Tiinuliinu tuleeko pikkukoira kanssanne matkustamoon kuljetushäkissään? 

Minä eilen peruin tulevaa koirattomuutta miehelle. Joku kiva pikkurotuinen koira jonka saisi hyvin matkaan voisi kuitenkin ehkä ottaa. 
Kaiken lisäksi pohdin kääpiövillakoiraa, joka on niin ihana. Tosin meidän edellisten villisten jälkeen sanoin ettei enää trimmattavaa rotua, mutta jos niitä on vain yksi pieni. 
Ihmisen mieli on kummallinen ja ailahtelevainen. 

Japena, jos mä ottaisin vielä kerran koiran, se olisi juuri kääpiövillakoira. Ovat leikkisiä ja fiksuja. Mutta taitaa olla parasta vaan hoitaa noita lähisuvun koiria. Niiden kanssa on sama kuin lastenlasten: nautit ja palautat kotiin!

Eilen oli kiva sää. Tehtiin hieman pidempi lenkki tuon Sysi-koiran kanssa. Sitten mä ajoin leikkurilla nurmikoilta lehdet silpuksi. Vielä koivuissa on lehtiä, mutta täytyy ajaa sitten toisen kerran. Pesin neljä ikkunaakin ulkopuolelta. Justus kiinnitti autotallin ulkoseinään lampun, hän vaihtaa hiljalleen kaikkiin valaisimiin led-polttimoita. Olen ostanut ulkotuikutkin uudet, jotka vievät vähän sähköä, mutta laitetaan silti ajastimet niihinkin.

Tänään olen jo leiponut suolaisen kääretortun iltapalaksi. En ole ennen sellaista tehnytkään, siihen tulee vielä kuorrutus ja kurpitsansiemeniä päälle koristeeksi.

Sysi auttaa parhaansa mukaan, kun touhuilen keittiössä. Koirilla on sisäänrakennettu usko siihen, että jonakin päivänä ne saavat jääkaapin oven avautuessa herkkuja. Vaikka pettyvät joka kerta. Zappa on Kustavissa lomalla ja saan hauskoja videoita, kun se lätsyttelee lätäköissä, ihmettelee meren aaltoja ja loikkii jäkälämättäältä toiselle. Se pitää laumastaan tarkati huolta eikä lähde omille teilleen.

Häkkiä ei taida matkustamoon saada, mutta penkin alle mahtuva kassintapainen kuljetusboksi kyllä. Meillä kolmenkilon musti matkusti kassissa lyhyitä Keski-Euroopan lentoja mielellään ja halusi välittömästi kassiinsa, kun tajusi, että ollaan lentokentällä.  Kassin piti olla niin, että sen kuono näytti koneen ohjaamon suuntaan, muuten nousussa oli kauhea ryminä, kun se kääntyi oikein päin. Ehkä oli tyhmän tuntuista nousta ilmaan peffa edellä😆

Meilläkin on vaihettu innokkaasti ledejä ja nyt taitaa enää olla yhdessä valaisimessa väärä lamppu. On hyvä, kun voi edes jotain pientä konkreettizta tehdä, vaikka ei se yksin suuntaa muuta.

Menna kyseli joskus muovin keräämisestä, kun muovit pitäisi huuhtoa vain kylmällä vedellä. Ajattelin, että kyllä ne alkaa haista pitkässä säilytyksessä ja ratkaisin asian sillä, että kun kippo keittiössä täyttyy, sen voi suoraan viedä kaupungin keräyslaatikkoon sen sijaan, että säilöisimme niitä ulkovarastossa.  Win-win, lisää askelia, saa matkia!

Ja uudesta koirasta vielä, meillä on mennyt jo kolme vuotta ilman koiraa. Edelleen tekee mieli, mutta vielä on järki voittanut😋 Seuraan kyllä pentutilannetta ja tiedän minne lähden, jos hullunpuuska iskee...

