Pikselille, onneksi kaatuessasi et loukkaantuut pahemmin. Olen itsestäni huomannut että hämäränäkö on heikentynyt huomattavasti iän myötä.

Muori kirjoitteli tulleensa laiskaksi, ei todellakaan pidä paikkaansa. Virtaa tuntuu riittävän monenlaiseen kuntoiluun ja toisten ohjaamiseen.

Hyvä kun Japenan reissu sujui hyvin ja olette saaneet sokerit kohdalleen. Toivon että saatte jatkossa viettää turvallista arkea ilman uusia ongelmia.

IL taitaa olla kaltaiseni asuntosäästäjä kun tunnut olevan koko ajan menossa jonekkin tai tulossa jostain. Pakkausintoa ystäväsi kanssa, toivon että saatte maksulliset miehet avuksi ja silmäniloksi. Hyvää Lanzaroten matkaa.

Kitos kaikille tapaamiseen osallistuneille, kun otitte minut mukaan kuin vanhan tutun.

Minun kotimatkani tapaamisesta sujui suunnitellusti. Olin kotona kahdeksalta. Reissuko lienee väsyttänyt, kun seuraava aamupäivä meni lepäillessä. Loppuviikolla siivoilin kotona ja tyttären luona.

Viikonloppuna tuli etämies luokseni ja kävimme tanssimassa lauantaina. Olin lähes joka kappaleen lattialla, kotiin tultua tunsin jaloissa että vähempikin olisi riittänyt.

Maanantaina olin lähikaupungissa luottamustointani hoitamassa, huominen menee samoissa hommissa.

Eilen olin etämiehen kanssa lopettamassa taimikonhoito-urakkaani.
Etämies löysi kaksi ukonsientä joista toinen oli todellinen jättiläinen, halkaisija lähes 30 cm, ja molemmat sienet olivat täysin puhtaita. Teimme vielä lenkin lähellä olevalle näköalapaikalle ja upean maiseman lisäksi minä löysin japanilaisten herkun eli matsutaken. Illalla herkuttelimme ehkä syksyn viimeisen tuoreista sienistä tehdyn päivällisen, nam.

Tämä päivä on mennyt taloyhtiön asioissa. Ensin monta tuntia budjetin, yhtiöjärjestyksen ja kokouskutsun valmistelua ja loppupäivä pihatöitä.
Vielä on lähetettävä kutsut kokoukseen, onneksi saan ne toimitettua yhtä lukuunottamatta sähköpostilla.

Minun olisi pitänyt vaihtaa talvirenkaat tänään, kun joudun olemaan loppuviikolla aika paljon tien päällä, mutta en jaksanut enää illalla käydä äheltämään renkaisen kanssa. Toivottavasti keli pysyy plussalla tai ainakin tiet kuivina. Tällä hetkellä täällä sataa ja on vaarana että aamulla tiet jäätyvät.

Hyvää loppuviikkoa kaikille matkaajille ja kotona viihtyville

Terveisiä Lanzarotelta! Tiistai-iltana juteltiin Frankfurtissa melko pitkään, herätys oli 2:30, enkä ollut nukkunut silmällistäkään. Lensimme Ryanairilla, mikä oli minulle ensimmäinen kerta. Olihan se kone aika riisuttu malli, ei tuolin selustassa edes verkkoa, mihin olisit saanut vesipullosi.

Mutta perillä aurinko paistoi ja vuokra-auto osoittautui upouudeksi Opel Corsaksi. Paitsi - manuaalivaihteiseksi! Säälikää hetki minua, joka olin valvonut koko yön, lähdin ajamaan ihan oudossa paikassa manuaalivaihteisella autolla. Meinasi tulla suuren luokan rähinä ystäväni kanssa, joka myös oli väsynyt ja jonka mielestä ajoin liian lujaa, jotta hän olisi ehtinyt lukaista mitään viittoja. Kai oli kuskissakin syytä, koska jouduimme suoraan Arrecifeen, saaren pääkaupunkiin, jonka olisi voinut kiertääkin. Siellä tankkasimme, koska tankissa oli vain liraus bensaa ja jatkoimme melko hiljaisina matkaa.

