Hei La Moche! Ja tsemppia TiiaMo junnaukseen.

Oma projekti on jälleen kerran purhehtinut vaikean ulapan yli. Harrastuksen pikkujoulut, itsenäisyyspäivä ja yöjalassa hillumista molempien päälle... Kivaa oli, mutta seuraukset ei-toivottuja. Älkää käsittäkö minua väärin, en mässäillyt. Mutta minulla on juhlissa paha taipumus, kuten aina, unohtaa syödä. Jos syön juhliin lähtiessä kunnon ruokaa ja siellä leivoksen, klo 5 aamulla kotiin tullessa on jo aika kauan ollut ruuatta. Senhän tietää, mikä tunnelma on vastassa aamulla herätessä, kun mitään kasvispitoista murkinaa ei todellakaan ole valmiina... Huhhuh, onneksi ei ole mitään pikaruokaloita lähimaillakaan niin ei ole sortumisen riskiä niihin sentään.

Pitäisi varmaan tehdä pakkaseen valmiiksi annoksia noita tilanteita varten että välttyisi voileipien puputtamiselta.

Kuinkahan paljon omat odotukset ja ajatukset vaikuttaa aineenvaihduntaa sääteleviin hormoneihin? Jotenkin tuntuu että paljon. Minusta tuntuu että omaan alitajuntaan on ohjelmoitunut nälkäisyyden pelko. Jos tiedän milloin seuraava ateria on tulossa varmasti, en koe nälkää pahastikaan. Mutta jos en koska seuraavan kerran syödään, ruoka-ajatus on ihan ylikorostunut. Voisiko olla niin, että nälkäisyyden pelko saa ruumiin käyttämään kaiken mahdollisen energian ruuasta ja pitämään vanhastakin kiinni? Se selittäisi, miksi "huolettomuus" syömisessä toimii. Tuo on niin yksinkertaisen tuntuista. Niinä päivinä kun olen suunnitellut ruuat järkevästi, pienempi annos riittää, koska tiedän seuraavan aterian olevan ihan nurkan takana. Näinä muina päivinä sitten alitajunnassa kummittelee koko ajan vanha ajatus; "hei, sinulla ei ole vielä edes nälkä, mutta jos nyt et syö, mistäs tiedät koska seuraavan kerran saat? Syö lautanen tyhjäksi ainakin!"

Hätävaraevään kantamisella voisi tuossa tapauksessa olla kriittinen vaikutus, vaikkei sitä käyttäisi, koska silloin alitajunnan ei tarvitsisi pelätä nälkäkuolemaa vaikka seuraava ateria ei olisi tarkkaan tiedossa.

Näillä aatoksilla eteenpäin... Hyviä liikuntahetkiä kaikille!

Rääh... Avaudun taas tästä terveellisestä uudesta elämästäni, koettakaa kestää!

Hitsin paino! Voisin nyt edes kohteliaisuudesta mennä välillä alemmas kun tässä on niin kauniisti tehty elämäntapamuutosta. Vaan ei, vaa'an lukema edelleen sama pyöreä 84,0 kg. Oikeasti en murehdi sitä, tiedän että käyn liian usein puntarin päällä. Ihanaa sentään, että huolimatta tästä ankarasta pikkujoulukaudesta luku ei ole syöksynyt yhtään ylöspäin...

Sehän tässä vaan on, että tuossa pari viikkoa sitten ihan oikeasti alitajuisesti kuvittelin, että koska "oikeasti" painan jotain 75 kg, on muutaman hassun päivän juttu tiputtaa nämä siihen nähden ylimääräiset kilot ja sitten alkaa se oikea edistys. Ei se taida ihan niin mennäkään, vaan ihan samaa pysyvää läskiä nekin ovat...

Noh, tämän viikonlopun oivallus onkin nyt ollut se, että ruokakaupassa ei kannata nuukailla. Halloo, minäkin käytän joka kuukausi oikeastaan aika paljonkin rahaa ulkona syömiseen ja muihin pieniin juttuihin. Talouskaan ei ole tiukalla. Silti kaupassa olen mukamas niin tarkan markan ihminen, että ajattelen "tuossa on paljon proteiinia halvalla, tuossa on paljon energiaa vähällä rahalla". Hittoon se ajattelu!

Eli hedelmä- ja vihannesosastolla ei todellakaan tarvitse tuijotella hintalappuja. Yleensä olen jotenkin tottumuksesta ostanut 3-4 päärynää, yhden mangon, pari sipulia. Sitten kun kasvikset on syöty, jäljellä on leipää, voita ja juustoa, ja se ällöttävä maustamaton maitorahka jonka ostin kun on terveellistä.

Miksi vain pari sipulia kerrallaan? Eihän siihen ole mitään syytä..! Joten tänä viikonloppuna olen ottanut sesongin parhaita hedelmiä ja vihanneksia täyden kilon. Enemmän kuin yhtä tai kahta laatua, otin kaikkea mikä näytti hyvältä! Jos ruuasta saa nauttia niin aion sen tosiaankin tehdä. Tästä lähtien kotona on aina röykkiöittäin vihanneksia ja hedelmiä, joten niihin pitäisi olla helppo tarttua jo ennen kuin on hirveä nälkä. Eikä tähän tosiaankaan talous kaadu! Kalliimmaksi tulee pistäytyä kahvilasta hakemassa se latte ja voileipä.

