Hei.
Mukava et joku muukin uusi kuin minä. Olen 32-vuotias pohjois-karjalasta. Painonpudotukseni alkoi reilu 3 vuotta sitten,painoa sain tiputettua 25kg. Noin vuoden aikana paino pikkuhiljaa noussut 5kg. Tavoitteena ainakin20kg saada vielä pois. Aloittelin kiloklubissa maanantaina.
Kävelysauvoista, ite oon 160 ja mulla 105 cm sauvat. En o varma,mut jotenkin se liitty kyynärvarren 90 asteen kulmaan. Pahoittelen etten tiedä...

Minä olen 155 pitkä ja minulle 105 cm mittaiset kävelysauvat on passelit, tulee hyvä kulma käteen. Siis kun käsi roikkuu olkapäästä alaspäin ja pitää kiinni sauvasta ja sauva on kohtisuoraan maata vasten niin kyynärpää on 90 asteen kulmassa.

0,68 x 155 = 105,4

Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Hei vaan kaikille

Ensiksi pyydän anteeksi puusilmäisyyttäni, olen ollut kiloklubissa jo tasan viikon ja vasta nyt huomasin esittelyn.

Olen siis RuttuRuusu, keski-ikäisyyden ytimestä eli 48 vuotias, viiskymppiset lähestyy uhkaavasti ensi vuoden lopulla

Pituutta minulla on sopivasti 174 senttiä, mutta painoa oli viikko sitten 97 kiloa, josta viikon aikana hupsahti pois jo jotain. Pitempi esittely on päiväkirjassani. /foorumi/#Thread:15769,0

Kuulun sarjaan aina laihiksella ja jokaisen kuurin jälkeen paino on hiipinyt takaisin. Toivottavasti täällä saisin hermoja kiristävät laihdutuskuurit jätettyä taakse ja paino laskisi pysyvästi järkevällä tavalla.

Eilen tein tänne profiilin ja toivottavasti alkuinnostus kantaa vähän pitemmällekin, alkuvaikutelma on positiivinen. Olen aina ollut hoikka ja luottanut aineenvaihduntaani, kunnes viimeaikoina olen huomannut, ettei mitkään vaatteet enää mahdu päälle. Tein perinteisen laihdutuslupauksen uutenavuotena ja tähän mennessä vuotta on menty pelkkää takapakkia.

Ikää on 24 ja kiloklubin painoindeksilaskuri läjäytti sen ruman sanan eteen - ylipainoinen. Se on aika kova paikka, kun mies muistaa 10 vuoden takaa vielä sen kun painoin 45 kg ja nyt vaaka näyttää pahimpina päivinä 60kg. Tietysti vanhemmatkin nähdessään kommentoivat pyöristymisestä, joka ei valitettavasti johdu tulevista lapsenlapsista, vaikka sitäkin on tässä yritetty..

Täältä yritän ensin saada selvyyttä siihen, paljonko kaloreita oikein syön, koska kuvittelen syöväni normaalisti. Jos selviäisi se kilojen karttumisen syy tässä alkajaisiksi. Kuntoilija en ole koskaan ollut, mutta kai sitä täytyy yrittää tsempata nyt, kun ne täytyy tänne laskuriin laittaa näkyville. Motivaatiota etsiessä! Hienoa kun on tämä foorumi, missä voi sielunsiskoilta saada uutta potkua!

Hei kaikki,
olen 17-vuotias, melkein ylipainoseksi lihonut tyttö.
Lihoin kilpirauhasen vajaatoiminnan vauhdittamana 15kg, maaliskuusta tähän päivään on kilot tulleet.
Ennen olin siis 58kg, hoikan ja sopivan lihaksikkaan vartalon (vaikken silloin sitä tajunnut) onnellinnen omistaja, nyt olen 73-74kg valas.
Pituutta on 172cm, bmi oli siis ennen sen ideaali 19,3 suunnilleen.
Tavoitteena 60kg, jahka tyroksiini alkaa toimimaan, sain nimittäin lääkityksen vasta
Siihen voi mennä aikaa, mutta päätin ryhdistäytyä nyt jo valmiiksi täältä lohtusyömisen keskeltä, etten enää kartuttaisi kiloja...

Esittäydynpä minäkin. Eli eilen tein profiilin tänne. Ikää on kertynyt parin viikon päästä 42 v tälle Espoolaisrouvalle, 168 cm pitkä ja painoa n 106 kg ja tarttis teherä jotain... Tukeva olen ollut lapsesta saakka ja aikuisiän laihdutellut jos jonkin kuurin mukaan. Eli jojoilijahan minä olen valitettavasti ollut. Viimeksi hoikempi aika oli seitsermän vuotta sitten jolloin halusin mahtua kauniiseen hämekkoon ja silloin mahduin. Häiden jälkeen muutto tänne Espooseen ja passivoituminen liikunnan suhteen, raskaus ja soppa oli valmis. Kaikki pudottamani kilot tulivat takaisin.

