Ihanan viileää, nautin. Eilen vähän jakkaralla istuen kasvimaan perkausta. Sai pitkästä aikaa laittaa pitkät gollegehousut shortsien sijaan. Nautin.

En ole kyllä mikään helleihminen. Menee hyvä kesä ihan piloille. Nyt toki tuon kankunkin takia. 
Aamulla soitti veli ja huomasin puhelimen luo mennessäni, että pystyin siirtämään jalkoja vuorotellen!
Äsken istuin pöydän vieressä ja selkeesti ei siitä tykännyt.

…..naapuri soitteli että pieni koira on kadonnut. Pitää mennä ulos katsomaan. Palaan kohta.
Eipä näkynyt koirulia pihassa. Toivottavasti löytynyt?
Meillepäin oli lähtenyt.

Veli pääsee ehkä kotiin tänään. Oli selkeästi pirteämpi. Ei toki kunnossa vielä ole, eikä pärjää yksin kotona. Jotenkin sen kait järkkäävät? Tyttönsä huolehtii.

Just luin uutisia, uusi helleputki on tuloillaan. No en tietty tykkää siitä.
Aamulla pystyin jo kävelemään niin että siirtelen jalkoja vuoronperään. Istuminen on paha.

No katsellaan mihin tää on menossa. En viittis kauheasti valittaa kun ei hengenlähtö ole kuitenkaan edessä. Toisilla on huonommin asiat. Koitan iloita pikkuasioista.
Pääsin esim kasvihuoneeseen ja söin pari pientä kurkkua.

Pärjäilkäähän poikaleiriläiset ja kaikki muutkin!

Oli taas kiva lukea kuulumisistanne.

Monella teistä on ollut ilo viettää laatuaikaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Huomaan että niin te kuin minäkin opimme arvostamaan eri tavalla yhdessä vietettyä aikaa, kun se on ollut hankalaa tai jopa mahdotonta tosi pitkään.

Kipalla ja Karmalella kivut ovat jatkuneet tosi pitkään. Toivon että Kipa saa avun olkapäähän hoidoista. Toivon myös että Karmale pääsee viimein eroon pakarakivustaan tavalla tai toisella. Onneksi veljen tilanne näyttää jo paremmalta.

IL ja Justus ovat  isovanhempien aatelia koska järjestävät lapsenlapsilleen ikimuistoisia leirejä voimiaan säästämättä. Jälkikasvu tulee varmasti muistamaan teitä vielä vuosikymmenien jälkeenkin.
Mistä ihmeestä teillä riittääkin voimia kaiken suunnitteluun ja toteutukseen.

Tiinuliinun mustikkasaaliista olen vähän kade, sillä täällä on mustikat kuivuneet korpuiksi ja korjuukelpoisia tuskin löytää edes kosteikkojen luota.
Sade on kiertänyt nämä seudut joko idästä tai lännestä, nurmikot on ruskeina eikä muukaan kasvillisuus kukoista. Tänään tosin tuli muutama milli vettä, mutta tarvittaisiin varmaan viikko sadetta jotta jotain satoa metsästä saataisiin.

Minäkin olen viime aikoina kaivautunut omaehtoisesta karanteenista ihmisten ilmoille. Pakko luottaa rokotteiden tehoon, ei tällainen extrovertti kestä erakkoelämää enää millään.

Pari viikkoa sitten järjestimme ensimmäiset päivätanssit lähes kahteen vuoteen. Väkeä ei ollut kovin paljon. Syynä saattoi olla kova helle, pelko tartunnasta tai sitten jotkut ovat vaan tottuneet kotona oloon eivätkä enää jaksa lähteä ihmisten ilmoille.
Minä nautin täysin rinnoin elävästä musiikista ja tanssin riemusta. Kävin vielä viime sunnuntaina naapurikunnassa tanssimassa. Siellä oli satanut ja ilma oli viileämpi, joten jaksoin tanssia lähes joka pelin, jopa polkkakin onnistui.