Olin tutkinut karttaa etukäteen, opetellut katujen nimiä ja löysin kuin löysinkin hotelliimme. Saimme jo vastaanotossa käteen skumppalasin ja kiitin kiitollisena, kerroin virkailijalle, että oli hieman haasteellinen se ajomatka. Hän kai sääli meitä, kun ilmoitti upgreidaavansa meille astetta paremmat huoneet! Tämä on viiden tähden aikuishotelli, minulla on iso terassi merelle päin ja sanoisinko, että huonommissakin hotellihuoneissa olen yöpynyt.

Lähdimme kävelemään rantaa pitkin ja ystäväni tapasi sattumalta ystävänsä Saksasta! Istahdettiin juttelemaan, tämän mieskin tuli paikalle. He eivät puhuneet englantia, joten minun piti ruveta kaivelemaan saksan taitojani naftaliinista.

Tänään aamiaisella ollessamme toinen ystäväni ystävä soitti, että oli kuullut meidän olevan Lanzalla ja että tulevat noutamaan meidät luokseen klo 11. Se sopi mainiosti, sillä eilinen helle oli vaihtunut ukonilmaksi ja rankkasateeksi. Ajelimme pariskunnan perässä ympäri saarta, heillä oli talo vuokrattuna toisella puolella saarta. Perillä osoittautui, että he asuttivat taloa oman ystäväpariskuntansa kanssa, joten meitä oli siellä sitten aika monta. Talo oli hienosti restauroitu ikivanha, laavavuoren rinteellä ja siitä oli upea näköala laavavuorelle, laaksossa välissä oli mustaa laavaa ja kivin reunustetuissa alueissa viininviljelmiä.

Ystäväni lupasi toimia kuskina, koska minun piti saada viiniä, sillä tavoin se saksankieli sitten alkoikin luistaa. Toinen rouvista valmisti herkullisen lounaan ja toinen piirsi karttaan "Kohteita jotka on ehdottomasti nähtävä".

Sateen hieman hellittäessä ajelimme hotellille ja nyt minä olen päivätorkuilla paitsi että kirjoittelen vaan. Laadin tässä samalla ystäväni puolesta meiliä kiinteistövälittäjälle, koska tämä ja ystäväni eivät oikein ymmärrä toisiaan. Vävynikin välillä valjastettiin myyntisopimuksen lukuun ja vielä tarvitaan ystäväni espanjalaisen veroneuvojan apua, ennen kuin hän voi allekirjoittaa talonsa myyntisopimuksen.

Sateita on luvattu huomiseksikin, eilen sentään ehdittiin lojua altaan äärellä muutama tunti.

Heippa,

kiitoksia kirjoituksistanne

Erzakka, tervetuloa joukkoon ja tsemppiä painon pudotukseen. Tosin tuosta viimeksi mainitusta tällä foorumilla "keskustellaan" todella vähän. Kaikesta muusta kyllä sitäkin innokkaammin.

Kesäheinä, olipa mielenkiintoista luettavaa. Ihanaa, kun olette tarjonneet niin paljon apua. Yksi ystäväni on myös auttanut pakolaisia ja ovat olleet todella kiitollisia ja vastavuoroisesti ovat halunneet auttaa ystäväni perhettä, kun rakensivat talon ja sitten piti "rakentaa" piha. Ahkerasti olivat hommia pihalla tehneet. Siitä saa paljon itsekin, kun auttaa muita.

Muori, turvallisia ajomatkoja sinulle ja perheellesi ja mukavaa Ruotsin matkaa.

Menna, olipa mukavaa luettavaa tuo tekstisi. En muuten ole edes tiennyt, että Helsingissä on Mannerheim museo. Olen yhdistänyt sen Mikkelissä olevaan Päämajamuseoon ja siihen, kun Mikkelin asemalla on Mannerheimin salonkivaunu - mikäköhän lienee oikea nimi. Meillä on siippani kanssa tarkoitus tehdä museokierroksia Helsingissä, kun vain ehdimme .


Japena, onneksi matkanne onnistui . Minulla on jotenkin mielikuva, että juuri lähtöpäiväksenne olisi luvattu kovia myrskytuulia, mutta taisin sitten sekoittaa päivän. Mieleeni tuli vaan edellisen reissusi miehesi kanssa. Tsemppiä kiireiseen arkeesi.