Se mikä nyt taas laittoi alottamaan on että en pääse tarvitsemaani leikkaukseen jos en saa painoa pudotettua. Tarkoitus olisi että en laihduta vain leikkausta varten, sillä silloin ne tulevat korkojen kera heti taas takaisin, vaan että saisin kokonaan uuden asenteen syömiseen ja liikkumiseen. Haluaisin taas tuntea hyvän olon ja energisyyden ja olla tyytyväinen vartalooni. Tällähetkellä kuljen kokovartalopeilien ohi silmät kiinni... En hae mallinmittoja vaan sitä että on hyvä olla ja painoni ei ole este esim lasten klanssa peuhaamiselle. Olen innokas aloittamaan kaikkea uutta, mutta laiskuus vie voiton parin viikon päästä tai yleensä viimeistään sillon jos lapsi sairastuu tai tulee muuten vaan mielipahaa. Siis tunnesyöpöksikin itseni tunnistan kyllä.

Toivottavasti löydän sopivan keskusteluryhmän josta saisin tukea vaikeiden hetkien yli ja eihän tuo lenkkiseurakaan olisi pahitteeksi, mutta ennen kaikkea aikaa olisi järjestettävä itselleni itsestäni huolehtimiseen.

Hei kaikille.

Olen uusi klubilainen, ollut jàsenenà noin vajaat 2 tuntia

Olen ulkosuomalainen Etelà-Euroopasta ja kiloja on karttunut viime vuosina tasaiseen tahtiin (strategiset mitat nyt 86 kg, 167 cm). Pààsin viisi vuotta sitten Paikkaireiden avulla eroon ylimààràisistà, mutta nyt kahden raskauden seurauksena olen palannut entisille luvuille... Tavoitteena olisi rikkoa 70 kg rajapyykki. Aika on kortilla sillà kàyn kokopàivàtòissa ja kotona on kaksi pientà lasta, mutta haluan silti yrittàà ja panostaa tàhàn ihan tosissaan. Jos se on kerran jo onnistunut, niin miksei nytkin?

Liikuntaa harrastan kohtuudella ja vaihtelevalla menestyksellà...

Kaipailen jotakuta joka tsemppaisi ja motivoisi jaksamaan!

Hei

Profiilin tein tänne muutama päivä sitten. Olen 43 vuotias, ja asustelen Savossa. Painoa on kertynyt lähinnä viimeisen kymmenen vuoden aikana, sitä ennen olin hyvinkin hoikka nainen (koira piti emännän hoikkana). Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki täysi-ikäisiä. Painoa pitäisi tiputtaa n. 12 kg (tällä hetkellä 77 kg). Pituutta 162 cm. Vuorotyö vaikeuttaa ainakin omalla osallani laihdutusta. Elämän rytmi on todella epäsäännöllinen. Kaipaankin kokemuksia muilta vuorotyötä tekeviltä, miten hoitavat esim. yövuorojen ruokailun (lähinnä yövuoroihin valmistumisen ja niiden loppumiseen liittyvät ongelmat).

Moikka

Täällä 34v yhden lapsen äiti, jojoilija, tressi/tunnesyöppö

Olen "vanha" klubilainen, jo 2009 liittynyt, välillä enemmän ja välillä vähemmän palvelua käyttänyt, mutta nyt ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne.
Liittyessäni syksyllä 2009 painoa oli kuukausi lapsen syntymän jälkeen 80kg, ennen raskautta 86kg. Pari vuotta paino pysyi suht kurissa, mutta syksyllä 2011 lähti reippaaseen nousuun ja vuodessa tuli 10kg lisää. "Syitä" polvivaivaa ja sen leikkaus, tressiä koulun aloittamisesta ja rakennusprojektista, uupumusta...

2013 alkuvuosi meni lähinnä siihen että lueskelin täällä, ketjuja nutrilet, dukan, juttailijat, paastot, pätkäpaastot.. Seurailin kuinka paino muilla lähti laskuun ja ajattelin että aloitan sitten sen mikä tuntuu muillakin parhaiten toimivan Sitten aloitin yhtä sun toista, mutta aina tyssäs heti parin päivän päästä, yleensä näihin, miten niin en voi syödä sitä tai tätä tai tota, edes niitä "terveellisiä" ruokia?

Näin jälkikäteen oikeen naurattaa ja vähän harmittaakin että olis voinut jo koko vuoden pikkuhiljaa pudottaa painoa ihan vaan vähentämällä herkkuja ja turhia naposteluita, kohtuullistanut annoksia, lisännyt protskua ja vähentänyt hiilareita, kuten toukokuusta asti olen tehnytkin ja alkanut käymään kävelylenkillä 2-3 kertaa viikossa, alle tunnin lenkkejä välissä parin minuutin juoksupätkiä. Juhlissa ja kylässä syön mitä tarjotaan, kohtuudella, ravintolassa syön mitä mieli tekee, pari salmiakkia menee päivittäin kahvin kanssa.

