Hei Kaikille!

Täällä uusi 70kg tavoittelija ilmoittautuu

Oon kiloklubia käyttänyt nyt muutaman vuoden, lähinnä ruokapäiväkirjana eikä niinkää laihdutusoppaana.. Nyt kuitenkin on jäänyt junnaamaan paino tonne 76kg paikkeille. Mittaa on varress171cm joten ei nyt mitään hurrrjaa ylipainoa, mutta kyllä se 10kg vois lähteä.
Tavoite mulla on ensin 70kg. Se on ollut mittarissa viimeksi 8 vuotta sitten...

Täällä moni on GFG dieetillä ym. muulla kuin kiloklubin ohjeilla.. Kiinnostaisikin että ne jotka meette kiloklubin palluroilla niin onko toiminut? Mulla on profiilina laihdutusliikkuja ja saan syödä kk:n mukaan pikkasen vajaa 1600 kcal päivässä..

Pallurat on nyt pari viikkoa ollu vihreillä ja sellasta 1600-1700 kcal oon syönyt päivässä.. Juossu ja liikkunut myös ainakin 3pvnä viikossa.. Silti ei ainakaa näy, tunnu, ole, muutoksia vielä kropassa.

Taidan olla hätähousu

Mutta täällä ainakin näkyy olevan paljon jo suuria määriä tiputtaneita että hiljaa vissiin hyvä tulee vai miten se meni?

Mikä teillä muuten on vyötärö/lantio/rinta suhde ja onko miten lähtenyt sentit? Tuli mieleen kun mulla on aina kaikki kertynyt tuohon keskivartaloon mitä kertyy, mutta mukavasti tosiaan on vyötäröltä myös poistunutkin sitten, kun on mitä poistua!! Tällä hetkellä siis tosiaan vyötärä 85cm, lantio 98cm ja rinnanympärys 106.

Tästä vyötärö ym. mitoista.. kun mulla vyötärö 82cm mutta navan ympärys kuitenki 92cm Niin mitä te mittaatte. Vyötärön vai sen paksuimman kohdan?

Niin tosiaan, navan kohdalta mä kyl mittaan, vaikka oishan se kapeempi tuosta ylempää..Mistä lie virallinen mitta??

"virallinen" vyötärömitta mitattaneen n. 2cm navan alapuolelta. Ei siis se kapein kohta, eikä välttämättä se leveinkään

Kukin mitatkoon mistä tykkää, pääasia lienee tässä tapauksessa, että mittaa aina samasta kohdasta. Mutta tuo paikka on siis meillä töissä käytettävä (olen hoitoalalla ).

Muuten täällä PMS nostaa päätään. Makeanhimo on ihan hirveä, ja koko ajan. Päivän ruokamääriä koitan nostaa, ja unohtaa suklaat sun muut olotilan helpottajat. Viimeviikko meni palluroiden mukaan ihan liian vähällä energialla, joten tämän viikon tavoite lienee lukemien ja palluroiden saaminen Klubin asettamalle tasolle.

Putikka, onkohan sun vaaka rikki?

Kiitos P1ppurinen ja Eagle.

Paino on nyt lähtenyt sen verran hyvin laskuun, että pitänee ostaa tuo mittanauha ja mittailla miten käy senttien. Perinteisesti taitaa jumivaihe tulla kuitenkin jossain vaiheessa.

Tänään ensimmäistä kertaa juoksemassa Turun mallin mukaan. Tosin unohdin jossain vaiheessa, kumminpäin juokseminen meni ja menin 2 min kävelyä ja 5 min juoksua. Toistaiseksi hyvin rullaa.

Terveisiä epätoivon syövereistä.

Viikonloppu meni mammaa juhliessa ja syötiin tolkuttomasti 3 päivää. Jossain vaiheessa lauantaina kellot soi päässä että "HALOO NAINEN" mutta sipsit, suklaa ja pähkinät vei taas voiton.

