla vähintään sen yhden rasiallisen suklaata.

Niin...
Se kertoo siitä, että se sallivuuden opettelu on ihan samanlaista painonhallinnan opettelua, johon kuuluu myös se, että se ei ensimmäisellä kerralla mene ihan putkeen, mutta pitkällä tähtäimellä tuottaa sitten hyvän lopputuloksen. Eli ei kannata lyödä hanskoja tiskiin samantien kun on ajatellut, että antaa sitten luvan syödä ja silti tuleekin syötyä joitakin kertoja "liikaa" karkkia, että ei tämä toimi minulla kuitenkaan, kyllä se toimii, mutta se ottaa niinkuin kaikkien elämäntapojen muutokset oman aikansa.

Tulin vaan kertomaan, että eilen annoin itselleni luvan syödä toisenkin 50gramman pussin lakua, kun teki niin kovasti mieli. Viikko sitten olisin sanonut sortuneeni herkutteluun mutta nyt on toinen ääni kellossa. Söin sen pussin sitten oikein hyvällä mielellä, enkä soimaa itseäni ja kas kummaa, tänään ei vaaka näyttänyt yhtään lisää kiloja eikä tarvinnut myöskään itsesäälissä kieriskellen aloittaa päivää huonoilla tavoilla. Pystyin jatkamaan siitä mihin jäin, kun aiemmin olisin ajatellut että huonostihan tässä nyt menee jokatapauksessa niin antaa mennä.

Moikka!

Minä olen miettinyt tälläistä systeemiä omaan karkinsyöntiini, ettö joka viikko, kun en osta karkkia laitan pari euroa pankkiini. Eli suurinpiirtein tuon summan mikä minulla esim. irtokarkkeihin menee yhdellä kerralla. Ajattelin aloittaa tämän jutun tällä viikolla. On hienoa seurata kuinka paljon rahaa on kertynyt pankkiin vuoden lopussa.

MiaMaria,

itseasiassa sallivuuden kohdalla onnistujia (= syövät vähemmän herkkuja kuin ennen mutta enemmän nauttien) on asiakastyössä valtaosa niistä jotka ovat opetelleet sitä edes joitakin kuukausia. Melkein tekisi mieli sanoa liki kaikki, mutta kun en ole pitänyt kirjaa niin pidetään tuo valtaosa.

Eli ne joilla riittää pitkäjänteisyys ovat kyllä löytäneet sallivuudesta avun. Osa kokonaan, osa vasta osin mutta ovat matkalla vielä opettelussa. Osa ei usko sallivuuteen ja jättävät homman jo melko alkumetreillä. Mutta kokemuksen mukaan sallivuus on toiminut oikeastaan aina kun maltti ja tuki oikeiden asioiden tekemiseen on riittänyt. Yksin tuo homma olisi todella hankalaa - jossain vaiheessa loppuisi usko tai keinot luulisin. Mutta asiakastyössä ja toivottavasti täällä KKssakin asia on työstettävissä.

Eli vain yksi on onnistunut sallivuudessa niin että heti seuraavana päivänä on homma luonnistunut ja sen jälkeenkin Mutta kyllä siihen saa yleensä muutamia kuukausia varata, että pääsee kiinni siihen että homma toimii. Ja siitä etiäpäin se sitten vaan paranee oivallusten mukaan nopeammin tai hitaammin.

Siksikin kun tuo on hidasta niin sallivuudesta ei kannata lähetä liikkeelle ekana. Ensin ne muut asiat kuosiin.

maanantaina, 19. tammikuuta 2009 klo 10:57 MiaMaria kirjoitti::

sunnuntaina, 18. tammikuuta 2009 klo 20:52 SHA kirjoitti::

Nyt kun tulin tänne Kiloklubiin ja tutustuin Patrik Borgin aatoksiin, hämmästyin ihan. Voisiko tosiaan mennä niin, että jos antaa itselleen oikeasti luvan syödä herkkuja, joku kontrolli säilyykin?

Voi olla että siihen tarvitaan pakkoa, kiduttamista, masennuslääkkeitä, mielialalääkkeitä, unilääkkeitä jne.

Ei tarvita, voin vakuuttaa aivan omasta kokemuksestani. Olen ollut aivan järkyttävän makeanhimoinen jo pikkulapsesta, joten minulla on kanttia sanoa. Ikinä ennen eivät ole kaksi palaa tai rivi riittäneet.

Kun syömisrytmi ja -laatu sekä myös määrä ovat kunnossa, ja jos sitten todella kuuntelee itseään ja mielitekoaan sekä toteuttaa juuri sen mieliteon eikä korvaa sitä jollain toisella, vähäkin riittää. Ja idea on juuri se, ettei aseta itselleen rajoitusta, että kahden suklaapalan on riitettävä vaan että kun sallii itselleen vaikka koko levyn, jos se on mennäkseen, silloin esimerkiksi rivi riittää.

Minä tiedän aivan tarkkaan, kuinka rauhalliselta ja tasapainoiselta tuntuu, kun kohtuullinen määrä riittää. Valitettavasti en saa tätä mekanismia vielä "pysymään päällä". Luultavasti pelkään alitajuisesti repsahtavani niin runsaaseen syömiseen, että yhtä alitajuisesti asetan itselleni koko ajan rajoitteita. Lisäksi olen laiska kuuntelemaan tarkasti, mitä kehoni pyytää. Syydän sille vain jotain ja saan sen tällä tavalla sekaisin.

maanantaina, 19. tammikuuta 2009 klo 10:53 lode kirjoitti::

täysjyvävehnäjauhopohjaan kotona tekemääni jauhelihatomaattijuustopitsaa

Heip,
antaisitko Iode reseptin tuohon pizzaan, kuullostaa hyvältä, kiitos! Oletko laskenut siihen kalorit?

P.s. Ilmoittaudun tähänkin ketjuun, irtokarkkeja kun on aikaisemmin kulunut ainakin 300 g lauantai-iltaisin ja kaikki muut karkit päälle. Pahimmat houkutukset salmiakki, suklaa ja pulla!