Voi että äh, tää koko viikko on menny ihan plörinäksi ja kiloja (nesteitä) on tullu takasin.. Kerkesin painaa jo 87.6kg, mutta nyt paino tavoittelee taas 90kg. Aluksi kävin hesburgerissa maanantaina, on tullu syötyä muutenki kauheesti karkkia ja kaikkee huonoa. Mitenhän sitä pääsisi taas ruotuun. Tympäsee kaikki, mikään ei ole hyvin.

Elina! Hmm. Mikä on sellainen sun lempiruoka, mikä olis kuitenkin kevyttä et sais vaikka syyä kunnolla? Mieti nyt joku ihana kana-cesar-salaatti tai kreikkalainen, sit oikeesti salaatinkastikettakin siihen ja sit napa ruskaa. Mulla itellä on salaatit sellasii tosi mieluisia, et ku tuntuu et tekis mieli syyä oikeesti kunnolla ni oon tehny sellasen iiiison tonnikala-raejuusto-salaatin ja laittanu valkosipulisoossii. Joo soossista tulee kaloreita mut muuten ei todellakaan oo paha! Sit ku on pari kertaa syöny salaattii ni alkaa tulee sellanen hyvä olo ja sit mä itse sillä tavalla löydän motivaation taas voisko toimii sulla? Tai sit jotain ihan tavallista ruokaa, mut otat sellasen muumikulhollisen sitä ja puol litraa vettä sivuun! Mulla itellä oli kahen viikon ajan tossa sillee et söin mitä sattuu mut paino ei liikunnan ansiosta noussu, tosin ei laskenukkaa, mut sit yhtäkkiä olin sillee et hitsi vie nyt riitti ja aloin taas täyttää ruokapäiväkirjaa ja koska sinne on oltava rehellinen niin halusin et ne kalorit pysys alle 1600 ja sit ne vaan pysy.

Tänään syöty lounaaks salaatti ja päivälliseks kalakeitto, ja merkkasin jo etukäteen tulevat sipsit, dipit, porkkanat paprikat ja kurkut ja kalorit on silti piirun verran alle 1900 joten oon tyytyväinen ostin siis eka kertaa kotiin sipsii yli 6viikkoon! Leffaillan kunniaks ku poikkiksen tytär tuli pitkästä aikaa meille.

Muumikulhollinen? Mulle tuntematon mittayksikkö

Mä vedin just ihan hirmuiset salaattiöverit sellaisella ruokakaupan ota-itse-ja-punnitse -salaatilla, kun se kippo oli valtava ja siihen tuli lapattua salaattia ja katkarapua vähän enemmän kuin tarve oli, päälle vieä kananmuna ja kastiketta. Kyytipojaksi ainakin puoli litraa Pepsi Maxia, seurauksena jotenkin uskomattoman täysi ja pöhöttynyt olo vaikka kaloreita tuli koko lystistä noin 350.

Elin-a, luulen et jotenkin hyödyllisintä on opetella tykkäämään ja nauttimaan niistä terveellisistä jutuista. En oikein tiedä miten se tapahtuu, mutta omalla kohdalla on jotenkin onnistunut. Systemaattisen itsepetoksen kautta ehkä Tavoitteena siis se, että salaatinpupeltamisen syy ei ole "koska laihdutan" vaan "koska salaatti on mahtavaa". Ja ite en ainakaan ole syönyt mitään sellaista superterveellistä mahtiruokaa, mistä en oikeasti pidä, vaikka ominaisuudet ois millaset – tasapainoisen ruokavalion saa ihan varmasti koostettua herkullisista elementeistä.

No siis muumikulhollinen :---D kun on niit muumimukei, ni sit on niit muumikulhoikin! Sellanen normikulho D ei siis mikää lautanen.

