Tapaamisesta sen verran, että mä olen koko maaliskuun ja osan huhtikuuta Espanjassa. Pääsiäisen jälkeen kävisi minulle, kunhan Tiinuliinu, Kivikasa ja Mennakin kotiutuvat reissuistaan. Kuka alkaisi organisoida yhteistä aikaa, Belgestä on sitten helppo varata se pöytä, jonka äärellä on ennenkin metelöity.

Olin eilen Nenä-, Korva- ja Kurkkutautien klinikalla tutkimuksissa. Sain selkeän vastauksen koskien halvaantunutta äänihuultani: parantuu tai ei parannu! Syy tilanteeseen ei selviä, lääkär epäili kilpirauhasten poiston yhteydessä tapahtunutta vauriota, joka on pahentunut jonkun viruksen takia. Aikanaan tulee lähete puheterapiaan, jossa opetetaan käyttämään äänilihaksia niin, ettei se toimiva veny liikaa. Iän mukana sitä venymistäkin tulee ja silloin tarvitaan se täyttöleikkaus.

Olemme asuneet sunnuntaista asti tyttären kotona. Heidän piti viime yönä palata Skotlannista, mutta myrskyt aiheuttivat sen, etteivät ehtineet Amsterdamista jatkolennolle. Saivat voucherin hotelliin ja taitavat olla juuri nyt paluulennolla.

Minua mietityttää nämä jatkuvat ilmastonmuutokset. Taidan ottaa koko lääkearsenaalin Espanjaan mukaan, jos koronavirus leviää sinnekin ja joudutaan vaikka karanteeniin.

Moi kaikille! Lapin ketjussa olen vähän aikaa pätsäillyt. Sydämiä (naudan) ostanut ison läjän ja miettinyt, miten ne nauttisin

Hitain pudottaja-ketjussa olen myös vaihteeksi piipahtanut vetämässä henkeä

Ulkomaan kulkijoille toivotan koronavapaata matkustamista ja flunssista toipumista jokaiselle. Kivikasalle isot peukutukset, samoin muillekin, jotka tuntevat peukutuksia ansainneensa.

Potkukelkka on täällä saanut kyytiä, samoin minä ja koira. Kotiin päin palatessa koira istuu hyvin törstinä ja arvonsa tuntien kyydissä. Saa vastaantulevien suupielet nousemaan ylöspäin. Ei mun koira laiska ole, mutta kaiketi mukavuudenhaluinen.

Koira kelkassa! Mikä ihana idea! Harmi kun Helsingissä ei ole lunta, että saataisiin spanielin kanssa tuota kokeilla.

tiinuliinu halusin opettaa /totuttaa koirani (pennun) jo viime keväänä potkuriin, oli silloin kuljetuskontissaan. Nyt ei enään mahdu siihen, mutta hyvin istua tököttää potkukelkan penkillä. Mulla helpompaa, kun ikää tulee lisää, jos en jossain vaiheessa jaksakaan potkia koiran vauhtia, niin ajattelin, että se voisi minun vauhdissani nauttia myös leppoisammassa vauhdissa.

Tiinuliinu, eräällä työtoverillani oli mopsi, joka inhosi lenkkeilyä, joten emäntänsä otti sen mukaan pyöräretkille. Mopsi istui ohjaustangossa olevassa korissa päässään lippalakki ja aurinkolasit sekä kaulassa milloin minkäkin värinen huivi. Olen nähnyt siitä valokuvan ja voin vakuuttaa, että se oli suupieliä nostattava näky!

Kerran näimme erään kaupan parkkipaikalla erikoisen näköisen, sivuvaunullisen moottoripyörän. Minä kun en niitä tunne, muistelisin sen olleen jokin vanha venäläinen klassikko ja meirämmiäs sitä syynäili tarkkaan. Pyörän omistaja tuli paikalle ja heille sukeutui vilkas keskustelu. Kaiken teknisen jaarittelun lisäksi mies kertoi, että hänellä on irlanninsetteri, joka kulki hänen mukanaan pyörämatkoilla. Koira istui sivuvaunussa päässään sille vartavasiten valmistettu nahkakypärä sekä suojalasit ja aina mutkissa se kallistui oikeaoppisesti ja korvat vain hulmusivat tuulessa

Kiitos kivoista jutuista. Olen lukenut niitä lähes päivittäin vaikka en ole jaksanut kommentoida.
Valmistaudun tämäntalvisen työputken viimeiseen työpäivään. On jo aikakin lopettaa, sillä olen tehnyt viime aikoina peiton alla aamuyön tunteina ahkerasti samoja hommia kun päivisin toimistossa. Onneksi päivällä työt onnistuvat paremmin.
Näistä loskaa kuivattavista pakkasista saatte kiittää minua, sillä sunnuntaina oli niin keväinen keli että aloitin pihatyöt istuttamalla jouluiset hyasintin sipulit ja vähän siemeniä kukkapenkkiin.
Toivottelen aurinkoisia ulkoilukelejä ja muutenkin mukavaa viikonloppua.

