Syyllisyys tulee näin jälkikäteen, kun kävin hiihtolomareissun päätteeksi puntarilla. +2kg 6 pvän reissun päätteeksi. Kova oli pakkanen reissussa, jotenka ulkoilut jäi vähiin ja anoppilassa tuli syötyä entiseen malliin.
Nyt sitten on palattu taas ruotuun ja ruokapäivkirjaa täyttelin, se on ihan ehdoton juttu. Laitoin myös päivän painon, vaikka meinasin siitä luistaa, nolotti niin.
Tänään sitten kuntosalille ja huomenna hiitämään. eiköhän ne lisäkilot pian taas karise.
Olen myös lukenut Patrik Borgin rentoa painonhallintaa- kirjan. siitä jäänyt mieleen "sitä himoitset, minkä kiellät". Sen olen todeksi huomannut. Sallitaan herkuttelut, mutta ei mielellään joka päivä niitäkään kuitenkaan.
Reipasta viikonloppua kaikille .

Itse tiesin jo liittyessäni kiloklubiin, että joinakin päivinä kaloriraja menee väkisinkin yli (mulla se on 1500). Päätin kuitenkin, että jos herkuttelusta luopiminen on ainoa tapa laihtua, niin saan sitten olla pullukka.

Olen kuitankin koittanu vähentää makeiset ja herkut minimiin, eli esimerkiksi työpäivän päätteeksi en hae kaupasta suklaapatukkaa, vaan menen suoraan kotiin (kävellen, nälkä, kylmä keli, joten suklaapatukka on suuri houkutus) ja teen oikean ruuan. Työpäivän aikana en korvaa lounasta suklaapatukalla, vaan syön vaikka hedelmiä.

Tällä tavalla olen saanut kalorimäärät joka päivä enintään tuohon 1500 (useimmiten 1300) ja satunnaiset herkuttelut ja ulkona syömiset voin sallita tällöin hyvällä omallatunnolla. Viime maanantainakin kävin kiinalaisessa seisovassa pöydässä ja illalla nassutin vielä hieman perunalastuja, ja kalorimäärä pompsahti yli 2000.. Vähän hirvitti, mutta en halua rajoittaa elämääni liikaa syömistenkään suhteen. Olen vasta 20-vuotias ja jos koko loppuelämä menisi siihen, että laskisin jokaisen suupalan ja tuntisin tunnontuskia syötyäni jonakin päivän liikaa, niin se voisi masentaa liikaa ja luopuisin koko laihdutusyrityksestä. Mielummin toisinaan yli vaikka reilustikin, kun kokonaan hanskat tiskiin.

Jatkan tänne... Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin on mielestäni ihan hyvä juttu sokerista, riippuvuudesta ja ihan lopussa myös syyllisyyden tunteesta...

Itseäni ilahdutti se, että tekstissä on kirjoitettu:

Monen kohdalla myös turha syyllisyys syömisistä saattaa ylläpitää riippuvuuden tuntemusta. Leila Karhunen arvelee, että riippuvuuden tuntemus ja myös herkuttelun tarve ehkä vähenisi, mikäli oppisi herkuttelemaan hyvällä mielellä ja kohtuudella. Ensin pitäisi kuitenkin sisäistää ajatus siitä, että riippuvuuden ja syyllisyyden tuntemukset ovat usein pitkälti itse aiheutettuja.

Eipä ole Kiloklubilaiset yksin ajatuksensa kanssa... Ja tuo linkin teksti on kirjoitettu 2005!

minä tunne syöppö ja murros iässä aloin voida hekisesti pahoin lapsuudesta ja aloin mättää ruokaa ja kaikkea mikä liikkui kaksin käsin.no lihoohan sitä.
nyt on painoa tullut niin paljon ja raskaus aikanakin 20kg,silä silloinhan saa syödä kahden edestä,vai mitä
mua on helpottanut laihduttamisessa tämä klubi,merkkaan kaikki,joskus menee yli tai ali ihan vähän,mutta en ota paineita.olen huomannut että kun syö tasaisin väliajoin,ja merkkaa,niin ei tee mieli herkkuja,saatan joskus ottaa pari hörppyä limpparista ja siihen se sitten jääkin.vettä juon paljon.
ja kun on diabetes ei voi syödä montakaan hedelmää valitettavasti päivässä,kun niissä on sitä hedelmä sokeria.
ja niitä justiinsa haluisin syödä enemmän.
kiitos siitä että klubista tuli ilmainen,muuten en olis täällä,kiitos.

Miljoonan dollarin kysymys, tämä ketjun otsikko.

Minäkin olen kokeillut sallivuutta. Halusin kokeilla löytyisikö se kohtuus lopulta... ei löytynyt. Se oli neljä kuukautta ihan pelkkää syömistä. Ei ollut hyvä olo, en todellakaan ollut rento enkä onnellinen vaikka sain syödä ihan mitä vain.

