Huijasin äsken. Lähden sittenkin aamulla Helsinkiin. 
Sain vielä junalipun ja pääsen asemalle kaverin kyydissä joka lähtee samaan tapahtumaan. Enhän minä vielä pysty ajamaan itse käden tikkien takia. Tulee pitkä päivä isolla kirkolla kun meidän nuorten esiintymisvuoro on klo 19. Pääsen henkilöauton kyydissä kotiin joten ei tarvitse kiirehtiä viimeiselle junalle esityksen jälkeen. Minä en istu katsomassa kaikkia esityksiä vaan käyn ainakin Ateneumissa ja mahdollisesti jossain muussakin näyttelyssä. Mitä lounaspaikkaa suosittelette keskustasta?

Ensiksi haluan minäkin sanoa IL:lle, että pääasioissa ei saa olla kuin ne olisivat jokapäiväistä kauraa! Jos minä näkisin kaiken kahtena, tarttuisin oitis puhelimeen (silloin täytyy kai valita kahdesta se oikea!) ja soittaisin piipaa-auton paikalle ja jos vallan menen pimeäksi, täytyy vain toivoa, että meirämmiäs älyää soittaa! Onneksi kohdallasi oli "vain" TIA-kohtaus, mutta kuten lääkäri sanoi, se voi olla kaksi yhdellä kertaa eli se ainoa ikinä tai sitten yksi monista, joten siihen pitää suhtautua vakavasti! Lienee myös syytä miettiä, kuinka paljon teidän kahden mökin systeeminne aiheuttaa stressiä, varsinkin kun Justus ei enää jaksa tehdä niin paljon hommia. Olen puhunut, ugh 😤

Meillä oli tänään mielenkiintoinen päivä, kun taloyhtiössämme suoritettiin viemärien pesu ja kuvaus. Työt alkoivat (tietenkin!) klo 8 aamulla, joten meillä oli kello soimassa seitsemältä. Ohjeiden mukaan tyhjensimme allaskaapit, asetimme märät pyyhkeet lattiakaivojen päälle, suljimme WC-kannet ja laitoimme tulpat pesualtaisiin. Ehdimme hyvin syödä aamupalankin, kun tyypit aloittivat c-talosta. Noin kolmevarttia kului kahdelta mieheltä per asunto ja siinä ajassa he huuhtelivat kaikki viemärit sekä kuvasivat putket todella syvältä. Kuulemma kaikki näytti hyvältä ja kun olemme nyt asuneet tässä 22 vuotta, niin todennäköisesti meidän elinaikanamme ei tule toista kertaa. Hieman tuntuu siltä kuin viemärit vetäisivät paremmin, vaikkei se ole varsinainen ongelma ollutkaan. Päätimme kokeilla pesua, kun asuntojen kosteissa tiloissa alkoi vilistä normaalia enemmän sokeritoukkia. Saa sitten nähdä, oliko tästä apua.

Hieman minua huvitti puolilta päivin, kun alkoi olla pieni näläntunne, joka on poikkeuksellista, kun nousen normaalisti ylös niin myöhään. Totesin sitten kellon olevan vasta 12, joten paljon sitä ehtii, kun nousee aikaisin. En kuitenkaan aio vastaisuudessakaan nousta aikaisemmin, ellei ole jokin aivan pakottava syy! Tosin harvoin nukun nykyään kymmeneen saakka, vaan heräilen siinä yhdeksän kieppeillä. Katsotaan sitten, kun tulee pimeämpää 😄

Ilmoitin meidät taas kuntosalille ja sen lisäksi vielä tunnin venyttelyynkin. Olen itse alkanut huomata vähäistä lihasten jäykkyyttä ja kun meirämmiäskin on köpötellyt jo pitkään, mikä saattaa hyvinkin johtua kireistä lihaksista, niin ajattelin, ettei venyttelystä ainakaan haittaa ole. Nyt meillä sitten on ohjelmaa sekä maanantaille että keskiviikolle. Vielä kun saisimme itsemme vaikka yhtenä päivänä viikossa kävelemään, niin eiköpähän sitten ainakin minimitavoitteet liikunnan suhteen ole saavutettu!

