Mä en osaa ajatella kanssa mitään oikein repsahduksena.

Patrikin kommentti hanskojen tiskiin laittamisesta pisti miettimään omaa laihdutustaivalta. Mä näen tuonkin vähän eri tavoin. Ajattelen, että tällainen hanskojen tiskiin laittokin kertoo ehkä jotain jostain. Itse ajattelisin, että se voi olla jotain psykologista valmentautumattomuutta tai joitain psyykkisesti vaikeita ja käsittelemättömiä asioita, jotka pistävät ihmisen pistämään hanskat tiskiin. Ajattelisin myös sitä, että koko ihmisen elämä on jonkinlaista painonhallinnan matkaa. Siinä kokonaisuudessa, missä tietysti tähdätään siihen kevyempään "minään", tällaisilla hanskojen tiskiin laittamisilla ja ehkä niiden kautta jatkossa syntyneillä oivalluksilla voi olla tosi tärkeäkin tehtävä matkalla sitten sinne jonnekin, jossa ehkä vasta vuosien tai jopa vuosikymmenen päästä on se lopullinen, hyvän olon ja hyvän painon, tasapainoinen ihminen lopputuloksena. Jaa, no tilanteessa että ihminen ei halua jatkaa siitä tilanteesta edes oman pääkoppansa selvittelyä, voisin tätä ehkä kutsua repsahdukseksi.

Selitinkö liian sekavasti? No, siis esimerkiksi voisin ottaa vaikka itseni. Olen laihduttanut viimeisen neljän vuoden aikana yhteensä 24 kiloa. Vielä olisi jäljellä toinen vastaava ainakin. Paino on tippunut välillä enemmän, sitten on ollut suvantovaiheita, joissa paino ei ole tippunut, mutta ei oikeastaan noussutkaan. Näissä voisi kutsua ehkä minun laittaneeni hanskat tiskiin, mutta toisaalta itse näen, että nämä "hanskat tiskiin" -vaiheet ovat olleet tärkeitä hetkiä, jolloin olen joutunut katsomaan peiliin tarkemmin ja pohtimaan taas lisää ylipainon syitä ja sitä, miksi se juuri minulle on niin vaikeaa. En ole juuri syömisistäni tällöin toki piitannut, mutta toisaalta nämä vaiheet ovat vieneet jollain psyykkisellä tasolla minua lähemmäs sitä normaalia syömisajattelua.

Hmm... hanskat tiskiin laittoa kutsuisin itse mieluummin luovuttamiseksi kuin repsahdukseksi. Repsahdus on joku hetkellinen ajanjakso, jolloin syö vähän huonosti tai liikaa, ajatuksena kuitenkin että kyllä mä tästä vielä ruotuun palaan. Vaikka häilyvähän se raja on, missä vaiheessa se on luovutusa ja missä repsahtamista.

Itse sanon repsahdelleeni, kun esim. usein keskellä viikkoa tulee pari-kolme päivää, jolloin ei jaksa merkkailla syömisiään ja sen myötä syö vähän miten sattuu, ajattelematta montako leipää meni ja tuliko nyt kasviksia syötyä. Sitten taas palaan ruotuun loppuviikosta, tai niin kuin joskus aiemmin, maanantaisin.

En pidä sanasta "repsahdus" yhtään. Karvat nousee pystyyn kun törmään siihen jossakin. Se kertoo mielestäni siitä, että ihmiselle painonhallinta on pakkopullaa, kun taas itse haluan uskoa luonnolliseen painonhallintaan jossa kaikki tarkkailu menettää vähitellen enenevissä määrin merkityksensä.

Repsahdus on mielestäni myös vahvasti kytköksissa henkiseen puoleen. Sanan negatiivinen sävy vaikuttaa mieleen ja omaan käsitykseen omasta kyvystään painonhallintaan - vaikka se käsitys olisi sitten ihan väärä.

Itse olen repsahtanut vain kerran. Se repsahdus tosin kesti kymmenisen vuotta ja toi nelisenkymmentä kiloa Kaikki muut herkut ja pullat mahtuu käsitykseeni terveestä painonhallinnasta.

Repsahdus ja ruotu... Ikäviä sanoja...

Minulle repsahdus on merkinnyt sitä, että olen pudottanut painon tavoitteeseeni, mutta sen saavutettuani en ole onnistunut pysymään siinä. Olen palannut niihin lihottaviin asioihin vähitellen takaisin. Repsahdus ei siis ole suklaalevy tai puolikas pitsaa (tai kokonainenkaan) tai jäätelötuutti...vaan sitä, että vähitellen ruokailurytmi on kadonnut, ruuan laatu heikentynyt, herkkujen määrä on kasvanut suhteessa "oikeaan" ruokaan.

no vklp annan itselleni luvan syödä, mutta tänään meni taas ihan normi kotiruokaa monta lautasellista, liekkö viikolta kertynyt nälkää...

torstaina, 26. huhtikuuta 2012 klo 23:45 Pullapallo kirjoitti::
Vanhoihin huonoihin tapoihin palaamista. Satunnaiset herkutteluöverit kuuluvat elämään.

