Heissan!

Olen 18- vuotias lukiolaistyttö, ja olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut terveydestä. Koskaan en ole ollut ylipainoinen vaan aina hoikka (167/54), mutta liityinkin kiloklubiin sen mielenkiintoisen foorumin vuoksi ja koska kannatan paikan painonhallintaideologiaa! Lisäksi tämä on ihan hyvä tapa pitää virtuaalista ruokapäiväkirjaa, joka on ihan hyödyllinen yleisen terveyden kannalta vaikka ei painonpudotusta tavoittelekaan.

Itse seurailen ravintoaineiden saantiani ja kunnollista syömistä ihan vain siksi, että sillä on hirveän suuri vaikutus psyykeeseen jonka olen oppinut huomaamaan. Lisäksi olen ravitsemuksesta muutenkin kiinnostunut ja mahdollisesti haluaisin tulevaisuudessa opiskella alaa kielten lisäksi, mutta ken tietää mitä tuleman pitää.

Aurinkoista kevättä kaikille kokoon katsomatta ja terveitä eväitä!

Hei kaikille!
Viikon harjoittelua takana, painoa on reilusti tiputettavana ( bmi40.7) . Minä olen anorektikosta nuorena 19 vuotiaana, joutunut nyt aivan toiseen ääripäähän 38 vuotiaana, enkä tunne ihteäni ollenkaan niin isoksi mitä kaikki tilastot väittää, tosin en aikanaan tuntenut itseäni niin hoikaksikaan mitä olin.. Minun heikkous varmaan on viikonloppujen herkuttelu, arkipäivät syön hyvinkin "nätisti". Kalorien laskenta on aina ollu yhtä hepreaa mulle, nyt olen merkannut kaikki ylös (niin hyvin ja tarkasti kuin osannu) ja saapas näkyä lähteekö paino alas...minustakun tuntuu että tarvi kuin lihatiskin ohi kävellä niin, kaikki on minussa Liikkumaankin olen innostunut, arkisin nyt ainakin aluksi..pienillä välietapeilla,ja elämäntapoja muuttamalla, iliman dieettiä... kesäksi kuntoon, vuodesta vaan en vielä tiedä

Täälläkin yksi uusi laihduttaja esittäytyy. Olen 37v nainen, BMI ollut ylipainon puolella suurimman osan aikuisiästä. Pitkään olin lievän ylipainon puolella, viimeiset n 5 v paino on ollut 90+ kiloa. Viime syksynä aloitin terveellisemmän elämän liikunnan muodossa. Ajattelin / toivoin, että se olisi heijastunut painoonkin, mutta ilmeisesti muutokset syömiseen eivät ole olleet tarpeeksi suuria. Nyt siis aktiivisemmin liikkelle tälläkin saralla.

Tavoitteeni olisi pudotella painoa alaspäin 6 alkaviin lukuihin. Rauhallinen tahtikaan ei haittaisi välttämättä, jos vain edistystä tulee.

Heissan!

Minä myös yritän päästä raskauskiloista pian eroon!Niitä kun paljon tulikin.Maltillisesti nyt yritän kun imetän kuitenkin vielä.

Ikää on 33 vuotta ja pituutta 168 cm.Nyt on painoa 79,4kg,lähtöpaino oli päälle 97 kun synnärille menin.Omaan 68kg:n painoon on kuitenkin vielä paljon matkaa.Lähinnä vaunujen kanssa kävelemällä ja järkevästi syömällä yritän tavoitteeseen päästä.Herkut vaan tuppaa ainakin viikonloppuisin livahtamaan mukaan ruokalistalleni!No,en halua olla itselleni kuitenkaan liian ankara näin imettäessäni.

Tsemppiä sekä laihempaa ja terveempää kevättä itse kullekin!

Heissan!

Täällä myös tuore kiloklubilainen. Ikää 24 vuotta, Viime vuoden lopulla rikoin oman henkilökohtasen painoennätyksen ja vaaka näytti 3 -numeroista lukua! Sillä hetkellä tuntu et koko maailma kaatuu päälle. Oon koko elämäni ollu lihava, mutta nyt meni niin yli. Oon kavereille aina läpällä heittäny että jos joskus menee 100 rikki niin tämä tyttö päättää saman tien elon maan päällä. Ei nyt kuitenkaan ihan näin...
Tuo hetki kyllä masensi niin kovasti, että tuntu parhaalta vain luovuttaa. Oon koko elämäni ollu keskittyny omaan painooni ja lihavuuteni. Tuntuu etten mä mitään muuta ajattelekaan. Ajattelin että annan olla. Mutta eihän se ihan niin käy.
Nyt siis heataan uutta pysyvää vaihdetta silmään, jos tältä sivustolta sais siihen apua.
Kevät tulee ja aurinko paistaa ehkä siitä saa tarvittavaa energiaa jaksamiseen.

