Patrik Borg:
Kuulostaa ehkä liiankin yksinkertaiselta mutta oikeasti harjoitusta, toistoja ja aikaa. Viikossa tai parissa mitään ihmeellistä ei voi vielä tapahtua.

Niinpä, johdonmukaista harjoitusta tarpeeksi kauan. Totta kai. Miksen tajunnut tuota itse?

Riittäisiköhän pari vuotta, kun on syönyt salaa alle kouluikäisestä eli yli 30 vuotta?

Johna:

Riittäisiköhän pari vuotta, kun on syönyt salaa alle kouluikäisestä eli yli 30 vuotta?

No kyllä se tuolla taustalla tietty sitkeässä on mutta uskoisin että puolessa vuodessa olet jo pitkällä - ainakin puolison kanssa. Et ehkä maalissa, mutta pitkällä.

Jossain myöhemmässä vaiheessa voisit vielä siedättää vielä siihen kommentointiinkin puolison avulla. Puolisosi varmaan ymmärtää olla kommentoimatta arjessa, mutta muut ihmiset elämässä ehkä eivät. Kehität puolison avulla vähän sellaista "mitä se muille kuuluu mitä syön tai en syö" mentaliteettia

Joka on kyllä oikeasti aika hyödyksi arjen ratkaisuissa.

Kiitos, Patrik! Katsotaan puolen vuoden kuluttua, mikä tilanne on.

Minulla ei ole onneksi ongelmia syödä julkisella paikalla tai juhlissa. Se liittyy täysin kaikkein läheisimpään perheeseen ja siihen, että kotona saattaa tulla ylilyöntejä. Eihän kukaan juhlissa tiedä, mitä minä arjessa syön! Juuri kotona tarvitsen tuota ajatusmallia, että vain minä päätän, mitä minä suuhuni pistän. Monella on tietysti aivan toisinpäin!

Mulla on ollut myös vastaava ongelma ja on vieläkin. Lähinnä puolison ollessa kyseessä. Yleensä en pelkää makean syömistä mieheni nähden, mutta en halua hänen tietävän syömieni herkkujen määrää. Ostan salaa karkkia. Tätä tapahtuu yleensä, kun tulen ruokakaupasta yksin kotia. Olen myös mustasukkainen ostamistani karkeista. Haluan syödä kaiken itse. Mutta tapahtuu myös päinvastoin. Ostan herkkuja miehelleni sillä varjolla, että saan samalla ottaa siitä itsellenikin. Viimeksi kävi näin viime perjantaina.

Ostin lakritsipussin itselleni ja söin sen salaa mieheltäni samana iltana. Lisäksi toin sipsejä ym. miehelleni ja samalla sain syödä siitä myös itsekin. Tämän ongelman voisi sillä ratkaista, että mieheni kävisi kaupassa. Mutta siinä on käytännön ongelma. Minä voin käydä ruokakaupassa työmatkani varrella, mieheni joutuisi lähtemään varta vasten kauppaan ja tekeen yli 30km:n lenkin. Se ei siis onnistu.

Pikkuleipiä, keksejä käyn myös salaa syömässä. Uskottelen itselleni, ettei mieheni saa tietää. Ei hän ole asiasta huomauttanu, mutta varmasti huomaa, sillä eihän ne pikkuleivät ym. voi ilmaan hävitä, kun ne vähenee. Ja en minä roskiinkaan niitä laita. Itseäni minä eniten huijaan. Minä tiedostan ongelmani, ja siitä haluan eroon. Väliin vaan tulee tunne, että hälläväliä. Antaa mennä vaan. En jaksa vastustaa kiusausta. Hirveitä morkkiksia en niistä saa, mutta ei se jälkeen päin tunnu mukavaltakaan.

Tää salaherkuttelu on perua lapsuudestani. Muistan hyvin, kun kävin pikkuleipävarkaissa ja siitä tuli tosi syyllinen olo. Joka kerta kyllä kerroin äidilleni, mutta aina vaan uudestaan lankesin siihen. Ja syynkin tiedän siihen, mutta en lähe sitä tässä kertomaan. Niin pitkä tarina, että ei sovi yhelle sivulle.

Tuli tuosta Silgan viestistä flashback jonnekin lapsuuteen. Äiti ei ollut kotona (olisiko ollut synnyttämässä nuorimpaa sisartani, eli olin silloin 10v) ja kävin salaa keittiöstä kaksi appelsiinia joita ei meille kovin usein silloin hankittu. Vein ne omaan huoneeseeni ja söin salaa. Kuoret piilotin ullakolle, mutta totta kai sisareni huomasivat appelsiinin hajun ja sain torut isältäni kun olin syönyt appelsiinit. Meillähän ei ilman lupaa syöty mitään, ja luvankin kanssa vain tiettyinä aikoina eli ruoka-aikoina.

