Moi mimmit! Mä haluaisin johonkin matkalle joulukuussa, kun täytän 70. Varsinaiset juhlat on suunniteltu vasta vapunaatoksi. Vaan uskaltaako mitään reissua tilata tuon koronan takia. On tylsää odottaa matkaa kuin uutta kuuta, jos se sitten peruuntuu. Ensin mietittiin Reihin risteilyä, mutta silloin voi Saksassakin olla kylmää kannella seistä ja linnoja ihastella. Sitten mietittiin Etelä-Afrikan safaria ja sitten Thaimaata, jossa en ole ikinä käynyt. Justus on useastikin ja hän haluaisi esitellä minulle siellä kaikenlaista.

Tänä aamuna heräiltiin hitaasti ja loiottiin viereikkäin. Mun maha kurisi ja ääntelehti koko ajan ja Justuksen murahti silloin tällöin. Mies tuumi, että meidän mahatkin on kuin me, sun pulputtaa koko ajan ja mun vastailee yhdellä sanalla!

Ollaan tämä viikko saaressa, järvivesi on hieman lämpimämpää kuin ilma, joten minä polskahtelen veteen. Paistoin eilen karviais-marenkitortun, josta tuli mielettömän hyvää. Kunhan sade hellittää, käydään tarkistamassa kantarellipaikat. Katiska on järvessä, jos saataisiin rapumertoihin syöttikaloja. Ellei saada, tilataan paikalliselta ravut.

Hyvää tätä viikkoa kaikille!

Voi tätä koronaa! Hallitus on ollut visusti lomillaan hiljaa kuin pissa sukassa, vaikka nyt olisi pitänyt toimia ja lisätä rajoituksia. THL antaa lausuntoja, mutta päätökset eivät ole heidän käsissään.

Keskimmäisellä lapsenlapsella on rippijuhlat ensi lauantaina. Miniä on koko kesän suunnitellut juhlia n. 30 vieraalle, mutta tässä koronatilanteessa ei niin voi toimia. Vieraslista on sopistunut, mutta lähiomaisia on silti ainakin 15. Päätimme kokoontua kahdessa erässä, ja meille tai terasseille voi siirtyä, jos väkimäärä pelottaa. Kirkkoon ei pääse kuin vanhemmat ja yksi kummi, muut voivat katsoa konfirmaatiomessun striimattuna.

Melkein koko kesä meni neuvotellessa  riparilaisen kanssa sopivasta asusta. Kaunis, hoikka tyttö pukeutuu mieluiten ylisuurin collegeasuihin, mutta nyt piti saada vähän juhlavampaa. Mekko ei tullut kyseeseen missään nimessä, mutta pitkän etsinnän jälkeen hän löysi mustan, leveälahkeisen kokohaalarin. Äiti ja mummit antoivat periksi. Toinen ongelma olivat kengät, kun ei oikein lenkkareissa voisi mennä. Perjantaina olin mukana kauppakeskuksessa etsimässä kenkiä. Mikään ei aluksi miellyttänyt (tennissukka ei lähtenyt jalasta edes sovitukseen), mutta miniä pani kovan kovaa vastaan: Kotiin ei lähdetä kuin kengät kassissa. Mukaan tarttuivat lopulta matalat, yksinkertaiset mustat avokkaat. Teini vaikutti helpottuneelta. Annoin vielä hänelle pienet nahkaiset tyynyt kenkien kantapäihin laitettavaksi, etteivät lipsu jaloissa.

Löysin itselleni alennusmyynnistä mekon. Se on vyötäröltä löysää mallia, joten ei haittaa, jos jossain vaiheessa sattuisi vähän lihomaan. Olin ajatellut laittaa pikkumustan aniliinin pellavahuivin kanssa, mutta kun rippilapsi nyt löysi mustan asun, niin halusin jotain pirteämpää, ettei tilaisuus ihan hautajaisilta näyttäisi.

Nyt siis kahdessa talossa jynssätään paikkoja juhlakuntoon.

Mies on kuntoutunut lonkka/reisi/pakaravammastaan, mutta on muuten jotenkin väsynyt ja alla päin. Pinna kiristyy pienimmästäkin hänen käydessään entisellä kotitilallaan, missä vähän dementoitunut sisar asuu tätä nykyä. Mietimme jo lasten kanssa, ettei vain ole mikään dementia alkamassa, kun persoonallisuus on niin muuttunut. Nyt kotona hän on taas lähes entisellään ja  keskustelee puhelimessa asiantuntevasti kollegojen ja ystävien kanssa. Perusterveenä hänellä ei ole omaa lääkäriä, jonka kanssa huolen voisi ottaa puheeksi. Voihan olla, että kyseessä on masennus: yli 80-vuotias huomaa, ettei ehdi eikä jaksa enää kaikkea, mitä pitäisi. Hän on kuitenkin meidän kalliomme. Olemme nyt olleet 52 vuotta naimisissa.