Miksi olen edes valinnut syömisen elämän "säästökohteeksi"? Aika typerää oikeastaan, kun kyseessä on kuitenkin asia joka on aika pahastikin vinksallaan. Paremminkin sen pitäisi olla tärkeimpiä investointeja, muut tulee sitten perässä. Niin teen nyt! Valitsen kaupasta parhaita kypsiä tomaatteja ja lähiruokajuttuja. Katsotaanpas taas mihin tämä johtaa.

Oho. Vaaka sanoi äsken 62kg eli -39kg.

Kukkuu!

Näin joulun alla vaaka ilahdutti 61kg lukemalla eli -40kg kasassa!

Voi hurja, ei voi muuta kuin onnitella
Minä suuntaan tästä lenkille, aurinko paistaa kivasti, ei tuule ja lämmintä on varjon puolella 10.7 astetta

.. Tänä-aamuna vaaka yllätti joulun jälkeisesti tasan 60kg lukemalla.

Eli ömm, -41kg ?

Ilmoittaudun taas remmiin

Viime vuonna tippui 6-7 kiloa, loppuvuodesta paino tasaantui 66kilon kieppeille enkä hirveesti jaksanut ees puristaa siitä lukemasta alitse Sen verran katsoin että joulun alla herkut oli tarkemmassa 'syynissä' ja näin takasin sen ettei tammikuun alussa oo ylimääräsiä kiloja tiputettavana, vaaka sivusi alinta saavuttamaani lukemaa 65,9kg joulun alla.

Nyt siis hyvillä mielin uuteen 6-7kilon puristukseen, katsotaan kuinka nuo kilot nyt lähtee irtoomaan. Ainakin kiinteämpää kroppaa tavoittelen, täytyy vähän sitten katsoa tuota kilotavoitetta myöhemmin keväällä että onko tavoitekiloja liikaa jos jumppailee kovasti samalla.

Vuosi suurinpiirtein muutettu elämää tervelliseksi.
Vaaka sanoi tänään 70kg, eli -7kg vuodessa.

60kg häämöttää tulevaisuudessa.

Palkkasin itselleni PTn ja tavoitteena 3kk aikana pudottaa tuo 10kg.

Kovaa työtä se vaatii, mutta olen siihen valmis!

Täällä uusi 60 kg:n tavoittelija. Paino on tällä hetkellä 68,9 kg. Tässä painossa ollaan oltu puoli vuotta, on tuntunut, ettei mikään auta ja junnataan samassa. Kai se on ollut motivaation puutettakin.

10 kg pudotin syksystä 2011-kevät 2012. NYT lähtee loput 9 kg. Ensimmäisen viikon olen taas aktiivisesti jaksanut kaikki syömiset tänne kirjailla, jopa kahden eri päivän karkkirepsahdukset. Mutta liikuntaa olen harrastanut joka ikinen päivä keskimääkin 1,5 tuntia.

Ensi viikolle kovempi itsekuri.

Tervetuloa andu10 mukaan joukkoon!

Ja onnittelut kaikille kiloja pudottaneille!

Eilen kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja näytti 66kg. Edellisellä kerralla vaaka näytti 68kg. Parin kilon edestä tainnut lähteä nesteitä, kun aloitin herkkulakon reilu viikko sitten. Karkit, pulla ja keksit on nyt pannassa niin kauan kuin hyvältä tuntuu (ja tuntuu muuten oikeesti hyvältä! ). Suolaisten herkkujen kohdalla olet vetänyt rajan siihen, että niitä voi vähäisissä määrin nauttia joskus viikonloppuisin.

Eilen kävin myös ohjaajan kanssa läpi uuden saliohjelmani. Olihan siinä melkoista rääkkiä...Hyvä vaan, edellinen ohjelma alkoi tuntua puuduttavalta ja tuntui, ettei mitään kehitystä tapahdu. Nyt toivon mukaan tapahtuu
Ohjelma tehtiin kolmelle päivälle; ylävartalo, alavartalo ja ekstrapäivä. Tarkoituksena käydä salilla vähintään 2krt/vko.
Hyvin olen kyllä salilla saanut käytyä, vaikka vähän pelkäsin talven tekevän tepposet ja väsymyksen voittavan, mutta olenpa löytänyt itseni salilta joinakin aamuina jo 6.30

Syömiseen yritän edelleen kiinnittää huomiota. Proteiinit ovat erityisesti tarkastelun alla. Ehkä se on pakko yrittää taas aloitella syömään rahkaa vaikka väkisin. Sain siitä syksyllä kiintiön täyteen, kun aina treenin jälkeen söin välipalaksi rahkaa+ananasta, että pikkaisen teettää ongelmia saada nieleskeltyä, mutta pitää keksiä joitain terveellisiä keinoja piilotella sen makua.

Vahva luotto on nyt siihen, että kesään mennessä edes jokunen kilo on tippunut ja toivon mukaan kiinteytymistä kropassakin tapahtunut.