Kiitos tosi paljon vastauksista .Otan heti aamulla yhteyttä terveysasemalle toivottavasti tähän tottuu ja oppii elää tän kanssa, varsinkin ku tietää, että ei oo ainut

Minäkin sain diagnoosin työterveysasemalta. Minulla paniikkikohtaukset tuli yleensä autolla ajaessa, ihan outo juttu, eka kohtaus moottoritiellä...ensin luulin että nyt tuli sydänkohtaus. Mieto mielialalääkitys palautti serotoniinintuotannon aivoissa normaaliksi. Jossakin vaiheessa luovuin lääkkeestä kokonaan.....pitkä juttu oikeastaan. Vieläkin jänskättää motarilla ajo, muuten pikkuajoja ajan kyllä. Tsemppiä kovasti sulle, tiedän tasan tarkkaan mitä tunnet
Aika yleistä tuntuu oleva, porukat ei vaan viitsi puhua arasta aiheesta.

Täällä ilmottautuu yks paniikkihäiriöinen. Pahimmillaan tuo häiriö on pitänyt minut kotona neljän seinän sisällä ja silti saanut kohtauksia. Nyt menossa suhteellisen hyvä jakso elämässä, joten siksipä taas pystyy keskittymään fyysiseen terveyteen ja tarkoitus olisi vihdoin saada laihdutusprojekti potkaistua liikkeelle

Voimia kaikille sairauden kanssa taisteleville!

Itse olen huomannut, että tuo fyysinen terveys aika hyvin edistää myös psyykkistä terveyttä. Niitä paniikkikohtauksia pystyn ainakin itse "juoksemaan karkuun", eli liikunta ja muutenkin säännöllinen elämänrytmi ja -tavat auttavat pitämään kohtaukset poissa tai ainakin vähäisinä. Eli sinänsä laihdutusprojekti on auttanut myös paniikkihäiriön hoidossa, edellisestä kohtauksesta jo monta kuukautta.. *koputtaa puuta*

Niinhän sitä sanotaan, että liikunnan seurauksena erittyy jotain hormoneja tms, jotka tuottaa mielihyvää, eli miksipä se ei myös vaikuttaisi positiivisesti tän sairauden kanssa

Alkuvuodesta kävin säännöllisesti hevostelemassa, mutta pudottuani laukasta pää edellä betonikivijalkaan ja nilkan väännyttyä, on jääny hevostelu nyt oikeastaan kokonaan Ei siinä onneksi pahemmin käyny ja kiipesin kyllä heti hevosen selkään takasi, mutta pelko jäi.

Kyllä liikkuminen muiden seurassa on terapeuttista,paniikkihäiriöö sairastavan,itselläni on paniikkihäiriö ja sosialisten tilanteiden pelko,olen siitä eläkkeellä ollut 13-vuotta paniikkihäriötä sairastanut kait aina,mutta ennen sitä ei osattu nimetä,olen ollut niinkin sosialisessa ammatissa kuin tarjoilija ja kassa-tarjoilija mutta en ole saanut työssä ollessani kuin kerran kohtauksen ja se oli hirvee tilanne!
Sitten siirryikin keittiön puolelle töihin,oli huomattavan helpompi toimia ja tehdä töitä!
Mulla on lääkitys jota käytän sitten kahvikuppineuroosi on toinen mitä sairastin nyt se on vaan häipynyt ja paniikkioireilukin pysyny melko hyvin kurissa,mulle paniikin paikkoja on tien ylitykset ja kadulla kävely,mulla on asfaltti/laatta fobia.siksi asun maalla nykyään!
Mutta liikunta on hyksi hyvä tapa estää se,mä jännitin aikaisemmin puhelimessakin niin kovaan että jouduin usein lopettamaan puhelun,jonkun verukkeen perusteella!ikävä sairaus!

Tämä keskustelu tuli hyvään hetkeen!

