Tiinuliinu, ei aavistustakaan. Ostin pienestä puodista, se on aloe vera -saippuaa ja valitsin kaikkein vihreimmän!

Tänään on kovin tuulista. Ystävä menee kynsihoitoon ja minä halloween-hierontaan, ai mitään selkeämpää tietoa siitäkään. Ehkä möröt ja muut mönkiäiset tulevat ruoskimaan selkääni?

Hola, gracias, Merelle! (en löydä sitä nurinpäin olevaa huutomerkkiä koneeltani enkä tässä kiireessä oikein ennätä etsiäkään)

Syksyyn jäämisessä on puolensa: ei tartte pakata. Eikä purkaakaan. Ja omalla sohvallakin on ehkä enemmän tilaa kuin lentokoneen istuimilla.

Ja nyt on taas mitä tulisin kiire. Missä on määrätty, että maailman pitää valmistua ennen syyslomaa/joulua/pääsiäistä/vappua/juhannusta? Luulen että siitä on olemassa jokin direktiivi, sillä muistan samanlaisen touhun vakitöissäolovuosiltani.

Lunta on ehkä sentin verran; liukastelin kaupalle ja takaisin lenkkarit jalassa. Nastakenkiä ei kaiveta kellarista ennen Epsanjaan lähtöä. Punaiset pelargonit röyhyävät lasitetulla parvekkeella täydessä kukassa. Niitä ei ihan helpolla hengiltä saa!

Muuanna vuonna mun oli pakko leikata parvekeistutukset matalaksi itsenäisyyspäivänä, sillä eihän punainenkaan pelargoni sentään mikään joulukukka ole, eihän vaan? En oo ainakaan nähnyt niitä jouluvalmisteluja käsittelevissä artikkeleissa, joita alkaa taas piakkoin ilmestyä.

Ja juu nytpä muistinkin mitä se vihreä ihmeaine on. Aloe vera tietysti, josta siellä kasvin kotikonnuilla valmistetaan miltei mitä tahansa. Kuten esimerkiksi limonadia. Maistoin kerran ja oli pahaa.

Hei Ihanaiset,
mä olen nainen jolle ei koskaan tapahdu mitään .... joten on aivan ihanaa lukea teidän muiden tapahtumia.

Viime viikolla käytiin isännän kanssa joka arkipäivä jumpissa eka kerta tänä syksynä. Pohkeet kipeytyvät stepissä, ylä- ja alavatsa ryhtiä rankaan jumpassa ja toinen peukalo kuminauhajumpassa. Perjantaina käytiin pika pikaa mökillä hakemassa keittiön kaapinovet, on tarkoitusmaalata ne talven aikana. Siellä oli sitten tuulista, märkää ja kylmää olin niiiiin tyytyväinen, kun pääsin takaisin kotiin .

Huusholli alkaa pikkuhiljaa näyttämään kodilta, kesävaatteet on pakattu laatikoihin ja mitä ei kaappeihin mahdu on raijattu vintille, sinne on viety muutakin rompetta ja sinne ne uhkaavat myös unohtua vaikka ollaan kirjoitettu sisällysluetteloita laatikon kylkiin. Pois silmistä pois mielestä .

Tiinuliinu, punaiset pelagoniat sopisivat ainakin minusta yhtä hyvin jouluun niinkuin rusinat glögiin. Minä en millään raaskinut heittää mökillä kukkivia pelargonioita kompostiin vaan pakotin isännän lastaamaan ne ruukkuineen päivineen peräkärryyn . Saa nähdä säilyvätkö ne hengissä kevääseen, ovat huushollissa missä on n. +17 astetta lämmintä, siis vähän liian paljon. Mökillä olisi viileämpää mutta ei me raaskita niitä siellä asti käydä kastelemassa.

Nyt pitäisi aktivoituna ja nostaa peffa sohvalta jos vaikka saisi jotain askareita tehdyksi . Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille niin kotimaassa kuin ulkomaailmassa oleville. Kohta se on jo marraskuu.