Mustikkaposki, meillä päin yhdellä mökkinaapurilla kasvaa tontillaan matsutakea. Viime kesänä löysi ensimmäiset ja tänä kesänä niitä oli jo aika lailla. Taisivat pitää lämmöstä. Ihme, että ei ollut pakkanen vielä purrut ukonsieniä ja matsutakea. Tiedän, että minua odottavat siellä vielä suppilovahverot, joita en raaskinut/ehtinyt kerätä viime kerralla. Paikan tiedän tarkkaan - muuten niitä ei varmaan löytäisikään sieltä. Olen aina ihmetellyt, miten siellä on kaikkia muita sieniä niin paljon , mutta suppiksia olen löytänyt vain kahdesta paikasta.

IL, kuvasi Lanzalta oli niin aurinkoinen, että vaikea kuvitella sinne sateita. Kyllä taas pitää hattua nostaa mestarikuskille Ainakin 10 papukaijamerkkiä sinulle

Touhua on piisannut lähes taukoamatta. Nyt käväisin illasta pienen lenkin tekemässä. Iltapala on jo syöty, kun aamuvarhaisella menen sokerirasitustestiin. Vähän kauhistuttaa etukäteen jo tulos. Paino ei ole tippunut lainkaan, vaikka olen pääsääntöisesti merkannut tunnollisesti kaikki eikä montaa "lipeämistä" ole tapahtunut. Jotenkin tuntuu, että nämä kilot on nyt liimattu kiinni todella tiukasti Tiedän, että se 5 - 6 kg pudotus toisi varmaan paastosokerin viitosella alkavaksi.... ainakin toivon niin. Todellisuudessa painoa on kertynyt vaan lisää mökiltä lähdön jälkeen.

Seuraavalle kolmelle päivälle on ohjelmaa. Maanantaina olisi tarkoitus taas suunnata auton nokka kohti rakkaita mökkimaisemia. Haravointia riittää - kamerasta näemme, että puut ovat tiputtaneet lehtensä. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä, mutta nyt taitaa olla sinnekin luvassa yöpakkasia sen verran, että luultavasti pian viimeisetkin lehdet tippuvat.

Rakas siippani on edelleen flunssainen, mutta vaihtoi meille kuitenkin talvirenkaat tänään ja sanoi kyllä lähtevänsä maanantaina mökille, vaikka flunssa olisi vielä päällä. Onhan sieltä upeammat maisemat katsella ikkunasta ulos kuin täällä kaupungissa. Ja minä niin haluaisin niitä kaloja, että saisi mätiä joulupöytään "omasta takaa" (onpa muuten kummallinen sanonta


Ps. Sorry, jos on omituisisa kirjoitusvirheitä. Taas läppärissä tämä ihmeellisyys, että teksti tulee näkyviin aivan jälkijunassa.

Nyt varmaan voi jo toivottaa hyvää viikonloppua kaikille

Kipa lähtöpäivänä todellakin laiva keinui, ei tosin niin pahasti kun sillä edellisellä. Olin varautunut matkapahoinvointilääkkeellä joka tehosi hyvin.
Takaisin tullessa oli tyyntä.

Sinisen ruuan ohje:

Ala tyhjentämään ruokavarastoa. Pilko yksi iso tuore sipuli paistinpannulle, jossa on tilkka oliiviöljyä, heitä rippu hunajaa mukaan. Kuullottele ainakin viisi minuuttia.

Kaada toiselle, isommalle paistinpannulle metallilaatikossa olevien 18 sinisimpukan punertava öljy (kuvittele, että se on sinistä, vaikka oikeasti on punertavaa). Tipauta siihen kaksi kekoa valmiiksi keitettyä riisiä, joka on sellaisena ostettu kaupasta. Kun riisit ovat kuumentuneet ja imeneet rasvan, heitä 18 sinisimpukkaa joukkoon. Pilko mukaan vähän sinihomejuustoa. Sen jälkeen voit lisätä kuusi viiriäisenmunaa. Mausteeksi sitä, mitä kaapista löytyy.

Yhdistä lopuksi hyvin muhineet sipulit riisipaistokseen ja syö salaatin kanssa. Salaatissa on hyvä olla vähän pähkinää ja auringonkukansiemeniä. Puolikuiva valkoviini sopii hyvin makuun. Ennen ruokailua pistä siniset aurinkolasit päähäsi.

Tämä ruoka helpotti yöllistä ahdistusta. Heräsin naapurista kuuluvaan meteliin. Ensin luulin, että pihalla tapetaan jotakin heikkohenkistä ja kysyin ex-sosiaalityöntekijäidentiteetiltäni, kuuluuko minun mennä apuun.

