Heippa Gilde!
Kuin omaa kirjoitusta lukisi! Tervetuloa yhdessä tiputtamaan! Tiedän totisesti tuon sairastelujen tuoman epäsäännöllisyyden ja sitä myöten hankalaahan se on, varsinkin painon kanssa.
Mun ikuiselta tuntuva haave, entinen 55-58 on myös ollut juuri mun tavoite ja ensimmäisen kerran kun 60 kg raja meni rikki, se kirpaisi. Siihen oli silloin vain hyväksyttävät elämäntilanteet mun omatuntoa armahtamassa. Olin synnyttänyt esikoiseni. Sen jälkeen paino ei ole käväissytkään 5:lla alkavissa luvuissa ja kun aikaa on kulunut 11+ vuotta ja omaa ikää tullut samat lisää, on myös myönnettävä se realiteetti, että en enää ole se reilu kolmikymppinen, vaan keski-ikäisen kroppainen nainen. En ole voinut oikeasti hyväksyä sitä, mutta kitähän voi kuulla ja lueka ihan jokapaikasta. Nyt tähtään tuohon 6-kymppiin.
Sain melkoisen adrenaliinipiikin ja sisuunnuin viime viikolla, kun eräs nainen kuntosalilla, jossa käyn, totesi meidän kuntoryhmän mittauksissa, että "sä et tuu koskaan pääsemään siihen 5:lla alkavaan". Olin juuri katsonut lukemat puntarista: 70,3kg. Juuri saman verran, kuin esikoista synnyttämään lähtiessäni.
Mun virallinen uusi elämä alkoi seuraavana aamuna, eli tpossapäivänä perjantaina. Onnea sulle Guide huomisesta lähtevään nousuun - tai siis meidän kaikkien tapauksessahan pitää sanoa "laskuun".
Tsemppiä ja hyvää mieltä kaikille!!!

Minä olen kyllä edelleen epätoivon vallassa. Jostain pitäisi löytää se todellinen motivaatio ja keinot suunnan vaihdokseen. Tällä tahdilla saavutan nopeammin 70 kg kuin 60 kg. Jotenkin ei vaan nyt onnistu.

helistintin "Kiva" kuulla, että jollakin muullakin on vähän samanlaisia kokemuksia tämän painonpudotuksen kanssa. Olipas tosi ikävästi sanottu siellä kuntosalilla. Ei kannata välittää tuollaisista kommenteista, tai sitten tosiaan sisuuntua ja näyttää, että kyllä varmasti tavoitteeseeni pääsen. Mutta mielestäni täytyy muistaa, että painonpudotus on jokaisen oma henkilökohtainen matka ja se tehdään niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja siinä tahdissa ja sellaiset tavoitteet mielessä, jotka itsestä tuntuu sopivilta. Kannattaa jättää omaan arvoonsa tuollaiset negatiiviset kommentit, vaikka tiedän kyllä, että paha mieli tuollaisesta tulee varmasti.

Katselin omaa historiaani ja ryhmiä, joissa olen ollut mukana. -10kg kesäksi, -10kg jouluksi, -10kg kesäksi, kuntoon kesäksi... Aika nololtahan tuo näytti, mutta täytyy sanoa, ettei voinut enää kuin nauraa tälle koko jutulle ja sen toivottomuudelle. Mutta jospa se nyt tällä kertaa sitten vihdoin ja viimein onnistuisi. Tein jo eväät huomista työpäivää varten; fetasalaattia ruoaksi ja viili välipalaksi. Asuntokin on siivottu joka nurkkaa myöten, joten sitäkään ei voi käyttää tekosyynä, etteikö muka ehtisi punnita ja merkata sekä suunnitella ruokia myös huomenna.

Voin kyllä mainita tähän väliin, että alla oleva lukema ei enää pidä paikkaansa. Ja tauko on nyt jo pidetty, yritetty olla miettimättä ja tienattu samalla itselle kolmisen kiloa lisää. Joten se ei oikein toimi, ellen sitten halua kohta taas olla 70 kilossa ja aloittaa hommaa alusta uudelleen.

Normaalipainoinen olen kyllä, ei siinä mitään, mutta vauhdilla menossa väärään suuntaan, huonossa kunnossa ja voin huonosti. Siinä on ihan riittävästi syitä pohdiskelulle, miten saisi suunnan vaihtumaan ja homman muuttumaan parempaan.

Niin ja tervetuloa uusille!

