Kävin eilen kuuntelemass Patrik Borgia ja luento oli todella hyvä.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää mikä viisaus kehossa on jos sille antaa mahdollisuuden.

Parasta on päästää irti itse kehitetyistä rajoitteista koskien ruokaa ja syödä järkevästi kun on nälkä ja sellaista mikä maistuu.

Tuo kuullostaa hölynpölyltä tällaisesta ihmisestä joka on aina laskenut jokaisen suupalansa, mutta eilisen luennon jälkeen jäin miettimään asiaa ja tulin siihen tulokseen, että totuuden siemen tuossa on.

Nyt kun vielä pääsisin omien ennakkoluulojeni yli

Minä en ole päässyt Patrikin luennoille, mutta kirjansa taidan kaivaa esiin vielä tänään iltalukemiseksi. Luin sen pari vuotta sitten ja olin samaa mieltä oikeastaan kaikesta, vaan käytännön asteelle en ole vielä ehtinyt. Niin kuin monella muullakin, ne vanhat laihdutustavat ja -ajatukset istuvat tiukassa. Mutta kun tätäkin viestiketjua lukee, alkaa hiljalleen herätä ajatus, että ehkä minäkin sittenkin uskallan kokeilla jotakin aivan uutta...

Jospa susseli7 yhdessä uskaltaisimme uudelle ja vieraalle maaperälle
Ensimmäiset päivät ja viikot ovat varmasti pahimmat kun ei tiedä yhtään mitä tulee tapahtumaan, nouseeko vai laskeeko paino. Ehkä kuukausi jo kertoisi mihin suuntaan mennään. Se vain tuntuu kamalan pitkältä ajalta elää epävarmuudessa, kyllä siinä sielunsiskoa kaipaisi

Yrittänyttä ei laiteta - tai miten se nyt menee . Flunssa kaatoi vuoteeseen, ja sen kunniaksi olen opiskellut Rentoa painonhallintaa kynä kädessä, alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden kuin kunnon opiskelija konsanaan. Tunnistan itseni kovasti monesta kohdasta, ja vaikka järki sanoo, että näinhän se asia on, vaikea on antaa periksi ja hypätä puolituntemattomaan.

Mielenkiintoista on tehdä uusia havaintoja omasta itsestä, kuten että töissä en koskaan ota ruokaa näläntuntemuksen mukaan, vaan mietin aina minkä verran kannattaa/kuuluisi/"saa" syödä. Vilpittömän hämmästyneenä pohdiskelin, että luultavasti aika moni hoikka työkaveri syö sen mukaan, miten nälkä on, kaloreita laskematta ja sen suurempaa tunnekuohua tuntematta. Minä sen sijaan en ikinä. Joko otan niin vähän, että olen "hyvä tyttö ja laihduttaja" tai sitten syön tosi paljon, kun kerran on painonnosto menossa.

Tai tiedän varsin hyvin suklaansyömisen karkaavan otteesta juuri niinä hetkinä, kun ajattelen tehneeni väärin ja suurta syntiä, ja annan sitten palaa oikein kunnolla, tulevaisuudessa alkava askeesi silmissä siintäen ja jo ennalta hirvittäen.

Tunnistan myös tapani siirtää nälkää töiden jälkeen, kuvittelen, että kannattaa syödä vasta joskus myöhemmin. Jolloin siis onkin yleensä jo niin nälkä, että kohtuudessa pysyminen on enempi vähempi mahdotonta.

Eli kyllä sitä löytää useitakin tapoja ja tottumuksia, joita voisi muuttaa ja joihin voisi suhtautua aivan uudella tavalla. Aion lukea kirjan nyt kaikessa rauhassa ja ajatuksen kanssa loppuun asti. Jos vaikka uskaltaisin päästää irti vanhoista laihdutustottumuksista, joiden ansiosta siis paino on jojoillut viimeiset lähes parikymmentä vuotta.

Vielä vähän hirvittää, mutta jokin tuolla päässä kuiskailee, että tällä uudella tavalla se hyvä olo voisi ihan oikeasti löytyä. Rohkeutta itse kullekin!

Olenkin kirjoitellut tänne ketjuun muutamia kertoja.

Toivottavasti Patrik ehtii täällä jossain välissä käydä lukemassa, sillä pientä neuvoa kaipaisin...