Terve teille klubinaiset
pulskat ynnä laihanlaiset!

Kuulumia kummempia
viikko ei oo mulle suonut.
Teinejäni hemmottelin
makaronilaatikolla.
Kuoroharkat alullansa.

Tampereella piipahdettiin
museoita tutkimassa:
tuttujakin maisemia
Italian Ostiasta.

Eilen sitten suunniteltiin
kera kylmän kuohuviinin
(ja IL:n ja NM:n)
josko reissulle lähettäis?

Syksylläpä tämä nähdään
mitkä hauskat meitä oottaa
tuolla maassa madjaarien
silloilla sinisen Tonavan.

Tämä aamu aurinkoinen
houkutteli ulkosalle.
Sieltä päädyin uimahalliin.
Kolmen vartin polskuttelu
teki kyllä eetvarttia.

Mutta nyt on ryhdyttävä
luvattuihin duunihommiin,
hylättävä runomitta
suuremmitta ongelmitta.

Kivaa Kalevalanpäivää ja mukavaa viikonloppua!

Voi Tiinuliinu, voisitko sä alkaa kirjoittaa runomitassa?

Minulla on ollut melko sosiaalinen viikko. Keskiviikkona ystävän mies haki lounaalle klo 13 ja noin yksitoista tuntia myöhemmin tultiin taksilla kotiin. Oli pitkä, maistuva, kosteakin lounas, mutta voi miten meillä oli hauskaa! Torstaina reippailtiin Keskuspuiston kautta Tiinuliinulle, jossa taas saatiin lounas, herkullinen sekin eikä sitä kosteuttakaan puuttunut. Tilattiin lennot lokakuuksi Budapestiin.

Tämä päivä meni kiljukaulojen koululla Isovanhempien päivää viettämässä. Poikien toisetkin isovanhemmat olivat mukana ja kun pojat olivat toivoneet Naapurinmiehenkin osallistumista, meillä olikin iso edustusjoukkue. Sukkuloimme kummankin pojan tunneilla, opiskeltiin espanjaa, köksäntunnilla kivennäisaineita, liikassa kaupunkisotaa ja äidinkielen tunnilla Tove Janssonin tuotantoa.

Koulujen loppuessa kerättiin kaikki lastenlapset kahteen autoon ja ajettiin mökille viettämään poikaviikonloppua. Arvatkaa vaan, minkä määrän tein ruokaa viidelle pojalle! Heviteini oli ällistyneen katkera, kun ovenkarmimittauksessa selvisi, että Naapurinmiehen lapsenlapsi oli puolessa vuodessa ohittanut hänet ja senttejä oli peräti neljä enemmän, pojat ovat pian 190-senttisiä!

Pian joukko jo viiletti pitkin pimeitä pihoja, fikkarit vaan vilahtelivat. Kunnes ryntäsivät sisään ja väittivät Ikerin vaistoavan lähistöllä kummituksia. Alettiin katsoa Diktaattori-elokuvaa ja pojista taisi olla kaikkein hauskinta, kun me vanhukset asiaankuuluvasti kauhistelimme muutamia uskaliaita kohtauksia. Eikä aikaakaan, kun kasvavilla nuorukaisilla oli taas nälkä ja takkamakkaraa meni monta pakettia. Iker nappasi yhden suoraan lautaselta ja sai sitten minulta melkoisen ryöpytyksen.

Yläkerrasta kuuluu vielä melkoinen meteli, yritän olla kuuntelematta. Pyysin Naapurinmiestä käymään tarkistamassa, että jokainen poika on löytänyt itselleen pedin. Mies kävi, tuli alakertaan ja sanaakaan sanomatta haki viskipullon, kaatoi paukun itselleen (mulle ei tarjonnut, kun pysyttelen aina ajokunnossa lasten ollessa täällä) ja istahti huokaisten syvään tuoliinsa. Tuumi, että älä sinä turhaan mene ylös ollenkaan, mistä päättelin, että siellä on varmaankin pienoinen sekasotku.

Mutta on nuo pojat vaan niin ihania! Mun pojat halaa Naapurinmiestä mennen tullen, eivätkä hänen poikansa ole moksiskaan, varsinkaan, kun minä pörrötän heidänkin tukkaansa, taputtelen ja rutistan ohimennessäni.

Tervehdys ja kiitoksia kirjoituksistanne.

En ole jaksanut kirjoitella enkä kyllä ole nyt taas useampaan päivään lukenutkaan viestejä.