Toissa lauantaina olin kesätorilla muurinpohjalettuja paistamassa. Neljä ja puoli tuntia yhtämittaista paistamista kolmenkymmenen asteen helteessä ja kahvion purku ja siivous päälle vei  mehut mummosta niin perusteellisesti että en jaksanut kuin käydä uimassa ja loppuilta meni sohvan pohjalla telkkaria katsellen ja välillä torkkuen.

Keskiviikkona lähdimme etämiehen kanssa eläkeyhdistyksen reissulle Kuopioon. Meille oli järjsetetty monenlaista ohjelmaa. Tutustuimme kaupunkiin mm. käymällä torilla, korttelimuseossa, Puijolla, kesäteatterissa ja kylpylässä. Kotiin palattiin torstaina. Etämies hyppäsi kyydistä jo kotinsa kohdalla ja minä olen nyt opetellut olemaan yksikseni. Yritän kuitenkin ehtiä etämiehen mökille perjantaista maanantaihin. 

Viime lauantai taas meni ensin naapurin hautajaisissa, hän menehtyi hoitokodissa omana 90-vuotispäivänään. Muisteltiin häntä lämmöllä, sillä hän oli mukana monessa, mutta ei tehnyt koskaan numeroa tekemisistään saati itsestään. Viime vuodet olivat luopumisen aikaa dementian kynsissä. 
Sieltä palattuani pikainen vaatteiden vaihto ja lapsenlapsen valmistujaisiin joita oli siirretty eri syistä pari kuukautta. Kekkerit järjestettiin pihajuhlina kesämökillä. Oli kiva tavata lapset yhtä lukuunottamatta ja kaikki lapsenlapset samalla kertaa. Myös muita sukulaisia oli paikalla ja pääsin hoitamaan pientä kaksostyttöä sen aikaa että äiti pääsi nauttimaan pöydän antimista. Isällä oli täysi työ pitää silmällä kahta isoveikkaa ja toista kaksosista. On vauvat vaan niin lutusia.

Arki on mennyt pääasiassa uuteen vapaaehtoistyön puheenjohtajan tehtäväkenttään tutustuen.
Vapaa-aika jota luulin saavani kun pääsin eroon toisesta työllistävästä puheenjohtajuudesta väheni entisestään. Varsinkin viime viikko oli erittäin kiireinen, kun monta asiaa tapahtui samaan aikaan.
Tämäkin päivä meni talkoillen, sillä kunnostettiin yhdistyksen omistaman kiinteistön piha-aluetta. Työtä oli arvioitua enemmän, joten joudumme jatkamaan hommia vielä muutamana päivänä. Tällä hetkellä on raajat piestyn tuntuiset, toivottavasti huomiseksi helpottaa sillä lupasin leipoa huomiselle iltatorille piirakkaa ja mennä taas letunpaistoon. 

Jotain myönteistäkin helteestä ja vauhdikkaasta menosta on seurannut, sillä paino on tippunut talvisesta lukemasta yli kolme kiloa. Ruokaan en ole kunnolla jaksanut panostaa ja vettä on tullut juotua huomattavasti enemmän kuin talvella.
Toivon että jospa laihtuminen johtuukin jätskin syönnistä jolla olen korvannut iltapalan lähes joka ilta viime aikoina. 

Hyvää viikon jatkoa, kirjoitelkaa.

Mustikkaposki, ilman epäilystä laihtuminen on jäätelön ansiota! Sehän on kylmää ja kun se menee vatsaan, niin se polttaa kaloreita ja lisää ruskeaa rasvaa 😊 Minäkin olen vihdoin päässyt takaisin siihen painolukemaan, josta oli tarkoitus aloittaa seuraavan 10 kilon pudottaminen. Eihän siihen mennytkään kuin puoli vuotta 🙄

Meillä on tänään meno Pyynikin kesäteatteriin. Ilma on kaunis ja viileähkö, joten vaikuttaa ihanteelliselta. Olemme vähän suunnitelleet menevämme syömään jonnekin esityksen jälkeen, se kun päättyy jo klo 16. Katsotaan sitten millä tuulella olemme.