Kesän mittaan olen pidentänyt lenkkieni matkoja. Nyt menee 7-8 km leikiten ylä- ja alamäkineen. Metsä on henkireikäni ja sinne mies minut lähettää, jos huomaa, että alan tulla huonolle tuulelle. Paino ei kuitenkaan ole pudonnut, vaikka tuskin syön edes tarpeeksi, kun helteillä ei ole ollut oikein nälkä. En himoitse edes jäätelöä enkä suklaata. Pallean kohta on hiukan litistynyt, mutta vyötärö ei, ja reisilihakset ovat kasvaneet, sillä ennen reisistä löysähköt skinny farkut ovat nykyään kauttaaltaan skinnyt. Sitä se mäkien tarpominen teettää.

En nyt kommentoinut kirjoituksianne, vaikka olen elänyt mukana iloissanne ja suruissanne.

Pysytään terveinä.

Hei Ihanaiset,
terveiset mökin sohvalta. Käytiin tänään kolmen tunnin retkellä lempi metsässäni ja uuvahdin täysin. Kuntoni on romahtanut järkyttävän huonolle tasolle 😵‍💫. Eilen tuli sähköpostiin ilmoitus, että eläkeläisen jumpat alkavat syyskuun alusta ja siitä ilahtuneena tein 15 min jumpan. Lankutusta, punnerruksia, vatsapunnerruksia, kyyhkyjä ja selkäliikkeitä, olin aivan hiessä ja haukoin henkeä 15 min jumpan jälkeen. Lisäksi en ensin pystynyt tekemään liikettä jossa käden ristissä rinnan päällä pystyasennossa mennään selinmakuulle ja kyljen kautta noustaan ylös seisomaan kädet kokoajan rinnan päällä. Seli-seli -syy, vasen polvi on taas limppu eikä oikein taivu mutta oikea polvi on ihan OK. Lopulta onnistui mutta kankeasti ja hi-taaaas-ti😖😤. Ihan oma vikani, lihakset häviävät jos niitä ei käytä, tosi kuin vesi.

Metsäretki oli taas ihana, saatiin piirakkamustikat ja löydettiin pari hyvää mustikkapaikkaa johon mennään perjantaina korien kanssa, toivottavasti se siellä vielä silloin ovat ja löydettiin muutama kantarelli joista tehtiin heti muhennos 😋😋 nami-nami.

Isäntä täyttää loppu vuodesta 70 v ja ollaan kanssa veivattu mitä tehdään, kutsutaanko väkeä nyt kesällä mökille ja jos niin minkälaisissa kokoonpanoissa🤔 vai mitä tehdään. Yksityisiä juhlia 10 ja 50 hlön määräykset eivät koske, ovat suosituksia mutta Delta virus tarttuu kaikissa kokkareissa ihan samalla tavalla 🤧😷🤒. Meillä olisi syyskuun alussa ”luxus” risteily Tukholmaan jota on useampaan kertaan siirretty, saa nähdä päästäänkö nytkään. Sitten olisi siskontytön häät joita on myös siirretty vuodella ja vielä kuun loppupuolella lapsenlapsen rippijuhlat.  Hirvittävän ristiriitaiset tunteet, kovasti haluaisimme tavata sukulaisia ja ystäviä mutta ei toisaalta haluaisi riskeerata omaa eikä muiden terveyttä. Ollaanhan me saatu jo kummatkin rokotukset mutta AZ:n suoja Deltavirusta vastaan on alle 70% ja varmuutta ei ole siitäkään etteikö voitaisi muita tartuttaa ☹️, ei kiva.

Siitä iloitsen, kun ei ole helteitä ja saa oikein peittoon kääriytyä nukkumaan mennessä. Isäntä nauraa, että kieroudun peittoon kuin muumio ikään 😮. Itse olen sitä mieltä, että olen kuin perhosen toukka kotelossaan ja aamulla minusta kuoriutuu kaunis perhonen 🧚‍♀️ 🦋, jostain kumman syystä niin ei ole vielä käynyt mutta en luovu toivosta 🤩.