Heippa,

vihreä saippua on aloe verasta tehtyä, niin kuin IL jo kirjoitti. Ihaistuin aikoina, kun kuuliaisena, oppaan suosituksesta, sitä ostin. Eroaa muista saippuoista siinä, että pysyy ryhdissään vaikka olisi kuinka pieni pala jäljellä. Ei halkeile eikä tule "limaiseksi". Nykyään sitä löytää myös muilta Kanarian saarilta, koska tyttäreni on sitä minulle useamman kerran tuonut tuliaisiksi ja itsekin löysin sitä Teneriffalta.

Merelle UM:n matkustustiedotukset ovat monen paikan suhteen ylivarovaisia. Luulen, että olen matkustanut samalla passilla sekä Iranissa että Jordaniassa. Sitä paitsi on mahdollista saada uusi passi, ns.kaksoispassi, vaikka passisi on voimassa. Kaksoispassin voi saada, jos "alkuperäisessä" passissa on merkintöjä vaikka esim. Libanonista ja olet menossa esim. Israeliin. Molemmat passit eivät ole yht'aikaa käytössäsi vaan yksi kerrallaan, toinen on aina viranomaisten hallussa. Näin meillä ainakin työpaikalla toimittiin.

Jordanian Petra on todella vierailemisen arvoinen paikka, aivan upea kokemus.

Etämies selvisi hengissä ja halvaantumatta leikkauksesta. Vaikutti äsken puhelimessa toiveikkaalta toipumisen suhteen.
Minulta meni tämäkin päivä jännittäessä, ehkä ensi yönä saan viimein nukuttua.
Joko Kipa on kotiutunut savon mökille, tai huvilahan se kuvista päätellen on?

Kun lueskelee juttujanne alkaa tehdä mieli lämpimään. Minulla on kuitenkin madollisuus matkustaa aikaisintaan maaliskuussa. Tosin mietimme että voisiko joulun viettää jossain muualla kuin kotona. En ole ollut tähään ikään mennessä ollut ikinä jouluna pois kotoa.

Loma tekisi niin hyvää, lämpimästä tosin en tiedä. On niin muistissa se kauhea helle kreikassa kun oltiin siellä

Lomareissua ensi kesälle suunniteltu kolmen pienemmän kanssa Tanskaan. Teinilikalla koulu muutti lomia niin että on vain heinäkuu lomakuukausi ja kesäkuussa on työssäoppimisessa, joten ei lomaa. Teinipojallakin muita suunnitelmia.

Nyt pitäisi jostain saada hieman lomaa tähän syksyyn, mutta nyt haastavaa moinen. Se on aina toisen selkänahasta kun toinen on poissa.

Äitini on nyt haasteellinen, kunto kohtalainen mutta mieliala kauhea. On ilkeä, kärttyinen ja vaativa. Velvollisuus on auttaa häntä ja soittaa joka päivä ja kysyä mitä tarvitsee. Hänen ei mielestään tarvitse pyytää apua vaan se pitää antaa ja laittaa oma elämä syrjään.
No se nyt ei vaan onnistu joten sitten kuulee itsesäälivää valitusta miten hän on yksinäinen ja hylätty vanhus.
Kaipa se taas tästä.

Taas on päivä hurahtanut. Kesäheinä, saippua mahtuu kyllä laukkuun. Merelle, minä olen ollut Petrassa ja se on kyllä käymisen arvoinen paikka. Jos nyt lähtisin uudelleen, haluaisin yöpymisen aavikolla, jurtassa, tähtitaivaan alla. Viimeksi käytiin päiväsaikaan.

Ystäväni meni aamulla kynsihoitoon ja minä halloween-hierontaan. Kurpitsaöljyllä siveltiin koko kroppa, varpaatkin hierottiin ja päänahka ja kaikki siltä väliltä. Melkein nukahdin hoitopöydälle.

Virkistyneinä hypättiin pikkuiseen autoomme ja huristettiin kohti Tahichea ja Cesar Manriquen toista museota. Melkoinen paikka oli sekin. Sieltä jatkoimme luoteeseen, Caleta de Famaran pieneen merenrantakaupunkiin. Siellä oli valtavia hiekkadyynejä ja varoituskylttejä "hiekkaa tiellä". Ystävät olivat neuvoneet, ettei pidä pysähtyä ensimmäisiin ravintoloihin, vaan ajaa kauimmaiseen ja niin teimme.

