Milla-Riikka puhuu asiaa. Mulla on säännöllinen 2-3 tunnin mittainen ateriaväli ollut avain painonpudotukseen. Ja luulenpa, että sen avulla pystyn myös jatkossa pitämään ylipainon poissa. Olen aiemminkin 35-vuotisessa elämässä laihtunut normaalipainon ylärajoille (esim. painonvartijoiden pisteillä), mutta aina kuukausien ja vuosien saatossa on paino lähtenyt hitaasti kipuamaan ylös, muun muassa kauheiden ahmimisvimmojen takia. Mutta en olekaan koskaan aiemmin sisäistänyt tätä 2-3 tunnin ateriaväliä, niin kuin nyt.

Luulen, että syy aiempaan ahmimiseeni on ollut järkyttävän pitkäksi venytetyt ateriavälit. Aiemmin oikein keräsin itselleni nälkää monta tuntia esim. päivällistä varten, jotta voisin sitten herkutella oikein kunnolla ja PALJON kerralla. Ajattelin, että jotenkin nautin ruasta enemmän kun saan pinota lautasen ihan täyteen ja syödä kauan ja hartaasti. Saatoin helposti olla 6-7 tuntia syömättä. Nyt olen oivaltanut, että sehän on niin väärin kuin vain voi olla.

Toinen asia, mitä olen yrittänyt tehdä ahmimisen välttämiseksi on erkaannuttaa ruoka hyvänolontunteesta. Tiedostan, että olen ehkä mennyt vähän toiseen ääripäähän, mutta luulen, että minun on pakko. Yritän siis olla käyttämättä ruokaa millään tavalla nautintovälineenä, vaan suhtaudun siihen mahdollisimman rationaalisesti. En juhlista kivoja hetkiä ruoalla enkä piristä ruoalla päivää. Olo on vähän niinkuin alkoholistilla, joka on katkaisuhoidossa. Mutta ehkä joskus tulevaisuudessa opin siihen, että voin kuuman kesäpäivän iloksi ostaa yhden jätskin ja saada siitä nautintoa kohtuudella. Mutta vielä en ole siihen valmis...

Pusuapina, piti vielä kommentoida tuohon salaa syömiseen. Mä tein myös samaa ennen. Yleensä odotin, että lapset on nukahtanut illalla ja sitten vedettiin kaapista esiin kaikki herkut ja istuttiin miehen kanssa sohvalla mättämässä. Tai joskus menin jopa päivän aikana salaa keittiöön tunkemaan suuhun herkkuja. Nyt olen alkanut syödä iltapalan (esim. rahkaa ja marjoja) ihan avoimesti silloin kun lapset on vielä hereillä. Siten se herkkuhimo ei kasva hallitsemattomaksi sillä aikaa kun nukutan lapsia. Välipalan kanssa sama juttu, (proteiinipatukan syön usein, mitä lapset himoitsevat, mutta olen tylysti ilmoittanut, että tämä on vain aikuisille).

Pusuapina, kerroit että olet laihduttanut alhaisilla kaloreilla 1200-1400. Ehkä nuo liian alhaiset kalorit ovat syy tämän hetkiseen ahmimiseesi. Kuten monista ketjuista on aiemminkin saanut lukea, niin alhainen kalorimäärä pudottaa alkuun kiloja nopeasti ja "olo tuntuu mahtavalta", mutta nopeasti tulee se stoppi. Elimistö haluaa korjata vajetta ahmimalla tai painumalla säästöliekkitilaan ja siten turvata lihasten ja sisäelinten ym. riittävän ravinnon saannin.

Laihduttaminen on terveellisten ruokailutapojen opettelua. Laihdutusaikana on syötävä samalla tavalla kuin aikoo syödä laihdutuksen jälkeenkin. Tiukalla kuurilla voi saada kyllä kiloja pois, mutta kun palaa "normaaliin" ruokavalioon, niin kilot tulevat takaisin, korkojen kera. Siksi laihdutusaikana on opeteltava uusi "normaali" ruokavalio.

sunnuntaina, 1. heinäkuuta 2012 klo 08:31 Ami73 kirjoitti::
Pusuapina, kerroit että olet laihduttanut alhaisilla kaloreilla 1200-1400. Ehkä nuo liian alhaiset kalorit ovat syy tämän hetkiseen ahmimiseesi. Kuten monista ketjuista on aiemminkin saanut lukea, niin alhainen kalorimäärä pudottaa alkuun kiloja nopeasti ja "olo tuntuu mahtavalta", mutta nopeasti tulee se stoppi. Elimistö haluaa korjata vajetta ahmimalla tai painumalla säästöliekkitilaan ja siten turvata lihasten ja sisäelinten ym. riittävän ravinnon saannin.

