^
Mä olen hyvä itsehillinnässä silloin kun seurassa on joku muukin joka syö vain vähän, mutta esim. miehen kanssa tulee aina vaan vedeltyä hirveet överit...

Siis what?!? Vaaka näytti 71,8kg! Noh, toisaalta mun paino on aina ollu sellanen, että ensin jumitetaan ikuisuus, sitten pudotetaan rytinällä jonkin verran ja sitten taas jumitetaan kuukausitolkulla.

Onnea viherpeukalolle, eiks ole mahtava tunne!

Joo, kattelin tuolta noita Allin käyttäjiä, mutta en koe olevani varsinaisesti käyttäjä... Sen käyttämiseen pitäisi kai olla yli 30 indeksi. Toiseksi arvelen, ettei se ole terveellistä, koska silloinhan ei imeydy rasvaliukoiset vitamiinit ja kyllähän rasvaa tarvitaan, varsinkin jos liikkuu, energiantuotantoon.

Olen ajatellut kokeilla sellaista Fröbelin Palikat-jumppaa. Jos hyppisi läpi tunnin levyltä kaikki ne leikit niin varmaan palaisi energiaa ja olispahan tullut porukassa kersan kanssa loikittua. Ihan pitää sykemittarin kanssa kyllä testata.

tiistaina, 27. huhtikuuta 2010 klo 06:13 viherpeukalo85 kirjoitti::
^
Mä olen hyvä itsehillinnässä silloin kun seurassa on joku muukin joka syö vain vähän, mutta esim. miehen kanssa tulee aina vaan vedeltyä hirveet överit...

Onnea hienosta rajapyykin lähenemisestä.. Itselläni taas junnaa, mutta eiköhän se tästä..

Vielä tuohon itsehillintään niin hauska miten mainitsit että miehesi kanssa sulla lähtee mopo käsistä, mutta seurassa jossa muut syö vain vähän osaat itsekin syödä vain vähän.. Mulla on meinaa juuri niin toisinpäin kuin voi olla.. Mieheni seurassa osaan hienosti närppiä herkkuja tosi pienissä määrin ja ilomielin katsoa kun toinen mussuttaa, mutta en sitten muiden seurassa tuota osaa.. Mulla varmaan osin johtuu siitä että mieheni tietää kuinka kauan olen laihduttaa yrittänyt, ja ehkä siksi hänen seuransa saa minut yrittämään enemmän, ettei hän vain katsoisi minua sillä ilmeellä että taas tulee epäonnistuminen.. Sitten taas omat ystäväni eivät niinkään tiedä "paino-ongelmistani", ja ovat tottuneet siihen että syön paljon, joten heidän seurassaan en tunnu häpeilevän.. Pitäisi varmaan kaikille ystävillekin kertoa että olen nyt tosissani ja pyytää heitä sitten huomauttamaan kun alkaa käsi käymään herkkupöydässä liian usein..

Just käytiin likan kanssa pururadalla (!) tunnin rataslenkki, kävin hapoilla aika monesti. Just nyt ei jaksa jumpata enää, mutta olkoon huomenna se päivä sitten. Sitten voi laittaa fanipostia bändille, että äiti laihduttaa teidän tahdissa ja kaikilla on kivaa!

Lisäys vielä: Nyt on tavoitetta jo vähän enrattu tikkeriin. On niiiin motivoivaa seurata lenskarin etenemistä, mutta nyt siirtyi maali taas kauemmas. Olkoon se siellä jo odottelemassa uutta ketjua. Mulle ei tuokaan maali ole vielä se lopullinen eli normaalipaino, mutta en jaksa nyt ajatella sitä. Eikös välitavoitteet ole juuri siksi, ettei tarttis ajatella niin masentavan kauas?

