Mullakin on kyllä ollut niitä jos jonkinlaisia vääristymiä syömisessä yli 10 vuoden ajalta mutta ilmeisesti olen ne jo tehokkaasti unohtanut kyllä, saan siis olla onnellinen siitä. Ja onnittelut Lode sullekin menneistä lumista

Mun mielestä tehokas keino on suunnitella päivän ateriat jo ennakkoon niin ettei niiden välissä ole mitään naposteluja. On myös hyvä aluksi laskea, että aterioden välit ovat tasaiset. Usein jopa kirjoitan ennakkoon ruokapäiväkirjaan ja pystyn sitten muokkaamaan sitä niin, että kaikki pallurat on vihreitä ja sitten vaan noudatan sitä. Mielestäni jokapäivä ei tarvitse makean korvikkeita syödä koska napostelu on ainakin itselläni vain tapa, mutta tietenkin hedelmiä saa syödä. Viikonloppusin syön aina vain yhtä herkkua, ettei valikoimaa ole liikaa. Jos on vain yhtä makua, siihen kyllästyy nopeammin, eikä tule syötyä niin hirveästi. Ja jos joskus tulee syötyä enemmän kuin oli tarkoitus, ei se ole maailman loppu. Sitten vaan tänne kiloklubin sivuille uutta motivaatiota hakemaan

maanantaina, 16. helmikuuta 2009 klo 09:30 jrk kirjoitti::
Mun mielestä tehokas keino on suunnitella päivän ateriat jo ennakkoon niin ettei niiden välissä ole mitään naposteluja. On myös hyvä aluksi laskea, että aterioden välit ovat tasaiset. Usein jopa kirjoitan ennakkoon ruokapäiväkirjaan ja pystyn sitten muokkaamaan sitä niin, että kaikki pallurat on vihreitä ja sitten vaan noudatan sitä. Mielestäni jokapäivä ei tarvitse makean korvikkeita syödä koska napostelu on ainakin itselläni vain tapa, mutta tietenkin hedelmiä saa syödä. Viikonloppusin syön aina vain yhtä herkkua, ettei valikoimaa ole liikaa. Jos on vain yhtä makua, siihen kyllästyy nopeammin, eikä tule syötyä niin hirveästi. Ja jos joskus tulee syötyä enemmän kuin oli tarkoitus, ei se ole maailman loppu. Sitten vaan tänne kiloklubin sivuille uutta motivaatiota hakemaan

Niin minäkin teen rukapäiväkirjan koko viikolle,tiedän sitten kauppaan mennessäni et mitä pitää tuoda,en oo sen takia välipaloja napostellut,kun opin sen rytmin nyt keho muistaa sen jo,et aamulla alkaa maha kurniin kahdeksalta ja yhdeltätoista iltapaivällä ja kuudelta illalla sekä pitää ennen nukkumaan menoa pistellä vielä joku hedelmä tai viili
On taatusti helpompi konsti noudattaa sitä listaa kun pistää sen jääkaapin oveen silmien korkuudelle!
Vettä kakslitraa kannuun pöydälle niin siinä päivät menee oikeaan rytmiin eikä tarvi vatvoa et onko syönyt liikaa vaiko liian vähän!

Nosto

keskiviikkona, 9. heinäkuuta 2008 klo 09:50 Josefina Matula kirjoitti::
Aika monessa forumissa (keskustelupalstat, lehdet jne.) kuitenkin toitotetaan sitä, että pitää katkaista makeanhimo totaalisella lakolla ja "normaalitilassa" ihminen ei edes tarvitse herkkuja.

Normaalitilasta sen verran, että minulla ei tuota normaalitilaa sitten ole koskaan ollutkaan!
Alta kouluikäisenä, kun mummon hoidossa vietin päivät, sain jokapäivä halutessani pätkiksen, da capon tai muutamalla kymmenellä sentillä irtokarkkeja. Mummolla oli samanlainen karkkilaatikko keittiössä, kuin minullakin nykyään. Silloin tällöin sokerin himossani olen myös kiivennyt mummon keittiön kaapista sokeripaloja.
Koulun alkaessa äiti ilmoitti, että saan valita mummon karkit tai viikkorahan. Valitsin viikkorahan ja mummo vaihtoi jokapäiväisen pikkupatukan jokapäiväiseen pieneen jäätelöpuikkoon, jonka sain koulun jälkeen, jos menin kotiin mummon kautta. Jäätelöhän ei kuulemma ole karkki ja siten hänen mielestään sallittu!

En siis ole lapsuudessani ollut päivääkään pakolla ilman herkkuja ja kyllä se normaali tilanne on minulle aina ollut se, että jotain pientä tulee syötyä. En oikein vieläkään osaa tuntea huonoa omatuntoa siitä, että syön makeaa, enkä koe, että makea lihottaisi minua.
Olin viikonloppuna kaverin kanssa kahvilla. Oma munkkirinkiläni maistui mahtavalta, kaveri ilmoitti, ettei ota, koska pyrkii kesäkuntoon. Onneksi minun "kesäkuntoni" ei ole siitä munkkirinkilästä kiinni!

mulle tässä listalla käsitelty syöpöttely herkuilla on ollu lapsesta saakka tuttua.aina on saatava mahdollisimman nopeasti sitä mitä mieli tekee.yleensä se on suklaa.parhaimmillaan olen tuhonnut fazerin sinisen viiden minsan automatkalla eikä yhtään ole kuvottanut -paitsi vaakalla.