Tiinuliinun koiranymmärtämiskurssi kuulostaa hauskalta. Kun kerroit sen käsittävän vain tekstien lukemista, niin näin elävästi sieluni silmin sinut istumassa sohvalla Lyyti sylissä ja sinä luet teille ääneen kurssitekstejä 😂 

Nuo nasujaiset ovat kyllä ihan älyttömyyden huippu! Armeijassa on sentään valtaosin päästy eroon simputuksesta, mutta nasujaiset ovat kyllä simputusta pahimmasta päästä. Onko se sitten mikään ihme, että nuorilla on mielenterveysongelmia!

Laitoin juuri riisit kiehumaan ja kohta syömme broilerin koipi-reisiä riisin kera. Huomenna teen jämistä sitten kunnon salaatin.

Ensi viikko onkin sitten elokuun viimeinen ja me lähdemme torstaina muutaman päivän risteilylle Visbyhyn! Toivotan teille kaikille mukavaa viikonloppua 🙂

Isälläni oli muutama vuosi sitten aivoinfarkti. Hän ei ihmetellyt kahta naspurinrouvaa, vaan sitä että näillä oli samanlaiset mekot!

Nauruhymiö on kai huonossa huudossa, mutta väkisinkin nauratti.  Soittiko kumpikaan rouvista apua?
Kyllä nämä on vakavia asioita ja kai potilas itse aina koittaa vähätellä asiaa, mutta se turhakin soitto on pienempi paha kuin soittamattomuus.

Meillä on nyt torjuttu korkeaa verenpainetta ja muita kansantauteja istuttamalla aitaa kadunvarteen. Vanha pensasaita on kantoineen kaikkineen kaivettu ylös ja nyt aroniapensaat on rivissä aidalla. Kunnes jänikset ne löytävät. Aronian pitäisi olla superfoodia ja kaikki entiset vaivat ilmeisesti kaikkoavat, kunhan niitä marjoja alkaa tulla. 

Mukavaa loppuviikkoa 🌻

Hänellä oli oma rouva sisällä, joka soitti apua. Täysin on kyllä toipunut. 