Laihduttaminen on terveellisten ruokailutapojen opettelua. Laihdutusaikana on syötävä samalla tavalla kuin aikoo syödä laihdutuksen jälkeenkin. Tiukalla kuurilla voi saada kyllä kiloja pois, mutta kun palaa "normaaliin" ruokavalioon, niin kilot tulevat takaisin, korkojen kera. Siksi laihdutusaikana on opeteltava uusi "normaali" ruokavalio.

samaa mieltä. itse söin joku 1700 kaloria päiväss ja välillä ahmin joku 4000..nyt kun olen muutaman viikon syönyt keskimäärin vähän päälle 2000 kaloria päivässä, ajoittainen ahmiminen on loppunut. ja olen pienikokoinen nainen ja painoindeksi 19. elikkä sinun pitää vain syödä enemmän ja terveellisesti =)

perjantaina, 29. kesäkuuta 2012 klo 06:13 jani76 kirjoitti::
Itselläni ainakin asenne löytyy tähän laihduttamiseen ihan omasta tahdostani ei minkään sivun ohjeista niinkään vaikka vähän vinkkejä niistä saa mutta aina kaikki lähtee itsestään ei mistään muusta sekä siitä mitä syö ja mitä voi olla syömättä.Kaikki ei ole samanlaisia samaan kaavaan katsovia ihmisiä eikä samallaisia kehoja ole kellään eikä eritoten aineenvaihdunnan puolelta.
Itse olen painottanut liikuntapainoitteiseen laihduttamiseen enempi tai siis se koko laihduttaminen lähti justiinsa liikunnan myötä ja en itse koe tuota itsekurin olemassa oloa miksikään ongelmaksi,mutta ongelma on siinä jos sitä ei ole edes hitustakaan olemassa.!
Itseäni parhaiten on auttanut eteenpäin perus treenien merkkaaminen ylös ja aikamäärät ja sporttrackerin ohjelma puhelimessa,sekä kannustus omalta kumppaniltani joka myöskin osallistuu itsekkin liikuntaan mukaan vaikkei olekkaan ylipainoinen.

Joten mielestäni liikunnan osuus kyllä on aika tärkee laihduttamisessa,etenkin itse en siitä luopuisi missään nimessä ja koen olevani astetta virkeämpi siitä mitä aikaisemmin olin eli puhutaan vaikkapas toukokuusta,sekä kaikki mitä syön ja juon niin maistuvat erilailla suussakin,eikä roskaruoka vallitse enää elämääni eikä muutkaan sokerit ja paheet,joten on ihme jos ei rupea näkymään painossa,mutta toki en aliarvioi tätä teidän kiloklubi sivustoa,sillä on täällä tuo ruokataulukko juttu aika kätevä vaikka sieltä uupuu justiin ne ruoka jutut mitä käytän..

Jännä muuten tietää että painonhallinnoissa on ollut samoja periaatteita kuin itse olen käyttänyt,vaikka en ole koskaan siellä sivulla edes ollu asiakkaana,mutta tämä on aina toiminut itselläni ja tulee jatkossakin toimimaan,enkä rupea tätä muuttamaan toiseksi vaikka mikä olisi mutta ruokapuolelle toki enemmän olen katsonut ohjeita tosin sillä tavalla että kasvikset etusijalla sitten muut.

Sinulla ehkä toimii liikunnan kautta, mutta ethän tyrmää heitä joilla toimii nimenomaan ruokavalion kautta.

Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen, ja siitä on erinomainen todiste:
Mulle laitettiin viime joulukuussa tekonivel vasempaan lonkkaan. Ymmärrät varmaan ettei liikkumisesta tuollaisen jälkeen voi puhua muutamaan kuukauteen, siis liikunnasta joka olisi niin kaloreita kuluttavaa että sillä olisi painon pudotukselle merkitystä.

Tammi-helmikuussa liikunta oli nollissa, söin vähillä vajeilla eli vähintään 1500 kcal (Kiloklubin suositus) ja laihduin yli 3 kg/kk. Vasta maaliskuussa tuli mukaan hivenen tehokkaampi liikunta, siihen saakka se oli lähinnä pieniä kävelylenkkejä kahden kyynärsauvan avustuksella.

Eli ihmisestä tilanne riippuu, mutta useimmiten kuitenkin se ruokavalio tuntuu olevan tärkeämpi, liikuntaa toki unohtamatta.

