Liityn joukkoon riemukkaaseen, kolmikymppisiin Alkutervehdys nyt aika paljon iloisempana kuin miltä oikeasti tuntuu, tukalta... Jonkinmoista isoa kriisiä puskee kun kaikki mitä olen tehnyt 20v ja 30v välillä tuntuu turhalta ja siltä että hukkaan tuli sekin aika heitettyä. Koetan silti pitää mielessä että jokainen harha-askelkin on johtanut minut juuri tänne, tähän hetkeen ja tällaisena Koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa elämäntapojaan ja jopa -asennettaan. Kaksikymppisenä ylipaino ei tuntunut näin pahalta, mutta nyt se jo tuntuu ja kovaa tuntuukin - jatkuvasti vaivaava penikkatauti/lihastulehdus toisessa jalassa, voimakas närästys, toiminnalliset vatsaongelmat. Tätä painoa on kertakaikkiaan pakko saada alas ja mahd. terveellisillä elämäntavoilla. Lähtöpainoa oli siis 90kg ja painotavoite viikkoa kohtaan on maltilliset -200g (painokaan ei ole vuosiin pudonnut kuin ennen, nykyään se -3500kcal viikkovaje tarkoittaa 100 max 200 grammaa pudotusta). Liikuntaharrastuksina kävely, satunnaisesti uinti ja jooga. Syksyllä alkaa pilates. Tsemppiä meille kaikille ja kaunista kesää

Painoa nyt 108 kg, pituus 172 cm ja ikä 38 v. Olen laihtunut noin vuodessa 8 kg.

Mä nostan tätä ketjua jos löytys keskustelijoita

Mä tulen tänne mielelläni höpöttelemään, kun en oikein muihin tällä hetkellä aktiivisiin vertaisryhmiin sovi

Ikää on siis 29v. ja olen ollut todellinen elämäntapajojoilija. Juuri tällä viikolla kirjoittelin johonkin päikkyyn ajatuksiani ja havaitsin, että olen elämäni aikana lihonnut ja laihduttanut n. 100 kiloa Ihan hurja määrä, eikä varmasti ole elimistölle hyväksi tällainen jojoilu pidemmän päälle. Olen liikkunut siellä normaalipainon ylärajoilla ja lievän ylipainon puolella. Tavallisesti olen aina tietyn vaakalukeman jälkeen ruvennut miettimään syömisiäni, laihduttanut 6-8 kg ja sitten ollut tyytyväinen tilanteeseen, lopettanut syömisten merkkailun ja vähitellen lipsunut taas takaisin vanhoihin tapoihin. Aikalailla joka toinen vuosi on tullut laihduteltua ja joka toinen plussailtua.

Olin Kiloklubissa viimeksi 4-5 vuotta ja muutamat nimimerkit onkin tuttuja täältä. Muistaakseni juuri NeitiJ sun kanssa enemmänkin höpöteltiin ja vierailtiin päikyissä puolin ja toisin. Taisin olla silloin nimimerkillä Önnö. Nyt olen taas täällä ja taas toivon pysyvää muutosta, mutta niinhän mä joka kerta… Mutta sanottakoon, että nyt on kyllä moni asia todella eri tavalla ja pysyviä muutoksia on jo tapahtunut. Esimerkiksi ennen söin megapussin sipsejä parin viikon välein. Nykyään sipseistä tulee lähinnä ällö olo ja olen nyt koko tämän vuoden aikana ostanut tasan yhden sipsipussin. Enkä millään näe, että voisin enää palata siihen entiseen. Muutamia muitakin muutoksia on tullut jäädäkseen niin, etteivät ne enää tunnu muutoksilta, vaan ovat sitä tavallista arkea. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Vaikken missään vaiheessa ole mitään pikadieettejä harrastanut, pussikeittoja en ole ikinä kokeillut ja tahti on aina ollut melko maltillinen, silti ei ole opit jääneet. Motivaatio on aina ollut lyhytkestoista ja ehkä enemmän ulkoisiin seikkoihin painottuvaa ja siksi en ole saanut pysyviä muutoksia tehtyä.