Jotenkin en osaa pukea tätä tunnetta sanoiksi. Mä pelkään jatkuvasti sitä että repsahdan, koska tiedän että se ei ole vain se yksi karkki/sipsi/jäätelö vaan se on koko päivä, viikonloppu, viikko. Miten te puhutte itsenne ympäri tyhjänpäiväisestä syöpöttelystä?

Olen tullut siihen tulokseen että herkkuhimoni eivät johdu liian vähäisistä kaloreista tai huonosta ruokavaliosta vaan puhtaasti psyykkeestä. Minut on kasvatettu siten että ruualla juhlitaan, surraan ja paikataan tunteita. Aina kun ärsyttää niin ensimmäisenä on mielessä mäkkäri. Surullista.

Taustaksi kerrottakoon muuten että jos pienenä mummolassa söin reippaasti lounaan niin lähdettiin suoraan mäkkäriin. Mäkkäri kun ei ollut isovanhempien mielestä kunnon ruokaa. Saatoin äidin kertoman mukaan lihoa pikkulikkana viikonlopun aikana 3-5kg mummolassa. Eihän lapsi kieltäydy jos aamupalaksi saa sipsejä ja limua! Lopulta isän piti tulla vahtimaan viikonloppuvierailuita (n 1-2krt/kk) ja varmistamaan ettei isovanhemmat syötä 24h/vrk mulle kaikkea sontaa. Luulenpahan että tuolta saakka kumpuaa osa ongelmista jotka heijastuu nyt tähän mun painonhallintaan.

En tiedä oliko tässä jutussa nyt mitään varsinaista pointtia, mutta pakko oli vaan purkaa. Tuntuu suoraan sanottuna että en tule koskaan onnistumaan painonpudotuksessa.

Hei!
Olin eilen Patrik Borgin luennolla ja olipa mielenkiintoinen. Tuttuja juttuja osittain, mutta live-esityksenä elävämpi. Pääpointteja: Monet syö liian vähän aamiaisella ja lounaalla ja illalla kropan huutaessa nälkää ja mielitekoja 'repsahtavat' ja syövät överisti. Jos osaisi syödä pitkin päivää tarpeen mukaan, ei tulisi liian kovaa nälkää, jolloin vähempi riittää. Eli pitäisi syödä itseään kuunnellen ja järkevää ruokaa riittävästi. Toinen pää juttu oli, että ei saisi olla kiellettyjä ruokia. JOS yrittää olla syömättä herkkuja, niitä tulee ajateltua enemmän ja herkästi syötyäkin olennaisesti enemmän. JOs sallii itselleen suklaata silloin tällöin, voi olla että 2 Geisha palaa riittää ja tuntuu sopivalta. JOs kovin säätelee, patukka ei riitä mihinkään.
Ehkä Niinisenkin kannattaa syödä laihduttaessa vähän enemmän, niin ei niin herkästi iske syömiki vaihde päälle. Ja ihminen on johonkin asti tapojensa orja. Jos on tottunut juhlimaan tai helpottamaan jotain tunnetta mäkkärillä, se tulee mieleen, mutta ihminen voi oppia juhlimaan uusilllakin tavoilla ja ärsytyksestä voi opetella pääsemään pois jolllain muulla konstilla, vaikka se mäkkäri ensin mieleen tulee. Hyvälle ystävälle puhuminen voi olla hyvä konsti ja varmasti on muitakin. Tsemppiä!
Se PB.n kirja on mielenkiintoinen, jos haluaa tutustua lisää.

Huomenta vaan kaikille.