Juuri noin!

Repsahtelu tai miksi sitä kukakin nimittää on osa elämää, siitä kyllä selviää kunhan pystyy palaamaan takaisin sitä edeltäviin tapoihinsa.

Kontrollin puute on se mikä minuun iskee... varsinkin nyt sen huomasin kun viikon verran olen ollut kipeänä. Monta kiloa tuli plussaa alle viikossa.
Ihan erikoista minkälaisessa mielentilassa sitä silloin on kun on kykenemätön normaaleihin rutiineihin (vaikka mun kohdalla ne rutiinitkin on aika vähäisiä muutenkin)... Mutta kun ei viikkoon näe kavereita, käy missään, maista syömisiään, tunne mitään muita fyysisiä tunteita kuin kipua tai pysty edes puhumaan kun ääni on lähtenyt totaalisesti.
Mutta kyllä kipeänä olosta huolimatta oli kyse myös kontrollin pettämisestä, ei sitä montaa tuhatta ylimääräistä kaloria tarvitse naamaan ahtaa kipeänä vaan kyllä multa jaksamisen lisäksi meni mielenkiinto koko hommaan.

Nyt vaan tasapainottelua ja tervehtymistä ens keskiviikkoon asti ja sitten arjen myötä uuteen alkuun.

lauantaina, 28. huhtikuuta 2012 klo 16:11 pike08 kirjoitti::
Repsahdus ja ruotu... Ikäviä sanoja...

Minulle repsahdus on merkinnyt sitä, että olen pudottanut painon tavoitteeseeni, mutta sen saavutettuani en ole onnistunut pysymään siinä. Olen palannut niihin lihottaviin asioihin vähitellen takaisin. Repsahdus ei siis ole suklaalevy tai puolikas pitsaa (tai kokonainenkaan) tai jäätelötuutti...vaan sitä, että vähitellen ruokailurytmi on kadonnut, ruuan laatu heikentynyt, herkkujen määrä on kasvanut suhteessa "oikeaan" ruokaan.

Näin olen minäkin ajatellut. Olin vähän aikaa poissa kiloklubista mutta siinä kävi sitten niin että "repsahdin"

eli parempi siis vielä olla täällä kiloklubissa ja tavoitepainoon takaisin päästyäni opettelen täällä tavoitepainossa pysymistä.

Kunhan nyt sais nuo ylimääräiset kilot pois syksyyyn mennessä.

Tässä palailen pitkästä aikaa Kiloklubin siipien suojaan.. usean kuukauden "repsahduksen" jälkeen. Paino on pikkuhiljaa ruvennut kipuamaan ylöspäin, en siis ole sisäistänyt hyvän ruokailun periaatteita. Kahvitauolla käsi sujahtaa herkästi keksipussiin ja kotona ruokamäärät kasvavat pikkuhiljaa. Ärsyttää ja suoraan sanoen v...aa. Miten ihmeessä tässä taas kävi näin perinteisesti ja mitenkähän nyt saisi itsensä kuosiin ja jotenkin innon päälle

Eli olen yrittänyt laihduttaa varmaan jo 2 kk, liikuntaa jaksan harrastaa 5krt viikossa koska se on niin ihanaa. Jaksan syödä terveellisesti sen 2-4päivää, sitten taas sorrun syömään jäätelö, kakkua, karkkia... ihan mitä vain!

Mikään ei toimi..... ja en kiellä itseltänu herkkuja terveellisessä ruokavaliossa vaan sallin itselleni joskus pari karkkia tai lakua eli ei siitäkään voi johtua.

Kyllä se siitä pikku hiljaa ja pienin askelin eteenpäin. Ethän vain syö liian vähän? Yleensä liian vähäinen kalorin saanti johtaa repsahtamiseen ja ahmimiseen ainakin mulla. Lisäksi mulla kesti sen kaksi viikkoa ainakin että totuin karkittomaan ja sokerittomaan elämään itse en pysty siihen että sallin itselleni joka viikko jotain herkkuja joten olen nyt sitten tietoisesti tai tiedostamatta jättänyt kokonaan sokerit ja herkut pois. Lisäksi olen huomannut, että jos minulla iskee hirveä ahmimis vimma nousen ylös ja painun mahdollisimman kauan jääkaapista etten voi ahmia , sitä tunnetta ahmia ei yleensä kestä kuin maximissaan 20 minuuttia, jonka jälkeen saa taputella itseään selkään ettei tullut ahmittua. Mutta suurin syy minun ahmimiseen taisi olla se että venytin liikaa ateria välejä, en syönyt kahden tunnin välein, en juonut tarpeeksi vettä ja kituutin itseäni nälässä.. toivottavasti näistä olisi jotain apua sinulle myös pienin askelin ja päivä kerrallaan