Nuorena on ehkä tullut tuudittauduttua siihen, ettei tässä mitään hätää ole. Kun ei ole ollut merkittävää ylipainoa missään vaiheessa eikä mitään terveydellisiä ongelmia, on antanut itselleen luvan jatkaa epäterveellisellä linjalla. Olen ajatellut, että haluan nauttia nyt, enkä kituuttaa vain siksi, että ehkä sitten viiskymppisenä olisin terve. Edelleen kyllä ajattelen niin, että turha tavallaan nyt kärsiä vuosikymmeniä, että sitten joskus ehkä on paremmin. Koskaan kun ei tiedä, mitä tapahtuu. Voi olla, että viiskymppisenä saan syövän riippumatta elintavoistani. Tai voi olla, että jään bussin alle huomenna. Siksi haluaisin elää niin, että nautin elämästä nyt, kun voin, enkä kituuttelisi sen takia, mitä ehkä sitten joskus vanhana on. Mutta, suuri muutos on tässä tapahtunut, koska ennen se “nauttiminen” oli lähes pelkästään ruokaan liittyvää. En halunnut luopua siitä sipsipussista, koska se toi hyvän olon, enkä kokenut jotain mahdollista vanhuuden sairautta riittävänä motivaationa. Nyt on huomattavasti enemmän asioita, jotka tuovat nautintoa, ei pelkkä syöminen. Olen siis onnistunut muuttamaan elämäni suuntaa ja nautinnon käsitettä siten, että teen parempia ja terveellisempiä valintoja, vaikken edelleenkään oikeastaan tee niitä “tulevaisuuden pelossa”, vaan siksi, että tällä hetkellä haluan nauttia elämästäni. Enää se sipsipussista luopuminen ei tunnu kituuttamiselta, joten suunta on oikea.

Lopulliseen painotavoitteeseen olisi reilut 7 kiloa, mutta yritän olla liikoja stressailematta siitä ja etenen pikku hiljaa. Kunhan suunta olisi alaspäin, ja onnistuisin vielä muuttamaan niitä jäljellä olevia huonoja tapoja (esim. roskaruoka hyvin vahvasti) vähitellen paremmaksi.

Önnö! Juu muistan sut sieltä Allekolmikymppisten ryhmästä ! Tervetuloa tänne ryhmään vaan. Koska täytät maagisen 30 v? Ite täytin tammikuussa. Että aika tuore kolmikymppinen vielä.

Ja hyviä muutoksia oot saanut tehtyä Luulen että vaikka nyt jossain kohti todennäköisesti pääsen tavoitteeseen niin jään tänne pyörimään silti edelleen niin kauan kun tää paikka vaan olemassa on.

Vasta ensi vuonna tulee 30 täyteen. Mutta tammikuussa mullakin

En ollut ihan varma, mitä nimimerkkiä täällä viimeksi käytin ja ajattelin, että nyt aloitan ihan puhtaalta pöydältä, uusi nimimerkki, uusi elämäntapa Taisin saada tammikuussa sähköpostin täältä, että tilini poistetaan, jos en kirjaudu, kun en ollut kirjautunut kahteen vuoteen. En sitten kirjautunut ja tili poistui, mutta ajatus jäi ilmeisesti kytemään johonkin taustalle ja liityin uudestaan. Ehkä munkin pitäisi nyt yrittää jäädä tänne pyörimään, ettei tule palattua vanhoihin tapoihin

Juu kyllä se kannattaa täällä näköjään pyöriä, onneks en luovuttanut silloin kun olin itse painavimmillani Ja en myöskään luovuttanut sen kilpparilääkkeen kanssa. Ja olo on nyt muutenkin kaikin puolin iloisempi ja energisempi Vaikka mulla on vuosien varrella mennyt varmasti yli tonni kaikkiin lääkäri ja labrakuluihin kun koitin todistaa kilppariongelmaa.

Ihana, että sulla menee nykyään paremmin, etkä luovuttanut Toi on kyllä kurja, että on ollut hankala prosessi noi kilppariongelmat, mutta onneksi sait lopulta apua.

Mulla on yleensä loppunut innostus täällä pyörimiseen ja elämäntaparemontteihin n. kolmen, neljän kuukauden kohdalla, joten pidän sitä nyt vähän sellaisena tavoitteena, etten lopettaisi täällä käymistä, vaikka alkaisin olla tyytyväinen tuloksiin. Jos siitä rajasta pääsee yli, niin jää varmasti enemmän oppeja päähän tällä kierroksella Nyt on takana n. 1,5 kuukautta, kun olen kirjannut tunnollisesti kaikki syömiseni ylös. Ainakin toistaiseksi se tuntuu helpolta ja tuntuu, että voisin jatkaa aina. Mutta yksi mun ongelmista on ollut sellainen virheellinen osaamisen tunne, että kun on kirjannut syömisiä sen 3kk, tulee olo, että tietää jo aika hyvin paljonko kaloreita on missäkin. Sitten olen lopettanut merkkailun, kun olen ajatellut osaavani homman. Ja niin vaan siitä on aina alkanut alamäki.