Heippa ja kiitoksia kirjoituksistanne. 🥰

Tänään oli kauppapäivä. Uskallankohan syksyllä laskea kukkiin menneet summat yhteen... Tänäänkin tarttui mukaan kaksi kassillista sekä tietysti pinkki ja valkoinen narsissikimppu. Joskus kestävät 2 - 3 viikkoa ja silloin mulla on niitä monessa eri maljakossa.

Merelle,  kiitokset toivotuksista. Yritän soittaa äidille joka ilta. Joskus itken sen jälkeen - joskus riemuitsen. Eilen oli ilon päivä, kun äidin ääni kuulosti "aivan normaalilta". Olen ehkä aiemminkin kirjoittanut, että olen soittanut äidilleni siitä lähtien kun muutin kotoota joka ikinen päivä.... Paitsi ennen vanhaan mökillä ollessa ja matkoilla ollessa. Nuorena, kun olin Ruotsissa kesätöissä, vaihdoimme tiiviisti kirjeitä. Sitten jossain vaiheessa olisiko pari vuotta sitten, äidin kuulo heikkeni niin, että soitot olivat pääosin isäni kanssa. Nyt sitten soittelen isälle aamuin ja illoin. Äidin kotikäynti piristi häntä todella paljon. Nyt on vaan joka päivä lähdössä isäni mukana kotiin, kun isä käy katsomassa. Minä olen voinut koko elämäni ajan puhumaan äidilleni kaikesta ja olen kokenut, että hän on ymmärtänyt. Nytkin tiedän, vaikka useimmiten ei montaa sanaa sano, niin odottaa joka ilta puheluani. Olen kiitollinen vanhemmilleni siitä, millaiset eväät ovat meille antaneet.

Japena. onpa ihanaa, että pystytte nyt niin helposti järjestämään yhteisiä tapaamisia. Iloitsen puolestasi. Ja uudet lapsenlapset - mikä voisikaan olla upeampaa. Minä toivon ja odottelen vielä sitä ensimmäistä. Sain aikanaan IL:ltä shampanjapullon 60-vuotislahjaksi, jonka nimikin viittaa vähän siihen, että tulisi jälkikasvua....😂 Viimeksi kaupunkikodissa käydessämme otin sen pullon sieltä tänne, jospa ilouutisia tulisi täällä ollessamme.

IL, ymmärrän matkakuumettasi. Ehkä tilanteen ollessa näin epävarma, ei kuitenkaan vielä kannattaisi matkaa varata. Uskon, että eivät lopu kesken, kun tilanne siltä näyttää, että voi kohtuullisen turvallisesti matkustaa. Voi kun nauroin teidän mahakuroinoille. Meillä käy välillä samoin, mutta en ole tehnyt empiristä tutkimusta, miten äänet jakautuvat .🤣🤣

Pikseli,  voi kuinka ihana kuulla, että olet pystynyt tekemään noin pitkiä lenkkejä. Ostosreissut ovat välillä hyvää terapiaa <3 Voimia sinulle ja lapsillenne miehesi kanssa. Toivottavasti ovat olleet vain ohimeneviä puuskia. Kyllähän tämä eristäytyminen ottaa kenen tahansa parisuhteelle.... vaikka kuinka on totutta viettämään aikaa kahdestaan täällä "mökillä". Kohta en nimitä tätä enää mökiksi, vaan ykköskodiksi 🥰😍

Suupaltti, sun värikkäitä kirjoituksia ja luontokuvauksia on ollut aivan ihanaa lukea. Tsemppiä jumpan alkuun. Kun luin sun jumppaohjeiden alkua, ajattelin vaan, että olen kiitollinen, kun pystyn nousemaan ylös sohvalta tai tuolilta ja jotenkuten nukkumaan kaikenmaailmanlääkkeiden avulla.  Ja olen koko ikäni yrittänyt pitää huolta kunnostani ja siitä, että paino ei nouse liikaa.... Ja sit vielä nämä kaksi liukastumistapaturmaa..... En kyllä periksi aio antaa. Suorastaan ketuttaa, että sen viiden kuukauden kortisonikuurin myötä painoa tuli noi kahdeksan kiloa lisää. Noin kilon olen saanut pois.... Pakko jatkaa (pidin pari viikkoa ruokapäikkyä) sen ruokapäikyn merkeissä. Tiedän, että se on varma tie. Tosin uusin muutos vanhaan on tuo ruuan ajoitus. Me syömme päivän pääaterian myöhään ja mielestäni se nimenomaan auttoi painonhallinnassa, silloin kun oli tarvis. 