Järki vastasi, että kieli- ja kulttuurierot eivät ehkä osaa hyödyntää kulahtanutta ammattitaitoa. Pari tuntia valvoimme kuunnellen ovien paiskomista, huutoa ja esineiden heittelyä. Lopulta hiljeni. Sisu ei riittänyt lähteä tsekkamaan henkiinjääneitä ja kuolleita.

Kävin alanaapurin kanssa sanalla. Nainen oli vieläkin melkein paniikissa. Oli soittanut yöllä 112:een, mutta ei tiennyt lopputulosta. Samanlaista meteliä on ollut astetta lievempänä useampana yönä. Saimme paikallisen poliisin numeron, mutta puhelinespanjaa taitamattomana pitänee tarvittaessa soittaa kansainväliseen hätänumeroon. Uudet asukkaat ovat tiettävästi muuttaneet asuntoon noin kuukausi sitten. Päivisin heitä ei näe, eikä heistä kuulu mitään.

Hävettää vähän joidenkin suomalaisten käyttäyminen täällä. Mekkalanaapurit eivät ole suomalaisia. Halpa alkoholi tuntuu riehuttavan. Suurin osa suomalaisista on ihan kunnon espanjalaisia. Pari töröä pilaa hetkessä kansallisen maineemme.

Tämä vako alkaa olla kohta kuokittu. Paluu aamu-, päivä- ja iltahämärään huokuu edessä. Vielä yhdet bileet Majakalla bestiksen säestäessä upeaa vanhuskuoroa.

Paljon olemme taas ehtineet kokea. Paljon on jäänyt odottamaan ensi syksyä, jos sellaisen saamme.

Mietin tänään taivaanrannan mustia pilviä katsellessani, onkohan Tiinuliinun ja ukkokultansa sääolosuhteet kelvolliset vai onko aurinkoranta edelleen kääntänyt sateisemmat kasvonsa sinne. Täällä on välillä priiskahdellut, mutta kertakaan emme ole kunnolla kastuneet, vaikka olemme olleet paljon apostolikyytiläisinä. Lämmin paahde on hellinyt ja allasalueen öisin viilentynyt vesi on virvoittanut kuumottavaa ihoa.

Bussiliikenne on kuljettanut meitä kertahintaan 1,35 euroa. Ruokakaupan laskut ovat selvästi pienempiä kuin Suomessa. Ravintoloissa olemme käyneet hyvin harvakseltaan.

Luulen, että on päivänokosten aika, kun yöliikenne vei osan uniajasta. Ei hassumpaa?

Moi mimmit! Eilen suuntasimme saaren . Sisämaareittiä ensin Hariaan, jossa vierailimme saaren kuuluisimman arkkitehdin Cesar Manriquen kotimuseossa. Hän on suunnitellut hotellimmekin. Talo oli valtava, mutta kodikas. Bongasin altaan ääreltä oransseja Eero Aarnion pastillituoleja ja pikkupöytiä.

Pohjoisimmalla näköalapaikalla, Mirador del Riossa, ihastelimme näkymiä ja edessä olevaa pientä La Graciosan saarta. Orzolan satamakaupungissa söin bocinegro-nimistä kalaa, joka ensin kokonaisena esiteltiin, että oli varmasti tuoretta. Olikin valtavan hyvää, mutta annos oli aivan liian suuri.

Ajelimme rantatietä laava-aavikoiden halki takaisin päin. Luulen, että mustaan maisemaan kyllästyisi pian, vaikka tavallaan onkin valokuvauksellista. Kierros Punta Mujeresin pienessä kylässä, kahvilla Arrietan viehättävässä pikkukaupungissa.

Ehdin käydä uimassakin ja sitten kävelimme läheiseen ravintolaan iltapalalle. Siellä olikin varsinainen turistipaikkojen keskittymä ja kamala meteli. Juttelimme skottipariskunnan kanssa, emmekä tainneet ymmärtää toisiamme, mutta hauskaa oli. En ole kuullut kenenkään puhuvan suomen kieltä.

