Heippa kaikki!
Minäkin ajattelin ilmoittautua tähän ryhmään (mutta vain pieneksi hetkeksi, toivottavasti)
Olen 24-vuotias koko elämänsä lihavuudesta kärsinyt neitonen. Pahimmillaan painoni oli joskus 20-vuotiaana jolloin vaaka näytti 143 kiloa. Siitä paino tippui suht huomaamatta itsestään 10kiloa ja junnasi pari-kolme vuotta siinä 130-135 välillä.
Marraskuun lopussa vaihdoin työpaikkaa ja tänä aamuna vaaka näytti 122.4 (marraskuussa paino oli vielä 131-133kg).
Painoa tiputan varmaan ihan väärällä tavalla, työni on raskasta fyysisesti ja syön työpäivän aikana aina yhden "ateriankorvikepatukan" ja kun pääsen töistä olen todella nälissäni ja syön suht ison annoksen ruokaa ja sitten olenkin niin ähkyssä että en syö enää mitään koko iltana.. Aamupalaa en ole koskaan osannut syödä

Onko muuten muilla sellaisia tuntemuksia että kun paino tippuu niin tulee sellainen olo että olisi läskimpi kuin koskaan? Minulla joka iltainen ahdistuksen aihe on se että tunnen itseni lihavammaksi kuin silloin kun olin painavimmillani.
Toki vaatteissa huomaan näyttäväni ihan erilaiselta mutta jos kokeilen vaikka jotain tyköistuvaa paitaa, ensin katselen peilikuvaani suht tyytyväisenä ja huomaan muutoksen mutta kahden minuutin päästä kun katson itseäni uudestaan peilistä saatan näyttää omasta mielestäni siltä että painoni olisi noussut 20kg parissa minuutissa
En tiedä onko mulla pääkopassa jotain pahasti vialla vai onko muutkin tuntenu tällaisia tuntemuksia?

Heippa Paksukainen87, vastaan sulle tänne, vaikka en enää tässä ketjussa aktiivisesti kirjoittelekkaan.

Itse kun aloittelin tätä laihdutusprojektia, niin alussa tuntui juuri samalta kuin sinusta nyt, eli siltä että olen tosi iso ja kauhean näköinen. Se iski jotenkin tajuntaan siinä vaiheessa kun olin päättänyt alkaa laihduttamaan ja ymmärtänyt että olen oikeasti tosi lihava. Olin silloin painavimmillani 127 kg. Aikaisemmin olin jotenkin vain hyväksynyt lihavuuteni ja uskotellut itselleni, että näytän hoikemmalta jne. Sitten näin jotain kuvia itsestäni ja olin niin järkyttynyt.. sen jälkeen peilistä katselikin se sama leidi kuin kuvissa, ellei jopa lihavampikin,kuin se hoikempi, jonka olin aikasemmin ruusunpunaisten lasien läpi nähnyt.

Tilanne on parantunut nyt kun kiloja on jo karissut, itsetunto on noussut ja nykyään minusta tuntuu, että olen ihan kivan näköinen. Eiköhän sinullakin nuo alun huonot fiilikset omasta ulkonäöstä parane kun paino tippuu enemmän. Itsellä tosiaan ainakin johtui siitä, että oma koko iski kunnolla tajuntaan (Ja hyvä, että iski. Ties kuinka paljon muuten nyt painaisin..)

hienoa sarda!
minäkin olen menossa helmikuun lopulla leikkaukseen ja nyt keskiviikkona aloitin pudottautumisen pussikeitoille.....toiset sanoo et älä mee mut on pakko kun pitää keikata muualtakin kroppaa mutta paino esteenä...eikä tää terveys oo enää täydellistä muutenkaan...

Petta- päätä, et sinähän et tule enää takaisin... Tiputa painoa hitaasti ja pidä välillä tasannetaukoja. Mulla se auttoi ekan 30kg kanssa, jonka olen karistanut parissa vuodessa. Tauko tekee terää ja huolehdin vain sillä aikaa, et paino ei nouse takaisin.

Minderi. Voin suositella lämpimästi leikkausta. Minuthan tosin leikattiin vasta 1,5vkoa sitten, mutta onhan tämän mahan kanssa laihduttaminen paljon helpompaa kuin muutoin. Syön desin pari ja olen ähkyssä. Olo on kuin olisin syönyt vähintään 7-10 dl sapuskaa. Mulla on aina ollut ongemana suuret annoskoot. Nyt en voi ahtaa itseeni juuri desiä enempää ja olen siihen annokseen täysin tyytyväinen. Odotan vain aikaa, et pystyisin syömään kasviksia. Nyt on pakko vielä olla keitto linjalla.

En tule takaisin muuta kuin tsemppaamaan ja lueskelemaan miten täällä menee.. enkä aijo ensimmäistäkään kiloa ottaa valituisesti takaisin jos tulevat edes käymään saavat huutia..!

se vaan että mulla tuntuu lähtevän hirveetä vauhtia vaikka mitä tekis? 5kg 3vkossa.. mutta toivottavasti se täsät tasaantuu.. (päässä vikaa, muut toivoo tuota 5kg pudotusta. mutta pelottaa että kun lähtee niin helposti että tulee pian takaisinkin..)

Minderille ihan hurrrrjasti tsemppuä leikkaukseen!