Meillä oli täällä yhtenä iltana, kun tytär ja ystävättärensä olivat täällä, aivan huikea lentonäytös ihan lähietäisyydellä. Näimme sadoittain sudenkorentoja lentelemässä noin kymmenen metrin korkeudessa. Näky oli aivan uskomaton. Emme ole koskaan nähneet täällä sellaista. 

Toissayönä oli verkot ekaa kertaa kevään jälkeen vedessä. Ei tullut mitään... Katiskaan oli uinut pienehkö hauki ja muutama ahven. Nyt kun vedet alkavat olla kohtuullisissa lukemissa lämpötilan suhteen, niin eiköhän sitä kalaakin saada.

Suupaltti, olen suorastaan nauttinut, kun olen palellut pariin otteeseen. Eilen olivat yhdet mökkinaapurit kesäkeittössä kahveilla ja muurinpohjaletuilla. Ilma oli just perfect. 

Voikaa kaikki hyvin. Koronaluvut ovat kauheita tartuntojen osalta ja nyt näyttää myös siltä, että sairaalahoitoa vaativien osuus on kasvussa. Mielestäni tässä pitäisi pitää esillä myös se, kuinka paljon ns perusterveydenhoito kärsii suurista koronatartutaluvuista, vaikka ei sairaalahoitoa vaatievien potilaiden osuus vielä olisi niin kovasti kasvanut. Joitakin päiviä sitten noin 100 tuhatta suomalaista yli 60 v ei vielä ollut ottanut ensimmäistäkään koronarokotusta...... Ja sitten kun meillä on lopulta jonkinlainen kohtuullinen rokustuskattavuus, niin sekin pitää ottaa huomioon, että suoja on vasta kaksi viiikkoa toisen rokotuksen jälkeen. Kannatan ehdottomasti koronapassia ja vähän ihmettelen sitä, että miksi sen pitäisi olla ilmainen, jos ihmiset haluavat vaikka ravintolaan.... Rokotushan on ilmainen kaikille. Ja ilman muuta joukosta pitäisi vapauttaa ne, jotka lääkärin todistuksen nojalla eivät voi ottaa koronarokusta. Heille ilman muuta ilmainen testaus. Tämä kuulostaa ehkä härskiltä, mutta olen kyllästynyt kuulemaan sanontoja, että kannan itse vastuun siitä, jos en ota rokotusta..... Paskan marjat (äidiltä opittu), sanon minä. Kuka sitten maksaa, kun rokottamaton sairastuu ja joutuu sairaalahoitoon, Kuka maksaa jäljitystiimin palkat, Kuka maksaa karanteeniin asetettujen palkat.... jne... Itsekästä pääosin. Tosin voi olla päteviä syitä rokotuksesta kieltäytymiseen. Tässä tulee mieleen esim raskaana olevat naiset, vaikka juuri tulikin uutta tietoa rokotusten turvallisuudesta ja tehokkuudesta Covidin vastaan. 

Sorry - meni taas loppusaarnaksi
. 

Ja taas toivotan hyvää vointia kaikille teille ja läheisillenne. <3 🥰

Minäkään en ymmärrä, miksi testausten koronapassia varten pitäisi olla ilmaisia. Jos on vara mennä festareille, kyllä sen testinkin voi itse kustantaa. Kaikki tämä on sitten pois muun terveydenhoidon resursseista.

Kipan ja Tulirummun kanssa samaa mieltä koronapassista.

Kiva oli lueskella kirjoituksianne, vaikken niitä aina muistakaan kommentoida. Ei me mitään matkoja nyt tilata, varsinkin kun luettiin, että Thaimaassa ruumishuoneiden työntekijät ovat pyörtymäisillään työn paljoudesta. Mutta voihan sitä silti mietiskellä eri matkakohteita.

Katiska ei antanut rapusyöttikaloja, joten haettiin eilen luottoraputoimittajaltamme. Siellä menee aina aikaa, kun hän ja Jussi vaihtavat omien kuulumisten lisäksi pitäjäläistenkin kuulumiset. Minä niputtelin mökillä tillinippuja ja pian ravut kiehuivat isossa kattilassa. Rapumies kertoi, että monet ihmiset tilaavat nykyään häneltä valmiiksi keitetyt ravut, kun kauhistuttaa se niiden keittäminen. Helppohan se on ostaa kalafileetkin valmiina kaupasta tai lihakimpaleet. No en minäkään osaisi sikaa teurastaa, mutta madon pystyn laittamaan koukkuun ja kalan käsitellä.

