Moi, olen Kiloklubilla pitkään taustaillut, vähemmän itse kirjoitellut jäsen, joka tässä etsiskeli itselle sopivaa vertaisryhmää.Kaikenlaista ryhmää löytyi mutta ei oikein semmosta itselle sopivaa. Mietin sitten että jos alottaisin ihan uuden vertaisryhmän, katsellaan tuleeko tähän muita mukaan. (Olen päiväkirjaani pitänyt aina vähän miten sattuu, niin arvelin että tämmösen vertaisryhmän aloittaminen ikään kuin motivoisi olemaan täällä säännöllisemmin ja siten myös laihdutteluprojektiin tulisi säännöllisempi ote, eikä tämä olisi aina vaan parin päivän 'hairahdus'.)

Tämä on siis kolmekymppisille laihduttajille ja elämäntaparemontoijille, tervetuloa kaikki!

Itse olen 33v pian toivottavasti valmistuva opiskelija, jolla on painoa tiputettavana semmoset rapiat 30 kiloa. Olen muuttanut joitakin kuukausia sitten etelään ja en ole vielä valitettavasti tutustunut kehenkään paikalliseen ihmiseen, joten netissä tulee roikuttua joskus liiankin paljon.

Toivottavasti löytyisi muitakin kolmekymppisiä laihduttajia tsemppaamaan tässä projektissa!

Hellurei

Täällä olisi 30v elämäntapaansa muuttava tytteli.
Itsellä painoa on pudotettavana vielä n. 50 kiloa, mutta seuraava tavoite on 25 kilon päässä jolloin päästäisiin alle BMI 40.
Itse en merkkaile syömisiä, mutta syön aika säntillisesti tuon oman ohjelman mukaan säätäen (eli ei ole ihan niin kurinalainen).
Muutamassa ryhmässä olenkin mukana, mutta ovat aika hiljaisia, jospa tästä löytyisi sellainen aktiivinen ryhmä.

Hei,
minä mukaan!
Olen reilu kolmikymppinen (no okei, kolmen ja neljän kympin välissä ). Painoa on tullut viimeisen 5 vuoden aikana liki 20kg lisää. Syynä varmasti osittain aika rankat vaiheet elämässä lapsen vakavan sairauden ja työssä kuormittumisen vuoksi. Itsensä on tässä rumbassa täysin laiminlyönyt. Nyt 2,5 viikkoa sitten päätin, että näin ei voi jatkua. Elämä ei voi mennä siihen, että palkitsee itseään herkuilla selviytyäkseen päivistä. Syömällä paljon ja liikkumalla vähän on tähän tultu. Minulla on mennyt viikkoja, kun ei ole saanut liikuttua lainkaan. Viikonloppuisin tuntuu, että on töissä antanut kaiken ja ansainnut pari suklaalevyä.

Nyt olen itselleni vihainen. Olen aina tykännyt kasviksista, ruisleivästä jne. Miksi olen suuhuni sen kaiken moskan laittanut, mitä olen laittanut. Luonnossa liikkuminen on voimaannuttava kokemus, mutta sinne en vain ole saanut itseäni vietyä. Ylipaino oli minulle ensin kova paikka, koska olen koko elämäni ollut hoikka. Lopulta ylipainoon tottui ja se ei enää tuntunut pahalta. Perustelin itselleni, että minulla on oikeus herkutella ja jos kelpaan itselleni näin, niin kelpaan muillekin. Mutta kun en ole itse tyytyväinen.

2,5 viikkoa olen kiloklubia noudattanut. Tuloksena on painoa lähtenyt, mutta paras tulos on ollut jaksaminen. Jaksaa aivan eri tavalla, kun syö järkevästi! Itselleni tämä on varmasti pitkä tie. Arki on kuluttavaa neljän lapsen kanssa, kun yksi vielä on vaikeasti sairas. Työ on kahdeksasta neljään asiakastyötä, jossa ollaan paljon paikalla koneen ääressä. Nyt tarvitsee tehdä ajattelutavan muutos, jossa annan itselleni oikeuden ottaa aikaa liikkumiseen, opettelen syömään terveellisesti ja opettelen rakastamaan itseäni niin paljon, että minun terveys on tärkeää. Uskon, että kyseessä on vuosien projekti.

Lähden siis ehdottomasti mukaan tähän kolkyt-kerhoon.

Ihanaa Ninni-84 ja mantaapeli80 että lähdette mukaan tähän ryhmään taistelemaan! Muitten ihmisten vertaistukea ei voi eikä pidä aliarvioida... Yhdessä tahkotaan eteenpäin!