Vitsit, suuren ilon tunteita herännyt tänään: kävin hypermarketissa sovittamassa uusia urheilurintaliivejä ja siinä isosta peilistä itseäni katsellessani näytin TIMMILTÄ, nimenomaan vyötärö. On tosin suuri mahdollisuus, että peili oli semmoinen vähän kaventava, mut se ei tätä huippufiilistä latista lisäksi, samaisella reissulla ostin jos jonkinmoista hedelmää ja tein siitä hedelmäsalaattia, jota on nyt maha täynnä ja sitä on vielä hirmuisesti jääkaapissa. Hyvää ja kasvispallo vihertää niin kauniisti

Tämän aamun painolukemaa (joka on lähempänä seiskaviitosta kuin seittemääkybää) en enää mieti ollenkaan, eiköhän se alaspäin taas lähde liikkumaan. Lisäksi olen ylpeä, että lähdin sinne hypermarkettiin, enkä tohon lähisiwaan, josta olis saanu samat hedelmät, muttei 20:ta minuuttia tehokasta pyöräilyä.

Liikunnan riemukin on alkanut taas löytyä ja mielessä siintää kuva pienemmästä peilikuvasta.

tiistaina, 27. huhtikuuta 2010 klo 06:13 viherpeukalo85 kirjoitti::
^mutta esim. miehen kanssa tulee aina vaan vedeltyä hirveet överit...

Mulla meinaa olla sama poikaystävän kanssa Sitä jotenkin heittää homman läskiksi kun toinen syö herkkuja tms. ja tulee otettua sitten vaikka samanlaisia annoksia kuin toinen, ja muutenkin vähän lepsuiltua. Ärsyttävä ilmiö

HeMPee , mulla varmaan noi miehen kanssa vedetyt överit johtuu siitä, kun mun mies on aika iso niin yritän vedellä hirveää tahtia sitä sapuskaa ettei mies söisi kaikkea ja lihoisi entisestään... Se kun syö kaiken mitä on.

Tänään tuli vähän herkuteltua... huomenna syön pizzaa Saas nähdä kuinka vaakalukemalle käy.

Morjes!

Piiiitkästä aikaa taas tulin tännekin moikkaamaan! Tsemppiä kaikille! Monilla näyttää menevän hienosti ja jos jumittaakin niin keväästä ja kesän tulosta saa uutta stemppiä eikös juu?

Mulla on vihdoin lähtenyt paino laskuun ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Mullehan kävi niin että kun 75,5 kiloisena taas tän projektin aloitin niin piti kerätä tuota lähtöpainoa vielä muutaman kilon verran että sai kunnon alkuvauhdit... Nyt olen päässyt 76,5 kiloon, eli lähtöpainoakaan en ole vielä tavoittanut, mutta olenpahan jo tullut alaspäin...

Nyt kun jaksais oikein tsempata vielä pari viikkoa niin tää alkais taas sujua helpommin, ilman että jatkuvasti täytyy taistella ittensä kanssa.

Mitenköhän tuo vappu? Tuokohan kaksi päivää munkkeja, skumppaa ja muita herkkuja painon taas nousuun vai saanko hallittua itseni...

Aurinkoista VAPPUA kaikille!

Hämmästys oli taas suuri aamulla: taas puoli kiloa pois, olen jo lähempänä 70 kiloa kuin olin saattanut kuvitellakaan! Enää 0,5 kg tavoitteeseen... Torstaina mulla on taittovirheenkorjausleikkaus ja olisin halunnut että siihen mennessä pääsen 70 kiloon. Jos nyt tahtois kikkailla vesillä ja paastoilla sun muilla niin saattais päästäkin siihen, se, mitä järkeä hommassa on, on taas toinen tarina. En ole kyllä järkeviä arvoja edustanut ennenkään.

Vappu... Vois päättää ennen vappua, montako munkkia tai tippaleipää saa aukkoonsa sulloa. Ei se elämä saa olla vakavaa tahkoamista, mutta tämä vappu menee ainakin rauhallisesti, kun suojalasit silmillä viuhtoo menemään.

Onneksi olkoon Bender, maaginen 70 kg raja on lähellä

Ja tsemppiä leikkaukseen!

Puhuin ystäväni kanssa Vapunvieton kiusauksista ja hän totesi että ei maailmasta herkut lopu vaikka kuinka niitä ahtaisi itseensä.... siispä niitä odottaa polullamme, kulman takana voi olla vielä herkullisempaa, ihanaa herkkua... kannattaa siis miettiä mihin satsaa!