Lauantai-iltana olimme illastaneet hotellimme superfiinissä italialaisessa, jossa eri mies neuvotteli viineistä ja eri mies ruuista ja jossa se viinimies melkein hermostui, kun ystäväni kyseli lanzarotelaisia viinejä. "Tämähän on italialainen ravintola, rouva hyvä", kuului närkästynyt vastaus.

No tätä peräkylän perimmäisintä pikkuravintolaa hoiti vilkkuvasilmäinen nuori mies yksinään vain kokin kanssa. Aurinkovarjot repsottivat mikä mihinkin päin, rappusten sementti lohkeili ja vessassa oli antiikkinen posliininen vedin narun päässä. Mutta ravintola oli täynnä paikallisia ja tunnelma oli iloinen. Ystäväni sai ensin pelkkää kastiketta, johon poika hurmaavasti hymyillen: "Oho, riisit unohtu." Minun nasi coreng -annokseni maksoi viisi euroa ja oli ihan järjettömän hyvää.

Arvatkaa, kumpaan menisin uudelleen?

Illan suussa teimme pitkän kävelyretken rannalla, kuuntelimme aaltojen loisketta ja kaivelimme varpaitamme valkoiseen hiekkaan. Huomiseksi suunnittelimme ajomatkaa uuteen suuntaan, vielä on paljon näkemättä.

Heippa,

ihanaa, kun oli niin paljon kirjoituksia luettavana Kiitoksia kaikille

Mustikkaposki, oli helpotus lukea, että etämiehesi leikkaus sujui hyvin

Suupaltti, tapahtuu sinulle tai ei, niin hauskasti osaat joka tapauksessa kirjoittaa. Nauroin eilen illalla, kun luin kirjoituksesi.

IL, kiva, kun jaksat kertoa eri paikoista, joissa käytte. Naamakirjassa on myös hauskoja kuvia. Tulin kyllä saippuan vihreeksi kateudesta, kun luin hieronnastasi....

Motsku, tänään sitten kotiin. Turvallista kotimatkaa täälläkin toivotan

Tiinuliinu, mukavaa matkaa teille. Mehän voisimme kohta perustaa espanjan kielisen ketjun, kun on useampi, jotka ovat kieltä opiskelleet. Olen kuullut myös sanonnan "kertaus on opintojen isoäiti", mutta jos kurssi on samanlainen, missä olit viime vuonna, niin ehkä enemmän on hyötyä ihan "arkielämässä" siellä paikan päällä opiskella kieltä.

Kesäheinä, tuo saippua kuulostaa hyvältä. Löysin itse muutama vuosi sitten ihanan oliiviöljypohjaisen nestesaippuan, joka ei kuivata ihoa samalla lailla kuin muut saippuat. Sitä saa tietääkseni vain Stockalta.

Japena, en yhtään ihmettele, että tunnet olevasi loman tarpeessa.

Merelle, mekin olemme varanneet matkan Teneriffalle. Lähtö on tammikuussa.

Muori, kiitos taas "aamunavauksesta". Ihan kuin ennen vanhaan.

Eilen tulimme mökille. Nyt kun kelloja siirrettiin, niin pimeää tuli aikaisin. Viriteltiin kyllä terassille "kaamosvalot". Sisällekin laitoin muutamia valoketjuja. Verkot ehdimme laskea valoisaan aikaan. Yksi mökkinaapuri, jolle veimme kauppaostoksia tullessamme tänne eilen, ei ollut saanut kalaa, vaikka oli ollut 7 verkkoa vesillä . Kohta lähdemme kokemaan kahta verkkoa...

Saunominen on vaaaaan niiiiiin ihanaa. Kävin myös pulahtamassa järvessä. Vesi tuntui yhtä kylmältä kuin avannossa. Nilkkoihin otti tooosi kovasti, mutta jälkikäteen oli ihana olo.