Järvivesi oli eilenillalla 22-asteista, joten pulahtelin muutaman kerran saunanlauteilta veteen, oi sitä autuutta! Justus sai valita illan leffan, vuorotellen Netflixistä, toimii hyvin.

Iker-parka oli eilen taas lääkärissä, nyt pahan ripulin takia. Ei ollut sukkaa tms. mahassa. Kesän alussa sille tehtiin geenitesti ja nyt on selvinnyt, että sillä on selkärangan rappeumaa aiheuttava geeni. Lääkäri oli rauhoitellut, ettei se välttämättä siihen sairastu, mutta jos oireita tulee, ymmärretään nopeammin, mistä on kyse. Voi koiraa, miksi maailman lempeäluontoisimmalla pehmolla pitää olla noita sairauksia.

Vaan nyt lähdetään tarkastamaan kantarellipaikkamme, jos saisimme kastikkeen siian kaveriksi. Ja illalla sitten herkutellaan ravuilla. Huomenillalla Justuksen pojan perhe tulee meille, olen luvannut tehdä isot kasan tonnikalalasagnea, joka saavutti suuren suosion poikaleirillä. Ja paistan herukkatortun. Poika haastattelee isäänsä tämän lapsuudesta ja tallentaa jutut. Hauskaa, haluan olla kuunteluoppilaana.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Samaa mieltä, että sopii maksaa itse. Mekin maksoimme kun olimme sillä Espanjan reissulla kumpikin 250 e testeistä. Kun kerta reissuun halusin. Nyt on kaksi rokotetta niin helpottaa testien suhteen. 

Me ollaan rohkeita ja reissataan Mallorcalle isolla porukalla syyslomalla jos vain lentoa ei peruta. Sinänsä koin nytkin olon turvalliseksi reissussa on asutttiin ja asutaan omassa huushollissa. Ravintoloissa oli hyvät välit pöytien kanssa. 

Mietin itselleni reissua syyskuulle Mallorcalle jahka tuo kuopus vauvansa saa, neljä viikkoa laskettuun aikaan. 

Oli kivan vesseli tässä piipahti. Me oltiin miehen kanssa Helsingissä hotellissa Ti-ke ja vesseli meni teinilikan luo siksi yöksi. Kävivät Lintsillä. Vesseli voitti jättikarkkipussin ja oli niin iloinen. 

Meilläkin oli kiva vuorokausi. Käveltiin ja istuttiin terdeillä. Aikuinen sijaistyttö avokkeineen piti meille seuraa illalla. He ovat niin ihana pariskunta. Nauroin kun facessa oli drinkkikuvis että luulisi minun vain ryypänneen. No otinkin kaikkiaan viisi lasillista päivän kuluessa, mutta en tuntunut olevan edes pienessä sievässä sen verran kuitenkin hidasta tahtia seitsemän tunnin aikana.
Kasarmintorin suurterassi ei ollut ollenkaan niin kiva kuin viime vuotinen Senaatintorilla. 

No sitten tähän lapsiperheen arkeen. Tiistaina lähtiessä huomasin pikkutytöllä täitä päässä. Ei kun aineet päähän. Tytär sitten nyppi saivareita ja huomasi omalla pojallaan myös täitä. Meidän pojilla sen verran lyhyet hiukset jottei niissä näkynyt mitään. 
Eilen pesin kaikkien meidän päät ja kaikki pyykkiin ja imuroinnit päälle. Meillä on terassi täynnä pehmoleluja ja koristetyynyjä. Harjat pakastimessa. Täkitkin odottavat siellä pesuaan. Siis hirveä rumba. Eilen vielä ennen tukanpesun nypin pikkutytöltä tunnin saivareita päästä.

Kävin vielä eilen kampaajalla, hänkään ei nähnyt päässäni mitään. Pesin kyllä pitkin hampain juuri laitetut hiukseni illalla täimyrkyllä. 

Viikonloppuna lapsien kuljetuksia vanhemmilleen yhtä lukuunottamatta. Sisarukset menevät ensimmäisen kerran vanhemmalleen yöksi sitten kuuteen vuoteen. Vanhempi on kuntoutunut ja kykenee myös diabetestä hoitamaan. Olen kyllä niin iloinen siitä sekä lasten että vanhemman vuoksi. Tämä on tätä työtä parhaimmillaan kun pystyy tukemaan lasten ja vanhempien väliä ja näkee edistystä. 
Yksi on päiväseltään vanhemman luona ja yhtä vien minä mukanani kun käyn kyläilemässä. Mies hoitaa muut kuljetukset ja käy äitiään katsomassa. 

