Istun nyt täällä sairaalan parkkipaikalla. Toin isännän läppätarkastukseen. Kerran vuodessa kutsuvat. On ollut huonovointinen, joten ei oo varmaa että kaikki on hyvin?
Toivottavasti kuitenkin näiltä osin.

Yöllä oli ollut pakkasta, koska auton katto oli vielä jäässä kun ulos menin.
Lämpötila oli silloin +2 astetta.

Ollaan edelleen mökillä. Kaks huonoa yrittää saada pihatyöt tehtyä ennen talvea.
Ja niitä on vielä runsaasti kun olen niin hidas noitten koipieni takia. Ja isäntä huonovointisuuden.
Ampparit parveilee jostain sisälle. Niitä on nyt nitistetty kymmenittäin.

Viimeviikolla piti alkaa Kalligrafia, mutta ope sairas ja vielä tälläkin viikolla.
Keuhkokuumetta siis sairastaa. Katsotaan nyt koska tunnit alkaa?

Sokerit oli mulla vähän korkealla ja lopetin taas kaiken makean. Hyvä asia se, että paino putos vihdoin alle sadan😲ja nyt pitää ollakin tarkkana ettei ikinä enään nouse.

Mutta, nyt pitää lopettaa, mikäli saisin viestin lähtemään.

Hyviä vointeja kaikille💕

Hei Ihanaiset,
hengissä ollaan en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella, teidän juttujanne kyllä luen innokkaasti. Aika haipakkaa on tämä vuosi ollut, kivoja ja vähemmän kivoja asioita on tapahtunut, siis ihan normi elämää. Olen yrittänyt kirjoittaa tiivistelmää tästä vuodesta Merrellen ohjeen mukaan itselleni sähköpostiin ettei vaan tuotos, jos se joskus valmistuu, katoa taivaan tuuliin. 
Mukavaa loppukesää tai alkusyksyä kaikille❣️

Heips!

Isännän läpät ja sydän erinomaisessa kunnossa. Tahdistin laitettiin leikkauksen jälkeen kun sydän ei jaksanut pumpata. Tilanne parani myöhemmin ja tahdistin on tilassa missä toimii vaan tarvittaessa. Nyt oli lääkäri sanonut, että vuoteen ei oo tarvinnut tahdistinta. Eli kertaakaan ei ollut käynnistynyt.
Joten kaikki hyvin siltä osin. Olin tosi huojentunut!!
Terkkari nyt vielä tutkii huonovointisuuden aiheuttajaa?

Isännän aika sairaalaan oli puolilta päivin, olin kyytimässä. Tai henkisenä tukena.
Piti sitten palattua mennä vähän ulos, mutta olin huonosti nukuttujen öitten jälkeen vähän viluinen ja väsynyt.
Vähän kaduttaa, etten heti mennyt ulos?
Isäntä lupas huomenna auttaa puuhissa.

Hän sitten lähtikin poikien kanssa vähän soitteleen, joten taidan sisäsiivoilla nurkkia.

Kivaa viikkoa kaikille💕

Japena, toivon niin, että nuorimman tyttärenne sytostaatti-kuuri olisi tehonnut  ja että leikkaus voitaisiin vihdoin tehdä! Ja että voisit olla Mallorcalla mahdollisimman rauhallisin mielin. - Työtoverillani oli aikoinaan raskautensa aikana tuollaisia kipuja kuin kerroit vanhemmalla tyttärelläsi olevan. En muista enää miten pitkään ne kestivät, mutta muistan vain, että perheen auton istuin oli ainoa paikka, jossa hän saattoi istua kivuttomasti.

Karmale, ihanaa, että miehesi sai hyviä uutisia, että sydän toimii niin kuin pitää. Syy huonoon oloon tulisi tietenkin selvittää.

Suupaltti, ihanaa kuulla sinusta!

Kipa, kaikkea hyvää ja kivutonta oloa sinulle!