Hola Espanjasta,

ja kiitokset lomatoivotuksista! Ainakin tulomatka meni mukavasti: pikkukoira matkusti repussa mun jaloissani. Ei vinkunut eikä varsinkaan haukkunut, vaikka joutui olemaan repussa hyvinkin 7 tuntia. Lentomatkahan kestää noin 4,5 tuntia ja siihen molemmissa päissä lentokenttäjonotukset ja taksimatkat.

Reppu on toki ihan matkustusmukava: Lyyti pystyy istumaan ja seisomaankin siellä ihan vaikeuksitta. Ainakin nykyisessä koossaan; nähtäväksi jää minkäkokoinen koirasta lopulta tulee. Kääpiösnautserit painavat aikuisina 5–9 kiloa, mikä tiedoksi Japenalle ja mahdollisille muille pikkukoirasta haaveileville.

Eläin solahti vaikeuksitta myös paikalliseen elämänmenoon eli kävi jo yöllä saavuttuamme nuuskimassa kaikki asunnon nurkat ja nukahti sitten kotoa tuodun froteepyyhkeen päälle meidän makuuhuoneemme lattialle. Nyt on jo opittu reitti lähimmälle viheralueelle, joka on onneksi tuossa ihan korttelin päässä. Kadulle pissaaminen kun ei käppänämme mielestä kuulu hyviin tapoihin.

Koska rokotusohjelma jäi Suomessa koiran vähäisen iän vuoksi vähän kesken, käveltiin eilen lähimmälle eläinlääkäriasemalle ja pyydettiin pistosta. Iloinen lääkärineiti (vai rouvako lienee ollut) katsoi hampaat, kuunteli sydäntä ja kopeloi koiraa muutenkin. Laittoi sitten rokotteen niskanahkaan (koira ei ollut millänsäkään), antoi tehosterokotusajan ja muistutti vielä yhdestä lääkityksestä, joka on koiralle annettava ennen kuin se palaa kotimaahan.

Mutta kotimatkan aika on vasta marraskuun loppupuolella. Siihen saakka nautitaan valosta ja kuivista kävelykaduista.

Että näin eläimellistä on elämänmeno Espanjassa.
Voikaapa hyvin!

Tiinuliinu, miten 7 tunnin lento onnistui ilman pissakäyntejä? Kyllä EU:sta on paljon hyötyä, kun voi hakea koiralle rokotuksia ja lääkityksiä missä päin Eurooppaa hyvänsä.

Niin kääpiösnautseri kuin kääpiövillakoirakin ovat kivan kokoisia. Villis pienempi kuin snautseri. Tuttavapiiristäni löytyy molemmat ja ovat kyllä fiksuja koiria molemmat sekä tyydyttävät hyvinkin sylikoiratarpeen 🥰  Me olemme tyystin luopuneet koiranhankinta-ajatuksesta siitäkin huolimatta, että mahdollisesti vähenevä matkustelu sen sallisikin, sillä ulkoiluttaminen säässä kuin säässä tuntuu vaivalloiselta Itsekseni olen joskus miettinyt kissan hankkimista, mutta saa nyt nähdä josko sekään muuttuu todellisuudeksi.

Olen nyt katsastanut ja pessyt matkavaatteita ja mikäli kesävaatteita ei tarvitakaan, niin ovatpahan sitten puhtaita ensi keväänä. Lääkkeiden riittävyys on varmistettu, joten seuraava vaihe on könytä matkalaukut vintiltä ja pakkaaminen, joka on perinteisesti ollut minun mandaatillani. Ihan kiva pieni matkakuume tuntuu sisimmässä, mikä on aina hyvä merkki ja sitä on todella pitkään saanut odottaa. Joudumme nyt todella pitkästä aikaa myös pelaamaan muulla rahalla kuin euroilla, kun Albaniassa on vielä oma raha - taisi olla lek. Sitä ei pysty vaihtamaan etukäteen, joten jonkin verran on varattava mukaan euroja, jotka kyllä kelpaavat siellä maksuksi hätätilassa, mutta automaatista voi sitten nostaa lekejä.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille 🙂

Tervehdys täältäkin.
Äsken lueskelin juttujanne siitä kun olin itse viimeiksi kirjoittanut.