Ei ihme jos salaa syöminen on jäänyt tavaksi, kun jo lapsena oli kielletty kaikenlainen syöminen ruoka-aikojen ulkopuolella. Sitä sitten oppi salakuljettamaan kaikkea mahdollista keittiöstä omaan huoneeseen tai kaupasta jos oli rahaa itse ostaa.

Ei tuosta tavasta kovin äkkiä voi eroon päästä. Vieläkin sen täällä vanhempien luona huomaa, että aina kun keittiö on tyhjä niin käy kaappeja läpi vaikkei olisi edes nälkä. "Mitäköhän hyvää täältä löytyisi". Eilen oli koko päivän vielä vähän masentunut olo jostain syystä, niin niitä kaappeja penkoi entistä ahkerammin! Täällä palaa ikäänkuin lapseksi jälleen... Saa nähdä kuinka käy sitten kun asuu V:n kanssa yhdessä...

Onpa hyviä keskusteluja täällä!
Mukavaa huomata, etten ole tämänkään asian kanssa yksin. Itselläni tämä ei liity pelkästään herkkujen syöntiin, vaan ihan "tavallisenkin" ruuan syömiseen - mielestäni ruoasta ei voi nauttia yhtä paljon, jos syö muiden ihmisten seurassa! Stressaan siitä että muut ajattelevat "voi herranjumala miten paljon toi syö". Usein seurassa otan paljon normaalia vähemmän ruokaa eikä missään tapauksessa mitään herkkuja, ja tunnen suurta tyydytystä kieltäymyksestä. Kotiin mennessä sitten tietenkin tarttuu kaupasta mukaan yhtä sun toista..

Ja lapsesta asti ollut mullakin tapana syödä herkkuja salaa, en osaa sanoa että miksi. Ehkä tämä on opittua käyttäytymistä, äidiltä on kerran jos toisenkin löytynyt minulta piilotettu karkkipussi tms. Ja pohjattomia kaivoja herkkujen suhteen ollaan molemmat, jos esim. paistetaan joulutorttuja niin niitä menee sitten se koko pellillinen kahteen pekkaan :roll:

Omalla kohdalla tässä on olennaista se, että yksin syödessä voi syödä itseltä salaa. Kun kukaan ei näe, ei niitä herkkuja periaatteessa ole syötykään. Kun on todistajia, syödyt ruokamäärät muuttuu todellisiksi.

Itselläni on selkeä riippuvuus pepsi maxiin ja light cokikseen.. Korvaan niillä varmaankin makean nälkääni ja saan myös päivittäisen kofeiini annokseni. Onko teillä muilla vastaavia kokemuksia? Oletteko huomanneet haittavaikutuksia liiallisesta käytöstä? Karkkilakossa olen ollut kaksi vuotta ja nyt haluaisin rajoittaa tota tolkutonta limun juontiani.

Ei noista light-limuista ainakaan mitään kauheita kalorimääriä saa... Muista haitoista en tiedä.

Hei,

Googlettamalla löytyy runsaasti tietoa alituisen limsan juonnin haitoista, esim:

"Vaikka vähäkaloriset light-mehut, limsat ja kolajuomat ovat sokerittomia, nekin ovat niin happamia, että liuottavat kiillettä ja ovat siksi vaarallisia hampaille.
- Kiille alkaa liueta, jos suun PH laskee alle 5,7. Pitkälle edennyt hammaskudoksen liukeneminen aiheuttaa hampaiden lyhenemistä ja purennan muutoksia, joita on hyvin vaikea korjata. Paras jano-juoma on siis edelleen vesi"

Siis myös light-limsat ovat haitallisia hampaille, vaikkei niissä olisi sokeria, ovat ne kuitenkin happamia.

Jos olet onnistut karkkilakossa, mitäs jos yrittäisit aluksi rajoittaa limsanjuontia esim. että viikossa olisi yksi limsapäivä, vrt. karkkipäivä?

Meillä on kotona rajoitettu limsanjuontia siten, että limsaa ostetaan vain karkkipäiväksi, muuten sitä ei litkitä viikolla.

Moi, sama juttu rahikaisella. Tyydytän makeannälkääni makeilla juomilla. Maxilla osittain, mutta sitä menis niin paljon, että konkurssiin joutuis. Käytän paljon Funlight- mehuja. Ne maistuu aluks tosi pahoilta Maxin jälkeen, mutta hetken käytön jälkeen ne on itse asiassa ihan hyviä. Kokeile!