Minäpä sain kuin sainkin sen korona-rokotteen! Menin mieheni mukana terveysasemalle, eikä siellä mitään ruuhkaa ollut. Mieheni esitti toivomuksen, että vaimokin saisi rokotteen, kun häntä aina kuljettaa (oikeastaan päin vastoin, minullahan ei ole edes ajokorttia) ja täyttää 2 viikon päästä jo 79 v.  Rokottava hoitaja arveli, että joutuisin varaamaan ajan, mutta kävi kuitenkin kysymässä esihenkilöltään, ja niin vain lupaus heltisi! Pääsimme ennen aikojamme ja olimme jo ulkona, kun miehelle varattu aika olisi vasta ollut. Miehelle ei tullut mitään oireita, mutta minulla on käsivarsi kipeä. Olen kuitenkin helpottunut.

Huomenna menen kampaajalle. Suora polkkatukkani lainehtii villinä melkein harteilla, joten sitä pitää tasata. Suoranahan se ei näillä kosteilla keleillä pysy, mutta ainakin siihen saa ryhtiä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Kiitos kirjoituksistanne, luen kaikki ajatuksella ja mietin, että voi kun olisi tuostakin asiasta kiva jutella tuon kanssa. Pikseli, pitäisikö taas järjestää tapaaminen vaikka Belgessä? Mitä mieltä muut ovat? Mulla se menisi lokakuun loppupuolella, kun tulossa on Thaimaan matka.

Meillä oli hauska, mutta rankka viikonloppu. Justuksen lapset olivat saaressa auttamassa talon sulkemisessa, vävy teki klapeja ja kukin auttoi voimiensa mukaan. Lauantai-iltana siirryttiin juhlamoodiin, kun Justuksen poika täytti viisikymmentä. Hän ja vaimonsa toivat kakkutarpeet mukanaan ja valmistivat kirjaimellisesti suussa sulavan kakun. Pipareista murupohja, marjoja, brie-juustoa ja uuniin. Kun juusto oli sulanut, päälle vadelmia, pekaanipähkinöitä ja mitä lienee. Syötiin heti.

Minä niin nautin istuskella ja jutella kaikenmaailman asioista. Jossain vaiheessa menin terassille ja näin puiden välistä pilkottavan upean oranssinvärisen kuun nousevan. Kiljuin, että tulkaa katsomaan. Kaikki ryntäsivät paikalle ja esittelin ylpeänä upean, nousevan kuun. Justuksen vävy osoitti ihan eri kohtaa taivaalla ja kysyi, että mikäs tuo sitten on? Minä ihailin naapurista häämöttäviä saunan valoja! Ja sitten mulle taas naurettiin.

Joku huomasi, että vuosi 2026 on juhlavuosi, kun miniä täyttää 50, Justuksen tytär ja vävy 60 ja minä 75. Saatiin idea, että vuokrataan Toscanasta joku valtava huvila ja lähdetään koko porukka viikoksi sinne. Läppäri auki ja ei kun huviloita katsomaan ja olihan siellä vaikka mitä saatavilla. Nimettiin vastuuhenkilö etsimään sopivia kohteita. Me tullaan keskenämme kaikki niin hyvin toimeen, että joskus salaa ihmettelen, mikä onni minua on tässäkin asiassa kohdannut. Esim. kun laitoimme Justuksen tyttären kanssa ruokaa, juteltiin ihan syvällisiäkin asioita ja sitten taas naurettiin.

Me jäimme saareen vielä maanantaiksi, kun vene haettiin talvisäilöön iltapäivällä. Piti sulkea vedet, tyhjentää tiskipaikka ja huussi, Jääkaapeista ruoat pois jne. Iso työ, vaikka olimme hiljalleen jo yhtä ja toista kuljettaneet pois. Minä kannoin kasseja sitä mukaa veneeseen, kun ne täyttyivät. Aallokko oli melkoinen, joten homma ei ollut ihan kevyttä. Vene tuli ihan täyteen. Ja maissa kaikki piti purkaa ja täyttää auto.