Tänään olemme lojuneet koko päivän altaan äärellä ja minä olen pujahdellut merivesialtaassa uiskentelemassa. Ystäväni on väsynyt, luusyöpä vaatii raskaan opiaattilääkityksen ja hänen sykkeensä on vaihdellut hälyttävästi. Hän loikoili varjon alla ja yritti samalla etsiä sopivaa kuljetusyritystä tavaroilleen Espanjasta Saksaan. Ei onnistunut.

Herkuteltiin lounaaksi allasgrillibaarissa katkiskasari, joka oli mainiota. Viinilasillinen maksoi 6,50, joten ei täällä ihan edullista ole, tosin se yksi lasillinen minulle koko päiväksi riittikin.

Tänä iltana menemme viidakon läpi italialaiseen, jossa pitäisi olla mukava meininki, nähtäväksi jää.

Terveiset Tequisen kaupungin markkinoilta! Niin isoilla markkinoilla en ole koskaan ollutkaan. Menimme bussilla, kun olimme kuulleet, että parkkipaikan löytäminen olisi melko vaikeaa.

Ystäväni vaihtoi huonetta ja on nyt hotellin toisessa päässä. Suihkun viemärin tulvimista ei osattu nopeasti korjata ja oli hieman epämukavaa kahlailla eteisessäkin 2 cm vedessä.

Mutta hei, TÄRKEÄ KYSYMYS: kenelle mä lupasin tuoda vihreää saippuaa? Sitä on nyt ostettu, mutta kun en millään muista, kenelle? Siitä oli puhetta lounastapaamisessa, olisiko ollut Kesäheinä?

ILOINEN LESKI

Minä vinguin vihreän saippuan perään! Ainoa hyväksyttävä syy tuomattomuuteen, olisi ollut, ettei laukkuusi mahdu.

Hyvää viikonalkua klubilaisille.
Moottorisahalle tervetuloa syksyiseen Suomeen ja Iloiselle leskelle iloisia päiviä auringossa.

Minun viikonloppuni meni vähillä ja pätkittäisillä unilla. Olin lauantaina iltapäivällä hautajaisissa. Ilta meni muistellessa vainajaa ja muistotilaisuutta, yhteiset jutut tulivat vielä uniinkin.
Nämä olivat jo kolmannet hautajaiset kahden kuukauden sisällä.
Eilen suunittelin lähteväni heti aamusta kuntosalille, mutta sekin jäi suunittelun asteelle. Kävin sentään lenkkeilemässä reilun tunnin ajan.
Aamupäivällä pistäytyi yksi ystävä kylässä ja illansuussa kävivät tytär ja vävy pitkästä aikaa.
Ilta ja viime yö menivät jännittäessä etämiehen puolesta ja jännitys jatkuu.
Hän on tällä hetkellä vaativassa leikkauksessa, vaarana on halvaantuminen, mutta ilman leikkausta halvaantuminen olisi todennäköinen.

Nyt päätin lähteä tallustelemaan kohti kuntosalia, matkaa on vain puolisen kilometriä. Maaseututaajamassa asumisessa on se hyvä puoli että palvelut ovat lähellä kotia. Kuntoradalle minulla on matkaa vain 100 metriä. Talven hiihtämättömyyteen pitää etsiä joku muu syy kuin pitkä matka ladulle.

Täällä on kaunis aurinkoinen päivä pakkasyön jälkeen, tällä hetkellä pakkasta on 4 astetta.

Hei huomenta,

ja kiitokset kuulumisista!

IL ja Motsku ystävineen nauttivat auringosta, ja kohta tästä sinne minäkin: torstaiaamuna on lähtö Malagaan ja siitä sitten vaikkapa kaupunkijunalla Costa del Solille. Yksi retkikin on tilattu; mennään bussilla suomalaisseurueessa Sevillaan. Tämänkertaiseen kämppäämme ei kuulu autoa, eikä ehkä vuokratakaan, paitsi jos Granada ja Alhambran linnoitus osoittautuvat tavoittamattomiksi julkisilla kulkuneuvoilla.

Mustikkaposkelle ja muillekin sellaiset terveiset, että meillä Stadissa alkoi just äsken sataa lunta. Ukkokulta lähti ajamaan kohti renkaanvaihtofirmaa viisi minuuttia sitten, eli ilmeisesti ei hetkeäkään liian aikaisin.

