Rapujuhlat olivat niin hauskat, että tapahtui jotain, mitä minulle ei vuosikausiin. Kaksi tillivodkasnapsia ja nelisen valkoviinilasillista (luulisin). En mielestäni edes ollut hiprakassa, mutta yöllä närästi.
Aamulla ihmettelin oloani, ennen kuin ymmärsin, että mulla oli ihan tavallinen krapula. Päässä jyskytti ja vihloi, kroppa painoi kaksisataakiloa ja emännän lujahko ääni oli särkeä tärykalvoni. Isäntä antoi särkylääkettä ja emäntä limongelloa, huitaisin ne yhteenmenoon ja hetken päästä vihlova päänsärky muuttui tasaiseksi jyskytykseksi.
Kuulen tästä kyllä pitkään vinoilua, koska minulla ei ole ikinä krapulaa, kun en koskaan juo paria viinilasillista enempää. Syytän liian hyvää viiniä ja mukavaa seuraa!
Meidän piti mennä käymään kesätorilla, mutta minä taapersin hiljaa autoon ja halusin vaan kotiin. Eilinen päivä meni sitten sohvalla loikoiluun ja vakaan päätökseen: ei enää ikinä! Minua kyllä naurattaa, että minäkin tälla lailla erehdyin. Valitin tyttärelle, tällä oli hauskaa ja sanoi, että hyvä on joskus potea dagenefteriä, niin sitten taas muistaa, miten ihanalta selvä aamu tuntuu.

Emäntä antoi kassillisen kesäkurpitsoita mukaan ja kohta laitetaan Justuksen kanssa jauheliha-kesäkurpitsavuokaa. Luulen, että tältä kesältä on syöty rapuja nyt tarpeeksi.
Sunnuntaiterveisin melkein katuvainen Iloinen Lemmitty.

Tampereella sataa reippaasti! Onneksi katto pitää vettä 😏

Terveisiä Visbystä. Reissu oli ihan kiva, kuten nämä Elohopeakerhon matkat yleensäkin. Visby oli viehättävä ja varsinkin muurien ympäröimä vanha kaupunki oli nätti. Sitä ei vissiin kutsuta vanhaksi kaupungiksi, vaan muurien sisäiseksi kaupungiksi tai jotain sellaista, mutta näkemisen arvoinen se kylläkin oli. Muurien sisällä asuu noin 2000 ihmistä, mutta koko Visbyn taajama-alueella noin 23 000. Linkkaan tähän wikipediasta Visbyn artikkelin, kun se on sopivan lyhyt, mutta kertoo kaupungin historiasta tärkeimmät https://fi.wikipedia.org/wiki/Visby. 

Artikkelissa mainittu kasvitieteellinen puutarha oli kaunis vielä näin kesän lopullakin ja kuulemma ruusut, joista Visby on kuuluisa, kukkivat siellä aina marraskuullekin saakka. Muurien sisällä oli kyllä talojen ympärilläkin ruusuja ja vieläpä ihan seinustoilla ja kivijalkojen vieressä toisin kuin meillä, jossa kielletään aika tiukasti kaikki istutukset kiinni seinustoissa. Kasvitieteellisessä puutarhassa oli erikoisia puita eri puolilta maailmaa ja kauniita kukkaistutuksia, porrastuksia, kivipenkkejä ja koristepylväitä.

Näimme myös meilläkin uutislähetyksistä tutun Almedalenin. Siellä oli keskiajalla tärkeä satama, mutta nykyisin se on tunnettu kesäisin järjestettävästä Almedalenin politiikkaviikosta. Se sai alkunsa silloisen opetusministerin Olof Palmen pitämästä puheesta v. 1968. Aluksi se oli sosiaalidemokraattien tapahtuma, mutta 1980-luvun alussa siihen alkoivat osallistua myös muut puolueet ja vuosien mittaan siitä on kehittynyt suuri keskustelufoorumi, jossa jokaisella puolueella on käytettävänään yksi oma päivä (siis ihan kuin Vain elämää!) ja lisäksi siellä on tuhansia keskustelijoita ja mediaväkeä. Porin Suomi-areena on varastanut ideansa juurikin Almedalenista.