Tervehdys 🥰
Onpa ollut kiva lukea kirjoituksia, kun niitä nyt oli niin paljon. En tässä paljoa kommentoi, kun kädet ovat kipeinä.
Kiitos Tiinuliinu ehdotuksista osallistua erilaisiin aktiviteetteihin unohtaakseni kivun. Meillä on kyllä tässä ihan omalla tontilla ja lähimetsissä (varsinkin tähän aikaan vuodesta) mielekästä tekemistä vaikka kuinka paljon, jos vaan pystyisi. Mutta, kun ei pysty. Mihinkään "yleiseen" jumppaan en olisi pystynyt enää vuosiin osallistua. Tehtävä itsenäisesti sellaista jumppaa, johon keho taipuu. Kanttarelleja olen käynyt hakemassa metsästä, mutta niiden putsaus ottaa kovasti käsien päälle. Olen kyllä ne putsannut, kun tuota asiaa en siipalleni lykkää. Olisi liian suurpiirteistä sienien putsaus. 
Täältähän on pitkä matka ja aika hankala tie "ihmisten ilmmoille", joten vaikka kykenisi, niin sekin olisi yksi rajoittava tekijä. Lisäksi talvisinhan emme mitenkään pääse täältä edes joka päivä lähtemään, jos lunta on tullut. Kauppareissut on yleensä yksi/viikko ja siihen samaan ujutetaan kaikki muu mahdollinen (lääkäri, labrat jne.) Mullahan on jo joitakin vuosia sitten todettu myös tuo rannekavan ahtauma (joka Mustikkaposkelta juuri leikattiin). Luulen, että nyt on äitynyt niin pahaksi, että esim. ruuanlaittokin tuottaa ongelmia. Sinänsä, kun selkä prakasi noin 25 vuotta sitten, niin olen sopeutunut jollain lailla tekemisten rajallisuuteen. Nykyinen tilanne on kyllä sekä henkisesti että fyysisesti uuvuttava. 
Mustikat täältä meiltä päin näyttää olevan "loppu". Rakas siippani on niitä kerännyt ja putsannut ja viime kaupunkireissulla vein mustikoita sinnekin pakkaseen, kun nyt todennäköisesti tulemme tulevana talvena pelkästään jo loppusyksystä syntyvän vauvan vuoksi olemaan enemmän kaupungissa. Puolukkaa näyttää tulevan hyvin ja sieniä myös. 
Tytär kärsii edelleen raskauspahoinvoinnista eli ei todennäköisesti helpota ennen kuin vauva on syntynyt. Vasta reilu vuosi sitten kuulin tällaisesta raskauspahoinvoinnista ensi kertaa, kun yhden ystäväpariskunnan tytär kärsi koko raskausajan tästä. Sen jälkeen on kyllä sattunut silmiini jotain artikkeleita asiasta. 
Kipuja on kuitenkin helpompi kestää täällä kuin kerrostaloasunnossa kaupungissa. Joka päivä (paitsi sieni- ja kauppapäivinä) vähintään pakotan itseni (jos ei muuten lähtisi) kävelylenkille. Pelkästään ikkunasta ulos katsominen ja järven ihaileminen rauhoittaa mieltä. Tällä hetkellä tuuli on kovaa ja aika lailla laineet lyövät rantaan. 
Siinä mielessä asiat ovat ihanasti, että saan olla paikassa, joka on minulle (meille molemmille) maailman rakkain ja saan olla yhdessä rakastamani miehen kanssa. Meille tulee ensi kuussa 40-vuotishääpäivä ja 46 vuotta siitä, kun tapasimme ja aloimme olla yhdessä. Ja kirsikkana kakun päällä odotamme innokkaana ensimmäistä lastenlastamme. Siinä paljon syytä kiitollisuuteen kipujenkin keskellä. 
Mietin, että viitsinkö tänne mitään laittaa, kun ei niin kovasti uusia iloisia asioita ole jaettavana. Usein on täällä kuitenkin kirjoitettu, että täällä saa purkaa tunteitaan. Kovasti toivon, että osalle oireistani saataisiin selvyys - ehkä niitä sitten pystyttäisiin vähentämäänkin. Kokonaan kivuttomasta ajasta en edes uneksi - kunhan pysyisivät kohtuudessa, niin että saisi nukuttua ja puuhasteltua jonkin verran. Onneksi en ole ihan kokonaan toivoa menettänyt, vaikka rankkaa välillä onkin. 
Toivotan mukavaa viikonloppua teille kaikille. 

No voi harmi 
kun vasta tänään tiistaina tänne forumille palasin! Jäi siis vastaamatta Mustikkaposken lounaspaikkakyselyyn, mutta varmaan löysit kivaa evästä, Helsingin keskustassahan paikoista ei ole puutetta. Tosin mulla itsellä on nykyisin paljon harvemmin asiaa siihen suuntaan. Pari vuotta sitten tuohon ihan naapuriin nousi Pohjoismaiden suurin ostoskeskus - kyllä sieltäkin saa kaikkea tarpeellista tavaraa (ja rahansa kulumaan 🙂)

Toivottavasti ehdit myös käväistä Ateneumin Eero Järnefelt -näyttelyssä. Iso ja hieno, mä näin sen kahdesti (ensin UK:n, sitten tyttärentyttären seurassa) enkä olisi kauheasti vastustanut kolmattakaan käyntikertaa. Ei nyt vaan jotenkin osunut tähän loppukesän ohjelmistoon. 

Joo, koiranymmärtämiskurssi on ollut tosi kiva. Tosin joudun suorittamaan sen melko nopeassa aikataulussa. Ilmoittauduin jo keväällä enkä tullut katsoneeksi, että kurssin sivut sulkeutuvat elokuun lopussa. Tehtäviä on siis tehty, palautetta saatu. Tekoälyhän sen antaa, eli sijoittaa minut ja koirani janalle, jossa näkyy missä on meidän Lyyti, missä kääpiösnautseri keskimäärin ja missä kohtaa koirat noin yleisesti ottaen. Näissä siis mitataan mm. koiran sosiaalisuutta, aggressiivisuutta, rohkeutta ym. karvakuonojen tarpeellisia ja tyypillisiä taitoja. Ja omistajalta suunnilleen samoja.