Eli olen kokeillut sallivuutta ja todennut sen toimivan Olen tänne ketjuun kirjoittanut siitä muutamaankin otteeseen.
Minulla on myös takana painonvartija taustaa joten olen ollut äärettömän onnellinen kun olen pystynyt rentoutumaan ja kuuntelemaan omaa kehoani ja syömään sen tarpeiden mukaan. On aivan uskomattoman vapauttava tunne kun voi syödä aina kun on nälkä eikä tarvitse miettiä montako pistettä tai kaloria tässä nyt on ?

Huomaan, että keho on yllättävän viisas kun sille antaa sen mahdollisuuden. Eli keho kyllä osaa pyytää mitä se tarvitsee, jos olen syönyt liian vähän rasvaa, huomaan himoitsevani pähkinöitä. Jos jonain päivänä olen syönyt liian raskaasti, seuraavana päivänän keho itsestään tasaa tilanteen ja huomaan kaipaavani jotakin ihanan kevyttä ja raikasta hedelmää. Ja huomaan, että paino tuntuu tasaantuvan aika automaattisesti tuonne 60 kilon hujakoille, olen 168 cm pitkä.

Joskun laihdutusaikana lenkkeilypäivänä tuli syötyä herkkuja tai pizzaa, halusin käyttää liikunnalla kulutetut kalorit, nyt huomaan että liikuntapäivänä ei tarvitse oikeastaan enempää ruokaa, vaan useimmiten seuaavana aamuna tekee vasta mieli tuhdimpaa aamupalaa.

Mutta mutta,ongelmani on herkut
Olen siitä kirjoitellut täällä usein ja täällä sallivuus ketjussa olen maininnut että sallivuus on toiminut ja olen oppinut syömään pieniä määriä kohtuudella. Mutta nyt on tunnustettava, että se kohtuus ei oikeasti sovi minulle, vaan paljon paljon helpompi olla kokonaan ilman herkkuja. Muutama päivä menee hyvin, syön pieniä määriä kohtuudella. Pikkuhiljaa määrät kasvavat kuin itsestään ja sitten mopo lähtee käsistä. Olen pohtinut, että kyse ei ole nyt kieltämisestä, olen sallinut itselleni herkut.
Oikeasti, jonain päivänä kun aloitan makean syömisen niin en kertakaikkiaan pysty sitä sen päivän aikana lopettamaan Syön makeaa koko päivän ja olo on sen mukainen Pää menee aivan sekaisin ja on paha olo ja silti vain jatkan syömistä. eikä kyse ole nyt enään edes siitä että ajattelen että syön nyt tänään kun huomenna taas laihdutan. En vain kertakaikkiaan pysty lopettamaan makean syömistä kuin vasta seuraavana päivänä En edes koe syyllisyyttä siitä syömisestä vaan syön vain makeaa niin paljon kuin pystyn.

Olen todennut, että minun on helpompi olla kokonaan ilman herkkuja. Jogurttia voin syödä yhden tai kaksi päivässä, se maistuu hyvälle enkä jää siihen koukkuun.

Kysymys Patrikille kuuluukin, että onko pahasta tällainen kieltäytyminen jos toteaa että herkut eivät kertakaikkiaan sovi ? Jos kuitenkin pystyy syömään normaalia ruokaa ja joskus pizzaa ja hampurilaistakin ilman syyllisyyden tuntoja. Itselleni on jo melkoinen saavutus että kaikkia ruokia ja myös pikaruokia saa syödä vapaasti ilman kontrollia.
Toisinaan, olen käynyt merkkaamassa syömäni ruuat kiloklubiin ja 90% vihreä suora on tullut ihan itsestään, tekemällä niitä itselleen mieluisia valintoja. Ja painon pysyy samoissa lukemissa

Itsestäni tuntuu parhaalta vaihtoehdolta luopua herkuista, mutta olisi mielenkiintoista tietää, olenko nyt täysin väärällä polulla kun kuitenkin monesta suunnasta sanotaan että herkkuja kohtuudella ?

