Älä turhaan pyytele anteeksi Karmale. Kyllä meille tänne saa kirjoittaa kaikista mieltä painavista asioista, varsinkin näistä kovin kovin vaikeista ja raskaista, joista kirjoittaminen toivottavasti helpottaa omaa oloa.😢
Voimia Sinulle.

Karmale, tämä ryhmä on olemassa siksi, että halutaan jakaa ilot ja surut. Ja täältä löytyy tässä iässä vertaistukea varmaankin joka asiaan. Älä tunne vihaa, veljesi ei omasta halustaan ole lähtemässä. Vaikka muistan, kuinka vihainen olin miehelleni, kun meni kuolemaan ja vielä Kiinassa. Se ruumiinhakureissu oli yksi elämäni kamalimmista ja sitten minulle jäi vielä firmamme myyminen ja miljoonat muut asiat. Jossain vaiheessa tajusin, että ei hän olisi halunnut kaikkea sitä sotkua minulle selviteltäväksi jättää.

Karmale. Sydän. 

Voimia sinulle, Karmale ❤️

Isäni kuoli jo v. 1967, jolloin täytin 18 vuotta. Siitä on jo niin pitkä aika, etten asiaa kovin usein muistele. Tietenkin juteltaessa vanhoista asioista noin yleensä, niin kyllä siinä tietenkin isäkin puheeksi tulee. Äiti kuoli v. 2000, joten siitäkin on jo yli 20 vuotta. Yhteiseloamme kesti kuitenkin niin pitkään, että luonnollisesti muistoja on paljon enemmän kuin isästä. Äiti oli kuollessaan 84 vuotias eikä hänellä onneksi ollut mitään sellaisia sairauksia, joista olisi pitänyt kärsiä pitkään. Hän oli myös päästään skarppi loppuun asti, joten missään vaiheessa ei tarvinnut paneutua muistisairauden saloihin. Äidinisä eli Taata puolestaan dementoitui täysin. Fyysisesti hän oli todella hyvässä kunnossa, mutta pää tyhjeni totaalisesti. Kyseessä lienee ollut "tavallinen" dementia, vaikka eipä 1960-luvulla vielä mistään Alzheimerista tiedettykään. Toivon hartaasti, ettei omalle kohdalleni hyppää Taatan kohtalo enkä ainakaan toistaiseksi ole vielä huomannut mitään siihen viittaavaa. Tosin Taatalla dementia oli minun iässäni jo selvästi näkyvissä, mutta eihän se kaikilla tapahdu samalla tavalla. Toistaiseksi myöskään äidinäidin reuma ei ole antanut merkkejä itsestään, vaikka äidilläni se alkoi jo kuusissakymmenissä. Taidan olla monessa suhteessa onnekas.

Meillä satoi aika reippaasti keskiviikkona ja torstaina, yhteensä vähän päälle 20 mm ja eilenkin ripotteli vähän, mutta ei mittariin tullut kuin pari milliä. Tänään on ollut poutapäivä ja aurinkokin näyttäytyi aika-ajoin. Sadetta kyllä saisi tulla enemmän.

Urheilua emme ole juurikaan katsoneet. Telkkari on kyllä ollut auki aamupäivän kosteissa, mutta olemme seuranneet tapahtumia vain puolella silmällä. Ei tulisi mieleenkään valvoa öitä urheilun takia! Urheiluruuduissa ja lehdessä on sitten ollut ihan tarpeeksi tuloksia. Ruotsin kiekonheittäjän Daniel Ståhlin kohdalla on hauskasti sanottu, että hän on paras suomea puhuva urheilija Tokiossa 😁  Oletettavasti hän myös sellaisena säilyykin, sillä en ainakaan ihan suoralta kädeltä usko meidän urheilijoiden voittavan kultamitaleita. Matssonin pronssi oli hieno juttu ja toivottavasti Potkonenkin saa jonkin mitalin, mutta muuten ei kannattane elätellä suuria luuloja.

Se on sitten kesä melkein ohi. Elokuussa syntyneenä pidän itseäni kylläkin kesän lapsena, mutta illat alkavat selvästi jo pimetä. Onneksi yöt ovat olleet suht viileitä, joten olemme pärjänneet hyvin pitämällä ikkunaa auki. Ilmalämpöpumppu on alkanut käyttäytyä ihan oudosti. Kerroin jo aiemmin, että se pitää välillä mahdotonta meteliä siinä vaiheessa, kun se sammutetaan ja se kuivattelee itseään puolisen tuntia. Yleensä meteli alkaa noin 10 minuuttia sammuttamisen jälkeen ja välillä se on vain pientä ritinää, mutta toisinaan kuulostaa aivan siltä kuin se olisi räjähtämäisillään. Vähän niin kuin laitteen sisällä olisi helikopterin roottori, joka on irtoamaisillaan. Eilen sitten se piti samanlaista meteliä myös käynnissä ollessaan, joten mielestäni se ei ole missään mielessä normaalia. Olen nyt vakaasti päättänyt soittaa laitteen myyneeseen firmaan ja tiedustella asiaa. Sähköpostia ei kannata lähettää, kun siellä ei näköjään oikein olla sinuja sähköpostin kanssa. Täytyyhän metelin syy selvittää, ettei laite mene ihan lopullisesti epäkuntoon.