On kyl melkonen olo niide sipsien jälkeen uhhhuh.... Jos miettii et 120g sipsei ja ainaki 700g vihanneksii ni on oikeesti tullu syötyy tänää jos vetäsis sellasen muumikulhollisen kanaa, wokkivihanneksii ja snadisti riisii. Täytyy varmaan ostaa tummaa riisii ens kerralla. Päivällä mennään lattoo disney on icee ja sinne pitää ottaa pari leipää mukaan ku ei sielt taida mitää terveellistä saada, ja illalla kattoo ismo leikolan stand uppii josta toivon että saa myös ruokaa koska muuten pitää pärjätä klo 14-21 pelkällä leivällä... Ei kertakaikkiaan ehdi syömään noiden häppeninkien välissä, hektinen pv tulossa :S

Niin sellanen muumikulho Joo, itse asiassa meilläkin on yks (hattivateilla), ja samoja kulhoja ilman muumeja. Niistä mä enimmäkseen syön. On mukava fiilis kun saa syödä täyden lautasellisen, mutta silti pysyy annoskoot kohtuudessa.

Flunssa hyökkäsi nyt tänne. Viime yönä heräsin parikymmentä kertaa siihen, että kurkku on limasta melkein tukossa ja henki ei kulje kunnolla. Luulisi että nielemisrefleksi toimisi nukkuessakin eikä tarvisi erikseen herätä nielemään? No, kaikkea ei voi saada. Nyt on aika räytynyt olo, onneksi ei ole mitään suuria suunnitelmia tälle päivälle.

Paranemisia Pieni karhu! Flunssa ei oo mukava tauti, mutta menee kyllä ohi, kunhan malttaa levätä ja yrittää nielemisvaikeuksista huolimatta syödä jotakin.

Täällä ei mee nyt yhtään hyvin! Mikä herkuttomuus? Mulla oli tänään niin paha olla! Mä olin satavarma, että mun maha räjähtää niinku joku ilmapallo, johon tökätään neula. Huomenna sit paremmin. Varmasti! Oon keksinyt huomiselle niin paljon tekemistä, että en kerkeä ajatellakaan herkkuja. Kohtuus on vaikeeta, vaikka juuri sitä mä haluaisin opetella. Elämäntaparemonttiin ja uusiin tapoihin mielestäni kuuluu elämästä nauttiminen ja maltillinen herkuttelu ilman tunnon tuskia. Paino sanalla KOHTUUDELLA. Voiko sitä ikinä oppia?

Jotain sentään oon saanut aikaiseksi, kun varasin ajan personal trainerin kanssa kehonkoostumusmittaukseen ja keskustelulle tulevaisuudesta. Maksaa sikana, mutta tarviin ammattilaisen apua!

Elin-a, mietin että oletko syönyt liian vähän tai yksipuolisesti? Ainakin itselläni se lisää herkkuhimoja ja sellaista hallitsemattomuuden tunnetta syömisessä. Ja pidemmän päälle liian vähän syöminen vain pahentaa ongelmaa, vaikka se lyhytaikaisesti laihduttaisikin.

Pahvinaamari, täällä on tuo kohtuullinen herkkujen syönti myös pohdinnan aiheena ja sitä olen yrittänyt oppia. Itselleni näyttää toimivan paremmin salliva tapa, jossa ei lasketa montako kertaa on syöty herkkuja eikä tunneta syyllisyyttä kunhan perusruokaakin tulee syötyä. Viikon saldona itselläni on pari pussillista popcorneja ja muutama rivi suklaata (plus pari kertaa kylässä on tullut maisteltua pullaa yms., mutta ei minun ongelmani ole ollut kylässä syöminen vaan kotona ahmiminen). Se on paljon vähemmän kuin ennen keskimäärin söin. Ei kannata olla liian ankara itselleen tai tehdä herkuista mitään kiellettyä hedelmää, koska sitten niitä vain ajattelee koko ajan.

Ai niin, myös itselleni on tärkeää että perusruuan pitää olla mieluista. Sen ei tarvitse olla mitään kermalla tai juustolla kuorrutettua, mutta maistuvaa ja itselle sopivaa. Mieluista ruoka ainakin itselläni vähentää himoja herkutella.