Mul on ihan samoja ongelmia... Ahmin ja ahmin.. hitot siitä oonko täys vai en.. Kyllä herkkuja aina mahtuu... Tulee selkeesti kausia.. Niin kuin nyt että en jaksa panostaa ruokaan. Syödään perheen kans paljon ulkona ku en jaksa tehdä ruokaa. Työpaikka on paha. Pizzaa ja karkkeja. Ravintolassa kun olen töissä. Kokki tekee tavalla tai toisella väärän pizzan. Mihin se päätyy. No taka huoneeseen ja en ikinä pysty olla syömättä sitä. Sitten joku tuo lomalle lähtökarkkeja ja lomalta tulo karkkeja. Naapuri kahvilan täti tuo pullaa kun ei voi seuraavana päivänä niitä enään myydä. En pysty kieltäytyy tästä kaikesta... En pysty... sitten kalvaa syyllisyys.. Joka aamu päätän että tänään syön paremmin ja terveellisemmin.. Melkein ikinä se ei tapahdu..

olipa lohduttavaa lukea tätä ketjua! Meikäläisellä on nimittäin samanlaisia ongelmia ja luulin olevani yksin niiden kanssa. eli, EI VAAN PYSTY...

samoja päätöksiä tulee kans tehtyä kuin helinä, Joka ikinen aamu. Niin myös tänä aamuna.

Entä jos aamulla ei päättäisikään, että syö terveellisesti ja jättää herkut pois, vaan vaikkapa että syö päivän aikana riittävästi kasviksia ja jokaisella aterialla proteiinia? Tai että syö pääaterioilla itsensä oikeasti kylläiseksi? Tällaisilla päätöksillä naposteltavien määrä jää ennemmin tai myöhemmin pienemmäksi. Monen vähillä kaloreilla ja kieltäytymisillä laihduttavan voi olla aluksi vaikea omaksua tätä. Aikaa että tämä alkaa toimia voi mennä esimerkiksi muutama viikko, mutta se on lyhyt aika.

Tuo, että päättää ja yrittää vain olla syömättä jotain, kertoo siitä että pitää kyseistä asiaa jotenkin kiellettynä itselleen. "Epäterveellistenkään" syömisten ei kuitenkaan tarvitse olla kiellettyjä. Usein sitä minkä kieltää, tekee kaikkein eniten mieli. Esimerkiksi karkkeja voi hyvin ottaa muutaman vaikka joka päivä, eikä se vaikuta painonpudotukseen millään tavalla.

Samaa mieltä Papen kanssa. Jos päätös ei toimi, miksi toistaa samaa virhettä.

Kannattaa myös konkretisoida päätöksensä. Ei kannata päättä, että syön terveellisesti. Se on liian epämääräinen käsite. Kannattaa miettiä mitä sen päivän terveellinen syöminen ihan oikeasti on. Mitä lautasella tulee olemaan, miltä se näyttää ja maistuu, mitä kello on silloin ja kuinka pitkiksi ruokavälit muodostuvat.
Ja realistisia päätöksiä. Mikä on mahdollista.

Ahmimisongelma on ollut itselläni matkassa jo pitkään. Pahimpina kausina saatoin ostaa 300g sipsipussin, dippiä, pari pullaa, pizzaa yms. ja vedellä kaikki yhden illan aikana. Olo oli tuon jälkeen ihan järkyttävä, mutta aina kun herkkuhimo iski, ei sen jälkeinen olotila tullut mieleen ollenkaan vaan ajatteli vaan sitä "hyvää makua". Ja tämä saattoi tapahtua parikin kertaa viikossa, enkä muutenkaan syönyt mitenkään terveellisesti.

Tähän liittyy myös se, että jos ostin jotain herkkuja tai roskaruokaa, en malttanut olla syömättä niitä ja hetken kuluttua pussit ammottivat tyhjyyttään. Esim. paketillinen lihapiirakoita / pakastepizzapaketti oli jostain ihmeen syystä vedeltävä mahdollisimman pian tyhjäksi. Monta kertaa on tehty päätös, että en osta mitään epäterveellistä, mutta yhtä monta kertaa nuo lupaukset on rikottu.

Viime aikoina on sujunut kyllä ihan hyvin, ja 4kg on pudotustakin jo tapahtunut. Kuitenkin kerran viikossa olen herkutellut, vaikkakin ihan liikaa... Tulee aina herkkuhimoissa ostettua se kokonainen sipsipussi, joka on vedeltävä kokonaan naamariin. Milloinhan sitä oppii sen kohtuuden?