Erikoista Gotlannissa ovat lukuisat kalkkikivimuodostelmat eli ns. raukit, jotka ovat kalkkikiveä ja korallia. Gotlanti oli miljoonia vuosia sitten koralliriutta, josta sitten ajan kanssa maan noustessa tuli saari. Eniten raukkeja on pohjoisessa olevalla Fårön saarella, mutta niitä on kyllä pitkin Gotlannin rannikkoa. Me näimme suurimman raukin eli Jungfrun raukin, joka on yli 20 metriä korkea.

Vierailimme tilalla, jossa kasvatetaan chiliä. Vahvimmat siellä kasvatetut chilit olivat luokkaa 250 000 🥵 (yksikkö ei minulle selvinnyt!), mutta valtaosa oli kyllä sellaisia, joita ihan tavallinen ihminenkin kykenee syömään! Kovasti väki teki ostoksia ja meidän suomalainen oppaamme Hillevi, joka oli jo pitkään haaveillut chiliviljelmästä, osti sieltä söpön pienen chilipensaan. Seuraavaksi kuulemma hän yrittää oppia tekemään sellaisia ruokia, joihin chiliä voi laittaa!

Söimme lounasta tilalla, jossa kasvatetaan yrttejä. Kurkkasin heidän myymäläänsä ja siellä oli todella myynnissä mitä ihmeellisimpiä pussukoita, joissa oli kaikenlaisia mausteyrttejä yksitellen tai sekoituksina, yrttiöljyjä, yrttisaippuoita sekä tietenkin myös kaikenlaista muutakin turistikrääsää. Me emme tapojemme mukaisesti ostaneet mitään. Lounas oli ihan perinneruokaa eli lihapullia ja perunamuusia. Gotlannissa kasvatetaan lampaita, joten oletan, että lihapullat oli tehty ainakin osin lampaanlihasta, mutta mitä ne sitten olivatkin, niin hyvältä maistuivat. Jälkiruoaksi oli gotlantilasta sahramipannukakkua, joka on tehty sahramilla maustetusta riisipuurosta ja se syötiin kermavaahdon ja sinivatukkahillon kanssa. Olen kyllä kuullut sinivatukasta, mutten ollut sitä koskaan maistanut, koska sitä ei kasva Suomessa muualla kuin Ahvenanmaalla ja paikoin etelä- ja lounaisrannikoilla. Kuulemma Suomen maaperä on sille liian hapanta. Ei siinä mielestäni vadelman makua ollut, mutta hillo oli niin makeaa, että se saattoi osaksi peittää maun.

Kävimme myös tutustumassa pieneen keskiaikaiseen kirkkoon, joka oli sangen viehättävä ja erittäin hyvin säilynyt. Ulkopuolta oli kyllä jouduttu restauroimaan. Gotlannissahan on ollut yli 90 kirkkoa ja muurien ympäröimässä Visbyn osassakin 17, mutta valtaosa on tuhoutunut erilaisissa hyökkäyksissä tai sitten vain hoidon puutteessa.

Meillä oli käytettävänä vain laivan maissaoloaika eli klo 9.00 - 17.00, joten emme tietenkään ehtineet nähdä Visbystä kuin murto-osan ja koko muukin Gotlanti jäi näkemättä. Esim. saaren pohjoispäässä on saari nimeltään Fårö, jonne pääsee lossilla. Se on tullut tunnetuksi siitä, että Ingmar Bergman asui siellä ja on sinne haudattukin. Olisihan Gotlannissa pidemmän aikaakin saanut kulumaan, mutta ehkäpä menemme sinne joskus toistekin. Sää suosi meitä sikäli, että siellä kyllä sateli ja tuli koviakin sadekuuroja, mutta onneksi vain silloin, kun istuimme bussissa!

