Hei!
Lyhyesti virsi kaunis, nyt liityn 90 kg tavoittelijoihin.

Nyt toukokuusta eteenpäin menty "mutulla", luottaen siihen, että kevään tiukka kirjaaminen muutti ruokailutottumuksia. Toimiihan se, enää alle 2 kiloa ysikymppiin. Aamun punnituksessa varmistui samalla se, että yhden tavoitteen (-20 kg tammikuusta) saavuttaminen pari viikkoa sitten ei syönyt motivaatiota.

91,1 kg. 90 häämöttää... Motivaatiota on taas, aikaa hiukan liian vähän.

Nyt pitää alkaa tsempata Olisi vain pikkumäärä pudotettavana, että pääsisi 85 kg-tavoitteilijoihin. Oih olisi unelma painaa alle 85kg, jonka painoin viimeksi 2010. Mutta pitää vaan tsempata ja olla kärsivällinen. Nyt taas alan merkata ruokia ja liikuntoja ylös.

Valonkantaja, ymmärrän! Tänään taas lukema 91,7. Mutta sen vain olen huomannut, että syömisten ja liikkumisten kirjaaminen on ihan ehdotonta. Jos pidän jonkin aikaa taukoa, annoskoot suurenevat ja napostelu lisääntyy.
Entäs jos kuitenkin taas alkaisit kirjata kaiken ylös? Ja koita pussikuurin sijaan vaikka nestepaastoa ;-)
Tsemppiä, pakko vaan jaksaa uskoa! En aio itsekään jumitella enää kolmatta kuukautta ysikympin ympärillä... Sen verran olen nyt ylipainooni kyllästynyt, että aion jatkaa normaalipainoon vaikka 100 g / kk.

Hmmm, kaikella on puolensa. Yksi pienen paaston hyvistä puolista on, että siinä muistuu mieleen ja kehoon, miten vähällä pärjää.

Itse aion nyt sinnittää jumeista huolimatta. En voi lopun ikääni olla 2 viikon päästä alle 90 kg, kuten olen ollut viimeisen vuoden ;-) No, tässä ajassa on ollut yli puoli vuotta taukoakin. Mutta oikeasti, vaikka hetkittäin tunnenkin olevani ihan ok kunnossa ja vaatekokokin on jo pienempi, haluan saavuttaa siloreidet ja normaalipainon. Niin terveyden kuin ulkonäönkin vuoksi. Kun ikää on kohta 38, alkaa arvostaa sitäkin, että hoikentuminen nuorentaa ;-)

Voihan elämän ihanuus!
Tulin juuri sellaisesta rääkistä että huh huh! Perus kuntojumpparyhmässäni oli tänään kuntopiiri ja hiki valui ja maitohapot meinasi pistää jo vastaan.

Olen junnannut minäkin tässä ryhmässä jo kohta puoli vuotta, välillä vilahdellut jo yli 95kg.. Mutta kyllähän se niin on, että kun jaksaa vaan mennä merkattuihin liikuntajuttuihin ja viikonkin pitää kiinni tarkasta syömingistä niin se olo kohenee kuin itsestään ja on helpompi jatkaa tuttua rutiinia. Itse kun olen elokuun jälkeen aika pahastikin repsahtanut ahmimaan, milloin mistäkin syystä, muutto, stressi, se koiramme kuolema, väsymys, kipeänä olo.. Blaa blaa, tekosyitä kaikki! Henkinenkin hyvinvointi on kärsinyt kun sitten tulee morkkis.. ja morkkikseenkin on hyvä syödä lisää.

Kuulun siihen ryhmään, joiden on vaikeinta saada itsensä lähtemään ulos, lenkille tai jumppaan tai mitä ikinä tekeekään. Mutta sitten kun pääsee lähtemään, se fiilis jälkeenpäin on korvaamattoman ihana (:
Siihen jää koukkuun.. kun ensin jaksaa vaan pakottaa itsensä jonkun aikaa menemään. Tämän viikon pakotan, ensi viikolla jo helpompaa?

Tsemppi päälle meille kaikille, siloreidet ja pienemmät allit; täältä tullaan!

Täällä tahti on hidasta. Olen syönyt normaalia enemmän "ylimääräistä". Leivoin suklaamuffinsseja - ja söin ne (tosin useamman päivän aikana, ei siis mitään ahmimista), iltapalaksi vähän ylimääräisiä syömisiä jne. Tänä aamuna oli tosi positiivinen yllätys, kun vaaka näytti -0,5 kg! Ilmeisesti liikuntamäärät on semmosia, että kestää vähän syöpötelläkin.

Vyötärö on pitkän jumituksen jälkeen lähtenyt kapenemaan. Tällä viikolla tasan sata, jospa siinäkin päästäis ens viikolla ysikymppisiin! Mittaan vyötäröä navan kohdalta, joten uimarenkaan häviäminen ei ole vaikuttanut mittoihin...

oi joi
monen viikon löysäilyn ja huonon itsekurin jälkeen käynti vaa'alla tuotti iloisen ja ah, niin kaivatun tuloksen, 89 kg

heips,
täällä ilmottautuu uus kiloklubilainen ja 90 tavoittelija maanantaina kävin vaa'alla ja painoa oli 95,6 kg. Kolmen pienen lapsen äitinä liikunta painottuu lähinnä lenkkeilyyn ja kotijumppaan. Muutaman viikon ajan oon nyt ollu herkuttelematta ja seurannut syömisiä ja olo on jo paljon kevyempi
Lopullinen tavoite ois joskus päästä 70 kiloon, mutta näitä välietappeja on hyvä tavoitella ensin, niin ei tuo matka tunnu niin pitkältä. Oon viimeksi painanu alle 90 kiloa 2,5 vuotta sitten kun mentiin naimisiin... Voi kun ois ihana päästä taas nopeesti ees niihin mittoihin
Tsemppiä kaikille, näytetään kaikille, et kyllä me pystytään siihen!