Siirrynkin tästä taas koulunpenkille. Siis sen koirakoulun. Seuraavaksi sitten sitä tietoturvallisuutta. Ja ehkä espanjaakin ennen kuin marraskuussa on pakko puhua. 

Hyvää alkanutta viikkoa!

Yritin taas eilen kirjoittaa suoraan tänne foorumille, mutta niin vain teksti edelleen katosi. Turhauttavaa. Sitten muistin, että Applen koneella on Pages tekstinkäsittelyohjelma. Word oli miehellä yliopiston lisenssillä ja se loppui yhteistyön myötä.

Tiinuliinu ja Mustikkaposki, kyllä minullekin tupsahtaa jostain aivojen sopukoista mieleen lapsuuden runoja ja lauluja, varsinkin luonnossa liikkuminen kirvoittaa niitä.

IL, sinä se jaksat pysyä aina niin positiivisena sairauksista huolimatta! Onnittelut Heviteinille uudesta autosta! Hienoa, että olet osaltasi pystynyt auttamaan sen hankinnassa. - Miten Juniorin nasujaiset olivat menneet?

Pikaista paranemista leikatulle ranteellesi, Mustikkaposki! Kyllä ne puolukat siellä odottavat.

Menna, olette reippaita, kun taas ilmoittauduitte kuntosalille! Saisinpa minäkin mieheni suostutelluksi mukaan, että liikuntakyky ja lihaskunto säilyisivät! Mutta kun ei!

Kipalle voimia kipujen kanssa kamppailuun. Toivon niin, että löydät jostain apua!

Kivikasalla on ollut mukavia kesäreissuja kotimaassa ja sukulaisiakin olette tavanneet.

Tiinuliinun Lyyti ei sitten enää olekaan sylikoira, vaan joutuu matkustamaan ruumassa. Toivottavasti ei ole kovin traumaattinen kokemus! Miten koulutus on sujunut?

Sitten omiin asioihin:
Sairaalasta oikea käsi kipsissä kotiutettu käly oli vahingossa lukinnut itsensä sisään, ts. tuulikaapin ja eteisen välinen oven lukko oli jotenkin jumissa. Käly soitti hädissään miehelleni tänne 450 km:n päähän. Maksulliset sukulaiset/apulaiset eivät olleet vastanneet sunnuntai-iltana puhelimeen. Mieheni soitti naapurikuntaan hyvälle ystävälleen ja vielä lähinaapurilleen, jolla oli miehen lapsuudenkodin avain - kälyn vara-avain oli nimittäin siellä lipaston laatikossa. Tämä pelastuspartio sai lukon avattua ja teipattua lukon vielä kiinni, ettei samaa pääsisi tapahtumaan.

Viime viikolla alkoivat helpomman kuoron harjoitukset harmonikan säestyksellä ja heti sen jälkeen oli vielä keikka palvelutaloon. Saimme hyvän vastaanoton, joten tuli itsellekin hyvä mieli siitä, että pystyimme tuottamaan iloa näille muistisairaille vanhuksille. Yksi erityisen eläväinen mummo lauloi mukana ja tanssi yksin monta kappaletta. Kun toinen vanhus halusi poistua kesken esityksen, tämä mummo sai kauhean raivarin ja hoitajat tulivat väliin rauhoittelemaan. - Kirkkokuoro alkaa vasta syyskuussa.

Nyt on minullakin jotain odotettavaa, sillä lähden syyslomalla tyttären ja teinin mukana Lontooseen. Huolivat minut sentään vielä mukaan! Vaikka olemme useita kertoja käyneet siellä, niin aina vain tuo kaupunki jaksaa kiinnostaa, nyt jo kolmannessa polvessa. Lennot ja hotellikin on jo varattu. (Hotellin valinta onkin työlästä, kun täytyy eri lähteistä etsiä mahdollisia ludehavaintoja. Lontoossakin, kuten Pariisissa, luteet ovat vallanneet hotelleja luokituksesta riippumatta). Kunpa kaikki pysyisimme terveinä, että matka toteutuisi!

