Heps!

Tällä tyttösellä ikää 28, pituutta 165, painoa 59. Ammattina hoitsu ja teen pelkkää yövuoroa. N. 5 vuotta sitten laihdutin melko ripeään tahtiin n. 30 kiloa, alimmillaan painoa oli 53 kg. Tyylini laihtua oli vähintäänkin epäilyttävä. Eipä niistä ajoista kyllä juuri mitään edes muista, niin vähillä syömisillä olin. Aamulla söin pienen annoksen puuroa ja join kahvia, päivällä söin vähän porkkanaraastetta jossa oli jalapenoja ja ananasta, päiväkahvin kanssa saatoin syödä omenan, sit illemmalla rahkaa, siihen vähän jukua ja marjoja. Iltapalaksi ehkä saatoin syödä ananasta tai marjoja. Sanomattakin selvää, et eipä hirveesti jaksanu liikkua.. Kävelylenkeille meinasi kuukahtaa.. Ihmiset kauhisteli, mikä tauti mulla on, niin väsyn näköinen olin aina.

Ennen oli ennen, nyt on toisin.. Nykyään liikunta on intohimoni! Käyn n. 6 x viikossa salilla, vuoropäivin punttia ja aerobista. Lisäksi kävelen (omasta mielestä) paljon. Vapaapäivinä on myös kiva käydä esim. uimassa. Joten liikkumiset on mallillaan, lähtö salillekin tulee selkäytimestä.

Mutta se syöminen, itsetunto, syyllisyys.. Kun on kerran painanut 53 kg, 59 kg tuntuu jättiläisen painolta!! Järki sanoo, että syötävä on, mutta joka suupala tuntuu synniltä, oli sitten kuinka terveellistä tahansa. Ajoittain jopa vihaan itseäni, usein inhoan katsoa esim. reisiäni. Aiemmin ne oli todella kiinteässä kunnossa, mutta yhdessä vaiheessa elämääni oli kausi, jolloin millään ei ollut mitään väliä. Ei syömisellä tai liikkumisella, stressi, huoli ja ikävä vei voiton. Nyt sen elämänvaiheen jälkiä korjaillaan. Yritän löytää kultaisen keskitien ruuan ihmeellisessä maailmassa. Vaikka se yötyötä tekevänä on HANKALAA. Lisäksi yöduunin aiheuttama turvotus, väsymys, vatsantoimintaongelmat etc..

Ehkä kaikkein isoin homma on pään sisällä! Pidän koko ajan itseäni lihavana ja rumana. Perintönä olen saanut pyöreät muodot.. vaikka olen hyvinkin sopusuhtainen.. Vielä kun joskus oppis, et kaikki ollaan erilaisia ja aina on joku joka on hoikempi, kiinteempi, kauniimpi, paremmassa kunnossa.. mutta minäkin oon ihan ok. Joskus jopa miehiltä saa kehuja, joten ei kai sitä ihan lihavalta petolinnun peräpäältä näytä!!

Kaikille tahdon toivottaa liikunnallista kevään odotusta ja tsemppiä!! Ja muistakaa: HYMYILEVÄ IHMINEN ON KAUNIS!!!

Heippa!
Olen 26-vuotias 2 lapsen kotiäiti. Ikinä en ole ollut hoikka, normaalipainoinen olin juuri ja juuri puolen vuoden verran ennen poikieni syntymää. Paino on sahannut ylös alas raskauksien ja laihdutusten kanssa. Nyt olis tarkoitus saada itselle uusi kroppa.
Ongelmat on aina ollut syömisessä. Koko ajan tekee mieli jotain ja se on todella inhottavaa Liikuntaa olen kyllä tykänny harrastaaa koulussa, mutta yksin kotona se on tylsää. Jos tässä nyt oppisi siitäkin pitämään. Asutaan maalla joten ohjattua liikkuntaa on aika vähän (seli seli)
Toivottavasti nyt onnistuu!

Heissan!

Pitäisköhän jonkinlainen esittely ittestään kirjuutella, jos se vaikka potkis vähän paremmin liikkeelle...