Toivottelen teille mukavaa alkavaa elokuuta 😃  Pysytelkäähän terveinä ja kaukana koronasta!

Kiitos myötätunnosta😘ihanaiset!

Poitsu on ollut torstaista täällä viihdyttämässä mummoa ja vaaria. Tänään tuli vanhemmatkin. Juotiin sitten vaarin synttärikahveet. Varsinainen päivä vasta huomenna, mutta miniä menee töihin.
Kaikki nuo Armaat elokuun poikia. Vaari aloittaa eka päivänä, poitsu viides päivä ja poika sitten loppukuusta. Poika täyttää 40v ja poitsu 14 v.

Juotiin ensin kahvit ulkona. Ostettiin poitsulle synttärilahjaksi mummolaan jousipyssy. 
Oli niin nappiostos, että miniäkin ihmetteli miten keksittiinkin?
Ahkerast nuolet on lentäneet ja nyt kisasivat koko porukka. Kaikki innoissaan, tai no vaarista en tiedä? 

Laitoin ruoan ja syötiin ulkoterassilla. Miniä on koronavastaanotossa töissä ja on tosi tarkka ettei vaan tuo tautia tänne. Söikin erillään meistä. Hyvä että on tarkka.

Kerättiin puutarhan antimia heille. Marjoja ja sipuleita, tilliä, tomaatteja.

Oli tosi hieno päivä. Minäkin kepin kanssa suoriuduin ruoanlaitosta isännän avustuksella.
Meillä on kiva pieni perhe ja ollaan tosi läheisiä.
Niin kiva päivä, että voisin itkeä onnesta.
Tähän tietysti vaikuttaa taustalla oleva murhe. Mutta sai viettää yhden päivän nyt näin.

Lähtivät johonkin aikaan ja poitsu lähtee sitten maanantaina.

Kävin vielä keräämässä mustaherukoita huomista mehunkeittoa varten. Meillä isäntä keittää mehut kesäkeittiössä. Hän peri mehunkeiton äidiltäni. Ja on tyytyväinen osaansa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille💕

Jaksamista Karmale. Sydän, sydän, sydän.

Tervehdys 🥰

Yritän kirjoittaa lyhyesti. Viimeksi yritin reilu viikko sitten, mutta kun olin valmis, niin nettiyhteys oli mennyt poikki eikä hiirellä tallentamani tekstikään säilynyt. 

Karmale, voimia sinulle. Ihanaa, että pojan perhe on ollut siellä luonanne. 

Niin ja kiitokset kaikille kirjoituksistanne. En ole kirjoittanut, kun olkapää edelleen toooosi kipeä. Sain siihen noin puolitoista viikkoa sitten torstaina taas uä-ohjauksessa kortisonipiikin suoraan nivelkapseliin. Yleensä on alkanut vaikuttaa reilun kahden viikon jälkeen piikistä. Tällä kertaa kipu helpotti hieman jo seuraavana päivänä. Taisi olla sattumaa, kun sen lääkkeen vaikutus tosiaan pitäisi alkaa vasta 2 - 4 viikon kuluessa. 

Ihania päiviä (paitsi selkäni teki vuorostaan temput), kun tytär ja vävy olivat täällä. Minulle hieman liian kuumia päiviä. Sunnuntaina (kaksi viikko sitten) käväisi sitten kunnon vesisade ja saimme istuttua jopa terassilla pelaamassa Trivial Pursuittia. Kesäkeittiö on onneksi kohtalaisen viileä paikka syödä illallista. Tytär ja hauvavauva eivät olleet montaa päivää pois täältä, kun tulivat uudestaan mukanaan tyttären paras ystävätär sekä aivan hirveän iso kuorma henkilöautoon ahdettuna. 

Yritän nyt lähettää tämän ja jatkan uudella, että ei käy niin kuin viimeksi. 

Komppaan edellisiä kommentoijia, Karmale. Sananparren mukaan jaettu suru on vain puoli surua, ja vaikka se ei ihan kirjaimellisesti pidäkään paikkaansa, niin puhumisen (tai siis tällä foorumilla kirjoittamisen) pitäisi edes jollakin tavalla helpottaa.