Valoisaan aikaan ehdimme myös pestä linnunkakkoja.... Ihmettelen, miten niitä voi olla niiiiiin paljon. Suuri terassimme on kokonaan lasitettu, paitsi sisääntulon kohdalta on auki. Sohvaryhmä on peitetty isolla pressulla, joten ei tällä kertaa tarvinnut polyronttinkia pestä. Lattialla ja hyllyillä oli varmaan lähelle 100 valkoista kakkaläikkää. Pikkuruinen saunan terassi oli myös aivan täynnä valkoisia kakkaläikkiä..... Siinäkin on nyt järven suunnalta pleksit edessä, joten ihmettelin kauheasti, miten ne linnut haluavat juuri osittain suljetulla terassilla kakkia, kun vieressä olisi avoterassi. Kyllä siinäkin linnunkakkaa oli, mutta ei kovin montaa läikkää.

Ennen kuin lähdimme viimeksi kaupunkikotiin täältä 2 ja puoli viikkoa sitten, pesin kesäkeittiöstä linnunkakat. Tänään on uusi urakka edessä. Pöydältä pesin niitä jo eilen. Sielläkin on ainakin 100 kakkaläikkää.... Sitten on vielä vanhan mökin terassi. Oman mökin avoimella suuaukolla roikkuu pystysuunnassa kaksi cd:tä karkottamassa lintuja. Nyt ripustetaan kolmas. Saa nähdä auttaako. Saunan terassillakin on kahdessa kohtaa cd lintukarkoittimena, eipä näytä tepsivän Sorry, että meni vähän kakkajutuiksi

Nyt pientä järjestämistä ja sitten ulos ja verkoille. Ihanaa viikon jatketta kaikille

Muutaman päivän hiljaiselon jälkeen ollkin tänne foorumille tullut paljon kirjoituksia! Kiitos niistä!

Minullekaan ei juuri tapahdu mitään, joten kerron aina ihan arkisista toimista.
Perjantaina käväisin kirjamessuilla ihan yksikseni. Ilokseni löysin antikvariaattipuolelta Nuorten toivekirjaston julkaiseman Eleanor H. Porterin Iloinen tyttö (siis se Pollyanna). Olin itse ihastunut siihen Keijulin ja Peijulin ikäisenä. Kirja tuli silloin luettua monta kertaa. Saa nähdä, vetoaako se lainkaan nykylapsiin? Teos oli erittäin hyväkuntoinen ja kannen sisäsivulla oli merkintä, että se oli saatu palkinnoksi Raittiuskilpakirjoituksesta. Minäkin sain 9-10 vuotiaana Raittiuskilpakirjoituksesta palkinnoksi kirjan "Nuoret metsänkävijät", mutta se oli tylsä poikien kirja.

Olen ollut erittäin kiinnostunut fintiaaneista, sillä en ollut koskaan tiennyt, että suomalaiset ja intiaanit solmivat keskenään avioliittoja. Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Maria Seppälä olivat käyneet useamman kerran haastattelemassa fintiaaneja reservaateissa. Tuloksena oli syntynyt 2016 julkaistu kirja "Fintiaanien mailla". Nyt harmittaa hirveästi, kun en sitten ostanutkaan sitä messuilta. Näkyy tuo onneksi olevan vielä saatavilla ainakin AdLibriksestä. Haluaisin myös lukea Katja Ketun uuden fintiaanikulttuuriin sijoittuvan teoksen "Rose on poissa".

Torstaina olin jälleen kuoron kanssa laulamassa hoivakodissa. Eturivissä istui aurinkoinen mummu, joka hymyili koko ajan ja aina laulun lopussa hän taputti innokkaasti ja hihkui "Kiva, kiva!" Kunnes sitten lauloimme Säkkijärven polkan. Vanhus muuttui todella vihaisen näköiseksi ja hakkasi kävelykepillään raivokkaasti lattiaa . Seuraavana oli ohjelmassa Muistatko Monrepos´n, jolloin ilo palasi hänen kasvoilleen.

Sunnuntaina olin kuorokaverini kanssa katsomassa elokuvaa Olavi Virrasta. Lauri Tilkanen oli komea ja hyvä roolissaan, mutta laulut tulivat ääninauhalta. Ihan katsottava elokuva nostalgiaa kaipaavalle ja Virran musiikin ystävälle.