Tervehdys pitkästä aikaa ja kiitos kun olette jaksaneet kirjoitella eläkeläiskiireistä huolimatta.

Kipa toivottavasti tekin olette viimein saaneet kaivattua sadetta. Etämiehen mökillä on tullut vettä noin 100mm viikossa. Kanttarellejä alkaa jo puskea esiin. Eilen syötiin ensimmäinen muhennos savuahventen kyytipoikana.
Olen sinun ja monen muunkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä koronapassin tarpeellisuudesta, sekä testien maksullisuudesta mikäli osallistutaan esim. festareille tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin.
Ihmettelen että miksi Suomen lainsäädäntö on tehty niin kankeaksi että näissä tilanteissa ei saada lakia pikaisesti aikaiseksi.

IL Ymmärrän hyvin kaipuusi synttärimatkalle. Etämiehellä on myös matkakuumetta ja hänellä tulee samat kymmenet täyteen syyskuun lopulla. Me seurataan tilannetta ja jos se on yhtä paha kuin tällä hetkellä, niin tehdään vain joku pieni reissu kotimaassa väkijoukkoja vältellen. Hän on ollut matkoilla edellisetkin kymmenluvut eikä halua isoja juhlia nytkään. 

Pikseli, toivottavasti saitte rippijuhlat järjestettyä ongelmitta. On nuorelle rippilapselle tärkeä etappi aikuisuuden kynnyksellä. Voisiko miehen väsymys johtua pitkään jatkuneesta poikkeustilast? Moni ikäihminen valittelee että ei oikein osaa enää lähteä kotoa eikä seurustella ihmisten kanssa pitkän tauon jälkeen.

Suupaltille peukutus jumpan aloittamisesta, kyllä se siitä helpommaksi muuttuu kun kroppa tottuu rääkkiin. Ompa hyvä kun mustikoita löytyi.

Japenalla riittää edelleen menoa ja meininkiä. Välillä on ollut isoja ja tällä kertaa pieniä (saivare) haasteita. Toivottavasti saitte ongelmasta niskalenkin.
Onnea myös tyttären perheenlisäyksestä. Voi jospa minäkin vielä saisin lapsenlapsen kun nykyiset ovat jo yhtä lukuunottamatta aikuisia.

Minun aikani on kulunut taaskin paikasta toiseen juostessa. Reilu viikko sitten saatiin musiikkijuhlat päätökseen ja tiistaina sain selviteltyä viimeiset juhliin liittyvät siivoukset ja pyykit.
Meillä oli suunniteltu kolme eri vaihtoehtoa juhlille riippuen koronatilanteesta. Pääsimme toteuttamaan keskimmäisen ohjelman, jossa yleisömäärät oli rajoitettu turvavälein.
Avajaisissa kuultiin Tosca-ooppera, tosin kokoonpanoa oli pienennetty isoista kuoroista jouduttiin luopumaan ja kamariorkesteri ja  pieni kuoro hoitivat laulajien, Euginia Dushina, Joska Lehtinen, Erik Rousi, Matti Turunen, Markus Suihkonen, Kalle Virtanen, Akseli Vanamo ja Marika Hölttä kokoonpanolla esityksen Tatu Erkkilän toimiessa kapellimestarina. Yleisö eli mukana ja lähti kotiin tyytyväisenä. Seuraavana päivänä oli kolme konserttia joista ehdin käymään kahdessa. 
Lauantaina oli toritapahtuma ja lastenooppera joka sekin veti hyvin yleisöä.
Sunnuntain täyttivät musiikillinen jumalanpalvelus ja päätöskonsertti jossa esiintyivät Turkkulaiset sekä Kirsi Rissanen ja Marttyyrit.
Akseli Vanamon kaunisääninen urakointi jokaiselta päivältä jäi erityisesti mieleeni. Joska Lehtinen päästeli O sole mion niin komeasti että kylmät väreet kulki pitkin selkäpiitä.
Perjantaina ja lauantaina järjestivät paikalliset baarit oheistapahtumat joissa oli kevyempää musiikkia. Käväisimme paikalla mutta pitkään emme uskaltaneet viipyä, oli meno sen verran villiä. Porukkaa oli vieri vieressä huutamassa eikä turvaväleistä tietoakaan.

Olen touhunnut myös toisen yhdistyksen hommissa sen minkä ehdin. Maalailtiin talkoilla aitoja ja suunniteltiin muitakin korjauksia pihoille. Ovat jääneet viime aikoina hoitamatta rahan puutteessa ja osin saamattomuuden takia.