Voisin paluumuuttaa tähän ryhmään höpisemään Keikun tässä rajalla, enkä erityisen tavoitteellisesti enää painoa pudota vaan koitan pikemminkin oppia pysymään saavutetussa ison pudotuksen jälkeen. Sitä opettelua ilman laihdutusta ja ilman kalorinlaskentaa on tässä nyt noin vuosi takana, ja paino on sinä aikana liikuskellut 60 kilon molemmin puolin. Vaikka mukavampaahan se olisi että lukema alkaisi säännöllisesti vitosella eikä kutosella, tällaiselle pätkälle (160 cm)

Aika rapakunnossa ollaan täälläkin, ja painoa tärkeämpää olisi nyt oppia jotain liikuntarutiineja. Talvella käyn säännöllisesti uimahallissa, mutta kesäksi kaipasin jotain matalan kynnyksen liikuntaharrastusta. Löysin netistä lupaavan kuuloisen "Sohvaperunan juoksukoulun". Lupailevat, että viidessä viikossa pystyisi juoksemaan 5 km ja 11 viikossa kymmenen. Ensimmäinen viikko jo suoritettu

Virallinen aloituspaino 70,5kg. Kilon enemmän kuin ajattelin... Sitten vielä menkkaturvotukset päälle, niitä ei tosin aamun painossa varmastikaan vielä ole, joten ihan pelkkää läskiä tuo on. Valitettavasti Mutta nyt urakka on taas aloitettu ja tsemppi päällä!

sunnuntaina, 5. kesäkuuta 2016 klo 20:49 *Satsuma* kirjoitti::
Normaalipainoinen olen kyllä, ei siinä mitään, mutta vauhdilla menossa väärään suuntaan, huonossa kunnossa ja voin huonosti. Siinä on ihan riittävästi syitä pohdiskelulle, miten saisi suunnan vaihtumaan ja homman muuttumaan parempaan.

Normaalipainossa laihduttelen minäkin. Tavoitepaino 60kg tarkoittaisi 20,5BMI, nyt 23,9. Normaalipainon ala- ja ylärajan väliin mahtuu ainakin itseni pituisella 20 kiloa, joten vaikka normaalipainon rajoissa laihduttaa, on ainakin omalla kohdallani ero rajojen välillä huomattava. Ja aikalailla samanlaisten fiilisten takia olen täällä kuin sinäkin, paha olla ja olen huonossa kunnossa. Ja milläs muulla tuohon voisikaan itse vaikuttaa kuin ruokaremontilla ja liikunnalla!

Gilde, jotenkin sain tuosta viestistäsi sen verran tsemppiä että taidan ottaa itsekin tällä viikolla uuden aloituslukeman ylös ja koittaa josko tämä projekti lähtisi taas tästä sujumaan. Niin vaikeaa kuin se onkin.

Normaalipaino on kyllä laaja käsite, itselläkin kaikki 54.5 ja 71 kilon väliltä on normaalipainoa! Olen itseasiassa aikuisiällä painanut sekä 54 kiloa että 71 kiloa. 54 oli liian vähän, ei ollut hyvä olo, ja 71 aivan liikaa, eipä ollut siinäkään hyvä olo. Menneiden kokemusten perusteella olo on paras noin 60 kilon tietämillä, ja omaa oloa kai tässäkin kannattaa kuunnella.

Samat ajatukset Pieni karhu, että jos paino alkaisi vitosella. Minulla pituutta neljä senttiä vähemmän kuin sulla. Myös se, että kesällä liikuntarutiinit jää kuulostaa samalta. Mutta toisaalta, ehkä kesällä tulee hyötyliikuntaa talvea enemmän.

Tuon yksilöllisen sopivan painon löytäminen on tosiaan mielenkiintoista. Mukava kuulla, että toisillakin samoja fiiliksiä. Olen painanut joskus alle. 50 kg ja se ei todellakaan ollut minun paino. Ei myöskään tämä yli 60 kg. Jos joskun painaisin 55-58 kiloa, niin olo olisi kodikas . Mutta tärkeimpänä pidän, että jaksaisin liikkua ja olisi lihaksia.

Just näin kanssakamppailijat. Samat lukemat ja samat olotilat. Jos ei ole kotonaan kehossa vaikka kaikki huutaisivat korvaan "olet normaalipainoinen", se ei vakuuta. Todellakin tuo haitari sille määritelmälle on huima! Tähtäillään vaan niihin omiin lukemiin me kaikki. Ei olla selitysvelkaa kellekään! Yhdessä eteenpäin!

KÄÄK!! Painolukemia on mittarista hilattu reippaasti ylöspäin. Joo, tiedän, eilen tuli syötyä illalla miehen tekemää pizzaa runsaasti ja sellainen vetää mulla painoa ylöspäin kilolla helpostikin, mutta siitä huolimatta paino on noussut vietävän monta kiloa.

Ja kaikki tämä työhön palattuani, eli noin puolessa vuodessa... Stressi ja painonhallinta ei toimi yhdessä mulla, se on nähty ennenkin.

Ei auta, hillitysti ja hallitusti tästä suunta alaspäin. Kesä aiheuttaa omat haasteensa, mutta ei se auta, kesä tulee joka vuosi, joten jotenkin pitää nyt löytää se tasapaino elämään, että saa painon taas laskuun ja sen jälkeen myös pysyttyä siinä. *Huoh*