Olemme selvinneet muutaman päivän ilman ilmapumpun viilennystä, kun ulkolämpötila on huidellut vain vähän päälle 20:ssa. Olemme pitäneet päiväsaikaan makuuhuoneen ikkunaa ja pihaovea auki, joten pieni läpiveto on vaikuttanut suotuisasti. Yöllä on ollut ikkuna auki ja minäkin olen jopa pitänyt peittoa päällä, kun ulkona on ollut vain n. 15 astetta. Ensi viikolla ennusteiden mukaan palataan taas 30 asteen tuntumaan, joten nyt pitää nauttia täysin rinnoin! Sadetta vain saisi jo tulla.

IL, ihailla täytyy teidän tarmoanne, sillä oletan kuudessa pojassa olevan kädet täynnä työtä. Hyvin olette myös saaneet pojat ottamaan vastuuta tiskaamisesta sun muista askareista. Se tekee heille hyvää kaiken ilottelun lomassa. Uskon teidän ottavan jonkin aikaa rennosti poikaleirin päätyttyä 😁

Täytyy alkaa vähitellen valmistautua teatteriin, kun joudumme lähtemään melko aikaisin, että ehdimme ajoissa bussinvaihtojen kanssa. Kerron sitten minkälainen kappale hauskaksi ja vauhdikkaaksi komediaksi kehuttu Pesänjako oli. Ainakin näyttelijäkaarti vaikuttaa hyvältä.

Nauttikaa elostanne 😃

Moro taas!

Pesänjako oli erinomaisen hauska ja hyvä esitys. Se oli farssikomedia, muttei farssimaisella tavalla ja siinä oli ihan kelvollinen juonikin. Esityksen lomassa saimme kuulla Tuure Kilpeläisen ja Kaihon karavaanin suosikkikappaleita, jotka, vaikka olivatkin tavallaan päälle liimattuja, sopivat kuitenkin ihan hyvin niihin kohtiin, missä ne laulettiin. Näyttelijäkaartiin kuuluivat Sari Siikander, Mari Turunen, Senni Raappana, Lari Halme, Villa Majamaa, Sami Hintsanen, Pasi Sarikoski ja Louie So. Nuori (luin jostakin, että hän on vasta 16 v 😮) Senni Raappana oli iloinen yllätys, sillä en tuntenut häntä entuudestaan, mutta hän oli erittäin luonteva ja lauloi todella hyvin. Kaikki muutkin osasivat laulaa, ei vain kotitarpeiksi, vaan erittäin hyvin ja etenkin Ville Majamaa osoitti jälleen kerran ylivertaisen lahjakkuutensa, sillä hänhän on jo osoittanut olevansa erinomaisen monipuolinen näyttelijä ja nyt paljastui, että hän osaa laulaakin! Esitys toisensa jälkeen on nostanut hänet ainakin minun silmissäni yhdeksi maan parhaista ellei suorastaan parhaaksi komedianäyttelijöistä ilman pienintäkään yliampumista tai maneereita!

Sää todella suosi kesäteatteria, sillä ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä ja aina välillä kävi pieni tuulenvirekin. Pyynikin kesäteatteri on toimiva kokonaisuus, johon pyörivä katsomo mahdollistaa siirtymisen interiööristä toiseen sujuvasti ilman, että kohtauksia tarvitsee katkoa. Menimme sinne kahdella bussilla, joiden vaihto keskustorilla kävi mainiosti samalla pysäkillä ja meidät vietiin aivan teatterin viereen. Esityksen jälkeen paikalle tuli tilausbussi, joka kuljetti meidät takaisin keskustaan. Minulla oli väliajalla hirmuinen nälkä, joten ostin grillimakkaran, joka oli tarpeeksi paistettu ja maukas, mutta hlvtn kuuma, joten tietenkin poltin kitalakeni! Jos olisimme Amerikassa, niin grillikioski olisi jo haastettu oikeuteen, kun eivät varoittaneet, että grillimakkara saattaa olla kuuma 🤣 Sain ihan oikeasti palorakkulan kitalakeeni, joka on nyt kyllä jo mennyt puhki ja tuntuu vain sellaisena ryppyisenä nahkanräyskäleenä!