Loppuviikolla löysin mustikoita jotka eivät ole kutistuneet rusinoiksi. Kahden poimintareissun jälkeen on pakastimessa 12 litraa. Lupasin käydä myös naapurille pomimassa jos sieltä vielä löytyy kunnollisia. Lauantaina lähdin etämiehen mökille nauttimaan eläkepäivistä. Veimme verkot järveen ja saunoimme nauttien kesästä ja toistemme seurasta. Saimme sunnuntaina neljä isoa ahventa ja yhden ison lahnan. Eilen tuli vielä hyvänkokoinen siika joka oli vasta toinen sitä lajia tänä kesänä.
Tänään ajelin kotiin hoitamaan vapaaehtoishommia, joita tuntuu riittävän.
Olkapää kipuilee yhä, enkä ole saanut aikaa fysioterapiaan kun minua aiemmin hoitanut fyssari on lomalla.

Lauantaina on vuorossa reissu Mäntyharjuun työporukan kanssa. Ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja siellä menee koko päivä nähtävyyksiin tutustuen, kuntoillen, syöden ja saunoen.

Hyvää viikon jatkoa. Kyllä tämä tästä kaikesta epävarmuudesta huolimatta jotenkin lutviutuu.

Mustikkaposken sanoihin kaiken lutviutumisesta on mukava yhtyä. Me ajelimme maanantaina kaupunkikotiin, jossa kuulimme julkisivuremontin olevan ainakin kuukauden myöhässä. Pressujen alla lämpötila on helteillä noussut 50 asteeseen, eivätkä työmiehet ole voineet kunnolla työskennellä. Sisäpiha on täynnä rakennustarvikkeita ja kielten sekamelska melkoinen; viroa, espanjaa, venäjää. Mietin, että kun miehiä on sieltä täältä, mikähän on komentokieli. 

Justuksen piti herätä tiistaina varhain sokerirasituskokeeseen, joten minä menin omalle puolelleni nukkumaan. Enkä taas muistanut, että se poraaminen ja kilkuttelu alkaa heti seitsemän jälkeen. Yöllä heräsin, enkä yhtään tiennyt, missä olen.

Eilen oli minun "hoitopäiväni", ensin kynnet kuntoon. Luovuin kesän kirkkaanpunaisesta ja valitsin nuden pikkuhileillä. Kävin varaamassa viereisestä kauneushoitolasta syyskuun alkuun puolentoista tunnin hieronnan aromaattisilla öljyillä, sitten hotkin kahvilassa saaristolaisvoileivän ja kipitin kampaajalle. Vävyni olikin siellä ja koppasi syliin. Mehän käydään koko suku samalla italialaisella Jonylla, jonka kanssa puhutaan sekaisin englantia ja suomea ja joka on aina vauhdissa. Hän kertoi vanhahkosta asiakkaastaan, joka oli kertonut tulleensa huijatuksi asematunnelissa. Siellä oli ollut väliaikainen koju, jossa ulkomaalainen mies oli myynyt ihmeainetta, joka vähentää kasvojen rypyistä yhdessä yössä 30 vuotta. Nainen oli ostanut, "kun se poika kertoi lähettävänsä rahat vanhemmilleen". No seuraavana aamuna nainen ei näyttänyt yhtään nuoremmalta. Hän oli asiasta kovin suivaantunut, ei ollenkaan siitä, että oli maksanut 2000 euroa tökötistä! Ja myyjää ei enää näkynyt. Jony ei tiedä vanhuksen sukulaisia, olisi soittanut ja kertonut,että nyt on syytä pitää hieman silmällä.

Henkilökohtainen autonkuljettajani Justus poimi minut kaupungilta, ymmärsi kehua heti kampaustani ja kynsiäni ja sitten huristettiin tyttäreni luokse. Hän ja vävy olivat siivonneet vaatehuoneitaan ja vierashuoneen sänky oli täynnä vaatteita ja lattialla lojui tusinan verran kenkiä. Minä olin luvannut viedä ne kirpparille, kunhan ensin katselen, olisiko jotain sopivaa sisarelleni. Tytär on siro, joten hänen ihanat vaatteensa eivät minulle mahdu ja kengätkin ovat liian pieniä. Vävy luopui kolmesta puvustaan, jotka ovat uudenveroisia ja hänelle tehtyjä, vaan kroppa on muotoutunut kiipeilyharrastuksen takia toisenmalliseksi. Iker alkaa parantua, ei ollut ripuloinut edellisenä yönä yhtään. Se on tehnyt taiteenlajin lääkekapselin otosta: pyörittelee lihapullaa suussaan, kunnes sylkäisee sen kapselin ulos. Sitten tytär tunkee sen "väkivalloin" kitaan ja koira mulkoilee syyttävästi.