Yo:n kesätyö uimarantavalvojana loppui ja sen kunniaksi hän käväisi kaverinsa kanssa muutaman päivän lomalla Kroatian Splitissä. Kotona sitten iski kurkkukipu, joka tarttui abi-siskoonkin. Covid-testit olivat negatiiviset ja flunssa parani parissa päivässä. Rantakausi loppui ja Yo sai taas tuntitöitä uimahallivalvojana. Hän on ilmoittautunut avoimeen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä, jotta näkee sitten tykkääkö alasta.

Vaikka olen liikkunut metsissä, marjoja ja sieniä ei ole polkujen varsille osunut. Sunnuntaina naapuri toi meille kulhollisen perattuja herkkutatteja, joista sitten tein kerman kanssa kastikkeen spagetille. Olihan se hyvää, muttei ihan herkkuruoaksi yltänyt. Ilmeisesti meidän kummankin elimistöstä puuttuu jokin sieniä sulattava entsyymi.

Huomenna seurakunta tarjoaa pyöreitä ja puolipyöreitä vuosia täyttäville iäkkäille (70+?) jäsenilleen kakkukahvit. Nyt juhlistetaan miestäni ja vuoden päästä minua.

Pysykää terveinä ja nauttikaa ihanista alkusyksyn päivistä!

Pikseli, alkaa kovasti vaikuttaa siltä, ettei kälysi yksinasuminen enää oikein onnistu. Mielestäni sukulaiset, jotka laskuttavat avusta, ovat outoja. En ole koskaan kuullut vastaavaa muilta! Ymmärrän että tilanne stressaa miestäsi, kun matka on pitkä ja ikäkin on, mutta hän kuitenkin haluaisi sisartaan auttaa. Ymmärrän myös sinun huolesi miehesi jaksamisesta.

Tuo sienijuttu on mielenkiintoinen, sillä minäkään en erityisemmin sienistä välitä, paitsi kantarelleistä ja suppilovahveroista. Meirämmiähen mökillä oli aikoinaan runsaasti korvasieniä, joita hän oikein kasvatti hautaamalla maan alle vanhoja sanomalehtiä. Ottaen huomioon mikä työ korvasienten valmistamisessa on, kun ne pitää niin moneen kertaan ensin keittää, mieuiten ulkona, niin maku on aika mitäänsanomaton. Ihmiset hehkuttavat tateista, mutta jos olenkin syönyt tatteja jossain ravintolassa (itse en ole niitä valmistanut koskaan), niin ei niistä ainakaan mitään erityistä muistijälkeä ole jäänyt! Meillä ei koskaan kotona ollut suolasieniä, sillä äitini inhosi niitä. Kävimme kyllä sienessä, mutta kaikki mikä kerättiin valmistettiin tuoreeltaan. Kyllähän kangas-, karva-  ja haaparouskuista tulee makoisa metsäsienikastike tai -keitto, mutta kun en itse välitä sienessä käydä, niin eipä niitäkään meidän ruokapöydässämme ole liiemmältä näkynyt. Kaupasta ostan sekä tuoreita että purkkiherkkusieniä, joita laitan mm. munakkaisiin ja olen suunnitellut kokeilevani osterivinokkaita ja siitakesieniä, kun niitä on kehuttu.

Lontoo on mielenkiintoinen käydä montakin kertaa. Sinulla on kivaa odotettavaa!

Minäkin sain ensin onnittelukortin seurakunnalta ja olisivat tulleet onnittelukäynnillekin, mutta minähän en mitään juhlia pitänyt ja vaikka olisin pitänytkin, niin pappia en sinne olisi kaivannut 🙄 Seuraavalla viikolla tuli  sitten kutsu kahvitilaisuuteen. Näköjään mukaan lasketaan myös 75 vuotta täyttäneet ja onhan se hyvä, sillä kymmenen vuoden väli tässä iässä ei välttämättä enää onnistu! Jätin kylläkin väliin!