Olimme eilen kotona n. klo 17 ja viisi minuuttia kotiintulon jälkeen taivas aukesi ja vettä tuli lyhyessä ajassa yli 20 mm! Tulimme keskustasta julkisilla, joten läheltä piti, ettemme kastuneet perusteellisesti 😅 Tänä aamuna meirämmiäs tyhjensi vesimittarin ja siinä oli 43 mm! Saattoihan siinä olla pohjalla jotain aiemmilta päiviltä, kun emme tiedä satoiko täällä poissaolomme aikana miten paljon, mutta harvoin on mittari noin täynnä ollut.

Tässä tärkeimmät tällä kertaa. Tänään on formulakisaa ja huomenna alkavat venytykset ja torstaina sitten taas kuntosalille. Mukavaa sunnuntainpäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa teille kaikille😃

Kiitos Menna matkakertomuksesta. Olen aina halunnut Gotlantiin ja kirjoituksesi jälkeen haluan vielä enemmän. Taitaa jäädä ensi kesään.
Mulle tuli ennen Elohopeakerhon lehtinen, ei tule enää. Näkeekö sen jostain netistä?

IL, Tampereen osuuspankin elohopeakerho on ollut enää ainoa toiminnassa oleva ja sekin loppuu nyt tänä syksynä. Syynä on se, että pankki ei voi toimia vastuullisena matkanjärjestäjänä, joten siksi matkoja on tehty yhteistyössä Matkapoikien kanssa ja pankin osuus on ollut vain omistajajäsenten osoitetietojen luovuttaminen esitteiden jakamiseen. Koko toimintansa ajan Elohopeakerhon matkaisäntänä on toiminut Markku Eklöf ja hän on nyt lyönyt hynttyyt yhteen Matkapoikien kanssa, joten matkat jatkuvat tästä eteenpäinkin otsikon "Markun matkassa" alla. Paperinen esite on ilmestynyt kaksi kertaa vuodessa, mutta sekin loppuu nyt ja vastaisuudessa matkat löytyvät Matkapoikien nettisivuilta. Googlaamalla "Markun matkassa" pääsee suoraan oikeille sivuille ja mikäli Matkapoijille antaa sähköpostiosoitteensa, he toimittavat etukäteen suunnitellun matkakoosteen kaksi kertaa vuodessa sekä lähettävät siinä välissä tietoa lisämatkoista, jotka ovat lähinnä teatterimatkoja, joista ei kovin aikaisin saa tietoja eikä pääse lippuja varaamaan.

Aikaisemmin matkat oli tarkoitettu osuuspankin omistajajäsenille, mutta muutkin pääsivät mukaan maksamalla 10 euroa lisää. Jatkossa matkoille pääsee vapaasti kuka vaan. Ymmärrettävästi täällä Pirkanmaalla tapahtuville retkille ei juuri ole esim. Helsingistä kukaan tullut, mutta suosituille ja hyvin järjestetyille ulkomaanmatkoille, joille lähdetään Helsinki-Vantaalta, on useinkin ollut osallistujia pääkaupunkiseudultakin ja kaukaisimmat osallistujat ovat olleet Tukholmasta 😊  Myös viikon Lapinmatkat ovat olleet hyvin suosittuja ja minulla on sellainen käsitys, että Matkapoikien kautta saa edullisesti bussikuljetuksia Helsingistä tänne Tampereelle ja ainahan on mahdollista tulla junalla.

Laivalla tehtävillä matkoilla meillä on pääsääntöisesti ollut aina oma bussi mukana, jota on viime aikoina ajanut virolaissyntyinen Alar Kolga, joka on asunut Suomessa pitkälti toistakymmenetä vuotta. Hän puhuu sujuvasti suomea, on erittäin hyvä kuski sekä kaiken lisäksi vielä mukavakin. Meillä on myös ollut todella hyvät matkaoppaat kaikilla ulkomaanmatkoilla ja järjestelyt ovat aina toimineet moitteettomasti. Hotellit ovat olleet hyvätasoisia ja meistä on pidetty todella hyvää huolta.