Elikkäs oon 4kk vanhan pikku prinsessan äiti, ikää 32vee. Ennen äitiyslomaa opiskelin ja tarkoitus olisi sinne mennä takaisin tän ns. "loman" loputtua.

Aloitin painonpudotuksen & elämäntaparemontin reilu vuosi sitten ja se lähtikin aika hyvään alkuun, paino putosi n 0,5kg viikossa, kunnes tuo pikkuneiti ilmoitti tulostaan. Raskauden aikana sain aika hyvin kilot pysymään kurissa, osittain diabetesruokavalion ansiosta (kärähdin sokerirasituksessa ). Koko aikana tais tulla jotakuinkin 6 kiloa. Mutta mutta, neidin syntymän jälkeen painoa onkin sitten tullut lisää Tarkoitus kyllä pitää se samassa tai saada vähän laskemaamkin, mut suunta onkin ollut tyystin toinen.

Nyt oon päättäny ottaa itteeni niskasta kiinni. Kaveri sai jo houkuteltua punttisalille kerran viikossa ja pari-kolme kertaa käyn pesistreeneissä. Muina päivinä tulee sitte käveleskeltyä vaunujen kanssa, mutta tunnen vähän syyllisyyttä siitä, että ne lenkit on aika lyhyitä.... Suunnitelmissa olis ottaa personal trainer tähän hommaan mukaan, kun vaan sais soitettua sille...


"Tutkimusten mukaan 14 ihmistä kymmenestä pitää suklaasta"

Hei!

Olen 22-vuotias opiskelija. Liityin tänne jo syksyllä ja sainkin Klubin neuvojen avulla painoa alas muutaman kilon, kunnes tuli joulu ja kaikki hyvät päätökset unohtui... Nyt olen kuitenkin taas päättänyt aloittaa uuden elämän ja ajattelinkin kirjoittaa myös tänne foorumille tällä kertaa.

Olen taistellut painon kanssa ihan pienestä asti, mitään merkittäviä laihdutuksia en ole tehnyt, välillä muutama kilo on lähtenyt, mutta tullut sitten yleensä korkojen kanssa takaisin..

Suurin ongelmani on syöminen, minulla on jatkuva makeanhimo ja syön pizzaa ym rasvaista ruokaa mielelläni. Nyt olen tehnyt niinkin hyvän päätöksen, etten osta makeisia ennen pääsiäistä yhtään ja muutenkin tarkkailen syömistä enemmän.

Toivotaan että tämä nyt tästä lähtisi oikeaan suuntaan!

Hei,
Täällä reilu viiskymppinen nainen, kuka päätti viime viikonloppuna että nyt lähti kilot Taas
Olen aiemminkin laihdutellut ja parhaimmat tulokset sain aikanaan painonvartijoiden pisteitä laskemalla - mutta jostain syystä se ei enää innostanut Ei vaikka silloin lähti kiloja 19 kg

Pelkkää positiivista palautetta kuultuani tästä Kiloklubista, päätin liittyä mukaan ja aloittaa syömisieni seurailun. Etenkin iltasyöminen ja napostelu pitäisi saada kuriin ja opetella syömään vain kun on nälkä. Säännöllisesti tietenkin ja oikeaa ruokaa.
Lisäksi tulee silloin tällöin otettua viiniä ruuan kanssa, mikä tietty lisää aterian kalorimäärää.

Pituutta 172 cm ja paino vaihtelee tällä hetkellä n 80-82 kg välillä. Asetin itselleni hyvin realistisen tavoitteen 77kg näin ens alkuun. Uskoisin että on helppo päästä tavoitteeseen, joten eipähän se ainakaan lannista jatkamasta Ja siitähän on sitten vain suunta alaspäin.

Heippa!

Olen 25 vuotias ja sain ravitsemusterapeutilta vinkin kirjautua tänne.
Mitat siis 158cm ja paino 37kg.
5-8 kg painon nosto tavoitteena.

Hoikka olen ollut aina mutta nyt on tullut takapakkia ja tuo 8 kiloa tippunut.
Kaloreita siis laskemaan ja 2500 pitäisi nyt päivittäin saada, huh.

Heippa.

Parisen viikkoa nyt oon täällä käynyt ahkerasti ja on ollut mielenkiintoista katsella omia kaloreita ja liikuntaa...