Ja toki kaikki muutkin saavat kommentoida ja antaa hyviä vinkkejä. Toivottavasti Patrik kiireidensä lomassa ehtisi jotakin kommentoimaan

Hei matka!
Mulla on just sama vika ku mopo lähtee se menee kanssa ja poden sit huonoa omatuntoa, Olen suurinpiirtein saman kokoinen kuin sinä että ei tartte laihduttaa syön noin kuusi kertaa päivässä ja terveellisesti kaikki ihan jees mutta.. ku se alkaa niin se on menoa, toisinaa pystyn kohtuudella syömään makiaa mutta mun on helpompi olla syömättä. Minusta tämäkään tapa ei ole oikein olen monesti ihmetellyt mistä tämä johtuu koska syön kuitenki säännöllisesti.Käyn 1-2 kertaa päivässä noin vajaa tunnin lenkkejä,uimassa kerta viikkoon ja salilla 1-2 kertaa. Liikun kyllä paljon mutta ruokien jälkeen se makian nälkä on tuskastuttavaa. Et nyt pitäs tulla uusia neuvoja tähän pulmaan. Hedelmät ja kuidut syön päivässä.

Syötkö myös proteiinit ja rasvat siten, että ovat selkeästi yli noiden minimialarajojen? Itselläni nämä kaksi taitavat olla tärkeimmät makeanhimon ehkäisijät.

Pidän huolen siitä että joka päivä syön lihaa noin 2oog päivässä , en punnitse mutta arvioin toisinaan menee enemmän ja kalaa syön pari kertaa viikossa yleensä savulohi tai muikut. et sieltä pitäs tulla rasvaa. Leivän päällä käytän flora 60% ehkä sitä on noin reilu teelusikallinen. Syön 2-5 leipää päivässä.Viisi on jo kova sana. Leivän päällä käytän polar 5% tai ihan oikeata emmentaali juustoa mutta harvemmin. Makian himoa olen yrittänyt lieventää manteleilla ja pähkinöillä koska olen perso niillekkin. Broileri kasviswokki on lemppari ruokaa. Ruuan valmistuksessa en käytä koskaan rasvaa jos ei ole pakko. Sillon kun merkkasin kiloklubiin ruokani rasva pallo oli monesti punasella. Mietin asiaa monesti mutta en ole osannut lisätä rasvan syöntiä. Mut kyl ku konvehtirasian hilpasee menemään rasvapallo meinaa hypätä näytöltä ulos.

Ehkäpä tuo rasvan lisääminen voisi olla sitten vaihtoehto? Itselläni noin puolet päivän energiasta tulee rasvasta. Kun tässä merkkailen kiloklubiin, niin tuosta on helppo seurata niitä proteiini- ja rasvamääriä. 200g:ta lihaa tulee noin 40g proteiinia (arvioin sen naudan paistijauhelihalla), toki sitten saat sitä juustostakin, ja ainakin ruisleivästä saa pikkaisen, samoin manteleista ja muista. Mutta uskoisin, että sitäkin voisi vielä ihan hyvin lisätä, ainakin pikkuisen. Joskus näkee ohjenuorana, että 1-2g proteiinia painokiloa kohden. Ja tuolla 2g päässä on henkilöt, jotka käyvät enemmänkin salilla. Toki jokainen on yksilö, itselläni uskon, että nimenomaan tämä on auttanut eroon pahimmasta makeanhimosta, sen takia sanon En tosiaan ole mikään ravintoasiantuntija, kunhan kerron millainen oma kokemus on ollut.

Muutama kysymys ennen vastausta Matka?

- haluaisitko silti syödä herkkuja - jos nyt unohdetaan tämä painoasia?
- ne päivät kun herkut alkavat lisääntymään.. Onko niitä edeltänyt huonompia syömispäiviä (epätasaisuutta, vähäisiä kaloreita tms..). Eli onko mielestäsi mitään syytä nähdä, että hyvän syömisen vähäisyys tai puutteet olisivat ajamassa tuota herkkujen määrää ylös?
- sallivuus on epäselvä ja suhteellinen käsite. Pystytkö jotenkin kuvaamaan ajatustasi ja tuntemuksiasi kun tällä hetkellä syöt päivän ensimmäisen herkun sallitusti?
- näkisitkö väsymyksen mitenkään liittyvän sinulla herkkuihin.

Ja toki tuossa on selvää, että ajan takaa ajatusta että pidän kuitenkin todennäköisempänä että sinulla on jokin vielä parannettava asia sen sijaan että lakko olisi sinulle ratkaisu. En kiellä mahdollisuutta että lakko voisi olla jollakin ainoa mahdollisuus - mutta kun käytäntö tuntuu sanovan enemmän että lakko on helpoin (ja valitettavasti ei yleensä pysyvä) ratkaisu jollekin taustaongelmalle jota ei tunnisteta. JOten pohditaan vielä tausta-asioita.. Olet varmasti pohtinutkin mutta niin että minäkin saan kuvan asiasta