Pääsetkö käymään veljesi luona? Mä jotenkin ajattelen niin, että tuollaisessa tilanteessa, kun arvioi toisen olevan kohta lähdössä (jollei ihmettä tapahdu, ihmettä varmaan kaikki kanssasi toivomme) olisi tärkeää käydä tapaamassa ja sanomassa, miten tärkeä tuo toinen ihminen itselle on.

Ainakin omalta osaltani toivoisin, että vanhan kirkkorukouksen sanoin "varjeltuisin pahasta äkillisestä kuolemasta" ja ehtisin kertoa kaikille rakkaille ja tärkeille, miten rakkaita ja tärkeitä he minulle ovat olleet ja miten mukavaa mulla on heidän kanssaan ollut.

Jaksamista, voimia, Karmale. Sekä omiin kipuihisi joita niitäkin tuntuu olevan että veljesi tilanteeseen.

Muille foorumilaisille ihan vaan moikat.

Nyt jatkuu.... 

Tytär on sisustanut vanhan mökin uudelleen mööpeleitä ja tekstiilejä myöten. Siellä oli minun jäljiltäni liikaa sinistä, johon hänet on kyllästetty lapsuudessaan 😂 Toivat tullessaan pienen kahden istuttavan sohvan kulmasohvan tilalle. Saimme täällä paikallisessa fb-ryhmässä annettua hyvän kulmasohvan ja aivan uuden veroisen vaatekaapin. Hyvä, että tavara meni kiertoon eikä tarvinut jäteasemalle viedä. 

Tytöt lähtivät täältä torstaina. Keskiviikkoon asti oli loistavat kelit ja vaikka en itse olisi helteistä enää välittänyt, niin olin tyytyväinen heidän puolestaan. 

Tiistaina kävin vielä olkapään vuoksi fysioterapeutilla ja kyllä olen katunut käyntiä. Olkapää ja käsivarsi kyllä kipeytyivät aivan hirveästi sen käynnin jälkeen. Nyt elän toivossa, että kun torstaina tulee kaksi viikkoa piikistä, tilanne vähän rauhoittuisi.

Perjantaiaamusta päätimme extemporee lähteä äitiä katsomaan. Hänelle oli "bookattu" lauantaiksi ensimmäinen kotona käynti ja ajattelimme, että parempi käydä häntä sitten perjantaina tervehtimässä, niin saattaa olla tilaisuus jonkinlaiseen ajatusten vaihtoonkin. Lauantaiksi vanhempieni kotiin oli tulossa veljeni perhe sekä meidän lapsemme ja hauvavauva. Sain ihania kuvia äidin kotona käynnistä ja viestejä siitä, kuinka onnellinen hymy oli huulillaan. Mutta porukkaa olisi varmaan ollut liikaa, jos olisimme kaikki olleet samanaikaisesti siellä. Nukuimme yön sitten kaupunkikodissa, kun kummankaan selkä ei nyt olisi kestänyt ajoa edestakaisin samana päivänä. Eilen aamusta lähdimme sitten ajamaan takaisin tänne. 

Iloitsin, kun näin vesimittarista, että tänne oli tullut sadetta peräti 14 milliä. Perjantaina lähtiessämme kaikki pensaat nuokkuivat. Suuri osa kasveista on kuivunut. Muistini mukaan sadetta ei ole ollut kuin juhannusta edeltävänä keskiviikkona, jolloin oli myös se pitkä sähkökatkos sekä sunnuntaina, kun tytär ja vävy olivat täällä. Ja tämä  (14 milliä) oli kolmas sade pitkän ajan sisällä. 

Ihanaa, kun ilma on viilentynyt. Istuimme eilen illalla terassin nurkassa viinilasien kanssa katse kohti järveä ja kesäkeittiötä. Siinä olisi meidän "punaisen maton" paikka molempien mielestä. Liittyy ohjelmaan Suomen kaunein koti. Mietimme, kuinka onnellisia ja onnekkaita olemme sairauksista ja muista vastoinkäymisistä huolimatta. Kyllä voi olla kiitollinen, että rakkaus on kestänyt ja vahvistunut vain vuosien mittaan. Ei tämä aina ihan herkkua ole ollut nyt korona aikana, kun olemme tottuneet, että täällä käy paljon ystäviä ja sukua ja nyt olemme olleet pääosin kahden. Onneksi yhä viihdymme toistemme seurassa ja molemmilla on omat hommansa, niin että ei tarvitse koko ajan toisen naamaa katsella 😍

Eilen toin tullessani muutamia uusia kukkia terassille. Tytöt auttoivat terassilla olevien yrttiruukkujen kanssa ja nyt niissä on tuoreet ja terveet yrtit. Vähän harmitti, kun Klematukseen oli tullut tauti ja se piti poistaa terassilta ja leikata ihan alas. Olen onnistunut kaksi talvea pitämään sen hengissä, joten tämä oli kolmas kesä, kun ilahdutti sydäntäni.  Marjapensaita olemme kastelleet ja siippani kävi tänään keräämässä mustia viinimarjoja kippoon ja vielä siivosi marjat saman tien.