Viking Line muuten tekee kesäisin risteilyjä Gotlantiin. Tämä meidän risteilymme oli tämän kesän viimeinen. Matka kestää kaksi yötä ja perillä ollaan päivä eli käytännössä tuo klo 9 - 17, jonka laiva satamassa viipyy. Jos ottaa oman auton mukaan, ehtii varmaan nähdä Gotlantia vähän enemmänkin, mutta laivalla myydään myös opastettuja retkiä.

Minuakin kiinnostaa järjestetyt matkat. Täältä saakka vain ei monestikaan ole liittymäkuljetuksia, mutta voihan sitä mennä junalla Helsinkiin tai Turkuun. 

Tervetuloa Tulis. Täältä löytyy petipaikka ja matkaseuraa.

Vanhempani olivat aikoinaan innokkaita elohopekerhon matkoilla kävijöitä. Mietinkin miksi matkat on lopetettu, mutta nyt syy siihen selvisi.

Tiinuliinu, en tosiaan nääntynyt nälkään Helsingin reissulla. Menin aamujunalla ja ehdimme yhden ikätoverini kanssa käydä monessa paikassa päivän aikana.
Ensin kävimme kasvitieteellisessä puutarhassa, sitten ensimmäistä näytelmää katsomaan kansallisteatterissa ja sen jälkeen kiertelimme Espan ja kauppatorin suunnalla ja hyvä ruokapaikkakin löytyi läheltä. Pitihän senaatintorillakin käydä ja huilia suurkirkon portailla. Ihan ylhäälle emme kuitenkaan kiivenneet. Seuraava näytelmä alkoi klo 15 ja sen jälkeen suuntasimme Ateneumiin jossa menikin aika siihen kun meidän omat nuoret pääsivät esiintymään klo 19. Hyvin hoitivat nuoret homman ja jo katselmukseen pääsykin oli heille iso asia kun sinne valikoitui koko maasta kuusi nuorisoteatteria. Askeleita kertyi päivän aikana yli 20000 ja kyllä oli jalat muusina. Kotona olin vähän ennen puolta yötä.

Rannekanava on parantunut hyvin. Kävin tänään poistattamassa tikit ja huomenna aloitan kotikuntoutuksen. Kun vaan maltti riittäisi että en innostuisi liikaa rasittamaan rannetta.
Etämies oli täällä vahtimassa minua kun ei luota että osaisin olla rasittamatta kättä, miksiköhän Menin hänen kyydissään mökille loppuviikolla. Illalla palasin ystävien kyydissä kotiin. Kävimme tanssimassakin eihän siinä hommassa ranne rasittunut. Kantapää on kuitenkin kipeytynyt kun olen hoitanut kaikki asiat kävellen ja tehnyt lenkitkin pääosin asfaltilla tai kiveyksillä. Yritin hoitaa kantapäätä hevosbalsamilla, aika näyttää onko siitä hyötyä.

Syksyn harrastuksetkin ovat pikkuhiljaa alkamassa. Kansalaisopisto tarjoaa paljon mielenkiintoista ja eri yhdistyksissä on myös houkuttavia kerhoja.
Omenoita täytyisi poimia ja heti kun käsi antaa myöten tehdä sosetta ja kuivata sipseiksi.
Puolukat saavat vielä odottaa ainakin viikon verran käden toipumista.

Tässähän näitä viimeisiä kuulumisia, nautitaan syksystä kukin tavallaan.

Kiitos Menna, täytyy lisätä meidät Matkapoikien listoille. Jos "jouduttais vaikka samalle matkalle"!

Mustikkaposki, olisipa ollut kiva tavata, mutta sulla taisi olla aika kiireinen päivä.

Moi! 