Hei, olen viisikymppinen nainen ja olen laihduttanut ja lihonut, laihduttanut ja lihonut. Välillä olen jo luovuttanut ja ajatellut, että läski on ikista. Nyt on hyvä motivaatio ja uskon, että kiloklubin avulla pääsen eteenpäin. Mittani ovat 166/104, hui kauhistus.

Heei!
Olen 18-vuotias tyttö tampereelta, joka on tyylikkäästi lihonnut puolen vuoden aikana 12 kiloa.. Siitä saan kiittää huonou itsekuria ja 3 vuotta kestänyt ahmimishäiriötä.. Mutta ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa oikeasti sen laihduttamisen, koska vaatekaapissani ei ole enää mitään päälle pantavaa

painan tällä hetkellä 62-64 ja tavoitepaino on 50-52, mitä painoin vielä syksyllä... Pituutta löytyy huikeat 159 cm Toivon mukaan kesän alussa en näytä enää sinivalaalta, joka on ajautunut rantaan tavoite olisi vaikka 56 kiloa Toivottavasti löydän täältä ystäviä ja tukea, että pystyn vihdoin saavuttamaa tavoitteeni ja pysyvästi, koska keinot alkaa olla jo lopussa..

Hei vaan!

Liityin tänään klubiin ja innolla odotan tässä porukassa pääseväni 20 kilosta eroon. Olen lähes 60 v ja on aika saada itsensä kuntoon!!! Kävin lenkillä tänään pitkästä aikaa, siitä se lähtee...toivottavasti.

Hei

Olen 42-v. toimistotyöläinen Vantaalta. Minulla on mies ja kaksi koululaista. Olen vuosien varrella yrittänyt monta monta kertaa, kaalisoppaa, nutrausta, painonvartijoita. Aina on into loppunut kesken.

Karkinhimosta en kärsi, mutta suolaisen kyllä. Olen 42-v. ja potku painonpudotukselle tai oikeastaan kehotus tuli lääkäriltä. Olen lyhyt ja paksu, nyt kokoa 52. Joskus muinoin olin kokoa 36 ja vannoin, ettei minusta ikinä tule tuollaista läskiä...

Verenpaineeni huiteli vaarallisissa lukemissa tammikuun lopussa, samoin verensokerit koholla ja kolestrolit myös. Metabolinen oireyhtymä. En halua siirtyä enää kokoon 54 tai vaihtoehtoisesti valkoiseen pukuun, jonka saa puupaketissa.

Kai se on vasta diabeteksen ja sydäninfarktin uhka, joka minut järkiini saa. Rakastan kävelylenkkejä, mutta ongelmana on selän kulumavika ja skolioosi, välillä on hyvä kävelypäivä, välillä unelmoin kantotuolista..toivon että läskien lähdetyksen myötä voisin saada helpotusta myös selkäni kanssa.

Hei!

Olen 47v tietokonenäppäinten kuluttaja ja yhden lapsenlapsen vaari. Lapsemme ovat jo aikuisia, joten nyt taitaa olla aikaa myös omalle elämälle.

Minulla ei ollut paino-ongelmia vähän yli kymmenen vuotta sitten, kun asuimme kaupungissa ja kuljin pyörällä töihin. Siihen aikaan en ymmärtänyt ollenkaan, miksi painon pitäminen normaalilukemissa on hankalaa. Ihmettelin rakkaan vaimoni toistuvia painopudotus "kisoja".

Oman burnoutin ja masennuksen jälkeen en enää ihmettele muiden ihmisten paino-ongelmia. Minulla on noin 20 kg ylipainoa. Suurin osa on tullut viimeisen viiden vuoden aikana.

Rakas vaimoni on yrittänyt kannustaa painon seurantaan ja syömään terveellisemmin mutta harvalla miehellä se auttaa. Minua se ärsytti ja yhä vähemmän huolehdin omasta syömisestä, painosta ja liikkumisesta. Mutta burnout ja masennus ovat olleet kuin lähtölaskenta elämäntapojen muutokseen. Nyt katson työtä, elämää, läheisiä ihmisiä, työkavereitani ja itseäni erilaisin silmälasein. Mutta lähtölaskenta on näköjään kestänyt kolmisen vuotta ennen kuin myönsin itselleni, että olen lihava ja minun itse pitää tehdä asialle jotain, etten kuole sydänkohtaukseen kuten isäni.

Olen utelias, miten klubi tukee minua ja muita elämäntapojen muuttamiseen. Siitähän tässä asiassa taitaa olla kyse. Iltanapostelu on minulle varmaan hankalin tottumus.