Täytyy lopettaa. Peijuli tulee kohta tänne, kun vanhemmat lähtevät hakemaan Isoveljeä vesipallotreeneistä. Mies lähti maalle hakemaan 83-vuotiasta sisartaan ennen kuin sää viilenee niin, ettei hän pääse kesärenkaillaan sieltä pois. Onpa hän viihtynytkin maalla toukokuusta lähtien.

Tänään suuntasimme etelään päin Yaizan kaupunkiin. Läpi viinitarhojen ja bodegojen. Viinirypäleet kasvatetaan syvissä kuopissa mustassa maassa, kuopat reunustetaan puolipyörein laavakivimuurein.

Olimme saaneet vinkin artesaanikeskuksesta, sinne siis. Löytyi hurmaavia laavakivestä tehtyjä koruja (yhdet itselle, yhdet bonuslapsenlapselle). Menimme putiikkiin, jonka persoonallisesta omistajattaresta olimme onneksi kuulleet, muutoin olisimme ehkä paenneet takavasemmalle. Hän sulki jälkeemme sisäänkäynnin paksulla nyörillä ja sanoi perässä tuleville asiakkaille, ettei voi palvella kuin kahta kerrallaan, menkää jonnekin ja tulkaa myöhemmin. Sitten hän kysyi mitä minä etsin. Änkytin, etten tiedä, haluaisin katsella, jos mieluista löytyy. Vaatteita ei saanut hypistellä, rouva nosti esiin niitä, joita katsoi minulle sopivan.

Ihastuin yhteen keltamustatunikaan, vaan madame sanoi, että väri ei pue minua ja on muutenkin liian lyhyt mahan kohdalta. Okei. Seurasi pitkä haastattelu, minkälaisia koruja käytän ja missä aikoisin hänen tekemiään vaatteita käyttää. Olin jo ihan tuskainen, mutta onneksi ystäväni alkoi vaatia takkeja sovitettavaksi ja minä sain salaa kurkistella kolttuja. Löysin kolme vaihtoehtoa, joista madame hylkäsi kaksi, toiseen malliin olin liian lyhyt ja toiseen varmaan liian paksu. Kolmas kelpasi ja siihen olin itsekin tykästynyt. Ehkä hieman pramea mustakultainen, johon ostin käsinkudotun kultaisen huivin.

Ystäväni pääsi vauhtiin ja mukaan lähti pantterikuvioinen liehuva takki, leveä vyö valtavan soljen kera sekä liskonnahkainen, iso käsilaukku, sekin rouvan omatekemä. Olimme liikkeessä tunnin, eikä madame päästänyt koko aikana muita asiakkaita sisälle. No kyllä siitä meidän ostosläjästä hyvä tuntipalkka hänelle tuli. Ystäväni totesi mustalla huumorillaan, että "no jos mä elän enää pari vuotta, niin onpahan upeita vaatteita." Hän on pitkä ja tautinsa laihduttama ja näytti upealta takissaan.

Istahdimme virkistäytymään. Sain raikasta sitruunamehua hillopurkissa ja kanarianperunanpuolikkaan. Jatkoimme ajamista summa mutikassa, sillä kartta oli repeytynyt. Täällä on hieman haasteellista ajaa taajamien ulkopuolella, sillä ympyröitä on kaikkialla, mutta niissä ei monissakaan ole kylttejä, mihin mikäkin tie vie. Löysimme kuitenkin ruokapaikan ja söimme ihan tavallisen lounaan, isäntä lahjoitti jälkiruoaksi banaanit.

Suuntasimme El Golfon merenrantakaupunkiin, jossa istuimme melkein aalloissa kahvilla. Paikka oli kovin pieni, mutta hurmaava. Kotimatkalla alkoi rankkasade ja eksyimme pari kertaa. Ajoin hiki tukassa,kun ei yhtään tiedetty, missä ollaan ja mihin pitäisi mistäkin kulmasta kääntyä. Auto sammui vain kerran yhdessä äkkijarrutuksessa, kun jalallani ei ole selkärangassa kytkinmuistia.

Vaan hotelliimme löydettiin, avasin Lanzaroten viinipullon ja aion lipitellä sen sisältöä, kunnes menemme kohta päivälliselle. Minusta tuntuu, että saari on jo nähty, mutta ehkä keksimme vielä uusia paikkoja.