Tänne on luvattu tänään sateita. Olisi pitänyt alkaa jo tunti sitten. Pisaraakaan ei vielä ole tullut ja mietin tässä pientä lenkkiä. Ehkä pitäisi lähteä, niin takuulla alkaisi sataa. 🤣 Maa kyllä tarvitsee vielä vettä ja paljon. Rakas siippani juuri katsoi, että nyt on metsäpalovaroitus pois. Rakastamme istua rannan nuotiopaikalla pimeinä elo- ja syyskuun iltoina. 

Kirjoitin tuolla kerran Muorista, että oli soittanut minulle ja pyysi lähettämään terveisiä kaikille. Lukee kyllä palstaa, mutta silmät niin huonoina, että on vaikea kirjoittaa itse.

Minusta ei tänä kesänä ole marjastamaan. Ihailen saaliitanne. Sitä paitsi täällä kaikki mustikat ovat kutistuneet kuivuudesta. Toivottavasti sateet toisivat sieniä. Ehkä pystyisin metsään lähtemään silmiksi siipalleni, jos hän sitten noukkisi sienet. Minä tiedän paikat. 

Toivotan kaikille leppoisaa sunnuntaita ja tulevaa viikkoa. Kauheita koronalukuja..... Ihmettelen, että hallitus ei tee mitään. Ymmärrän, että ovat lomansa ansainneet, mutta toisaalta ministerin pesti on varmasti 24/7 toimi ja vaikka sairaalaan joutuneita ei  - kiitos rokotusten - ole nyt niin paljon, niin tullaisilla luvuilla jäljitys syö perusterveydenhoidon resursseja kohtuuttomasti. Lisäksi tämä paljon puhuttu Long Covid, joka tuntuu olevan nuorillakin niin yleinen. Kun ei ole mitään koronapassia käytössä, niin mielestäni tilaisuuksia järjestetään aivan liikaa, kun deltavirus jyllää ja tartuttaa porukkaa. Tuossa tämän päivän paasaus. Tämän päivän lukuja en tiedä, mutta yleensä sunnuntain ja maanantain luvut ovat pieniä verrattuna muihin päiviin. Kauhulla ajattelen, millaisia lukuja tuleva viikko tuo tullessaan.

Terveyttä ja hyväää mieltä kaikille 🥰

Koronaluvut ovat ikäviä. Onneksi kuitenkin sairaalahoitoa vaativia vähemmän. Ilmeisesti tauti lievempi nuoremman väen keskuudessa. 
Itse sain miehen kanssa torstaina toisen rokotteen. Käsi kipeytyi ja seuraavana päivänä olin niin uupunut että tuntui vaikealta pitää edes silmiä auki. 

Vanhin tytär ja teinilikka tulivat pe iltana yöksi järjestämään kuopuksen babyshowereita, jotka pidettiin meillä eilen. Oli kyllä kivat juhlat ja vaivaa niiden eteen nähty. Nyyttäriperiaatteella pidettiin ja tarjottavaa oli yli äyräiden. Tytöt tekivät taasen upean täytekakun. Kakun päälyskoristeen löytämisessä ongelmia. Minä siihen että on kuopuksen niin kuin muidenkin ristiäskakkujen koriste tallella. Siinä on se kalkkuna, voi jestas että naurettiin kippurassa ja niin sitten se kalkkuna laitettiin kakun päälle. Eli siis se koriste missä haikaralla on nokassaan lapsi. 

Kuopus kyllä iloisesti yllättyi. Ja kivaa oli. 

Siinä juhlien tohinassa miniä soitti että haluaisinko vesselin ensi yönä. Kaverinsa lähtee lapsensa kanssa heiltä ja toisi pojan samalla lennolla. Siinä tovin pohdin että kun lento oli Vantaalla klo 1.10. 
Meillä oli yövieraita kuopuksen kummit ja mies tuumasi ettei ainakaan hae. Teinilikka lupasi lähteä kanssani. 
Noin otin 45 min nokkaunet kympin jälkeen ja 23.30 lähdettiin kohti Vantaata. 45 min saatin kentällä odottaa koneen laskeutumisen jälkeen kun ruuhkaa koronatodistusten kanssa. Saatiin väsynyt poika kyytiin. Kotona oltiin 3.15 ja nukkumaan kävin siitä heräten ysiltä.
Hieman nuutunut olo. 
Miniä tulee tiistaina opiskeluiden takia Suomeen kiertotietä ja to lähtevät Ouluun miniän vanhempien luo. 

Mukavaa sunnuntaita.