Noin 5kg painoa lähtenyt 5kk, nyt vasta tajusin että eihän tässä mikään kiire ole, kumpa vaan motivaatio pysyisi eikä katoaisi taas...

Yksi tyyli sopii yhdelle ja toinen toiselle, tsemppiä kaikille tasapuolisesti

Tässä myös uusi klubilainen! Olen 28-vuotias ja asun Tampereella. Aloitin (pitkän tauon jälkeen) täällä Kiloklubissa puolitoista viikkoa sitten. Olen ollut ylipainoinen aina, tosin vaikka nuorempana pidin itseäni ihan norsuna niin näin jälkikäteen katsottuna silloisissa valokuvissa olin ihan nätti ja solakka, vaivaiset 75 kg ja rinnat vielä "aisoissa". Pituutta minulla on siis 166 cm. Nykyään painoa on sen 94, josta aloitin puolitoista viikkoa sitten, ja tällä hetkellä 91 kg.

Viimeiset 20 kg tulivat salakavalasti 20 ikävuoden jälkeen, hitaasti 7 vuoden aikana. Mokomat keräsivät tuohon vyötärölle ison makkaran ja huononsivat kuntoa (myönnettäköön, että myös tupakoinnilla oli osansa), kun ei enää tehnyt mieli harrastaa arkiliikuntaa. Nyt 28-vuotiaana havahduin siihen, että en minä tästä enää nuorene, pakko on tuolle kunnolle jotain tehdä. Viimeksi olin täällä Kiloklubissa vuonna 2011, kun olin painavimmillani (98 kg), enkä kyllä sitten koskaan ole nähnytkään tuon vaa'an heilahtavan yli 100 kg. Onneksi suunta on hyvä, vaikka silloin viimeksi yritys jäikin puolitiehen.

Olen nyt tämän reilun viikon aikana pitänyt sellaista 500-900 kcal vajetta (Kiloklubi suosittelee minulle -650 kcal), eli syönyt 1300-1700 kcal päivässä. Tuo 1300 kcal alkaa olla jo alarajoilla, mutta ne ovat tulleet ihan luonnostaan viikonloppupäivinä (nukun pitkään, koko päivä kotona, ei mitään kulutusta - näin vähän söin "kalsaripäivinä" jo ennen laihdutusta). Valitsin tuollaisen vajeen, koska tuossa kalorimäärässä on helppo pysyä ilman nälkää. Yritän myös jättää kaiken valkoisen viljan pois. Onneksi rakastan kasviksia ja minulla on ihan hyvä tietämys terveellisestä ruoasta jo valmiiksi - ongelmana on yleensä laiskuus ruoanlaiton suhteen, köyhyys ulkona syömisen suhteen ja myöhäiset ruokailuajat = on jo ehtinyt tulla kauhea nälkä. Tähän siis nyt yritän muutosta.

Vähintään kaksi palleroa pyrin pitämään vihreänä, tosin herkkupäivänä eli tuttavan häissä kalorit menivät +-0 ja pääsin parhaimmillaan keltaiseen, vain kasvikset vihreinä. Vaikein on minulle tuo energiapallero - eilen olisi ollut kaikki muu vihreällä, mutta sitten energia herjasi punaisena liiasta proteiinista! Kuitukin on joskus vaikea pitää vihreänä, kun en käytä mitään kuitulisiä tai leseitä.

Arkiaktiivisuuteni on ihan olematon (bussilla liikun joten lähinnä bussipysäkille kävelyt ja kaupungilla liikkuminen), joten merkkasinkin itselleni ykköstason. Merkitsen erikseen liikunnaksi vähintään 10-15 min kävelyt (lähes päivittäin) sekä kuntopyöräilyn kevyellä tasolla, jota yritän tehdä näin alkuun 15-20 min noin 4 kertaa viikossa, takapuolta totuttaakseni Liikuntaa en ajatellutkaan sen kummemmin aloittaa, ehkä sitten painon pudottua vähän jotain muokkausta. Rintani ovat valtavan suuret (sukurasite vahvistettuna ylipainolla), ja jos ne tästä vielä joko kasvavat tai toisaalta laihduttaessa "tyhjenevät", niin sitten edessä lienee rintojen pienennysleikkaus (tuttu juttu meidän suvussa). Sekin olisi turvallisempi, jos BMI olisi kohdillaan.

Lopullinen tavoite on, että paino putoaisi ja jäisi ihannelukemiin, jotka minulle olisivat siinä BMI 25-26 hujakoilla. En halua olla laiha, haluan voida hyvin. Ensimmäinen tavoite on kuitenkin saada tuo BMI alle 30:n.