Heippa! Täälä ollaan... taas, Aloitin uudenvuoden jälkeen 137,5kg ja nyt 133,6, (viime maanantain tulos) joten alaspäin ollaan menossa ja kovasti. Tuohon 120kg on vielä matkaa, mutta sinnikkäästi sitä kohti vain.

Pahimmillaan paino olikin n145 ja siitä aikaspaljon nestettä. Mulla on sydämen vajaatoiminta, joka kerää nestettä elimistöön, jos jättää nesteenpoistolääkityksensä syömättä ja lisäksi adissonintauti, jota hoidetaan kortisonilla ja sekin aiheuttaa lihomista. No nyt näistä lihomisista on vaan hankkiuduttava eroon ja vaihtaa ne painon laskuun

Liikuntaa on pakko harrastaa, kun tallissa on viisi kavioeläintä ja niiden paskat on jokapäivä talikoitava, tosin sekin on ollut miehen hommia, mutta tällä hetkellä on siihen kykenemätön, niin saanpa minä päivittäisen hyötyliikunnan. Muuten olen kyllä nykyään tosi laika liikkumaan.

Kyllä tämä vielä iloksi muuttuu...

Täällä ollaan taas. Elämästä ei tunnu tulevan mitään ja paino on noussut, tai pysynyt samassa, en edes itse tiedä.
Painoa juuri nyt on 144.6kg, eli ihan älyttömän paljon liikaa, joten pakko on jotain tehdä ennen kuin syön itseni hautaan.
Eilen ja tänään on syömispuoli ollut ok ja pallurat pysyneet virheinä, joten jospa tämä tästä lähtisi taas.
Aloitin lähihoitajaopinnot vuoden vaihteen jälkeen ja ihan jo senkin takia on pakko saada itsensä parempaan kuntoon. Todellinen terveysalan työntekijä, kun painoa on kahden edestä.

Olo on nyt ihan täysin toivoton ja tuntuu, ettei tämä kuitenkaan onnistu, vaikka tietää, että olisi pakko onnistua. Huoh.

Heips,

onnea kaikille miikan tuloksen saaneille, ja meille muille tsemppiä tsemppiä tsemppiä vaan!
Olikin taas 'paljon vanhoja tuttuja' kirjoitellut, mukava kuulla teistä, vaikka kuulumiset eivät ole ihan semmoisia mitä tietty kohtalotovereille toivoisin.
Se on kumma tämä paino!!!!!!
Ite kiipesin puntariin 127 on tulos nyt, vuosi sitten olin jo -10kg keveämpi minkä joku teistä saattaa muistaa, mutta sitten tuli seli seli seli kaikenlaista ja kiipesin takasin 133 josta nyt pikkuhiljaa ehkäpä tullaan alaspäin, viikopainoja tmv. en ota vaan menen vaalla kun huvittaa, en myöskään nyt ole merkannut syömisiäni, ongelman kyllä tiedän.
Annoskoko ja herkut, niissä on mun heikot kohdat. No joo,

Onneksi nykysin on kivoja vaatteita meillekin, kävin taas Zizzissä köyhtymässä mutta mielestäni käynti kannatti. Viime talvena ostettu ulkoilupuku on vaan pieni, vetskari ei mene kiinni

Mutta pikkuhiljaa, hyvin hitaasti ja rauhallisesti jospa nyt kokeilsi tätä taktiikkaa, kun ei näköjään toisella tavalla onnistu...

VOIMIA hiiva

Kyllä tämä on vaikeeta. Tai teoriassa ei olisi yhtään vaikeaa, mutta käytännnössä tekee itselleen vaikeaksi laihdutuksen.

Miksi sitä pitääkin mennä mässäilee enemmän kuin laki sallii, eikä riitä että yhtenä päivänä mässäät vaan vedät sitten useamman päivän kaikkea liikaa ja epäterveellistä. Melkein unohdat koko laihduttamisen ja sitten huomaat, että kappas kun taas turvottaa ja painokin on pompannut kilon ylöspäin, eikä alaspäin.

Mistä sitä motivaatiota ja intoa oikein saa ostaa?? Ei varmaan mistään.... Jostain kai se on vaan kaivettava ja potkittava itseään pepulle, että alaspäin painossa mennään oli mikä oli. Pitäisi nähdä silmissään kesä ja uudet pienemmät vaatteet. Terveellisempi elämä!

Huoh.... Kun näkisi vaan ne silmissään.

Täällä vihdoin hyviä uutisia. Vaaka näytti 162,4 kg elikä 1,4 kg miinusta tuli tällä viikolla. Välissähän oli 2 viikkoa nollatulosta, joten sain kyllä uutta puhtia roimasti
Nyt on yhteensä pudonnut 4,7 kg tammikuun alusta.

Hiiva: Kyllä mä tiedän ton tunteen Mä keräsin viime vuonna plussaa 19 kg. Ei ollut hauskaa ei...

BloodyEnd: Kyllä se siitä lähtee eteenpäin! Samoissa fiiliksissä olin itsekin vuoden vaihteessa. Turvotti, ei jaksanut mitään, ja fiilis oli mitä oli. Nyt pikkuhiljaa alkaa tulla taas energiaa tähänkin eukkoon, kun olen jaksanut vihertää pallukoita tämän kuun Vitamiineissa on voimaa
Tuo kevät aurinkokin kyllä antaa potkua tähän touhuun. Kohta se saattaa jopa saada minut ulkoilemaan

Tsemppiä kaikille oikein roppakaupalla! Ja ei kun kohti uutta kevyempää viikkoa