Tänään on lajiteltava ne vaatteet, joista joissakin on vielä hintalappukin jäljellä. Ja kavuttava vinttiin etsimään vanhoja valokuvalaatikoita, jos löytäisin kuvia yhteen synttäripuheeseen, tytär lupasi auttaa esityksen teossa. Punaherukat on poimimatta ja ruoho rehottaa. Justus hoitaa kyllä osansa.

Viime yönä heräsin, oli ihan pimeää. Istuin hetkisen sängynlaidalla miettimässä, missä minä nyt olen ja mihin suuntaan on lähdettävä pissalle. Kun on neljä kotia, en aina ole ihan selvillä esim.,milloin lakanat pitää mihinkin sänkyyn vaihtaa.

Moikka moi,
kiitokset kuulumisista! Meritarinoiden vaihteluksi kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta, jota pitää taas kerran kiitellä.

Kaikki alkoi siitä, että viime syksynä peiliin vilkaistessani havaitsin oikeassa silmässä pigmenttimuutoksen. Ihan kuin silmän värikehän ympärille olisi kasvanut semmoinen Saturnuksen rengas. Mainitsin asiasta silmälääkärille, jonka luona muutenkin kävin rutiinitarkastuksessa. Hän teki saman havainnon ja laati lähetteen HUSin Silmäklinikalle. Sieltä soitettiin jo viikon kuluttua: pääsetkö pistäytymään huomenna?

Käväisin. Sikäläinen lääkäri sanoi laittavansa minut sairaalajonoon, mutta varoitteli että se on suhteellisen pitkä koska korona ja koska vaivani vaikutti kiireettömältä.

Joskus juhannuksen alla postiluukkuun putosi kirje: tervetuloa Silmäklinikalle 10.8. Heinäkuun alkupuolella oli tullut toinenkin kirje, jossa oli ainakin neljän liuskan mittainen täytettävä kaavake. Vastasin totuudenmukaisesti joka sarakkeeseen, mutta posti ilmeisesti kulkee pk-seudulla tosi hitaasti, koska kolmen kilometrin taival meiltä Meilahteen ei liene taittunut vieläkään. Viime viikolla sain näet vastata samoihin kysymyksiin puhelimitse.

Käsittämättömän hyvää huolta terveydenhoito pitää meistä! Sain sunnuntaina tekstiviestimuistutuksen varatusta leikkausajasta. Maanantaiaamuna soitti sairaanhoitaja, joka varmisti että koronarokotukset olivat kunnossa sekä tarjoutui vastaamaan kaikkiin kysymyksiini. (En kyllä siihen hätään keksinyt mitään tiedontarvetta.)

Silmäklinikallakin suurin osa ajasta meni vastaillessa hoitajille, jotka kyselivät vointia, pujottivat kertakäyttömyssyä hiusten suojaksi ja kanyylia kädenselkään. Leikkaava lääkäri kertoi koko ajan, mitä puuhaa ja miksi. Paikallispuudutus mahdollisti potilaan ajoittaisen osallistumisen keskusteluun. Toimenpiteen jälkeen tarjolla oli tuoremehua ja kolmioleipiä sekä uusi kertakäyttömaski, jota en varsinaisesti tarvinnut, koska UK kävi autolla noukkimassa minut porraspielestä. (Jätin mehun ja leivätkin seuraaville potilaille, sillä kotona oli lounas odottamassa).

Koska Saturnuksen renkaan todettiin mitä ilmeisimmin olevan vaaraton sidekalvomuutos eikä se edes näy kovin paljoa jollen ala kamalasti karsastaa, siitä poistettiin vain osa patologin tarkastelua varten. Näin selviydyin yhden tikin haavalla (en muuten tiennyt, että ihmisen silmän sisuksiakin voidaan ommella) ja sain viikon voidekuurin sekä kuukauden mittaisen uinti-, saunonta- ja urheilukiellon. Kiittelin kovasti sekä leikkaussalitiimiä että etu- ja jälkikäteistoimia hoitavaa hoitajaa.

Mahtaneeko se sote-uudistus paljonkin parantaa noita terveyssektorin toimintoja? Miettii Tiinuliinu, punasilmäinen mutta pirteä.