(taustaa: olen liittynyt kuukausi sitten kiloklubiin ja tavoitteena on oppia syömään terveellisemmin ja motivoitua liikkumaan enemmän ja monipuolisemmin.siinä samalla toivon raskausajoilta ym. kertyneiden kilojen tippuvan.tavoitteeni olisi tiputtaa 25 kiloa.ihan mieluusti syyskuun loppuun mennessä.Nyt on pari kiloa lähtenyt ja olen innokas jatkamaan, koska nälkää ei tarvitse nähdä eikä mitään kieltää itseltään.Aiemmin liikuin 0-1 kertaa viikossa ja podin armottomia selkäsärkyjä.Nyt olen joulun jälkeen liikkunut enempi ja kerrat ovat siinä 3-5 viikossa hikiliikuntaa ja selkäkivut poissa :) )

Ruokapalloista kuidut ja rehut saan pysymään aina vihreinä, mutta energia on aina vajaata, vaikka syön aamupalan,lounaan,välipalan,päivällisen ja iltapalan.Ehkäpä juuri siitä syystä illalla iskee karsee makeanhimo ja suklaan/keksien syönti (varsinkin aikaväli oviksesta menkkoihin).No,sitten kun en saa hillittyä itseäni, herkut menee punaiselle.Energia on punaisella väärien rasvojen takia, mutta energiavaje itsessään voi olla tavoiteltu (-641) ,eli ei tule ylikaloreita.

Tiedän että "herkuttelu ruokkii herkuttelua". Sokeripitoiset ruoat ruokkivat suoliston hiivoja ja ne juuri kaipaavat alati lisää sokeria ja viestittävät seuraavana päivänä:lisää herkkuja,lisää!

Mun ideat selvitä makeanhimosta on nämä:
Ei vierasvaroja (syön jäisenäkin herkkuja pakastimesta!)
Ei kauppaan nälkäisenä
Jos tekee mieli herkkuja, pistä mies asialle kauppaan(tietää tavoitteeni)
Kauppareissu 1-2 kertaa viikossa listan kanssa niin välttyy heräteostoksilta (suklaalta)
Ateriavälit 3-4 tuntia maksimissaan.
Kuntosalilta/hiihtoretkeltä/töistätulomatkalle varattu omena tai pähkinöitä mukaan.
Voin syödä yksi-kaksi herkkua päivässä,mutta valitsen tarjottavista (jos kylässä,kevyimmät tai otan yhden tuhdimman(esim.viineri) ->kotiin en osta enkä tee tällaisia herkkuja kiusaksi.
Kaapeissa säilytän vain arkiruokia.Juhlat ovat erikseen ja niihin valmistan kohtuumääriä herkkuja.Emme tarvitse sen seitsemää sorttia kymmeniä kappaleita,joista yli puolet jää seuraaviksi kuukausiksi pakastimeen minun kiusaksi


Mutta siltingelma on ja pysyy:en hillitse itseäni, kun keksiä jostakin syystä on, syön kerralla viisitoista, suklaalevy on onneksi vaihtunut suklaapatukkaan. Kertokaa hyvät ihmiset vielä lisää mitkä on teidän keinoja ja mikä teitä tässä touhussa motivoi niin että voitatte "kiusaukset" ilman että se on tiukkapipoista?!

VIKENDER

Mulla toimii sama tekniikka, kun sulla. Vkl.na on lupa herkutella. Saatan seistä töröttää siinä karkkihyllyllä ja mietin, että no ota pois vaan, nyt on lupa syödä. Mutta eipäs teekään mieli niin paljon sitten kuitenkaan ja melkeen joka kerta namit jää hyllyyn.

Mulla on pitkään ollut sama ongelma kuin "unelmakurvilla". Ennen en voinut pitää mitään hyvää kotona, kun kaikki meni samantien. Nykyään kykenen säilyttämään karkkia, sipsiä ja popcornia viikkoja ja kuukausiakin, niin että syön pikkuhiljaa pois. Jätski menee edelleen litra kerrallaan mahaan. En keksi muuta ratkaisua siihen kuin olla ostamatta.

Mullakin varmin keino on kyllä vain se, ettei osta mitään ns. vierasvaroja kaappiin. Sitten kun ostaa itselle suklaata tai muuta hyvää, niin niin pienet paketit ettei tule ylisyötyä. Jotain herkkuja nimittäin on, joihin käsi eksyy vaan, vaikka olisi syönyt kuinka oikein koko päivän.

torstaina, 19. helmikuuta 2009 klo 17:52 Nimetön käyttäjä 23864 kirjoitti::
En olisi ikinä uskonut, mutta ihan oikeasti mun sairas makeanhimo on aivan oleellisesti vähentynyt noudattamalla kiloklubin yksinkertaisia ohjeita.

Myötäelen. En olisi uskonut minäkään, mutta nyt voin ihan tyynesti syödä levystä kaksi palaa suklaata ja jättää loput, ei edes tee mieli sen enempää, kun maha on täynnä ja suun sisäpinnalla lähes koko ajan ohut rypsiöljykelmu Jossain tuolla artikkeliosastossa oli hyvä kirjoitus siitä, että tunnesyöminen voi itse asiassa olla ihan oikeaa nälkää, ehkä makeanhimokin.