Eli takaisin kontrolliin! Sallivuus ei toimi minulla. Paitsi perjantaisin. Nyt sääntö on se, että perjantaina saa syödä ihan mitä vain ja muina päivinä laihdutan. Ei yhtenä päivänä ehdi lihoa takaisin kaikkea mitä on edellisenä kuutenä päivänä saavuttanut... tosin la ja su menee tietenkin perjantaina saatujen kilojen pudottamiseen mutta jospa edes ma-to toisivat edistystä. Ainakin toivon!

Mutta niin kuin Iodekin totesi, joka aamu herätessä on ensimmäisenä ahdistus, masennus ja epätoivo jos edellinen päivä on mennyt pilalle - ja kuvitelkaa mikä fiilis on lauantaiaamuisin, vaikka se perjantaiahmiminen on periaatteessa sallittua!

Äh. Tosi vaikeaa tämä elämä, mutta parempi kuitenkin ahmia vain perjantaisin kuin koko ajan!

Taisin kuulostaa vähän katkeralta tuossa edellisessä viestissäni... sitähän se tuppaa välillä olemaan! Mutta toivon kovasti että minustakin tulee vielä normaali! Pikkuhiljaa eteenpäin, mutta kuten todettu, en vielä pysty 'vapaaseen sallivuuteen'.

Kiitän minäkin, että on tällainen ilmainen sivusto, josta voi opetella terveel-
lisempiä ruokatapoja, on hyvä seurata minkälaisia ongelmia on näiden
syömisten suhteen, minä olen aina ollut sitä mieltä, että se on geeneistä
kiinni, minkälainen on, mulla on kaksi lasta, toinen oli aina kuuviulu, toinen
oli aina tukeva, ja samaa ruokaa söivät, itse olen ollut normaali lapsena
ja nuorena, ja paljon söin karkkia, kun serkku, joka oli silloin jo aikuinen,
kun itse olin pieni, hän oli Hellaksen kaupparatsu, ja sai aina niitä mainos-
laatikoita, toi aina meille, enkä lihonnut, mutta olen oppinut nyt vanhempa-
na, että kyllä voi lihota, jos syö väärin, olen minäkin syönyt väärin, mutta vasta nyt vanhempana on ollut ylipaino- ongelmia, ja mitä ahmimisiin tulee
kyllä mulla on myös niitä, kun tulee herkkunälkä, voin viikonlopun aikana
syödä kokonaisen purkillisen sorbittia, se on ainoa herkku maitorahkan
lisäksi, mitä nykyään syön, johtuu siitä, että on maito, ja vilja- allergia, olen oppinut oikeita ruokatapoja, ja sen että pitää syödä monta kertaa
päivässä, mulla on noi herkut nykyään hedelmät, pitää ahmimisen pois.
Keitettyjä vihanneksia syön myös, kun nälättää ylimääräisesti, eli silloin
kun oikeasti ei ole ruoka-aika, siis paljon olen oppinut täältä klubilta,
myös liikunnan tärkeyden, pitää pois ruoan äärestä,Tsemppiä kaikille!

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 09:15 Mayflower kirjoitti::

Minäkin olen kokeillut sallivuutta. Halusin kokeilla löytyisikö se kohtuus lopulta... ei löytynyt. Se oli neljä kuukautta ihan pelkkää syömistä. Ei ollut hyvä olo, en todellakaan ollut rento enkä onnellinen vaikka sain syödä ihan mitä vain.

Piditkö kiinni ruokarytmistä ja ruuan laadusta? Jos nämä eivät ole kunnossa, sallivuus ei toimi. Eli ensin perusruokailu kuntoon.

Niin, sallivuus ei tarkoita sitä, että eletään kuin pellossa. Herkkuja saa syödä muun ruoan lisäksi, ei muun ruoan tilalla.

Oletpa Johna tietenkin aivan oikeassa! Enhän minä osannut pitää mistään kiinni eli paljon on vielä töitä tehtävänä.

Oletteko muuten sitä mieltä että meistä ongelmasyöjistä ei tule koskaan 'normaaleja' vaan samoin kuin juomisen lopettaneet alkoholistit joudumme loppuelämän jossain määrin pitämään itsemme kurissa? Itse olen tullut vähän siihen tulokseen ja hyväksyn ajatuksen. Ja jos alkoholisti pystyy lopettamaan juomisen niin kyllä minäkin pystyn lopettamaan mässäilyn... tosin tuo edellämainitsemani perjantaipolitiikka ei varmaan auta asiaa - mutta jossain vaiheessa aion päästä siitäkin eroon!

Mutta varmasti lopunikääni joudun takaraivossa muistamaan että minulla on tämä ongelma/heikkous ja elämään sen kanssa eikä päästää sitä hallitsemaan minua.

Sillä huumettahan tämä ruoka väärinkäytettynä on, niin kuin alkoholi joillekin muille. (Pitää kai kuitenkin olla tyytyväinen ettei se riippuvuus ole sinne juomapuolen suuntaan!)

Ei minulla ole hirvittävän paljon ylipainoa (BMI on 26) (aina silloin tällöin saan otettua itseäni niskasta kiinni) mutta aika käsittämätön ongelma tuon ruoan kanssa silti! Varsinainen viha-rakkaus-suhde.