Täällä on viikko mennyt rattoisasti. Muutaman jumiviikon jälkeen paino myös humpsahti tällä viikolla kokonaisen kilon alaspäin. Silti kaikista paras olo tuli avomiehestä, joka tänään kommentoi ensimmäisen kerran että näytän pienemmältä kuin aiemmin (tietää siis kyllä että yritän petrata ruokavalioni kanssa). Jee .

Toi herkkuasia on hankala ja yksilöllinen. Pitkällä, vaikka puolen vuoden aikajänteellä mä uskon että salliva tapa on paras. Pipo löysällä ja herkkuja silloin tällöin mielialan mukaan. Mutta jos herkut on pesiytynyt kiinteäksi ja merkittäväksi osaksi ruokavalioa, niin rutiinien muuttamiseksi joku kahden viikon tai kuukauden nollatoleranssi voi olla hyväksikin.

Ootteko muuten lapsena pitäneet karkkilakkoja? Mulla ja isosiskolla oli silloin tällöin jotain puolen vuoden karkkilakkoja, kokonaista vuotta ei ehkä pidetty koskaan. Sinä aikana tuli sitten jemmattua saadut karkit peltipurkkiin odottamaan lakon päättymistä ja käytettyä lauantaikarkkirahat johonkin Tiimarin kuviopapereihin. En muista antoiko vanhemmat karkkilakosta jonkun palkkion vielä erikseen – jos kyllä, niin ei se ainakaan kovin tärkeää ollut. Enemmän se oli osoitus itselle, että pystyy.

Joo minä olen samaa mieltä kuin Pieni karhu siinä, että mikäli herkut ovat todella kiinteä osa jokapäiväistä elämää, niin parin viikon täyslakko voi toimia että saa oikeasti lopetettua. Itsekin olen joskus tehnyt niin. Lapsena pidin usein lakkoa lokakuusta jouluaattoon ja keräsin saamani karkit purkkiin, jonka sitten jouluaattona sai avata. Se oli tosi kivaa ja niitä karkkeja riittikin ainakin uuteenvuoteen saakka .

Itsekin uskon sallivaan tapaan, lähinnä itseopittuna. Edellisessä laihdutuksessani laihduin kyllä ja osasyy oli varmaankin herkkujen määrän vähentäminen minimiin. En vain silloin tajunnut, etten voi koko loppuelämääni ajatella laihduttavani ja sen vuoksi olla syömättä herkkuja. Viime kesänä kun olin käytännössä pari kuukautta kipeänä niin söin herkkuja varmaankin joka päivä ja lihoin kaikki takaisin. Nyt uudelle yritykselle lähdettyäni yksi keskeinen asia oli että mietin mitä tehdä herkkujen kanssa jatkossa. Itselleni tuntuu toimivan tämä salliva tyyli, jos sen rinnalla syö tarpeeksi paljon ja ravinteikasta ruokaa. Suosittelen, on ihanaa kun ei ole juuri ollenkaan herkkuhimoja eikä syyllisyyttä .

Moi! Minäkin liityn joukkoon. pudotettavaa on (enää) vain viisi kiloa, jotka keräsin itseeni lähes pelkän joulukuun aikana - kääk. Uuden vuoden kunniaksi totta kai olen niitä koittanut pudottaa, mutta jotenkin juttu on aina lopahtanut! Päätin sitten etsiä täältä sitä lopullista kipinää, vertaistuen joukosta. Oon kyllästyny siihen oloon, kun on tyytymätön omiin syömisiin ja jatkuvan herkuttelun myötä olo on vielä vetämätönkin. Miten jätski ja irtokarkit voikaan olla niin hyviä, ja jälkeenpäin olo niin pettynyt... En vaan saa juttua pidettyä yhtenä herkkupäivänä viikossa, aina ne herkut sujahtavat muihinkin päiviin. Kellään muulla samoja ongelmia?
Kai mun pitäis pitää just tuo edellämainittu 2vkon totaalilakko. Vähintään. Taidan olla jonkin sortin makeakoukussa. Pizzat ja muut suolarasvakombot sen sijaan eivät minua houkuttele, vaikka hyviä ovatkin.