Komppaan kahta edellistä. Minä olen koko ikäni kadehtinut (yleisesti laihoja tai normaalipainoisia) ihmisiä, joille ruoka todella on vain polttoainetta. Itse en ole rehellisesti sanoen voinut koskaan sanoa niin, kyllä ruoka on merkinnyt enemmän. Välillä elämä olikin pelkkää ruoasta ruokaan elämistä - tai lähinnä herkuista herkkuun elämistä.

Tahdon vielä joskus saada todeta - vaikka sitten vain itselleni - että ruoka on minulle pelkkää polttoainetta ja syön elääkseni, en elä syödäkseni. Jos käyn kerrallisesti usein, määrällisesti pieniä herkkuja syömään, se luisunee taas takaisin vanhaan. Minään totaalikieltäytymisenä en tätä pidä. Tahdon vain useimmiten olla vapaa herkuista ja voida kieltäytyä.

^Tietysti tällaisten ei keittiössä viihtyvienkin on terveellisen ruoan eteen panostettava vähän enemmän kuin ennen. Kumminkin niin että ruoasta jää pois sellainen tunnelataus. Syödään koska on nälkä, ei siksi kun on tylsää tai suru puserossa.
Ei siinä varmasti olekkaan mitään syytä muutokselle. On varmasti etu tykätä laittaa ruokaa niin ei ole välttämättä vaaraa niin äkkiä kyllästyä terveelliseen ruokaan kuin ehkä meillä vähän taitamattomilla on.

Mun mielestä ruoasta nauttiminen on ok ja elämä olisi tosi tylsää, jos ruoka olisi vaan polttoainetta. Mutta sen ruoan tuoman nautinnon lisäksi pitää olla noita muita nautinnon lähteitä, jottei ajaudu siihen tunnesyömiseen ja mielialan kohottamiseen ruoalla/herkuilla.

Mutta ketjun varsinaisesta aiheesta olen sitä mieltä, että sitä kakkua,pullaa jne. tarjotaan nykyään ihan turhan paljon. Se olisi ok, jos olisi kyse vaan satunnaisista juhlista, mutta kun aina tuntuu olevan jokin syy herkutteluun, niin jos niitä kaikkia tarjottuja maistelee,ei kyllä parane itse ostaa/leipoa mitään, mikä on vähän tyhmää, koska mieluiten herkuttelen itse valitsemillani herkuilla silloin kun siltä tuntuu. Toki voi kieltäytyä, mutta tosi usein se on turhan vaikeaa. Olen kymmenet kerrat joutunut vastaamaan ihmisten tiedusteluihin siitä, miksi en halua sitä tai tuota kakkua silloin, kun linjani oli kieltäytyä herkuista. Kyllästyin siihen ja aloin syödä ne tarjotut herkut, mikä ei sekään oikein ole hyvä, kun ne helposti laukaisevat tarpeen saada lisää sitä makeaa. Muutenkin olisi helpompaa, jos niitä herkkuja ei olisi jatkuvasti tarjolla, koska himo herää silloin helposti, vaikkei alunperin olisi muistanut herkkuja ajatella.

Mulla kylmä totuus on: jos tarjolla on hyvää ruokaa, mä syön ja syön ja syön ja syön. Siks pyrin pitää omat kokkaukseni todella simppeleinä. En halua joutua paikkaan missä on hyviä sapuskoja. Siksi en pidä myöskään siitä jos mun mies pääsee kauhanvarteen. Niinä päivinä aterian kertakalorimäärä nousee helposti lähelle tonnia tai sit mulle jää nälkä. Ne on niin mahdottoman hyviä ne sen laittamat eineet.

Koen parhaimmaksi siirtää ruuan elämässäni pääosasta sivuosaan. Vähän niinkuin ennenmuinoin luolamiehet Metsästettiin ja syötiin hengenpitimiksi. Haluan tyystin eroon ylimääräisestä syömisestä. Se saattaa olla hankalaa, mutta tavotteita pitää olla. Nautin elokuvasta elokuvana ilman poppareita, ystävän seurasta seurana ilman pullaa, lehdestä lehtenä ja niin edelleen.

muoks

se viel piti sanoa tähän

lämä olisi tosi tylsää, jos ruoka olisi vaan polttoainetta.

niin että haluaisin päästä tilanteeseen jossa mun elämä ei olis tylsää. Saisin kivat jutut ja nautinnot niin, etten tarvitsis siitä ruuasta muuta, kun ravinnon tarpeeseen.

Pullapallo ruuanlaitto ja leipominen on ihanaa, mutta mulla menee aina leipominen siihen, että syön itse niin helkkaristi sitä hyvää.
Ruuanlaitto vielä sujuu, niin ettei itse tule mähkittyä ja useita reseptejä on ihana kokeilla ja keventää.
Tässä odottelen, että saanm keittiöni takaisin (meillä vesivahinkoremontti meneillään). Onneksi ei ole kioskia lähellä, muuten olisi mennyt syömiset kotona ollessakin ihan persuuksilleen.

Joo leipomista ei ehkä kannata harrastaa turhan usein Tai siis mulla ainakaan ei toimi se, että ottais muutaman sämpylän tai palan kakkua ja laittais loput pakkaseen. Mut ruoanlaitto taas kannattaa, koska saa vaihtelua ja enpä muista, että olisi ikinä itse laitetun ruoan kanssa mennyt överiksi, vaikka kuinka hyvää onkin.

Mä olen onnistunut joskus vetoamaan siihen, että en vaan ole tottunut syömään mitään kahvin kanssa, tyyliin "ei pidä sotkea hyvää kahvia".

Kai minä sitten olen outo, kun en saa tavallisesta terveellisestä ruoasta minkäänlaista nautintoa ja ihan hyvä niin.

Täällä kolleega Pullapallolle,olen kans sellainen et tykkään ruuanlaitosta ja leipomisesta,nykyään olen melki aina yksin se menee vaan haaveiluksi,leivon leivän itselleni,kaupassa ei myydä yhtään leipää mistä tykkään tai sit niissä on kiellettyjä aineita!
Kaikki ruokani valmistan itse,kahvin kans mitään pullaa tarvi pulla pullana kuka sitä sit syö ja kahvi kahvina,näin se on hyvä!