Menna, vähän nolottaa kun uikutin rouskujen puutetta ja ongelmaa joulun sienisalaatin teossa.
On totta että jos kova on kova tarve niin kyllähän kaupastakin jotain korviketta köytyy. Olen vaan pitänyt kunnia-asiana että koko suvun pöydissä syödään tekemääni sienisalaattia. Nyt tämä perinne katkeaa, mutta ei maailma siihen kaadu. Hyvää matkaa Albaniaan, varmaan mielenkiintoinen reissu edessä.

Tiinuliinu kirjoitti:
---- Ajatteluaan voi muokata myönteisemmäksi, ja hänellä oli siihen neljän kohdan ohjelma:
- Näe hyvä ympärilläsi
- Älä takerru negatiivisiin tunteisiin
- Puhu ihmisille myönteisesti
- Mieti iltaisin kolme asiaa, joista tänään olet kiitollinen


Tämä teksti osui ja upposi niin että yritän muistaa sen päivittäin!
Hyvää lomaa Espanjassa, matkakestomusta odotellaan.

Kipan hamstringille paranemista. Jatkuvan säryn kanssa eläminen ei ole ensinkään mieltä ylentävää vaikka olisi miten positiivinen ihminen. Kyllä se syö naista kun miestäkin. Hyvä kun kaupunkikodin remppa on sujunut hyvin ja on jo loppusuoralla. Maalämpöprpjektin suhteen olitte hyvissä ajoin liikkeellä sillä jos tänä päivänä kyselee tarjouksia niin on hinnat nousseet ja tekijöistä on kova pula.

Alkaako IL:n flu jo helpottaa kun kirjoittelit touhunneesi pihahommissa. Minä jaan sinun ja Kivikasan kanssa harrastuksen päivittäisten sähkön hintojen tarkkailussa. Mielenkiintoista hommaa kun on aikaa ja eläkeläinen pystyy ajoittamaan kulutusta paremmin kuin työssä käyvät.

Muutakin kommentoitavaa varmaan olisi mutta asiat ehtivät jo unohtua kun tässä kirjoittelun lomassa neuvoin uutta sihteeriä pöytäkirjan teossa ja keittelin soppaa kanasta ja kasviksista.

Vielä vähän omia kuulumisia ennen kuin pistän lusikan soppaan.
Toissa viikonloppuna olin etämiehen mökillä jossa tehtiin vähän syystöitä tyhjentämällä kasviruukkuja, suojaamalla ulkokeittiötä ja haravoimalla. Tosin samat alueet joutuu vielä haravoimaan uudelleen, mutta ompahan silloin vähemmän lehtien roudaamista.
Verkkojakin uitettiin vedessä mutta ei sieltä noussut kuin muutama ahven ja yksi pienehkö siika. Katiskassa oli vielä hauki, joten kalanhimo saatiin kyllä taltutettua. Suppiksia löytyi kymmenisen litraa josta osa syötiin yhdessä ja loput jaettiin molempien pakastimiin.

Järjestötyö on haukannut ison osan ajasta. Neuloosi yrittää puskea päälle ja kahdet sukat olen tehnyt viime vuoden lankojen tähteistä. 
Meillä on menossa vanhan maatilan yhteisomistuksen purku. Omistajina on tällä hetkellä minä ja viisi kaukaista sukulaista. Osa metsämaasta menee myyntiin ja minulle jää loppuosa tiluksista vanhoine rakennuksineen. Siinähän sitä on pähkäilemistä mitä niillä teen. Ainakin raivaussahaa pitäisi ulkoiluttaa ahkerasti taimikoissa mikäli kipeä polvi antaa myöten.
Polveen ei ole auttaneet lääkärin määräämät glukosamiinikapselit ja viime viikolla kävin taas valittamassa sitä ja rannetta lääkärille. Lääkäri laittoi lähetteen ranteen röntgeniin ja polven ultraan. Rötgeniin pääsin heti mutta ultra-ajan sain vasta marraskuun puoliväliin. Taitaa tulla taas kituviikot kun särkylääkekään ei auta. Öisin herään aina kun yritän vaihtaa asentoa ja polveen sattuu niin vietävästi. Päivät menevät joten kuten liikkuessa jos vaan ei tarvitse kävellä asfaltilla. Vuosihuolto on kestänyt jo yli puoli vuotta eikä loppua näy.