Lopettelen tässä syystöitäni: viime viikolla valmistui tyttären villatakki jota olen värkkäillyt aina uutisia ja A-studiota ja Avaraa luontoa katsellessa (minähän en juuri muuta katso mikä aiheuttaa maailmankuvan kaventumista kun en pysty keskustelemaan erilaisten tv-sarjojen erilaisista käänteistä ).

Kirjamessuilla olen istunut neljä päivää kirjailijahaastatteluja kuuntelemassa; ukkokulta on ollut soveltuvin osin seuranani. Lauantaina oli myös nuorehkoa naisseuraa: teinineitonen eli tyttärentyttäreni ja hänen vaihto-oppilaskaverinsa. Arvoitukseksi jäi, mitä Italian tyttö sai messuista irti, kun englanninkielisiä haastatteluja oli yksi ainoa. Sen hän kuunteli, ja selaili keittokirjoja ym. hyvin innostuneesti.

Riemukkain kirjamessukohtaaminen oli, kun istuin odottamassa yhden esiintyjän lavalle nousua, vieressä oli yksi tyhjä paikka ja sivustalta kuului hento ääni: "Onkohan tämä vapaa?" Olihan se, etenkin kun kysyjä oli 40 vuoden takainen esinaiseni. Paras pomo, mikä mulla on ikinä ollut! Rouva sanoi olevansa nyt jo 87-vuotias, mitä ei mistään huomannut. Melko samalta hän yksinkertaisessa mutta tyylikkäässä paitapuserossa, villatakissa ja helminauhassa näytti kuin vajaa viiskymppisenä, paitsi että silloiset piikkikorot olivat vaihtuneet citylenkkareihin "kun nää nyt niin trendikkäät". Ehdittiin vaihtaa pikaiset kuulumiset, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet, ja sopia kahvitreffit jonnekin joulukuulle.

Hyvä mieli hyrisi vielä illallakin, osittain ehkä siksi että ko. rouva sanoi että kylläpä häntä harmitti kun mä vuonna 1977 päätin vaihtaa työpaikkaa ihan liian lyhyen yhteistyön jälkeen.Mutta kuten molemmat nauraen totesimme, nyt on myöhäistä enää katua! En minäkään enää samanlaista pomoa saanut, vaikka ehdinkin taistella monilla työtantereilla (en ole viihtynyt melkein missään viittä vuotta kauempaa.)

Ostoksia onnistuin välttelemään melko tehokkaasti, hiljattain tehty puolentoista metrin kirjahyllysiivous oli aikamoinen rokotus. Joulupukin kontin ehtii täyttää vielä matkoilta tultua. Jos alan ostella niitä nyt, käy kuin Linnan kanssa eli tulee luetuksi liian aikaisin. Mä nimittäin yleensä ostan omatkin lahjakirjat itse, ukkokulta paketoi, piilottaa ja muistelee sitten jouluaattona, mihin koloon tulikaan työntäneeksi kirjapaketin. Tytär ja vävy, teinineitonen ja pikkuveli saavat jokainen esittää kolmen kirjan listan, ja yleensä kaikkien toiveet täyttyvät. Sitten on vielä muutama hyvä ystävä, joille yritän löytää mukavaa luettavaa ilman erityisempiä ennakkotilauksia.

Jotain pientä työntynkää lähtee mukaan myös Espanjaan (enhän mä koko päivää jaksa patikoidakaan, vaikka neljässä viikossa saisi tietysti kasaan melkoisen kilometrimäärän jos täyspäiväisesti sitä tekisi). Katselin Fuengirolan kansalaisopiston ohjelmaa ja totesin, että espanjan alkeiskurssilla käydään läpi ihan samat asiat, jotka olivat keväällä esillä. Jäin miettimään, olisiko kertaus opintojen äiti vai pitäisikö vain katsella telkkaria ja lukea lehtiä ja yrittää ymmärtää.

Motskun simpukkaresepti kuulosti oivalliselta. Noita valmiiksi keitettyjä riisejä näkyy saavan nyt myös suomalaisista ruokakaupoista - viime keväänä ihastuin Espanjassa niiden vaivattomuuteen ja harmittelin ettei meillä ole mitään vastaavaa. Vaan nytpähän on!

IL:ltä ja Kesäheinältä pitää kysyä, mitä se vihreä saippua on? Jotain oliiviöljypohjaistako? Ja miten se eroaa kaikista muista maailman saippuoista?

No nyt lakkasi satamasta. Mukavaa viikkoa - sehän on vasta alussa!