Me lähdemme huomenna puolilta päivin kohti Helsinkiä ja Viking Gabriellaa, jolla puksutamme Visbyhyn. Matka kestää vain kaksi yötä eli perillä ollaan päivä ja saadaan tulla samassa hytissä takaisin, joten ei käy edes rasittavaksi. Saa nähdä vieläkö ruusut kukkivat, Visbytähän kutsutaan ruusujen kaupungiksi.

Mukavaa keskiviikkopäivää ja loppuviikkoa teille kaikille. Tuskin kirjoittelen reissussa, mutta kerron sitten matkan jälkeen vaikutelmia 🙂

Mennalle hauskaa Visbyn matkaa. Se on paikka, jossa en ole koskaan ollut ja johon haluaisin mennä, joten kerropa sitten kokemuksiasi.

Pikseli, Juniori ei sitten halunnuntkaan mennä nasujaisiin. Meni tyttöystävänsä kanssa kyllä käymään Haukilahdessa, jonne lukiolaiset kokoontuivat nasujaisten jälkeen, mutta eivät viihtyneet sielläkään. Nuoripari ja Heviteini ovat tulossa mökilleni auttamaan syystöissä heti, kun löytyy sellainen viikonloppu, etteivät pojat ole töissä eikä tyttö ratsastusleirillä.

Me lähdemme huomenna Raaseporiin rapujuhliin. Muistuttelin kotona Justukselle monet kerrat, että etsi simmarisi, siellä on myös uima-allasbileet. Tänään olen kerännyt mökillä peitot, joihin laitoin valmiiksi pussilakanat, tyynyt, pyyhkeet yms. Koneessa pyörii Justuksen lempipaita. Kysyin, että annatko ne sun simmarit, pakkaan tähän pyyheliinakassiin. Mies tuijottaa ja sanoo, että poiketaan matkalla Tokmannille ostamaan. Sanoin ihan rauhallisesti, että sulla oli yksi ainoa tavara, joka piti muistaa. Näytti häpeilevältä.

Olen myös kerännyt mukaan kankaiset rapuliinat, jotka olen saanut Aulangolta, kun siellä tehtiin remontti ja vanhat jäivät yli. Ne ovat kauniit ja ihanan nostalgiset. Samoin ranskalaiset viinit on ostettu ja pakattu Huomenna vielä leipomosta hakemaan leivokset, emäntä on tilannut ravut ja tekee pääruoaksi haukimureketta.

Heidän huvilansa on upealla kalliolla meren rannalla ja me saamme yöpyä ateljeessa, jossa rouva maalaa, sielläkin on kaikki mukavuudet. Ja näkisittepä ne kattaukset, kun taiteilija yhdistelee erilaisia astioita! Pöytäkin on kuin taideteos.

Ensi viikolla onl lääkäri, etsitään uusia elämäntapoja minulle. Mua on alkanut huimata, jos nousen liian nopeasti ylös. Viime tiistaina olin ollut Stockan yläkerrassa kasvohoidossa ja nukahdin naamion aikana. Kun lähdin pois, menin hissiin ja horjahdin huimauksen takia yhtä naista päin. Selitin, että just heräilin kasvohoidosta. Jolloin kaikki kolme hississä ollutta naista alkoi kertoa omista ihanista tuntemuksistaan hoidoissa ja hissimatkasta tulikin oikein hauska.

Torstaina lähdemme Asikkalaan, jossa meitä odottaa lasiseinäinen mökki osittain Päijänteen päällä. Olemme saaneet lahjakortin sinne ja odotettavissa mielenkiintoinen elämyt. Tarkoitus on rentoutua Haasi-taloissa niin, että jopa yllätysillallinen tuodaan mökkiin ja sen voi nauttia kylpytakissa. Terassilla on oma poreallas, jossa voi ihailla järveä. Saa nähdä, millainen paikka se on. Yhden yön hinta 490,-, joten voipi odottaa hieman ylellisyyttä.