Viime sunnuntaina jatkui vielä 70-vuotisjuhlien vietto kun seurakunta kutsui kaikki tänä vuonna täyttäneet yhteiseen juhlaan. 

Sen verran tulevasta että minäkin pääsen matkalle. Menemme ensi sunnuntaina pienellä porukalla Lahteen Muistojen bulevardi konserttiin. Toivottavasti sekin piristää vähän tässä pimeydessä.

Teidän matkakertomuksia on kiva lukea. Siinä pääsee kuin siivellä erilaisiin paikkoihin teidän kuvaillessanne matkoja. Minähän en ole reissannut kovinkaan paljon. Entisessä elämässä karja sitoi kotiin eikä rahaakaan ollut liiemmin.
Nyt olisi aikaa mutta jotenkin olen jumittunut kotinurkille.

Viisainta lopettaa nämä pähkäilyt ja mennä syömään ennen kuin keitto kokonaan jäähtyy.

Hyviä syyspäiviä kaikille.

No tulipa alleviivauksia edelliseen. Huomasin vasta lähetettyäni. Nolio.

Kyllä minullakin sienisalaatti itsepoimituista sieniä on tärkein jouluruoka. En ole varmaan koskaan ostanut sieniä. 
Mutta onnistuin poimimaan heti kauden alussa rouskuja niin, että on sekä suolassa purkki, että kahdenlaisia etikkasieniä.

Mennalle tässä vaan vastaan. Kyllä meitäkin vähän arvelutti koiran pissaamistarve; reppuun laitettiin pissa-alusta ja mä olin melko varma, että kyllähän se tuossa ajassa kastuu ja olin valmis viemään sekä eläimen että repun heti pesuun, kun päästään perille loma-asuntoon. Mutta ei, koira oli täysin kuiva, alusta ja reppu samoin.

Ilmeisesti eläin ymmärsi, että on yö, ja yöllä nukutaan. Vaikka sitten lentokoneessa jossa moottorin hurina tahtoo uuvuttaa isommatkin matkalaiset uneen. Kyllä meidän pikkupiski tuon 7 tuntia pärjää öisinkin nykyään hyvin. Ilmeisesti 3-4 kk iässä pidätyskykyä alkaa löytyä.

Säässä kuin säässä ulkoilutuksella on tietysti puolensa ja puolensa. Näin emännän kannalta ajateltuna koira on siitä kätevä, että se pakottaa lenkille (jopa useammalle!) päivittäin. Toki mä muutenkin kävisin. Ja kun ulkoilutuksen voi kätevästi jakaa UK:n kanssa (tai lähteä yhdessä) niin uskon meidän pärjäävän.

PS. Sienisalaattikeskusteluun sanon sen, että jouluruokiin se toki kuuluu meilläkin. Mutta tänä vuonna en tavoittele täydellisyyttä eli itsepoimintaa; itse asiassa en käynyt sienimetsässä kertaakaan ennen tänne lähtöä. Ja täältä tultuahan se onkin jo myöhäistä. Kyllä varmaan joku jossain rouskujakin poimii, ja Hakaniemen torin maalaismarkkinoilta niitä on ainakin aiemmin saanut.

Meillä sienisalaatti ei kuulu joulupöytään, mutta täältä lounaisrannikolla kun asutaan, niin aika usein, varsinkin viime vuosina, jouluna on syöty aattoaamuna kerätyistä suppiksista tehtyä soosia. Mieluummin kyllä ottaisin kunnon valkoisen joulun.