Meirämmiähellä ei ollut kova nälkä ja minäkään en väliajalla syödyn makkaran jälkeen välittänyt enää mennä ravintolaan syömään, joten tulimme kotiin ja lämmitimme pienet kipot keittoa. Kaiken kaikkiaan ihan kiva päivä ja vaihtelua kotona lojumisen sijaan. Ajatelkaapa, me näimme paljon ihmisiä ja jopa juttelimmekin  muutaman kanssa 😎

Mukavaa torstaipäivän jatkoa ja loppuviikkoa kaikille 😃

Ai niin, mä olin IL,n poikaleirillä viime yönä. Olis pitänyt yöllä kirjoittaa ylös kun en enään muista mitä kaikkea siellä tapahtui. Ihan kivaa kuitenkin.

Mennan kesäteatterireissu kuulostaa kivalle.

Hei Ihanaiset, 

IL:n poikaleiri kuulostaa niin mukavalle, että mietin jo miten saataisiin houkuteltua IL ja Justus pitämään Iloklubin mummoleirin. Tiskivuorot voisi meillekin jakaa ja laittaa mummot riviin liukuhihnalle tapaksia tekemään 😋. Kulut tietty jaettaisiin 🤗 olisi se lystiä mutta taitaisi Justus vaan kadota äkkiä muille maille.

Luonto taas hauskuutti minua tänään. Täällä tuulee kamalasti ja aallot vyöryvää rantaan ja vesi kohisee aivan kuin oltaisiin isompienkin vesien äärellä. Se on niin harvinaista, että menin rantaan ihan vaan ” maininkien ” ääntä kuuntelemaan.  Siihen pölähti myös sinisorsa naaras joka ei minua huomannut. Se tuli ihan vesirajaan ja aina, kun tuli aalto sorsa hyppäsi tasajalkaa ja aalto meni vatsan alta sitä kastelematta 😄. Tätä jatkui tovi ja se oli hauskan näköistä, enpä ole tuollaistakaan ennen nähnyt, vieläkin naurattaa.

Isäntäkin yllätti, halusi mennä laiturille virvokkeista ja kovasta tuulesta nauttimaan. Menin mukaan, hatusta piti pitää kiinni ja tuuli oikein vinkui puuskissa, laiturikin välillä tärisi. Joutsenet ovat kadonneet johonkin 🤔. Pari viikkoa sitten nähtiin koko perhe vastarannalla mutta nyt ei olla nähty eikä kuultu niitä. Kuikatkin ovat olleet hissuksiin, tänään kyllä näin niitä pari mutta huutoa ei kuulunut. Onkohan helle käynyt niillekin ylivoimaiseksi vaikka nyt on pari päivää ollutkin ihanan viileää.

Mukavaa viikkoa kaikille !

Karmale, kiva kun kävit poikaleirillä. Olisi ollut hauska kuulla, mitä  silloin tapahtui. Suupaltti, idea mummoleiristä on mainio, kun vaan keksittäisiin paikka niin, että kaikki mahtuisivat yöpymään. Mummoleiri vaatii illanistujaiset ja myöhään valvomisen syvällisine (?) keskusteluineen.

Poikaleiri päättyi eilen, joskin täällä mökillä on edelleen nuorin sekä hänen vanhempansa. Justuksen tyttärelle ainoa kerta tänä kesänä, kun pääsi mökille, ensi viikolla alkavat sädehoidot.

