Ihanaa kun tämmönenkin palsta on keksitty. Alotin KK:n 3.4 eli kohta 2 kk on tullu tässäkin hommassa pyörittyä ja tänään tuli ensimmäinen jäätävä ahdistuskohtaus, jonka jälkeen menin ahmimaan karkkia ja sit tuli niin hirvee morkkis et ei ollu itku kaukana. Pääsin jo lähelle mun tavoitepainoani (50kg), kun painoin viikonloppuna enää 51,8, mut nyt on sit vissiin tullu herkuteltua tällä viikolla ihan liikaa ja tänään paino oli 53,4. Ja sekin pilas ihan totaalisesti päivän sit kun lisätään tohon vielä se, että mulla alkaa nyt koeviikko ja muutenkin stressaa.

Koitan nyt vaan päästä tästä eroon. Siis kyl mä ymmärrän, et esim. kerran viikossa ois herkkupäivä, mut mulla on nyt tainnu olla tällä viikolla joka päivä semmonen. Äsken sain kyllä vähän kevennettyä tunnetta, kun tein jotain omia jumppaliikkeitä ja tanssiaskeleita.

Oli nyt vaan pakko purkautua tänne, hope so huomiseks on tämäkin syyllisyys helpottanu ja vakaakin hymyilee mulle.
Tsemppiä kaikille!

Syyllisyys , aina ja kaikkialla Jos en prikulleen syö niiku oon etukäteen päättäny tai en o omast mielest tarpeeks liikkunu ni voi hitto mitä morkkiksii tulee...olo on niiku maailma loppus ja kaikki -kilot ois tullu takas

Sit kuulee jokaisen suusta et "oi ku miulki ois siun selkäranka" ja " en mie vaa pystyis" yms yms...mut ei ne tajuu et miun on pakko tai elämä on yht helv...tii miun päässä ja itsetunnossa ja elo omas kropassa yököttävää

Tänää ostin yhen pienen suklaapatukan ja sen änkesin naamaani enneku kerkisin sylkästä suustani...sitäki oon tehny
Suuhun jotai hyvää ja purasu nii morkkikset iskee ja sillo läks herkku suust ja nopeesti.

Liikunnan kaa taas tuntuu et jos en tee tarpeeks ni läski vaa alkaa löllyy ,sairasta tää kaikki tiiän

Nyt tavotteena päästä tuonne 65kg ja siitä sitte tiukasti alas päi nii kaua et oon itteeni tyytyväinen

keskiviikkona, 26. toukokuuta 2010 klo 16:30 urs kirjoitti::
Syyllisyys , aina ja kaikkialla Jos en prikulleen syö niiku oon etukäteen päättäny tai en o omast mielest tarpeeks liikkunu ni voi hitto mitä morkkiksii tulee...olo on niiku maailma loppus ja kaikki -kilot ois tullu takas

Sit kuulee jokaisen suusta et "oi ku miulki ois siun selkäranka" ja " en mie vaa pystyis" yms yms...mut ei ne tajuu et miun on pakko tai elämä on yht helv...tii miun päässä ja itsetunnossa ja elo omas kropassa yököttävää

Tähän en voi muuta sanoa kuin, että - älä muuta sano! -
Olisin kyllä voinut ton lopunkin jättää lainaukseen, koska voin - ikävä kyllä - yhtyä jokaiseen sanaasi

Tosin nyt antibioottikuurin takia on joutunut vähän poikkeamaan normiruokavaliosta, kun ei saa syödä maitotuotteita!!! En saa rahkaa, jugurttia enkä raejuustoa - tilalle oon syönyt eilen ja tänään päivälliseksi kaks ruisleipää, joissa päällä tonnikalaa, ananasta ja juustoa. Aika katastrofilta tää tuntui, kun ei normi rahkaa saanutkaan syödä (ja kun mietin, niin tuli fiilis, että mitä ihmettä mä sitten muka voin syödä tilalla?!?!), mutta ehkä tekee ihan hyvää Ja huomiseksi sekä perjantaiksi olisi eväänä töihin jauhelihakastiketta, perunaa & porkkanaraastetta ananaksella. Koitetaan selvitä tosta ruuasta ilman pahempia morkkikisia..

Sit kuulee jokaisen suusta et "oi ku miulki ois siun selkäranka" ja " en mie vaa pystyis" yms yms...mut ei ne tajuu et miun on pakko tai elämä on yht helv...tii miun päässä ja itsetunnossa ja elo omas kropassa yököttävää
- Noi kommentit ottaa päähän ja paljon! Kun se oliskin kiinni siitä itsekurista eikä pakosta! Ja voi että mä antaisin paljon, että voisin oikeasti HYVÄLLÄ omallatunnolla jättää treenin väliin ja syödä sen kakkupalan.. nykyään kyllä yritän vähentää treenit viiteen päivään viikossa ja syödäkin niitä kakkupaloja silloin tällöin, mutta siitä hyvästä omastatunnosta nyt ei ihan vielä kannata samassa yhteydessä puhua..