Meinaa mieli painua välillä matalaksi, kun olkapään paraneminen ei oikein edisty. Viime viikolla lääkäri jo mietti, jospa olisi olkapäästä lähtevä hauslihaksen jännekin jotenkin rispaantunut kaatumisen yhteydessä. Se sitten tietäisi leikkausta.

Olen nyt saanut viikon välein kaksi kertaa kortisonia olkapäähän. Tämän viikon torstaina laitettiin oikein ultraäänen avulla suoraan nivelkapseliin.

Olen kyllä lenkkeillyt tällä viikolla päivittäin, mutta käsi pitää olla kantohihnassa Ilmat ovat onneksi olleet upeita. Harrrrmittaa tämä käden kohtalo toooosi paljon. Tällä viikolla peruin meidän Espanjan matkan ja serkkuristeilyn . Meillä oli lennot Alicanteen ja olisimme ensin olleet IL:n ja NM:n luona Alteassa ja sitten siirtyneet hotelliin Alicanteen. Olin niin odottanut matkaamme, kun tammi-helmikuun perinteinen Teneriffan matka jäi tänä vuonna tekemättä. Ainut lohtu tässä nyt on, jos tuo koronavirus lähtee kauheasti leviämään, niin siinä mielessä "turvallista" pysyä kotimaan kamaralla.

Aika käy pitkäksi, kun ei saisi oikein kättä paljoa käyttää. Siippani on apuna ruuanlaitossa ja jopa imuroinnissa.

Olemme tässä tavanneet ystäviä ja olleet kylässä. Kiva, kun on päässyt valmiiseen pöytään. Tyttären ja vävyn luonakin olimme viikolla syömässä.

Puhuin eilen fysioterapeuttini kanssa, joka puhui kapsuliitista. En ole vielä googlannut asiaa. Antoi kyllä toivoa, että tämä aikanaan paranee.... Saattaa kyllä kestää kauankin.

Suuremmilta flunssilta olemme tähän mennessä välttyneet. Tänään kyllä nokka vuosi aamulla siihen malliin, että mietin, onko tähän flunssa tulossa päälle. Rakas siippani lähti eilen vanhempieni luokse kaatamaan puita. Jäi sinne saunomaan ja yöksi. Tänään vielä pilkkoo pari puuta valmiiksi polttopuiksi kuivumaan ennen kotiin tuloaan. Minulla oli illalla naapurin rouva kylässä.

Olo on sellainen, että taidan jättää tänään lenkin väliin.

Pysykäähän terveinä ja peskää kädet huolella

Melkein on tämäkin päivä pulkassa, vaikka lunta ei olekaan! Tehtiin aamulla runsas brunssintapainen, oli munakokkelit, pekonit sun muut. Ruoanlaitto ei rasita, kun yhdessä Naapurinmiehen kanssa tehdään. Hän ei vain auta, vaan tekee.

NM lähti osan pojista kanssa ostamaan jotain kaapelia, joka puuttui, että voisivat pelata myös alakerran telkkarilla. Pienemmät pelaavat yläkerrassa. Minä tein sillä välin runsaat eväät, keitin kaakaota termareihin ja leikkasin Ikerille makkarat. Sitten retkeiltiin porukalla kokonaiset 200 metriä laiturille! Pojat kairasivat reikiä, söivät eväitä, pomppivat jäällä ja kiljuivat ritinää. Parin mökin päästä tuli joku mies kyselemään, tarvitsemmeko jääsahaa. No siinä tuli tutustuttua uusiin naapureihin, kun hänen rouvansakin tuli sitten paikalle.

Heviteini antoi puhelimensa eväskoriin ja lähti seikkailemaan. No sittenpä olikin pian vedessä, kun rantakaislikossa jää oli liian ohut. En ollut varoittanut siitä tarpeeksi, vain jotain sata kertaa. Vettä oli pitkää poikaa vyötäröön asti, joten kiireesti sisälle, kuumaan suihkuun, glögiä kurkkuun, märät vaatteet pesukoneeseen. Nyt ne ja saappaat kuivuvat kuivauskaapissa. Tunnustin tyttärelle heti tapahtuneen, hän oli melko kiukkuinen ja kyseli, säikähtikö poika paljon. Vielä mitä, käyttäytyi sankarin tavoin ja rehvasteli asialla. Ei kai purjehtija vettä pelkää!

Mies teki veriappelsiinikalaa, minä keitin riisit ja tein salaatit, kylläpä hävisi pöperöt äkkiä. Annoimme poikien pelata ja nukuimme makeasti tunnin päikkärit. Nyt on sauna lämpiämässä ja minä alan kattaa raclette-juttuja pöytään.

Pojat ilmoittivat, että heillä ei sitten ole kiire huomenna kotiin ollenkaan.