Ja toivon että tämä ei kuulosta oudolta, mutta mukava tietää että täällä on muitakin samanikäisiä jotka kamppailee muutaman kymmenen ylimääräisen kilon kanssa ja että en ole ainoa. Tästä tulee pitkä projekti mutta ei ne kilotkaan ole ihan viikossa tulleet. Turha projektihan tämä ei ole kun tällä saavutetaan parempaa terveyttä ja jaksamista ja ehkä itsetuntoakin. Kait tässä jotakin uusia hyviä asioita oppii matkan varrella

Mie en tiiä miten täällä yleensä ryhmät toimii, ehkä joissakin on tarkotus postailla liikkumisia tai syömisiä tai tehdä ns yhdessä tiettynä päivänä punnitus ja katsoa yhdessä mitä kukakin on saanut viikossa aikaiseksi...? Jos teillä on jotakin ideoita niin ehdotelkaa toki! Mutta ei oteta kuitenkaan paineita. Sana on aina vapaa!

Nesteet liikkuu edelleen, -300 grammaa eilisestä... Aiemmin miulla oli semmonen vaaka joka näytti vain puolikkaissa kiloissa, nyt tuntuu hassulta kun on 100 gramman tarkkuus. Voi olla että näin alussa tulee tuijoteltua vaakaa enemmän kun se on uusi hankinta ja siitä toivoo itselle alkumotivaatiota.

Erittäin inspiroivaa päivää teille!

Heipsan.

Kannattaa vaan varoa sitä joka päivä vaakalla käyntiä. Minulla on välillä tapana käydä joka aamu vaakalla. Mut virallinen punnituspäivä on vain kerta viikkoon.
Lähinnä miks tällä viikolla oon käyny nyt joka päivä on se, että vapun juhlinnoissa tuli sitten se reilu kilo lisää (eli nestettä). Nyt on vapun lisäkilot selätetty ja vähän enemmänkin, siispä seuraavaksi vasta maanantaina puntarille.
Joku on jossain sanonut, että koska ihmisen keho elää niin eritavalla joka päivä, on parempi punnata vain esim viikonvälein jolloin yksittäiset korkeat lukemat eivät siellä sitten masenna.

Äsken oli vielä mielessä montakin asiaa, mutta nyt alko viikonlopun tohinat sekoittamaan ajatuksia. Olen lähdössä reissun päälle viikonlopuksi ja täytyy alkaa sopimaan kyydituksiä ja miettiä mitä kaikkea tarvii matkaan.

Kivalta vaikuttava ketju!

Itse olen 32-vuotias kolmen lapsen äiti, joka on aina ollut enemmän tai vähemmän lihava. Paino kuitenkin räjähti täysin käsiin viimeisen lapsen myötä. Ei ne raskaudet, vaan vauvavuodet.

Nyt olen hiljakseen saanut viime marraskuusta tiputettua painoa, kiitos yhtenäisten yöunien. Tämänhetkisissä lukemissa olenkin suurimman osan aikuiselämääni ollut. Kunpa sitä voisi päästä joku kaunis päivä normaalipainoon!

Tällä hetkellä olen työtön. Raha on tiukassa ja hakemuksia olen rustannut ahkerasti. Mistään ei ole vielä tärpännyt, mikä on omalla tavallaan helpottavaa, sillä pelkään työntekoa ihan tosissaan. Enhän minä osaa enää mitään! Ja muutenkin tunnen itseni hyödyttömäksi sillä saralla: olen hidas ja tehoton, en ymmärrä mitään, enkä kestä paineita yhtään. Kukapa ei palkkaisi minua?

Täälläkin on yksi. Olen 31-vuotias mikälie yrittäjä-ikuinen opiskelija jonka elämä myllertää tällä hetkellä vähän joka saralla. Olen ollut lihava aina ja varsinkin viimeiset pari vuotta yrityksen kanssa tuli syötyä mitensattuu. Painoa on pudotettu tällä rutistuksella jo reilut 38 kiloa, jäljelläolevia en tahdo miettiä ainakaan ennenkuin olen päättänyt pyrinkö edes normaalipainoon.

Minä punnitsen vain kerran viikossa maanantaisin. Kuulun juuri niihin jotka tuntisi epäonnistuneensa, jos joka päivä punnitsisi ja näkyisi päiväkohtaiset vaihtelut. Tämä on sopinut minulle hyvin.

Minunkin virallinen punnituspäiväni on maanantai. Valitettavasti hyppään kuitenkin vaa-alla joka päivä. Ensin terveydenhoitajan kehotuksesta koska niin kuulemma napauttaa itsensä nopeimmin takaisin ruotuun jos siitä lipsuu ja sittemmin tottumuksesta. Stressaisi vähemmän jos osaisi pysyä sieltä poissa eikä näkisi ihan kaikkia heilahduksia niinkuin tämänaamuista +200g jonka nyt ei pitäisi järkevää aikuista ihmistä hetkauttaa ja silti huomasin typerästi rankaisevani itseäni venyttämällä lounasta aivan liian myöhäiseksi.

Tunnetteko te koskaan, varsinkin laihduttamisen suhteen, oloanne tyhmiksi teineiksi?

Hei! Minäkin voisin tulla mukaan tähän ketjuun. Muutamaa muutakin ketjua täällä seurailen, mutta niissä aika hiljaista tällä hetkellä.