Alexandra '82,tekis miel sanoo et kiva ku joku toinenki omaa samoi ajatuksii,mut enpä sano ku ei tää kivaa oo
Tosi hyvä jos oot pystyny poikkeamaan syömisistäs *nostaa hattua*
Kyl mieki ain välil yritän...ettei tää iha hulluks menis

Miulle kyl on sanonu terveysalan ihmine et miun ajatukset kuulostaa ihan anorektikon ajatuksilta ilman anoreksiaa.
En sit tiiä kui pitkämatka ajatuksista on tekoihin...toivottavasti hyvin pitkä matka!!

Yritetään molemmat sietää niit muutoksii mitä tulee vaiks pää reakoiki negasti...jospa tää tästä pikkuhiljaa helpottas.
Jos ei ni tän kaa sitte eletään,mut toivottavasti kuitenki terveenä!

Alexandra '82 ja urs, olen ollut tuossa täysin samassa tilanteessa kuin te olette nyt noin vuosi takaperin ja haluan vain sanoa teille, että tuosta pakosta voi päästä eroon.

En osaa teille sanoa miten, sillä se on kiinni jokaisesta itsestä, miten asioista ajattelee ja miten toimii ajatustensa pohjalta eteenpäin päästäkseen. Helppoa se ei ole mutta mahdollista.

Tsemppiä tytöt

torstaina, 27. toukokuuta 2010 klo 13:49 vaniljakahvi74 kirjoitti::
Alexandra '82 ja urs, olen ollut tuossa täysin samassa tilanteessa kuin te olette nyt noin vuosi takaperin ja haluan vain sanoa teille, että tuosta pakosta voi päästä eroon.

En osaa teille sanoa miten, sillä se on kiinni jokaisesta itsestä, miten asioista ajattelee ja miten toimii ajatustensa pohjalta eteenpäin päästäkseen. Helppoa se ei ole mutta mahdollista.

Tsemppiä tytöt

Kiits tsemeistä

Syömishäiriötähän tämä jo on, vaikkei anoreksiaksi voikkaan luokitella. Mun diagnoosi oli epätyypillinensyömishäiriö, kuten varmaan suurimalla osalla, jotka ei ihan anoreksian tai bulimian muottiin uppoa.

Jos sulla on mahdollisuus saada apua, esim. yliopiston terveydenhuolto tms. niin kannattaa käyttää tilaisuus hyväkseen!

Itse kävin Syömishäiriökeskuksessa jokusen aikaa, mutta käyminen loppui, kun alkoi tuntua niin pirun kalliilta - olis pitänyt tapahtua ihmeitä hetkessä, että olis budjetti kestänyt. Mitään kunnallista apua kun en saanut - en ollut tarpeeksi sairas. Mutta kyllä tuo toki jotain apuja antoi, vaikka aikaa viimeisestä käynnistä on kohta kaksi vuotta - ja edelleen tämän kanssa taistellaan.

Mutta nyt tuntuu, että on taas päästy askel eteenpäin. Pieniä askelia ja hitaasti, mutta ehkä joku päivä se aurinkokin vielä paistaa

Tässä ketjussa on kyllä käsitelty koko kirjo syyllisyyteen liittyvää ongelmatiikkaa...Minulla syyllisyyden tunne aina aika ajoin tunkee päälle. Olen kai liiankin tiukka itselleni. Esimerkiksi jos olen syönyt / juonut liikaa nestettä kertyy kroppaan. En tästä aiheesta löytänyt viestiä mistään, voi olla että tätkin on käsitelty jossakin...
Miten te saatte "nesteet" parhaiten liikkeelle? Kyllähän oikein syödessä tilanne vähitellen korjaantuu, mutta näin syyllisyydestä kärsivän näkökulmasta "tilanteen nopea korjaaminen" kuulostaa hyvätlä ajatukselta?!

Juo runsaasti vettä ja ota luontaistuotekaupasta saatavaa AntiSalt:a.
Myös jonkinlainen liikunta pistää nesteisiin vauhtia.

Täällä kanssa yksi joka kärsii helposti kauheasta syyllisyydestä ja morkkiksesta. Esim. tänään, kun kävin va alla ja paino noussut tän viikon aikana ihan hemmetisti. Nesteitä varmasti ja saan ne pian myös pois, mutta! Se karsein juttu on ensi viikolla oleva juhannus sekä seuraavalla viikolla neljän päivän reissu miehen kanssa (meillä on hääpäivä ja sen vuoksi reissuun), jolloin syödään ja juodaan hyvin. Mitähän se vaaka sen jälkeen näyttää?! Ihan kamala ahdistus jo valmiiksi tulevista juhlista (vaikka niidenhän pitäisi olla kivoja juttuja!!) kun pelkään että paino vaan nousee ja nousee. Sitä kun on tehnyt tosi kovaa duunia tähän mennessä tiputettujen kilojen eteen, niin jotenkin tuntuu ettei sitä painonnousua mitenkään haluaisi nähdä