Eilinen oli melkoista hulinaa, tein valtavat määrät kinkkukiusausta ja salaattia ja paistoin ison kakkupohjan, tuli muhkea mansikkakakku. Luulin kiusausta jäävän jäljellekin, mutta viimeistä perunapalaa myöten kaikki hävisi.  Hermo piti koko viiden päivän ajan, paitsi kerran pimahdin. Olin keskiviikkona imuroinut ja pyyhkinyt pölyt ja enkö mä illemmalla löytänyt kaksi jäätelötikkua ja karkkipapereita lattialta. Aika tiukkaan sävyyn kyselin, saavatko pojat kotonaankin heitellä jäätelötikkuja lattialle ja että mä en todellakaan ole  kotiapulainen, joka kerää heidän roskiaan.

Eilisaamun aamiaisen jälkeen annoin pojille listan, johon olin perinpohjaisesti kirjoittanut tehtävät, joita heidän tulisi noudattaa huoneitaan siivotessaan. Pulinaa silti syntyi.
Nuorin kyseli, miksi hänen pitää siivota, kun äitinsä on tulossa ja "kyllä se siivoaa nää sotkut".
Heviteini ihmetteli, miksi hänen pitää imuroida sänkynsä alta, kun "emmä oo heittänyt sinne mitään roskiakaan".
Juniori ja Justuksen vanhin (15) kyselivät, miksi matto pitää puistella, eiks imurointi riitä. Ja kun eka kerran pöläyttivät sitä nahkahapsumattoa, jonka uumeniin uppoaa kaikki läppäriä pienempi, kohosi ilmaan valtava tumma pölypilvi. Eivät kyselleet enempää, vatkasivat maton putipuhtaaksi.

Lisäinnoituksena siivoamiselle kerroin, että tyttäreni oli pyytänyt lähettämään kuvat poikien huoneista ja elleivät ne täytä hänen laatuvaatimuksiaan, homma tehdään uudelleen. Minun tyttärenihän on melkoinen perfektionisti, joten hänen poikansa ottivat uhkauksen tosissaan. Ja että kaikki, mitä he jättävät omia tavaroitaan keräämättä, lahjoitetaan orpokotiin. Yksi parahti kauhuissaan, että sä et voi viedä sinne mun laturia, ja poimi sen kiireesti kassiinsa.

Heviteini ja Justus lähtivät hakemaan veneellä vettä Rönnistä, koska vain yksi kanisteri oli jäljellä kymmenestä. Minähän annoin vain yhdet cokispullot päivässä ja muutoin juotiin mehua, joten vettä kului. Heviteini oli onnessaan, kun sai ohjata koko matkan. Justuksen vanhin pojanpoika löysi peukalonpään kokoisen toukan, jota näytti ihmeissään. Lähetti kuvan äidilleen, joka on väitellyt perhosista tohtoriksi ja sai ohjeet toukan ruokkimiseen. Poika nimittäin halusi viedä sen terraarioonsa ja seurata perhoseksi kehittymistä. Kyseessä oli mäntykiitäjä, joka tarvitsi männynneulasia ravinnokseen. Poika katseli sisäpihan isoa puuta ja kysyi, että onks tää mänty? Ei ollut kasvitiede ihan hallussa, koska puu oli kuusi. Kävin sitten metsässä hänen kanssaan etsimässä pienen männyn.

Osa pojista kalasteli laiturilta ja halusivat isoimman lasisen salaattikulhon ahvenelle kodiksi. Katselin heidän kanssaan ahvenparkaa ja onnistuin saamaan heidät uskomaan, että halusivat päästää kuitenkin kalan vapauteen. Kehuin hienosta päätöksestä.

Mun poikien isän vanhemmat ajoivat eilen Tampereelta hakemaan poikia heille. Viettivät koko iltapäivän saaressa ja alettiin suunnitella isovanhempileiriä, johon huolitaan vaan kivoja isovanhempia. Pojat innostuivat kertomaan pikkutuhmia vitsejä, joista osan olimme muka ymmärtämättä. Yksi pojista totesi ihan tosissaan, että ai niin, ettehän te voi näitä asioita millään enää muistaa. Me isovanhemmat hihitettiin. Minullahan on aina ollut valtavat hyvät välit vävyni vanhempiin, sovittiin jo Heviteinin synnyttyä, ettei aleta kilpailemaan, vaan osallistutaan yhdessä lasten elämään.