Nytkin on tunne, että kyllähän sitä aika hyvin oikeesti jo miljoonaan kertaan jojoilleena ja kaloreita merkkailleena tietää, esim. paljonko on lasissa maitoa ilman, että katsoo sitä mistään. Mutta yritän päästä yli tuosta kolmen kuukauden rajasta ja merkkailla, vaikka kuinka tietäisin ja luulisin osaavani, koska siten saan merkkailun toivottavasti rutiiniksi. Siitä voi sitten joskus (paljon) myöhemmin luopua, kun todella tiedostaa, mitä suuhunsa laittaa. Olen varmaan jäänyt sille tasolle, että tiedän, mutten kuitenkaan ole todella tiedostanut, joten muutokset eivät ole olleet pysyviä. Mutta on tässä vuosien jojoilussa paljon oppinutkin ja tietää omat heikkoudet ja pystyy niihin suhtautumaan nyt paljon paremmin.

Joo mäkin koitan kyllä käydä täällä pyörimässä ja kirjoittamassa ees jotakin vaikka huomenna alkaa työt taas Pysyy paremmin asian äärellä
Mä en oo pitkään aikaan laskenut kaloreita, tulokset vois olla parempia jos laskisin mutta tiedän että en loppuelämää jaksa niitä tuijottaa. Kunhan nyt edes jotenkin pysyy tässä ruodussa

Mulle kalorien laskeminen on ihan välttämätöntä, että pysyn ruodussa. Ei niinkään ehkä se laskeminen varsinaisesti, koska nykyään tosiaan aika hyvin osaa jo arvioida, kun on monet kerrat laskenut. Mutta se ylös kirjaaminen on se, mikä pitää ruodussa. Ei tule mätettyä niin hurjia määriä mitään, kun ei “kehtaa” kirjata niitä ylös Vähän ehkä huono lähtökohta, että sen takia vaan osaa jättää herkut pois, ettei halua kirjata niitä, mutta alku se on sekin. Ehkä jossain vaiheessa osaa olla ilman herkkuja tai pysyä kohtuudessa merkkailemattakin.

Mulla on aina ollut vaikeuksia syödä kulutukseni mukaan. Jos en laske kaloreita, syön helposti 200-300 kcal vajeilla joka päivä. Sitten otan ne vajeet takaisin parin viikon välein roskaruoan ahmimisella. Yritän nyt harjoitella sitä kulutuksen mukaan syömistä ruokapäiväkirjan avulla ja välillä tekee kyllä ihan todella tiukkaa saada kalorit täyteen. Pidän siis nyt aika maltillista 6:1-systeemiä, että 6 päivää viikossa harjoittelen syömään monipuolisesti ja terveellisesti ja oikeasti sen verran kuin pitäisikin, etten kerryttäisi nälkää ja saisi niitä ahmimisjaksoja. Koska tarkoituksena on kuitenkin pudottaa painoa, pidän viikossa yhden selkeästi kevyemmän päivän. En ota stressiä siitä, jos se ei nyt ole ihan sen 500kcal, niin kuin tuohon metodiin oikeasti kuuluisi, mutta syön selkeästi vähemmän yhtenä päivänä ja muut päivät yritän parhaani mukaan opetella niitä loppuelämän tapoja ja oikean määrän syömistä.

Kokeilin 5:2-metodia 4-5 vuotta sitten ja se sopi todella hyvin, olin energinen ja virkeä, paino putosi maltilla ja sitä oli helppo ylläpitää. Sen avulla pääsin suurimmista herkkuhimoista ja aloin oikeasti oppia tunnistamaan nälkää. Mutta se sekoitti hormonitoimintaa ja menkat jäi muutaman kuukauden päästä pois, vaikka pudotustahti oli todella maltillinen. Nyt kokeilen tuota 6:1-systeemiä, enkä siitäkään stressaa tosiaan, jos paastopäivä ei ole niin tiukka. Toivon, että saisin taas saman virkeyden ja oppisin paremmin kuuntelemaan kehon nälkäviestejä. Pudotusvauhdin ei siis pitäisi päätä huimata, kun koko viikossa jää vajeita ehkä 1200 kcal, mutta toivon, että sillä olisi pitkällä tähtäimellä kuitenkin suotuisa vaikutus, ilman että hormonitoiminta tällä kertaa häiriytyisi. Katsotaan, kuinka käy. Lopetan tietysti paastoilukokeilut, jos näyttää, ettei se keholleni vain sovi, mutta toivon parasta