toivottavasti Niinisellä on tänään vähän toivorikkaampi päivä. Tuollainen kyllä varmasti vie mielen matalaksi. Itse olen kanssa tunnesyöjä, ei semmoista asiaa olekkaan mihin ruoka ei auttaisi. Vaikka uusia elämäntapoja on tässä jo opeteltu tovi niin kyllä ne vanhat tavat edelleen päätään nostaa tasaisin väliajoin. Silloin minun kohdalla auttaa se että ennen kun ratkean syömään niin pysähdyn hetkeksi, myönnän itselleni että no niin nyt taas tunnesyöppöys meinaa iskeä, ja mietin omia vaihtoehtoja A. annanko periksi "mielenhäiriölle" ja syön herkkuja, olen hetken tyytyväinen ja pitkän aikaa morkkiksessa kun repesin syömään B. pysynkö lujana ja jätän syömättä ja olen pitkän aikaa iloinen siitä että vastustin kiusta. Tähän mennessä valinta on ollut B. En halua muuhun pahaan oloon vielä lisäksi harmia syömisestä. Tärkeää on tunnistaa nuo tunnesyömisen hetket ja ottaa pieni aikalisä jossa järjellä mietitään että mitä ollaankaan tekemässä. Tokihan tämä ei varmaan kaikilla toimi mutta minulla toimii. Toinen vaihtoehto on että kun mielihalu iskee niin päätä tehdä ensin joku toinen asia, käy suihkussa, käy pikku lenkillä, katso telkkaria, soita kaverille, jotain joka vie mielesi pois, monesti halua syödä unohtuu silloin kun tekee jotain sijaistoimintaa.

Lisäksi, tässä vaaditaan lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä. Minusta kirjoituksestasi huokuu hieman lannistuminen, et usko että voit päästä koskaan tuon tilanteesi herraksi. Niin kauan kun et usko itseesi ja siihen että sinussa on voimaa voittaa tunnesyöminen niin tuskin siinä onnistut. Pitää sisuuntua, pitää päättää, pitää nähdä itsensä voittajana. Ja unohtaa kaikki vanhat tekosyyt miksi ei muka onnistu. Varmasti lapsuudessa opitut tavat on tiukassa ja on todellinen haaste muuttaa omaa toimintaansa, mutta nyt sinun pitääkin murtaa itsesi ulos vanhasta kaavasta, ne ei ole sellaisia kahleita joista ei voi päästä irti jos vain niin haluat ja päätät tehdä.

Olet vähän niin kuin tienhaarassa, pitää valita jatkatko vanhalla polulla vai käännytkö uudelle tielle, joka aluksi varmasti on kivinen, mutta tulee muuttumaan helpommaksi ja lopulta vie sinut paljon parempaan paikkaan. Kukaan ei varmasti pysty lyömään tunnesyömistä hetkessä ja helposti, joten älä lannistu jos kompastut ja repeät syömään, otat vain heti itseäsi niskasta kiinni ja jatkat matkaa.

Sanoisin tuohon koiramuorin ajatukseen siitä että mitään ei saa kieltää itseltään niin se varmasti pitää paikkaansa normaalissa olotilassa mutta tunnesyömisen kohdalla minusta ei. Silloin ei auta että antaa luvan ottaa pari palaa koska silloin edelleenki ruokkii tunnesyömistä joka pitää kitkeä kokonana pois. Tunnesyöminen pitää ohittaa kokonaan ja kun mielentila on oikea niin sitten voi ottaa ne pari palaa suklaata koska silloin oma mieli on vahvempi ja pystyy pysymään siinä parissa palassa ja koska tunnesyömisestä halutaan päästä kokonaan eroon, ei vain lievittää sitä. Tuo ajatus aamu / päivä painotteisesta syömisestä varmasti auttaa kaikkia, samoin kun säännöllinen syömisrytmi.

No niin... tässäpä P1ppurisen aamupaasaus taas. Tunnesyöminen on lähellä sydäntä joten siitähän minulla aina juttua riittää. Toivottavasti Niininen kirjoitukseni antoi uudenlaista mietittävää ja löydät itsestäsi voiman kamppailla tunnesyömistä vastaan. Varmasti siihen pystyt mutta ajatusmaailman muutosta se tarvii. Ja nyt kun on viikonloppu mennyt pieleen niin lopeta siitä kärvistely ja itsesi syyttäminen, se vaan pahentaa tilannetta ja altistaa uusille repsuille. Reipas ote omasta niskasta ja takaisin ruotuun. Parin päivän syöminen ei vielä tuo läskiä vyötäröön vaan nestettä kroppaan joten kun katkaset mässäilykierteen nyt niin vahingot on helposti korjattavissa.

Mukavaa päivää kaikille