Mun pitäisi aloittaa vuoden alusta säännöllinen työelämä, mutta pelkään että en pysty siellä olemaan. Aikaisemmin työharjoittelussa sain pahoja paniikkikohtauksia ja jouduin olla sieltä pois. Paniikkikohtaus on iskenyt myös lentokoneessa, kampaajalla, koulussa ja tuttavaperheen luona. Se voi siis tulla missä vaan ja miten vain. Rakastan olla ihmisten kanssa tekemisissä, joten siinä mielessä tämä paniikkihäiriö on hieman ristiriitainen asia. Olen tässä eniten huolissani siitä, että voiko tosiaan paniikkihäiriöstä parantua kokonaan? Ja MITEN? Voiko kyetä normaaliin elämään?

Suurin pelko paniikkikohtaksen syntymiseen on se, kun ajattelen että mitä jos oksennan tai vatsa menee sekaisin, kun olen ihmisten ilmoilla. Sehän olisi mitä nolointa!! Näin ei ole koskaan käynyt, mutta nämä asiat ovat suurimpia pelkojani. Lentokoneessa taas pelkäsin, kun tajusin kuinka jouduin monta tuntia istumaan paikoillani suljetussa tilassa ja täysin vieraiden ihmisten keskellä... Pelkään myös kohdata uusia asioita. Olen kova jännittämään ja sekin varmasti aiheuttaa paniikkia.

Mutta kertokaa hyvät ihmiset, mitä voisi tehdä. Olin kaksi tuntia työpalaverissa yhden ihmisen kanssa ja meinasin sieltäkin jo juosta pois, kun tunsin kuinka kroppa alkoi puutumaan ja paniikki kolkutteli! Onneksi se meni ohi yhtä nopeasti pois, kuin oli alkanutkin!! Mutta ihan oikeasti.. olisin muuten niin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta tämä paniikkihäiriö on pahin riesa... Ja psyk.polilla olen käynyt jo 3 vuotta, joskus se auttaa joskus ei. Lääkityskin on. Mutta nyt jotain muita neuvoja, kiitos...

Paniikihäriön takia olen eläkkeellää,mulla puhkes ensin masennus ja sitten paniikkihäiriö,se oli tosi paha,en voinut käyttää julkisia kulkuneuvoja enkä mitään sellaisia,en juuri nykyäänkään kulje missään juuri sen takija,minkä moiseet lääkkeet sulla on kun ,ei ne sitten auta.oletko terapiassa käynyt
Paniikkioireilua oli jo aijemmin jo mutta,lääkkeitten kans pystyn elään lähes normaalia elämää!
Se on sellainen sairaus,toisilla se menee ohi ja toisilla ei!

Kognitiivinen terapia yhdistettynä mielialalääkkeisiin ja tarvittaessa rauhoittavaan lääkitykseen on hyvä apu. Kannattaa googletella myös yksityispuolen terapeutteja, mikäli julkisen puolen hoito ei riittävästi toimi. Paniikkihäiriössä negatiivinen ajatuskehä ruokkii tilannetta ja siitä olisi hyvä opetella eroon.

Tässä hyviä käytännön vinkkejä, jos paniikkikohtaus meinaa tulla:

- Istu tuolissa suorassa siten, että tunnet selkänojan ja jalkapohjasi lattialla. Jos tuolissa on käsinojat, niin aseta kädet niihin suoriksi ja ota käsinojan päistä kiinni.

- Kokeile "Äijä -asentoa" eli istut esim. tuolin reunalle jalat hieman levälleen ja olet pikkusen kumarassa. Näin myös hengittäminen helpottuu.

- Vedä keuhkot täyteen ilmaa ja pidä pieni tauko, ennenkuin lasket ilman ulos.

- Laita kädet vatsasi ympärille ristiin siten, että tulee lämmin ja pieni painon tunne. Tämä myös rentouttaa.

Itselläni nämä ovat välillä toimineet hyvin. Jos on lisää vinkkejä, niin kertokaa