Olisipa ollut lystiä, jos olisi osuttu Mennan kanssa samalle Gotlannin/Visbyn risteilylle. Me tosin emme olisi matkustaneet Elohopeakerhon seurassa, vaan ihan ikiomassa pienessä sukulaisporukassa. UK:n silmäleikkaus aiheutti sen, että reissu oli pakko peruuttaa. Tai siis sukulaiset kyllä matkustivat, emme me. Ehkä sitten ensi kesänä? (Omalla veneellä ei ole oikein uskallettu Gotlantiin yrittää. Vaikka s/y Edda oli ja on edelleen erittäin merikelpoinen, kovin suurille ulapoille sillä ei ole koskaan haluttu mennä. Gotlant Runt -purjehduskilpailua sanotaan pohjoismaiden vaativimmaksi, saaren läheisyydessä aallot ovat kuulemma isoja ja niitä on paljon. )

Silmäleikkaus on aiheuttanut senkin, että pienen perheemme elämä on melko hiljaista ja suorastaan tapahtumaköyhää. Neljän tunnin välein tiputellaan silmätippoja, kahtakin eri laatua, ja potilas voi mainiosti joskin autolla ajo ja vaativammat urheilusuoritukset on kielletty. Kävellä saa, ja pitääkin, mistä Lyyti on tietysti erityisen mielissään.
 
Mä jatkan kodinraivausta, vaikka työn tulokset eivät juurikaan näy. Poistetut kirjat menevät kirjaston kierrätyshyllyyn, osa paperitavarasta tietoturvasyistä silppuriin, osa kokonaisina arkkeina keräykseen. Vaatteitakin on poistunut kaapista, mutta arvatkaapa ilahduinko kun parinkymmenen vuoden takainen pellavajakku, jonka olemassaoloa en edes muistanut, mahtui edelleen päälle! Ihan kuin olisi käynyt vaatekaupassa vaikka kävinkin vain putsaamassa ylähyllyn.
 
Lisää löytöjä on odotettavissa, sillä sängyn alla piileskelee pari laatikkoa, joissa muistamani mukaan on ainakin neulelankoja. Tänä syksynä ei kylläkään näytä villapaitaa tarvittavan.
 
Hyvää syksynjatkoa kaikille, kirjoitelkaahan kuulumisia!

Tiinuliinu, terveisiä Ukkokullalle!

Mä olin eilen omalla lääkärilläni, käytiin koko TIA-kohtaus ja siihen liittyvät toimenpiteet tarkasti läpi. Tohtori keksi, että nyt on eteisvärinääkin lisäksi ja vaikka yritin vikistä, ettei oo ikinä ollut rytmihäiriöitä tai muutakaan, niin beetasalpaajaa hän kirjoitti. Ja soittaa parin viikon päästä tuntemuksista ja puhui jotain sydänultrasta.

Voivottelin myös pahasta kolesteroliarvostani (joka on siis hyvä), että miten ihmeessä saan sen alennettua 1,6:sta 1,4:ään. No se onnistuu lääkkeillä. Verenpaineeseen tuli pari lääkettä lisää ja mittailua pitää jatkaa, hän kyselee niistäkin parin viikon päästä.

Kävin samalla hakemassa apteekista kolmen kuukauden satsini ja kun kannoin isoa kassillista tallista kotiin, väkisinkin alkoi sekä suututtaa että masentaa. Mun pitää päivittäin huiskaista naamaan 14 eri pilleriä, piti ostaa isompi dosettikin, kun eivät mahdu normaaliin.

Kiukuttelin kotona sen verran, että Justus talutti minut autoon ja vei ulos syömään. Ihmettelin moista aikani, kunnes selvisi, että hän halusi käydä ostamassa Bauhausista pokaran. Että se siitä ihanasta eleestä!

Kyllä mä sitten illalla rauhoituin, ehkä just sen valtavan lääkekasan takia mulla on niin terve olo. Tänään kuntoilin jo salilla normaalisti ja polskin vesijumpassa sen jälkeen ja vielä kävelin kotiin.

Lupaan, etten enää näistä sairauksista kerro, paitsi jos ensi tiistaina pään aivosähkökäyrän kuvauksessa löytyy jotain kiinnostavaa. Ai niin, siitä vielä marisen, että tilasin tänään Justukselle ajat sekä korona- että influenssarokotukseen, mutta itselleni en vielä sitä saa. Älytöntä, kun ei voi käydä samalla kerralla.

Muutoin olo on hyvä ja nyt menen syömään armaani valmistamia täytettyjä suippopaprikoita!