Täytän kesällä 23 ja työkseni siivoan, pian valmistun aikuisopistosta ihan ammattilaiseksi ja tarkoitus olis omaa yritystä alkaa pyörittää. Olen 160cm ja painoa oli jossain vaiheessa melkein 70kg. Oma äitini on omin sanoin "satakiloinen keijukainen". En muista laihaa äitiä ollenkaan, muistan vain sen ihanan palloäidin Pelko on tulla häneksi, haaveena olisi pysyä hyväkuntoisena ja hyvän näköisenä.

Työn takia saan kulutettua paljon kaloreita, mutta se on ollut pitkään ainoa liikuntamuoto. Miehen lopettaessa tupakoinnin aloimme käydä lenkillä, ihan vaan kävellen.

Ruoka on mun suuri ilo, mutta onneksi karkit ja muu ihana synti on pysynyt pois näkökuviosta. Paitsi näinä naisten päivinä on pakko saada yks suklaapatukka, jota tälläkin hetkellä pidän toisessa kädessäni ja mietin, että onko se suklaa aina maistunut näin imelältä..

Kahden viikon aikana lähtenyt jo 1cm vyötäröltä ja kilo lähtenyt. En voi olla ku iloinen. Toivottavasti mies vielä jaksais tsempata!

Hei,

Olen 42-v , 3 lapsen äiti.
Koko aikuisiän olen laihduttamista harrastanut vaihtelevalla menestyksellä.
Tällä hetkellä painoindeksi 42,1, joten pudoteltavaa riittää.
(Kiitos kotiäitivuosien.)

Ruoka on aina ollut ongelma.Joko syön liikaa tai liian vähän.
Olen parikymppisenä kokenut myös alipainoisuuden kauden.
Lasten myötä liikunta jäi lähes kokonaan tai muuttui kausittaiseksi, joten lopputuloksen voi arvata.

Jossakin vaiheessa laihdutin PV:ssa 23kg, mutta sitten syntyi kuopus...

Aina olen ollut perso makealle. ,
mutta sohvasyömistä en onneksi harrasta.

Tarkoitus olisi muuttua jokseenkin normaalikokoiseksi, mitä se sitten mun kohdalla tarkoittaakin.

Heippa kaikille!
Olen kahden pienen lapsen äiti ja kiloja on kertynyt vuosien varrella joten päätinpä liittyä tänne kiloklubiin.painoa on kertynyt 68kiloa ja tavoitteeni olisi saada se 64kiloon.pituutta on 165cm.Elikkäs hirveesti ei ole tiputettavaa mutta kuitenkin jonkunverran.Ei muuta ku kiloja karistamaan

Hei!
Olen reilu parikymppinen, tällä hetkellä 77-kiloinen nainen. Kiloja on tullut semmoinen kymmenkunta tässä puolentoista vuoden aikana.

Syy lihomiseen on ollut yksinkertaisesti se, että kun aloitin seurustelun, jumahdin poikaystäväni kanssa helpommin sohvalle herkuttelemaan kuin että oisin lähtenyt lenkkipolulle. Alkoholinkäytölläkin on varmasti osuutensa lihomiseeni, olen 18-vuotiaasta juonut reilusti (8-15 annosta, joskus enemmänkin) viinaksia 1-3 kertaa viikossa.

Olen nyt alkuvuoden vahtinut syömisiäni, mutta parantamisen varaa on, jos haluan tehokasta laihtumista. Alkoholinkäyttökin on normalisoitunut, helmikuussa pidin kolmen viikon tipattomuudenkin. Syksystä lähtien en ole juonut enää itseäni kovaan humalaan.

Laihduttamisessa minulle hankalinta on motivaation ylläpitäminen. Niin, ja se, että todellakin lähtee liikkumaan, vaikka se tuntuisi vaivalloiselta.

Nyt yritän tosissani laihduttamiseni kanssa, koska en enää mahdu vanhoihin vaatteisiini, terveysriskit ovat selvästi kasvaneet ja tunnen itseni välillä todella väsyneeksi.

Tsemppiä, onnistutaan porukalla!