Meidän piti viedä peräkärrykin pois talven tieltä, joten ajettiin ensin mun mökille kolme tuntia. Oli jo ihan pimeää, kun päästiin perille ja jätettiin pyykit ja muut mahdolliset sinne. Saaren tie ajeltiin hipihiljaa ja ihan oikeasti nähtiin ainakin sata peuraa teiden varsilla. Tietä ei turhaan kutsuta Eläintarhantieksi.

Olimme kotona jälkeen kymmenen, syötiin vaan lltapala ja hipsin omalle puolelleni nukkumaan. Mun piti vielä nostella olohuoneesta kirppikselle menevät pahvilaatikot parvekkeelle, sillä kohta tulee siivooja. Kun menin Justuksen puolelle aamukahville, löysin miehen nukkumasta päivävaatteissaan peiton päällä, ei ollut jaksanut edes riisua! Nyt meillä on jokalihas kipeänä, mutta ei voida kuin naureskella itsellemme. Ja Justus otti syliin ja sanoi, että kiitos sinulle eilisestä, ollaan me vaan hyvä tiimi!

Olisi kiva nähdä. 
Meillä on syysloma täällä viiko 43 eli 21.10 alkava viikko ja olen reissussa.
Leikkaus edessä 5.11 ja olen varmaan taas kolmisen viikkoa pois pelistä. 

Kunhan ilmoitan omat esteeni
 

Joo, tosi kiva olisi nähdä! Mutta melkoista palapeliä tää varmaan on, kun jokaisella on menoa johonkin suuntaan.

Mä heitän tähän kolme mahdollista tapaamispäivää: ma 28.10., ti 29.10. ja ke 30.10. Silloin IL on ehtinyt palata matkoiltaan, samoin Japena jonka leikkaukseen on tuosta vielä aikaa.

Belge on paikkana mukava vaikka siellä on oltu jo useamman kerran. Sieltä saa semmoisen pitkän pöydän kun pyytää.  Ja se on siedettävän matkan päässä rautatie- ym. asemilta.

Rohkaisen myös teitä jotka täällä kirjoittelette mutta ette ole olleet tapaamisissa mukana, tulemaan paikalle. Kaikki kuuskymppiset on kivoja, sakkiin sopii ihan varmasti!

Minulle tuo ma 28.10 olisi paras noista. Ti ja ke kyllä käy, mutta pitäisi saada sijainen kun on lasten harrastukset ja niihin kuljetukset. 
Vuoden päästä ei enää näitä ongelmia. 

Mullekin kävisi 28.10. Seuraavana päivänä mentävä mökille, kun nuohooja tulee keskiviikkona aamusta. Ketkä muut meidän jo ilmoittautuneiden lisäksi? Olisi kiva nähdä kaikkia. 

IL ja muut, olisi tosiaan kiva tavata! Ja tuo ma 28.10. sopii minullekin.

Tänään tapahtui se, mitä mieheni on pelännyt, kun ravaan yksin pitkin metsiä. Olin jo palaamassa tuttua polkua peltoaukealle, kun yhtäkkiä olin turvallani. Jalka oli kai juuttunut puun juureen ja siitä mentiin suorin vartaloin maahan. En edes ehtinyt ottaa käsillä vastaan ja puhelinkin lensi pusikkoon. Kokosin siinä hetken itseäni ja etsin vammoja: silmälasit olivat vääntyneet ja nenästä tippui hieman verta. Polvessa oli vekki ja kiinni jääneen jalan varpaat aristivat. Noloa! Nyt jännitän, muuttuuko punainen nenä ehkä vielä mustaksi. Miten sitten kehtaan kulkea kuorossa ja ihmisten ilmoilla! Huomenna menen Instruun oiottamaan laseja.

Pitäisi varmaan tilata aika silmälääkärille. Taitaa olla jo kolme ja puoli vuotta edellisestä käynnistä. Ja jos ei noista laseista enää saa priimaa…