Paras kiitos pojilta oli, kun jo ennen lähtöä alkoivat kysellä, milloin on seuraava leiri. Ja kun tämä nuorin sai äidiltään lempikarkkejaan, hän tarjosi niitä minulle ja sanoi, että saan ottaa useamman, kun olen huolehtinut hänestä niin hyvin.

Tänään lähdemme kaksin Justuksen kanssa Juupajoelle Kallenaution museoon ja mihin tahansa, missä saan valmista ruokaa! Illalla mökille tulee myös Justuksen pojan perhe, joten sitten on taas talo täynnä porukkaa, mutta mun ei tarvitse osallistua ruoanlaittoon!

IL, sait poikaleirin kuulostamaan mukavalta, vaikka minä en olisi kyllä moista kestänyt pimahtamatta! Siksi kai minulla ei olekaan lapsia 😁 Meirämmiäs katseli eilen puolella silmällä vanhaa kotimaista elokuvaa "Laulava sydän", jossa Tauno Palolla on pieni tyttö, joka napsii isänsä rauhoittavia karkkeina ja meinaa kuolla. Meirämmiäs sanoi, että hassua, miten jotain lasta katsellessa tekisi ihan mieli ottaa syliin, johon minä, että   ja   sekä  


Unohdin eilen kirjoittaessani kesäteatterikokemuksestani kertoa hauskan episodin. Kesken kaiken pensaikosta taapersi esiintymisalueelle sorsapoikue, jossa oli emo sekä 5 jo aika isoksi kasvanutta poikasta. Mari Turusella ja Sari Siikanderilla oli juuri hektinen kohtaus meneillään, kun he huomasivat sorsat ja sujuvasti he sanailivat "kas me saimme vieraita" sekä hätistivät sorsat takaisin puskaan. Eipä aikaakaan, kun poikue marssi takaisin ja suuntasi päättäväisesti kohti rantaa ja yleisöllä oli hauskaa! Esityksessä oli muuten mukana kaksi suloista alpakkaakin ja totesimme meirämmiähen kanssa, että tuollainen voisi olla ihan kiva lemmikkinä pihalla. Saattaisi olla, että krookuksetkin saisivat olla rusakoilta rauhassa - elleivät ne sitten olisi alpakoidenkin herkkua 🙄

Meille tuli taas tänään ruokatilaus kotiovelle! Olen kertakaikkiaan tykästynyt palveluun. Saa nähdä milloin alan käydä säännöllisesti taas kaupassa. Tietenkin aina välillä on mentävä, kun esim. nytkin täytyisi käydä täydentämässä lääkevarastoa ja meirämmiäshän käy vähintään kerran viikossa kaljaostoksilla. Ehdotin aluksi, että hän voisi ostaa kaksi keissiä kerrallaan, ettei tarvitsisi alvariinsa käydä, mutta huomasin sitten, että tupla-annos meni melkein samassa ajassa kuin yksi, joten luovuin siitä ideasta.

Mukavaa viikonloppua teille kaikille 🙂. Nauttikaa nyt vielä hetki viileämmästä, kun ensi viikolla uhkaavat hirmuhelteiden taas palaavan!

Unohdin kertoa, että nuorin pesi sukkiaan salaattilingolla. Miten päähän voi vilahtaakin sellainen idea?

Ajelimme eilen Justuksen kanssa kaksin Juupajoelle. Ensin käytiin Kallenaution Kestikievarissa museossa, sitten Kenkämuseossa ja vielä Walleniuksen Wapriikissa taidenäyttelyssä. Mentiin meksikolaiseen syömään, kun olin päättänyt, että ruoanlaitto on nyt vähän aikaa osaltani ohi. 

Sehän oli innovatiivinen keksintö. Sukat tulivat lingotuksi samalla